Anna öljyä lamppuuni Herra

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” 1. Tim. 4. KR. 33/38.

Edellä olevan Paavalin kehotuksen voin nyt soveltaa itseeni. Pitää valvoa omia tekemisiä, etten joudu itse tuomittavaksi, sanoista jotka ovat eivät ole yhtäpitäviä Raamatun sanan kanssa.

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin Pyhää henkeä. Tarkka lukija oli huomannut siinä vakavan asiavirheen, joka olisi tehnyt vahinkoa evankeliumille, sekä yksilöuskoville. Lisäksi se oli täysin Raamatun vastainen.

Jotenka korjasin virheeni, ja pyydän anteeksi. Milloinkaan ei tarkoitukseni ole johdattaa pois Raamatun sanasta, ja olla eksyttämässä pois totuudesta. Kiitän lämpimästi henkilöä, joka huomautti asiasta.

Pyhää henkeä ei voida ostaa rahalla, se on Raamatullinen totuus. Edellisessä kirjoituksessani ilmaisin asian niin, että lukija sai käsityksen, että voidaan ostaa öljyä (Pyhä henkeä lamppuihin. (Nyt muokattu oikeaksi) Viisaat neitsyet, eivät voineet myydä öljyä astioihin. Öljy ei ole Pyhä hengen vertauskuva, vaan Pyhä henki on voima. Öljy saadaan tutkimalla Jumalan sanaa Raamatusta. Jumalan sana saa lamppumme palaviksi. Pyhän hengen voima saadaan rukouksessa, sanan opetuksessa, Jumalan armosta. Lopun ajan ihmiset puuhastelevat monissa muissa asioissa, ehtimättä tutkia Raamatun sanaa. Rukouselämä jää vähäiseksi. Allekirjoittaneella myös aihetta parannukseen. Ilman säännöllistä Jeesuksen vastaanotolla käyntiä, emme saa öljyä astioihin. Emme ole enää palavia lamppuja. Pyhä henki kirkastaa Kristusta. Pyhän hengen kaste, antaa uskontiellä kulkevalle voimaa. Pyhän hengen täyteys, saa uskon lamppumme palaviksi. Olemme palavia soihtuja yössä. Näytämme tietä Kristuksen yhteyteen.

Tarvitsen evankelistana esirukoustuen, muuten pääsee tahtomattaankin virheitä syntymään. Olen esirukoilijoista kiitollinen. Siunaan jokaista sivullani kävijää, sekä heitä joita kirjoitukseni kiinnostavat.

Kirkastetaan Kristusta ja Hänen sanaansa. Annetaan pasuunasta selkeä ääni. Tämä aika tarvitsee selkeää sanomaa. Tekevälle sattuu virheitä, näissä asioissa ei saisi virheitä tehdä, vastaan Jumalan edessä jokaisesta sanasta. Jotenka suokoon Herra varjeluksensa tehtävääni, että saisin olla kirkasäänisenä pasuunana tässä pimenevässä ajassamme. Kirkastaa Kristusta ja ristin evankeliumia, tahdon kertoa pelastavasta ja rakastavasta Vapahtajasta. Kertoa ristityöstä ja veren evankeliumin puhdistavasta voimasta. Jumalan sana on kuin tuli joka poistaa kuonan sielustamme. Saakoon tuli palaa kirkkaana lampussani. Olen vajavainen, enkä ole täydellisesti ole oppinut tuntemaan Kristusta. Oppimista tarvitsen, elämä on annettu kauttakulku matkaksi, täällä me opimme vajavaisesti tuntemaan Herraa ja Hänen voimaansa. Iankaikkisuudessa loppuu vajavaisuus, silloin minutkin täydelliseksi tunnetaan. Jumalan sanan viitoittamalla tiellä, ei eksytä, vaikka virheitä tehdään. Kaikki pitää tutkia Sanan läpivalaisun lävitse. Arvostella saa, ja ottaa se, mikä on oikein ja hyvältä kuulostavaa. Jos tulee virheitä, niistä saa ottaa yhteyttä, tiedän korjata virheeni. Pyrin olemaan lukijoilleni luottamuksen arvoinen, sen armon mukaan, mitä Jeesus minulle antaa.

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Olkaamme armollisia toinen toistemme kanssa, silti ei saa väheksyä totuutta. Totuus tekee meistä todella vapaita. Tämä Timoteukselle osoitettu neuvo, olkoon minun ohjeena kirjoittaessani näitä tekstejä. Herra Jeesus auta ja anna armoa ja hengellistä viisautta. Amen.

”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestävät, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.” 2. Tim. 2. 15. KR. 33/38.

Tule Pyhä henki

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Apt. 1: 8. KR. 33/38

Kaikki työ vaatii voimaa. ”Ajatus työ” henkinen työ, saattaa olla, fyysistä työtä raskaampaa. Hengellisen työntekijä voi tehdä työtä koulutuksensa pohjalta. Fyysistä voimaa ei paljoa tarvita, psyykkistä tarvitaan, jos joutuu kohtaamaan työssään, hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Sielunhoito ja monet muut toimitukset, saattavat kuorimattaa pappeja tai muita joille on valtuus tehdä muitakin töitä, kuin saarnata Jumalanpalveluksissa. Yliopisto kouluttaa teologeja, ammattilaisia hengellisiin virkoihin. Ovatko teologit täysin oppineita hengelliseen työhön? Ovatko kaikki teologit Jumalan valtuuttamassa tehtävässä?

Mitä Jeesus tarkoitti, sanoillaan. ” Vaan kun Pyhä henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajia.” Näitä sanoja opetuslapsille sanoessaan, Jeesus valmistautui poistumaan maanpäältä, taivaaseen Jumalan luokse. Hänen luokseen, joka oli Hänet lähettänyt tehtäviä suorittamaan. Tehtävät oli tehty. Jeesus oli toteuttanut Isän Jumalan tahdon. Viimeinen Isän tahto oli Jeesuksen paluu takaisin Isän luokse.

Opetuslapset olivat olleet Jeesuksen kanssa, Hänen maanpäällä olonsa ajan. Jeesus oli heitä opettanut ja elämänsä esimerkillään näyttänyt, kuinka Hänen seuraajien tulee elää lähimmäistensä kanssa. Jeesus otti myös uskosta osattomat huomioon. Ketään Hän ei karttanut kohtaamisissaan. Käytännön koulutus on opetuslapsilla nyt päättymässä. Oli eron aika. Opetuslapset huolestuivat, mitä tästä eteenpäin? Kuinka he pärjäävät tulevaisuudessa, ilman Jeesuksen läsnäoloa?

Jeesus oli edeltä sanonut opetuslapsille, että Hän lähettää toisen Puolustajan, olemaan heidän kanssaan. Jeesus ei jättänyt opetuslapsia yksin maailmaan. Heille oli annettu lupaus, Puolustajasta. Puolustaja oli Pyhä henki. Opetuslapset muistivat Jeesuksen opetuksen, he tiesivät rukoilla apua, Jumalalta. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jeesuksen he näkivät nousevan ylös taivaaseen. Oli tapahtunut, kaikki ne asiat, joita Jeesus oli edeltä heille opettanut. Opetuslasten usko oli muuttunut näkemiseksi, jo tässä ajassa. He olivat nähneet ja kuulleet, mitä Jeesus opetti, mitä Jeesukselle maanpäällisen vaellukset lopussa tapahtui. Ristin kuolema, erotti opetuslapset Jeesuksesta. Jeesuksen fyysinen temppeli hajotettiin maahan, mutta kolmessa päivässä, Hänen temppelinsä sai Ylösnousemusvoiman. Hän heräsi kuolleista. Hän todisti opetuslapsilleen, olevansa elossa. Hän oli heidän keskuudessaan, siihen saakka, kunnes Hän Isän tahdosta ylennettiin takaisin kirkkauteen. Luulisi kaiken tämä todistajina opetuslasten uskon kasvaneen, etteivät he olisi olleet epäuskon vallassa. Jeesus oli kaikki lupaukset täyttänyt, viimeinen lupaus odotti täyttymistä.

” Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2. 1 – 4. KR. 33/38.

Helluntaipäivänä lupaus täyttyi. Kaikki opetuslapset olivat kokoontuneet yhteen. He istuivat huoneessa, ja uskon heidän rukoilleen. He olivat uskossa Jeesukseen, mutta voimaa ei ollut. Jumala lähetti tuulispään. Humaus.. ja silloin he kaikki täyttyivät Pyhällä hengellä. Ulkonaisesti kuvataan tapahtumaan, kuin tuliset kielet olisivat asettuneet kunkin opetuslapsen ylle. Ylösnoussut Kristus täytti heidät voimalla Korkeudesta. Opetuslapsia käsiteltiin yksilöinä, jokaiselle henkilökohtaisesti annettiin voima. Tuliset kielet jakaantuivat, itse kunkin päälle. Tästä seurasi merkki, kukin opetuslapsi alkoi puhua vierasta kieltä. Jokainen puhui sitä kieltä, jonka Pyhä henki antoi puhuttavaksi. Ihmistä ei tarvittu voiman jakajaksi. Pyhä henki jakoi kielilläpuhumisen armolahjan. Pyhä henki on voiman Henki. Opetuslapset olivat saaneet, sen mitä Jeesus lupasi. Jeesus ei tänäkään aikana petä lupauksia, minkä Hän lupaa, sen Hän täyttää. Jumalan Sana ei petä.

Kristityt viettävät Jeesuksen syntymäjuhlaa. Kristityt viettävät pääsiäistä. Helluntaipäivää, ei vietetä niin kuin pitäisi viettää. Minkä vuoksi? On tärkeää, että Jeesus syntyi maailmaan. On tärkeää, että Jeesus toteutti sovitustyönsä ja antoi itsensä Eläväksi uhriksi. Näin vihollisuus, Jumalan ja ihmisen väliltä poistui. Tärkeää on juhlia Ylösnousemus-juhlaa. Jeesus heräsi kuolleista, voittajana. Kuolema ei voinut pidättää Jeesusta haudassa. Jeesus voitti kuoleman vallan ja voiman. Kaikki Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti omakseen ottaneet, saavat nyt elää ikuisesti. Kuoleman jokainen kohtaa, mutta jokainen Jeesuksen oma, herätetään kuolleista. Kristuksen omalla on Pyhän hengen sinetti. Tästä sinetistä, Jeesus Kristus tuntee omansa.

Sana on sinua lähellä

”Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” Room.10 8.KR.33/38. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Joh. 1. 1 – 5. KR.33/38

Aikanamme tapahtuu paljon muutoksia. Jos seuraamme maailman tapahtumia, monenlaiset muutoksien tuulet puhaltavat kaikkialla. Historiaa lukiessamme, havaitsemme, on niitä muutoksia ollut aina. Historia toistaa itseään.

Uutta aina vastustetaan, se kuuluu ihmisen luonteeseen. On hyvä olla vanhassa, joka on tullut tutuksi ja turvalliseksi elämän tavaksi. Ihmisen perusturvallisuus tavallaan järkkyy, uudistusten toteutuessa. Vastustus uudelle on siinä, ettei luovuta perusturvallisuudesta.

Hengellisellä kentällä on alkuseurakunnasta lähtien ollut liikettä. Apostolisen ajan seurakunta oli varmasti erilainen Jeesuksen omien yhteisö, kuin on aikamme seurakunnat. Muutoksia on tullut, eikä vastustus ole ollut vierasta. Eräässä hengellisessä laulussa sanotaan: ” Kun kaikki horjuu ja maahan sortuu, vain Sana Herran kestää aina.” Jumalan sana on ainut kestävä, joka ei muutu. Jumalan sanaa on Raamatussa. Onhan Raamatun kieliasu muuttunut vuosisatojen saatossa. Mikael Agricolan Raamatun käännös, on aivan toinen kuin nykyinen. Monet Raamatun käännökset auttavat ymmärtämään Raamatun sanomaa. Muutokset ovat tarpeellisia, ellei muuteta sanoman sisältöä.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumala. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Jo. 1. 14. KR. 33/38.

Ainokainen Poika on Jeesus Kristus, tuli lihaksi. Hän oli Jumalan tykönä, Hän oli Jumala. Hän tuli lihaksi, ihmisen kehoon. – Ihmiseksi. Hän asui meidän keskellämme. Raamattu todistaa tämän olevan todellista. Jumala loi Sanallaan kaikki, mitä on maailmassa. Jumala sanoi, ja niin tapahtui. Sanalla oli luomisvoima, Sanalla on edelleen luomisvoima. Jumala luo uutta jatkuvasti. Jumalaa monet vastustavat, koska Hän luo uutta. On muistettava, mitä Jumala luo uutta se kestää. Jumalan uudistavat teot, ovat hyviä ja saavat hyvää aikaan. Hän ei tee milloinkaan epäonnistuneita uudistuksia.

Jumala päätti luomistyönsä, Hän totesi kaiken hyväksi. Kaiken tässä maailmassa pitää olla hyvin.  Koska Jumala näin totesi, kaiken tullessa valmiiksi. Maailman pitää olla kuin Eedenin paratiisi. Ihmiset yhtä onnellisia kuin Adam ja Eeva. Harmonia ja rauha kaikkialla. Mutta, mutta, miten on… taidat lukijani pyöritellä päätäsi. Aivan – teet kuten minä. Kaukana on tämän ajan ihmisten harmonia ja rauha, maailma on kaikkea muuta kuin oli, Eedenin paratiisi. Sanomattakin kaikki tietävät maailmassa vallitsevan tilanteen, turhaa on alkaa yksilöimään, mikä on mennyt pilalle. Yksi asia on ennallaan, Jeesus on sama. Jumala on sama. Hänen sanansa on edelleen sama.

Jumalalla on ollut vastustaja aikojen alusta saakka. Paholainen, langennut enkeli yrittää tehdä tyhjäksi Jumalan teot. ” Tulette kuin Jumala, tietämään kaiken.” Näin paholainen lupasi ensimmäiselle naiselle Eevalle. Olisipa Eeva ensimmäiseksi kysynyt Jumalalta, ”ovatko tämän käärmeenä esiintyneen paholaisen, sanat tosia? Ei, Eevalle tullut Jumala mieleen, eikä myöskään hänen miehensä Adam. Houkutus oli niin himokas, ” minusta tulee kuin Jumala, otettuani kielletyn puun hedelmän. En voi vastustaa, tahdon olla kuin Jumala,” Eeva ajatteli. Enempää miettimättä, otti ja söi kielletyn hedelmän ja vei miehelleenkin. Eipä mies paljoa miettinyt asiaa, otti ja haukkasi hedelmästä. Olisipa edes mies, kysynyt ensin luojaltaan Jumalalta, ” onko totta, että minusta tulee yhtä mahtava, kuin olet sinä Jumala?” Ei kysynyt Adam Jumalan mielipidettä. Houkutus oli niin hyvä, ettei voinut vastustaa. Tämän jälkeen, ihminen ei ollut alkuperäinen hyvä ihminen. Ihmisen hyvyys päättyi tähän episodiin. Ihmisestä ei tullut täydellistä Jumalaa, ihmisestä tuli paholaisen juonia totteleva, juonittelija. Jumalan täydellinen vastakohta. Paholainen on Jumalan vastustaja edelleen.

Rakkauden teot

”Mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” 1. Kor. 13. 1. KR. 33/38.

Tämän maailman kaunein sana on rakkaus. Rakkaudesta on sepitetty lauluja. Avioliittoon vihittäessä, luvataan rakastaa myötä ja vastamäessä, kurveissa ja kuopan pohjalla. Kirjailijat kirjoissaan kertovat rakkaustarinoita. Elokuvien, teatteriesityksien, lyriikan, pohjalla hehkuu rakkaus. Vanhemmilla on rakkautta hoivatessaan lapsiaan. Rakkautta on maailma täynnä, vai onko? Jos minulla ei ole rakkautta, olen minä kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Tiuku joka kilisee tyhjää kilinää. Onko minulla rakkautta? Mitä rakkaus on, laulaja kyselee?

Kaiken tiedon yläpuolella oleva Raamattu kertoo rakkaudesta. Raamatusta on tämäkin, ”Mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” Nyt sukelletaan syvälle rakkauden lähteeseen.

Tiedämme jo, jos minulla ei olisi rakkautta, olisin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Karvasi nousevat pystyyn, kurtistat otsasi, mitä ihmettä…minullako ei olisi rakkautta ja minäkö tässä helisen kuin kulkunen? Rakastan puolisoani, lapsiani, läheisiäni. Annan melkein puolet omaisuudestani, katastrofirahastoon, kirkon ulkomaanapuun. Joskus olen heittänyt kolikon katusoittajan hattuun. Kaiken tämän olen tehnyt rakkaudesta. Niin…annoin sen vanhan jo vähän kuluneen mekkoni, naapurin leskimummolle. Rakkaudesta sen annoin. Nyt on lama-aika maailmassa, rakkaudesta käyn jakamassa vanhentuneita ruokia vähävaraisille. Minä teen tämän rakkaudesta. Toki otan itselleni ” palkaksi” parhaat päältä ja kaiken ylimääräisen, jos jää, ettei mene hukkaan. Niin…samalla säästyy omaa rahaa, ei tarvitse viikkoon käydä ruokaa ostamassa itselleni. Onhan minulla varoja matkustaa ulkomaille auttamaan orpolapsia. Minulla on rakkautta. Esimerkkejä rakkaudesta voisin kirjoittaa pidemmän kaavan mukaan, eiköhän esimerkkejä ole jo tarpeeksi.

Nyt olemme rakkauden lähteen pohjalla, mitäs Raamatun sana tästä sanoo?

” Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1. Kor. 13. 3. KR. 33/38.

Pitää kaivaa lisää rakkauden lähteen pohjaa, koska edellä kerrotut asiat eivät mitään hyödytä. Minä tiedän paljon, olen lukenut psykologiaa, tiedän mitä rakkaus merkitsee ihmiselle. On tärkeää olla rakastava ihminen. On tärkeää tulla rakastetuksi. Autan ongelmissa olevia lähimmäisiäni, rakkaudesta sen teen. Ihmisten ongelmien vuoret väistyvät, osaan hoitaa heitä. Tiedän teoriassa ja käytännössä, miten ne väistyvät. Ammatikseni hoidan sairaita ja ongelmaisia, se on rakkautta, se. Rahakukkaroni täyttyy samalla, työmies on palkkansa ansainnut. Kirkossa käyn joka sunnuntai Jumalanpalveluksessa, kolehtihaaviin laitan lantin – rakkaudesta. Kolehti menee vähäosaisten auttamiseen, aivan Raamatun mukaan tein. Kauniisti ja hartaasti lauloin virren, ” Rakkaus, sä kuvaksesi minut kerran tänne loit.” Maksan palkastani kirkolle veron, mutta pitäähän sitä antaa ylimääräistä. Tämän teen rakkaudesta. Joko rakkauteni riittää? Vieläkö helisen kuin tiuku?

Nilsiässä asui vuonna 1799, nuori mies, 22 vuotias Paavo Ruotsalainen. Hän laittoi pettuleipää tuohikonttiinsa. Lähti pitkälle matkalle, apua etsimään. Ahdistunut ihminen oli synnintuskissaan. Hän tiesi, että Jyväskylän lähellä asui seppä Högman, uskossa oleva mies. Paavo Ruotsalainen tiesi hengelliset asiat hyvin. Oli harrastanut Jumalan sanan lukemista. Raamatun sanasta hän oli lukenut, Jumalan lunastaneen hänet. Oikeasta kirjasta Paavo Ruotsalainen osasi etsiä itselleen apua. Armo oli kuitenkin kadoksissa, sitä hän ei löytänyt Raamatustaan. Hänellä ei ollut sielussaan rauhaa. Seppä Högman antoi neuvon, joka on jäänyt herätyskristillisyyteen, avain asemaan. Högman sanoi Paavo Ruotsalaiselle. ” Yksi sinulta puutuu…Kristuksen sisäinen tunteminen.” Uskon, että keskustelun päätteeksi rukoiltiin, ja Paavo Ruotsalainen sai armon kohdata, elävä Jeesus Kristus. Hän lähti mieli keventyneenä kotimatkalle. Ruotsalaisen sydämessä asui Kristus ja alkoi kasvu Kristuksen tuntemisessa.

Olemme nyt kaiken rakkauden ytimessä. Luonnollista rakkautta on jokaisessa ihmisessä. Sitä jäi vähän ensimmäisiltä ihmisiltä, Aadamilta ja Eevalta. He uskoivat paholaisen valheen ja lankesivat ansaan, he kyseenalaistivat Jumalan auktoriteetin. Tämä poisti heistä täydellisen rakkauden – Jumalan. Syntiinlankeemus toi myös rakkauden vastakohdan – vihan. Jumala vihastui langenneeseen ihmiseen ja ajoi pois Eedenin paratiisista. Luonnollisesti ihminen osaa rakastaa ja tehdä rakkauden tekoja. Ne ovat kuitenkin itsekkäitä tekoja ja ihminen tahtoo ottaa hyvistä teoista kiitoksen itselleen. Jos Kristuksen sisäinen tunteminen puuttuu, puutuu kaikki. Puuttuu aito rakkaus. Lisäksi ihmisessä on myös rakkauden vastakohta, viha. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli maailmaan, sitä varten, että synnissä elävä ihminen, löytäisi armon ja anteeksiantamuksen. Löytäisi rakkauden Jumalan ja oikeat motiivit tehdä rakkauden tekoja. Ihminen oppisi antamaan kiitoksen ja kunnian yksin Jumalalle, kaikesta hyvästä, mitä saa tehdä lähimmäisten hyväksi. Armosta me pelastumme, emme tekojemme kautta. Kaikki on Jumalan lahjaa.

Toisenlainen evankeliumi

”Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja.” Fil.3. 2. KR. 33/38.

Pioneeri lähetystyössä olevan kerrotaan kertoneen tapauksen Afrikasta. Hän oli paikallisella lähetysasemalla, opettanut alussa olevan Raamatun jakeen pohjalta uskossa olemisesta ja vaelluksesta.

Työntekijä lähti viettämään lomaa ja toi lomalta koiran tullessaan asemalle. Kaikki paikalliset asukkaat olivat peloissaan ja hätkähtivät koiraa. He olivat ottaneet opetuksen kirjaimellisesti opikseen. Näin lähetystyöntekijä sai lisää opetettavaa tästä aiheesta.

Koira on Paavalin opetuksessa vertauskuva väärästä. Pahoja työntekijöitä, pilalle leikattuja työntekijöitä, Paavali vertaa koiriin. Vierasta koiraa on lähestyttävä varoen, on poistuttava reviiriltä, koira on vaarallinen. Otsikko voi olla, ”Paavalin opetus ”koirasta” nimeltä vierasoppi.”  Ensimmäinen vieras ” koira” on se, että kaikki kristityt ovat Jeesukseen uskovia. Sanakirjassa on määritelmä. ”Kristitty on ”henkilö”, joka tunnustaa uskoa Jeesukseen Kristuksena tai uskoa Jeesukseen opetuksiin perustuvaa uskontoa.” Maallisessa mielessä tämä määritelmä on hyvä ja auttaa ymmärtämään kristinuskoa uskontona. Kuitenkaan tämä ei ole Raamatullisesti totuudenmukainen määritelmä. Uudessa testamentissa sana kristitty esiintyy kolme kertaa. (Apt. 11:26; Apt. 26:28; 1 Piet. 4:16). Antiokiassa alettiin ensimmäisiä Kristuksen seuraajia kutsua kristityiksi, (Apt. 11:26.) Heidän tekonsa ja vaelluksensa olivat samanlaisia kuin Jeesuksella. Täysin kirjaimellisesti ”kristitty” sana tarkoittaa Jeesuksen puolella olevaa tai Jeesuksen seuraajaa.

”Kristinusko on monoteistinen eli yksijumalinen uskonto, se on kannattajamäärältään maailman suurin uskonto. Sen kannattajia on maailmassa 2,4 miljardia. eli hieman alle kolmasosa maailman väestöstä.” (Wikipedia)

Tämän tiedon valossa voidaankin nyt kysyä, ovatko nämä kaikki 2,4 miljardia uudestisyntyneitä Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia? Elävätkö he niin kuin Jeesus eli ja opetti? Jumala yksin tietää tarkasti, kuka on Hänen omansa ja seuraa Jeesuksen opetusta, niin kuin se Raamatun sanaan on kirjoitettu. Jokainen lukijani voi katsoa ympärilleen ja todeta, onko maailma sellainen kuin Jeesus Kristus olisi tahtonut sen olevan? Elävätkö ihmiset, kuten Jeesus on opettanut? Kirkossa ja hengellisissä tilaisuuksissa käynti, hyvät teot ja erilaiset hengelliset rituaalit, eivät tee ihmisestä kristittyä. Kristityksi ei tulla lapsi- eikä aikuiskasteella. Lasten synnyttäminen ei pelasta naisia. Tarvitaan Kristus ja Hänen voimansa sisäinen tunteminen, siten pääsemme Jumalan lapseksi ja Kristuksen seuraajaksi. Lapsen, Jeesuksen Kristuksen on synnyttävä naisen sydämessä. Tarvitaan synnintunto ja sen aiheuttama tuska omassatunnossa. Tarvitsee katua, Jumalan mielen vastaisen elämän elämisestä. Tarvitaan mielenmuutos ja veren evankeliumin vastaanottaminen henkilökohtaisesti. Jeesuksesta tulee tulla elämässäni Herrani ja Vapahtajani. Näin pääsemme elämään todellista kristillistä elämää, joka mahdollistaa muutoksen myös ympärillämme olevaan maailmaan. Aito kristitty voi sanoa, ” minun Herrani ja minun Vapahtajani, Pelastajani. Jeesuksen veri on puhdistanut omantuntoni synnistä ja syyllisyydestä, olen vapaa.” Kristuksen oma tunnustaa, Jeesus Kristus on Herra!

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2. 8 – 10. KR. 33/38.

Toinen ” koira” on juutalaisuus. Juutalaisuus ei tunnusta Jeesusta Herraksi ja Jumalan Pojaksi, Kristuksesi. Jeesuksen seuraaja, kristitty ei voi ihannoida juutalaisuuteen kuuluvia asioita, koska Raamatullinen pohja on poissa. Kuinka paljon on niitä, jotka pitävät sapattia ja muita juutalaisuuteen kuuluvia asioita, hyvänä. Todellisuudessa juutalaisuuteen kääntyminen ei pelasta. Tänäpäivänä juutalaisuus ja Israelin kansa elävät etäällä todellisesta Jeesuksesta. Heillä on edelleen Vanhan liiton lakiusko, joka ei pelasta yhtäkään. Heillä ei ole pelastajaa Jeesusta Kristusta. On Messiaanisia juutalaisia, he ovat kristittyjä, jotka tunnustavat Jeesuksen Messiaaksi. Heille Jeesus Kristus on Herra. Apostoli Paavali oli ennen kääntymystään Mooseksen lain asiantuntija. Hän itse sanoo: ”Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Gal. 2. 16. Israelilainen pelastuu sukujuuriltaan juutalaisena, Jeesuksen Kristuksen kautta. Ristin sovitustyön vastaanottaminen ja Jeesuksen Herraksi tunnustaminen, on israelilaisen pelastus, kuten kaikkien maailman kansojen pelastus. Jokaisen ihmisen pelastaja, on Jeesus Kristus. Jeesus tuli ensin juutalaisille, sitten evankeliumin sana levisi muille kansoille, kielille ja heimoille. Nyt kaikki kansat maailmassa ovat evankeliumin ilosanoman vaikutuspiirissä. Jeesus Kristus on kaikkien kansojen ja kansakuntien Herra ja Vapahtaja. Evankeliumia levitetään, että kukaan ei jäisi osattomaksi Jumalan armosta.