Missä on turvani?

”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. ”
Ps. 37. 3 – 5. KR. 33/38.

Uskon lahjan saanut ihminen, saa synneistä ja pahuudesta anteeksi annon, Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihmisen sielu, sydän puhdistuu ja uusi Isäntä astuu valtaistuimelle. Jokainen ennen uskoon tuloa ja kääntymystä, pitää sisällään tämän maailman herraa. Joka saa ihmisen tekemään pahuutta ja ilkeyttä. Ihminen on kova ja kylmä tunteeton, lähimmäisilleen. Sydämen vallankumouksessa asumukseemme tulee taivaan Herra, Jeesus Kristus. Hän pehmittää kivisen kovan sydämen. Antaa tilalle liha sydämen. Jumalan rakkaus tulee ihmiseen ja rakkaus saa aikaan muutoksen ihmisen elämässä. Rakkauden Herra Jeesus Kristus, alkaa muokata meitä. Jeesuksesta alkaa virrata, Hänen lämpönsä ja laupeutensa, joka vähitellen saa meidät muuttumaan Hänen kaltaisekseen. Prosessi alkaa uudestisyntymän hetkellä ja jatkuu koko maanpäällä olomme ajan.

Hyvinä päivinä uskova elää rohkeaa kristillisyyttä. Mutta todellinen usko näkyy vasta koetusten helteessä. Uskossa olevaa riisutaan kaikesta omasta voimasta. Kivutonta ei uskovan elämä ole, eikä ongelmatonta. Tullessasi uskoon ja Kristuksen luokse, on luovuttava omasta vanhurskaudesta. Me olemme vain läpeensä syntisiä, meillä ei ole antaa Jeesukselle kuin syntiä, syntiä ja vielä kerran syntiä. Kaikki kurjuutemme ja puutteemme on annettava Jeesukselle. Jos näin ei tehdä, emme ole kokonaan soveliaita Kristukselle, eikä Kristus sovellu meille. Jeesus on ehdoton. Hän ei tee synnin ja ihmisen pahuuden kanssa kompromissiratkaisuja. Olemme kokonaan ehdoitta Kristuksen omia, tai emme ole. Kahta tietä ei voi kulkea yhtä aikaa. Kahta herraa ei voi palvella yhtä aikaa. On oltava joko kokonaan Kristuksessa tai kokonaan maailmassa. Vaikeinta ihmiselle on luopua kaikesta omasta ja kuulua kokonaan Kristukselle. Kristus on meidät kokonaan lunastanut, Hän on täydellisesti meidän välimiehemme, Jumalan ja ihmisen välillä. Me emme pääse Jumalan yhteyteen ilman Kristusta. Jos pidät jotakin maailmassa olevaa itselläsi, et voi tunnustaa puhtaasta sydämestä, olevasi Kristuksen seuraaja.

Peruturvallisuus syntyy varhaislapsuudessa. Isä on ihmiselle, ensimmäinen Jumalan malli. Jos isä on kodissa lämminsydäminen ja rajat asettava, mutta rakastava, lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Tämä kokemus välittyy myöhemmin Jumala suhteeseen. Jos tuntuu, että Jumala on ankara ja tuomitseva, silloin perusturvallisuus on järkkynyt lapsuudessa ja heijastuu Jumala-suhteeseen. Älä anna lapsuuden kokemusten olla esteenä, etsiessäsi elämäsi tarkoitusta ja päämäärää. Uskoon tulon jälkeen me alamme muuttua, eheytyä ja kasvaa Kristuksen kaltaiseksi. Näemme että Jumala onkin turvallinen ja rakastava Isä, saamme kuin lapsi huutaa Häntä Isäksemme ja sanoa, Abba, Isä. Opimme näkemään oman rikkinäisyyden oikeasta näkökulmasta. Kristus alkaa meissä parantavan työnsä. Näemme että olemme arvokkaita ja kalliita, olemme rakastettuja tällaisenaan. Olemme syntisyytemme vuoksi jokainen jollakin tavoin säröillä. Parantuminen alkaa Jeesuksen verihaavoissa. Jumala on hyvä ja Hän tahtoo ihmiselle vain pelkästään hyvää. Jeesus kantoi kaikki meidän synnit ja sairaudet, rikkinäisyytemme ristille. Nyt ristin työn tähden saamme uskoa, että Kristus on meidän parantajamme ja korjaajamme. Hän ei jätä kesken aloittamaansa hyvää työtä, jonka Hän tekee meissä, mikäli annamme elämämme Jeesuksen korjauspöydälle. On vapaaehtoista, tahdommeko vapaiksi synneistämme. Jeesus ei tee mitään ihmiselle väkisin. Uskoon sisälle tuleminenkin on Jumalan Pyhän hengen työ meissä. Isä itse kutsuu meitä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastuksen armon vastaanottaminen on meidän itsemme päätettävissä. Jeesus ei väkisin vedä yhtäkään taivaaseen, on oma valintamme kelpaako Kristuksen tarjoama lahja.

Jeesus sallii meille kuritusta, sekin on Herran armoa ja rakkautta. Jokaista lastaan Jumala kurittaa rakkaudessaan. Ilman kuritusta, meistä ei tule Jumalalle kelvollisia taivaan kansalaisia. Meistä riisutaan pois ihmiselle ominaista omapäisyyttä, joka tahtoisi toteuttaa omia mielihaluja. Jumala näkee pidemmälle asioita, kuin mitä me ihmiset näemme. Hän näkee iankaikkisuuteen saakka, siksi Hänen pitää antaa meille hädän leipää ja ahdistuksia. Näissä koetuksissa, meitä taivutetaan Jumalan tahdolle kuuliaisiksi. Meitä taivutetaan, muttei murreta poikki. Jumala ei tee väkivaltaa. Hän tietää miten paljon uskomme kestää koetuksia. Siksi koetukset tuntuvat kovemmilta, mitä pidempään olemme Jeesuksen seurassa kulkeneet. Mutta Hän koettelee uskomme määrän mukaan, ei koskaan yli sen mitä kestämme. Siksi saamme ahdingon ja ahdistusten aikana olla turvallisella mielellä. Isä tietää meidän kestokykymme ja pitää voimat yllä. Hän antaa uutta voimaa Pyhässä hengessä. Elvyttävää voimaa, joka virvoittaa erämaassa. Kallio oli Kristus israelilaisten erämaa vaelluksen aikana. Kalliosta vuosi vettä, Mooseksen lyödessä sauvalla kallioon. Sama kallio seisoo vahvana, meidän aikanamme. Kallio on Kristus, elämämme kulmakivi, jonka päällä seisomme. Kristus on kolmion kärki, joka on iankaikkisuudessa. Hän on elämämme valo ja voima Pyhässä hengessä. Kaikki ja kaikessa on Kristus, meissä ja maailmassa. Maailman kaikkeuden Herraus on Kristuksella Jeesuksella. Hän on meidän turvamme tässä ajassa ja siinä hetkessä, jolloinka ylitämme tämän elämän rajan. Siirrymme ikuisuuteen, joka ei pääty milloinkaan. Päättymättömän olotilan olinpaikan valitsemme tämän elämän aikana. Meidän sielumme on kuolematon ja tunteva ruumiillisen kuoleman jälkeen. Raamatun sana tämän todistaa todeksi, eikä lääketiede täysin kumoa tätä tosiasiaa. Ainahan on heitä jotka tahtovat tehdä Jumalan työt mitättömäksi, heidän mielipiteensä ei ole ehdoton totuus. Jumalan Sana ja teot kestävät kritiikin.

Jumala haluaa, että me oppisimme luottamaan yksin Häneen. Koko elämme on Hänen kädessään, antaessamme elämämme, Hänen hoitoonsa. Erilaisissa tilanteissa meidän omat keinot ja konstit tulevat mieleen, selvitäksemme erilaista elämän tilanteista. Joudumme opettelemaan, että elämämme ei ole omissa käsissämme. Meihin on opetettu lapsuudesta lähtien, pitää pärjätä omillaan ja yrittämään, yrittämisestä päästyämme. Oma yrittämisemme aiheuttaa vain loppuun palamisen. Pyhän hengen johdossa elävä ihminen, ei pala loppuun. Hänellä on voima päivittäiselle matkalle. Pyhän hengen voimaa annetaan aina, tarvittava määrä. Pyhän hengen voima ei lopu milloinkaan. Hiljennytään Herran edessä ja odotetaan uutta voimaa, väsymyksen tullessa elämäämme.

Omassa voimassa juoksemme, Jumalan edelle. Kiire saa meidät valitsemaan vääriä ratkaisuja. Nokka porossa kaadumme, ihmettelemme miksi näin kävi?

”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne.” Jes. 30. 15. KR. 33/38.

Jumalan kanssa saamme edetä elämän tietä rauhallisin mielin. Hyvä seura on myös tärkeää. Toisten Jeesukseen uskovien kanssa vietetty aika, rakentaa uskoamme. Olemmehan samaa perheväkeä, Jumalan lapsia. Perheen jäsenet tapaavat seurustella toistensa kanssa. Toiset Jumalan lapset opettavat Sanasta, toinen toisiaan. Jokaiselle avautuu uutta Jumalan sanan aarre-arkusta jaettavaksi toisillemme. Perheenjäsenet tukevat toinen toisiaan. Toteutuuko tämä nykyisin? On liiaksi Jumalan lapsia jotka ovat yksin, ei seurustella toinen toistemme kanssa. Yksinäisyys on tätä päivää, miksi? Onko seurakunnista tullut viihdekeskuksia, joissa viihdytään liian hyvin. Unohtuvatko sellaiset jäsenet, jotka syystä tai toisesta eivät pääse kokoontumaan yhteisiin tilaisuuksiin. Lämpiävätkö seurakunnat sisäänpäin ja kokoontuvat yksittäisin ryhmittymiin? Onko syy yksinäisyyteen tässä? Jos on, niin miksi näin on? Tiepuoleen kaatunut, väsynyt perheenjäsen, tulisi tuoda keinolla millä hyvänsä, takaisin seurakunnan yhteyteen, Jumalan perheen keskelle. Laupiaan samarialaisen mieltä tarvitaan, nyt jos koskaan. Löytyykö sitä?

Ihmisten mielipiteet voivat olla erilaisia, mutta Jumalan sana on tienviitta ja kompassi taivastiellä. Jumalan sana on yksi kokonaisuus, sitä ei saa pilkkoa palasiksi. Jos Jumalan sana otetaan sellaisena elämän ohjeeksi, silloin kunnioitamme Jumalaa. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan.

Luottamus Jumalan huolenpitoon ei synny hetkessä. Kokemusta on, se on vaikeimpia läksyjä oppia. Kuitenkin tiedämme, että Hän on luvannut pitää huolta meistä, eikä hiuskaan putoa päästämme, ilman etteikö Hän tietäisi. Hän pitää huolta linnuista ja eläimistä, kuinka arvokkaampia olemmekaan ihmisinä. Hän vastaa rukouksiin. Vastaus viipyy, ehkä meidän aikataulumme mukaan liiankin pitkään. Hän antaa odottaa, näin kärsivällisyytemme kasvaa. Rukouksessa saamme pyytää kaikkea, mutta Jumala tietää mikä on meille parasta. Hän antaa vain tarvittavaa. Hän ei ole rukousautomaatti, joka antaa mitä päähämme pälkähtää. Jumala käsittelee meitä jokaista yksilönä. Hänen hoidossa emme ole tusinatavaraa, vaan uniikkeja. Miten ihanaa on tämä tietää. Meillä on rakastava taivaallinen Isä. Tämän rakkauden, kun saisimme täydellisesti kokea, syvästi, silloin emme pelkäsi mitään. Herra on minun paineni, ei minulta mitään puutu, totesi kuningas Daavid psalmissa 23. Ei mitään puutu, mikä mahtava lupaus. Koska näin on, rukoilemme, että oppisimme lisää luottamaan suureen Jumalaan.

Epäuskon heikkoina hetkinä, tunteemme ja lihallinen luonto ja paholainen valehtelevat, Jumalan olevan etäinen ja Hänen hylänneet meidät. Hänen ikinä hylkää lastaan, jonka Hän on saanut omakseen ottaa. Tunteet vaihtelevat, mutta emme katso itseemme, vaan Kristukseen, voittajaan. Kuningasten kuninkaaseen ja herrojen Herraan. Kaikki valtiaaseen taivaan ja maan Luojaan. Jos paholainen saa meidät pois Kristuksen yhteydestä, silloinkaan Hän ei jätä meitä. Hän etsii kadonneen lampaansa takasin laumaan. Meitä ihmisiä ei ole heitetty maailman myrskyjen armoille ajelehtimaan. Maailmassa on myrskyjä ja vaaroja. Uusia tulee lisää, koska lopunajan synnytystuskat ovat tihentyneet. Mutta Herran oma on turvassa, Hänen verensä suojassa. Kristus-kalliolla turvapaikan sain ja saan. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Sanal. 3. 5. KR. 33/38.

Kiusaus on etsiä hengellisiä tunnekokemuksia. Hakemaan niistä lohdutusta, silloin kun tunteet vaihtelevat ja masennus valtaa mielen. Mutta Kristuksen armo on suurempi kuin tunteet, joita hengellisissä tilaisuuksissa voimme kokea. Kristitty tulee aina lohdutetuksi Jumalan sanasta, ellei sitä muuteta joksikin toiseksi, kuin mitä Raamatun sanaan on kirjoitettu. Kristus on täydellinen vanhurskaus. Kristus on kaikki kaikessa. Ihminen ei ole mitään, eikä voi tehdä pelastumisen ja pyhittymisen eteen mitään. Kaikki saadaan Jeesukselta Kristukselta, armosta. Kristuksen tulee kasvaa ja minun suuren minäni tulee vähetä. Mitä enemmän Kristus saa meitä vallata omakseen, siitä kirkkaammin risti valaisee, pimenevässä ajassamme. Kristus kuoli meidän syntisten puolesta, koko maailman syntien puolesta, että meillä on pääsy ikuiseen elämään. ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. ”
Ps. 91. 1 – 7. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 16.9.2017. Bookmark the permalink.