Rakkauden teot

”Mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” 1. Kor. 13. 1. KR. 33/38.

Tämän maailman kaunein sana on rakkaus. Rakkaudesta on sepitetty lauluja. Avioliittoon vihittäessä, luvataan rakastaa myötä ja vastamäessä, kurveissa ja kuopan pohjalla. Kirjailijat kirjoissaan kertovat rakkaustarinoita. Elokuvien, teatteriesityksien, lyriikan, pohjalla hehkuu rakkaus. Vanhemmilla on rakkautta hoivatessaan lapsiaan. Rakkautta on maailma täynnä, vai onko? Jos minulla ei ole rakkautta, olen minä kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Tiuku joka kilisee tyhjää kilinää. Onko minulla rakkautta? Mitä rakkaus on, laulaja kyselee?

Kaiken tiedon yläpuolella oleva Raamattu kertoo rakkaudesta. Raamatusta on tämäkin, ”Mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” Nyt sukelletaan syvälle rakkauden lähteeseen.

Tiedämme jo, jos minulla ei olisi rakkautta, olisin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Karvasi nousevat pystyyn, kurtistat otsasi, mitä ihmettä…minullako ei olisi rakkautta ja minäkö tässä helisen kuin kulkunen? Rakastan puolisoani, lapsiani, läheisiäni. Annan melkein puolet omaisuudestani, katastrofirahastoon, kirkon ulkomaanapuun. Joskus olen heittänyt kolikon katusoittajan hattuun. Kaiken tämän olen tehnyt rakkaudesta. Niin…annoin sen vanhan jo vähän kuluneen mekkoni, naapurin leskimummolle. Rakkaudesta sen annoin. Nyt on lama-aika maailmassa, rakkaudesta käyn jakamassa vanhentuneita ruokia vähävaraisille. Minä teen tämän rakkaudesta. Toki otan itselleni ” palkaksi” parhaat päältä ja kaiken ylimääräisen, jos jää, ettei mene hukkaan. Niin…samalla säästyy omaa rahaa, ei tarvitse viikkoon käydä ruokaa ostamassa itselleni. Onhan minulla varoja matkustaa ulkomaille auttamaan orpolapsia. Minulla on rakkautta. Esimerkkejä rakkaudesta voisin kirjoittaa pidemmän kaavan mukaan, eiköhän esimerkkejä ole jo tarpeeksi.

Nyt olemme rakkauden lähteen pohjalla, mitäs Raamatun sana tästä sanoo?

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1. Kor. 13. 3. KR. 33/38.

Pitää kaivaa lisää rakkauden lähteen pohjaa, koska edellä kerrotut asiat eivät mitään hyödytä. Minä tiedän paljon, olen lukenut psykologiaa, tiedän mitä rakkaus merkitsee ihmiselle. On tärkeää olla rakastava ihminen. On tärkeää tulla rakastetuksi. Autan ongelmissa olevia lähimmäisiäni, rakkaudesta sen teen. Ihmisten ongelmien vuoret väistyvät, osaan hoitaa heitä. Tiedän teoriassa ja käytännössä, miten ne väistyvät. Ammatikseni hoidan sairaita ja ongelmaisia, se on rakkautta, se. Rahakukkaroni täyttyy samalla, työmies on palkkansa ansainnut. Kirkossa käyn joka sunnuntai Jumalanpalveluksessa, kolehtihaaviin laitan lantin – rakkaudesta. Kolehti menee vähäosaisten auttamiseen, aivan Raamatun mukaan tein. Kauniisti ja hartaasti lauloin virren, ” Rakkaus, sä kuvaksesi minut kerran tänne loit.” Maksan palkastani kirkolle veron, mutta pitäähän sitä antaa ylimääräistä. Tämän teen rakkaudesta. Joko rakkauteni riittää? Vieläkö helisen kuin tiuku?

Nilsiässä asui vuonna 1799, nuori mies, 22 vuotias Paavo Ruotsalainen. Hän laittoi pettuleipää tuohikonttiinsa. Lähti pitkälle matkalle, apua etsimään. Ahdistunut ihminen oli synnintuskissaan. Hän tiesi, että Jyväskylän lähellä asui seppä Högman, uskossa oleva mies. Paavo Ruotsalainen tiesi hengelliset asiat hyvin. Oli harrastanut Jumalan sanan lukemista. Raamatun sanasta hän oli lukenut, Jumalan lunastaneen hänet. Oikeasta kirjasta Paavo Ruotsalainen osasi etsiä itselleen apua. Armo oli kuitenkin kadoksissa, sitä hän ei löytänyt Raamatustaan. Hänellä ei ollut sielussaan rauhaa. Seppä Högman antoi neuvon, joka on jäänyt herätyskristillisyyteen, avain asemaan. Högman sanoi Paavo Ruotsalaiselle. ” Yksi sinulta puutuu…Kristuksen sisäinen tunteminen.” Uskon, että keskustelun päätteeksi rukoiltiin, ja Paavo Ruotsalainen sai armon kohdata, elävä Jeesus Kristus. Hän lähti mieli keventyneenä kotimatkalle. Ruotsalaisen sydämessä asui Kristus ja alkoi kasvu Kristuksen tuntemisessa.

Olemme nyt kaiken rakkauden ytimessä. Luonnollista rakkautta on jokaisessa ihmisessä. Sitä jäi vähän ensimmäisiltä ihmisiltä, Aadamilta ja Eevalta. He uskoivat paholaisen valheen ja lankesivat ansaan, he kyseenalaistivat Jumalan auktoriteetin. Tämä poisti heistä täydellisen rakkauden – Jumalan. Syntiinlankeemus toi myös rakkauden vastakohdan – vihan. Jumala vihastui langenneeseen ihmiseen ja ajoi pois Eedenin paratiisista. Luonnollisesti ihminen osaa rakastaa ja tehdä rakkauden tekoja. Ne ovat kuitenkin itsekkäitä tekoja ja ihminen tahtoo ottaa hyvistä teoista kiitoksen itselleen. Jos Kristuksen sisäinen tunteminen puuttuu, puutuu kaikki. Puuttuu aito rakkaus. Lisäksi ihmisessä on myös rakkauden vastakohta, viha. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli maailmaan, sitä varten, että synnissä elävä ihminen, löytäisi armon ja anteeksiantamuksen. Löytäisi rakkauden Jumalan ja oikeat motiivit tehdä rakkauden tekoja. Ihminen oppisi antamaan kiitoksen ja kunnian yksin Jumalalle, kaikesta hyvästä, mitä saa tehdä lähimmäisten hyväksi. Armosta me pelastumme, emme tekojemme kautta. Kaikki on Jumalan lahjaa.

Uudestisyntymässä, Jeesuksen löytämisessä, saamme sisäisen rauhan, joka tulee Pyhän hengen vaikutuksesta. Pyhä henki tulee sisäisesti meihin ja meistä tulee uusia luomuksia Kristuksessa. Nikodeemus juutalainen fariseus tuli Jeesuksen luokse kysymään, miten uudestisyntyminen tapahtuu? ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” Joh. 3. 3- 7. KR. 33/38.

”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? 1. Joh. 5. 1 -5. KR. 33/ 38.

Kaikki tämä saadaan armosta, armolliselta Jumalalta. Jeesuksen Kristuksen ristillä vuodatetun Pyhä veren, ansiosta. Ristin kunniaa kuuluttaa elävä Kristuksen oma. Ristintie johtaa perille Isän kotiin Jumalan luokse. Ei ole muuta tietä taivaaseen, kuin ikivanha armontie. Golgatan veressä on puhdistava voima. Golgatalle voimme saapua synteinemme. Ristin luona vuotaa rauha. Risti on hullutus maailmalle, mutta Kristukseen uskoville sana ritistä on Jumalan voima ja viisaus.

Terveesti uudestisyntynyt Kristuksen oma, alkaa vahvistua Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Alkaa kasvaa, kuten terve vastasyntynyt lapsi kasvaa. Varttuu vähitellen aikuiseksi. Oppii tuntemaan Kristusta ja Hänen rakkauttaan syvemmin. Jumalan Sana tekee työtä Pyhä hengen kautta. Pyhä henki opettaa ja antaa voimaa taivasmatkaan. Oma minä vähenee ja Kristus alkaa kasvaa. Terve hengellinen elämä vie syvemmälle Kristuksen tuntemiseen. Uutena luomuksena, sinulla on vanhurskauden valkeat vaatteet ja Pyhän hengen sinetti. Nämä merkit Kristus tunnistaa omissaan. Kuolema on sinulle tämän jälkeen voitto, koska ylösnousemuksessa saat uuden ylösnousemus ruumiin. Kristus voitti kuolemallaan kuoleman. Ihmisen vihollisista viimeisin on jo voitettu. Kristuksen omana on hyvä elää ja kuolla. Tämä elämä on vain kauttakulku matka ikuisuuteen. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” 1. Kor. 13. 12. KR. 33/38.

Elävä Kristuksen oma tekee, kaikki hyvät teot, lähimmäiselle rakkaudesta Jumalaan, eikä itsekkäistä motiiveista. Jumala rakastaa jokaista rakkaudentekoja tekevää ja siunaa, hyvän tahtonsa mukaan. Uskollisesti tehdyt työt palkitaan. Joka on vähässä uskollinen, on paljossakin uskollinen. Jumala laittaa paljon haltijaksi ne, jotka vähäisetkin lahjansa antaa Jumalan käyttöön.

Tämä kaikki on vapaaehtoista, kukaan ei väkisin vie sinua taivaaseen, eikä voi käännyttää sinua Kristuksen omaksi. Sinulla on vapaa tahto ja itse teet ratkaisusi. Pyhä henki ei tee väkisin sinulle mitään. Jeesus ei pelasta väkisin yhtäkään ihmistä. Jos synnissä eläminen on nautintosi, sinä saat jatkaa vapaasti syntielämääsi. Jeesus kuitenkin kutsuu sinua yhteyteensä, sillä Hän rakastaa sinua. Erityinen armo annetaan ihmisen elinaikana kahdesti tai kolmesti. Tämä etsikkoajaksi sanottu aika, pitää ottaa vakavasti. Jumalan kutsun hylkääminen on vakava asia. En pelottele sinua, mutta kuolemasi jälkeen ei voi tehdä valintoja. On rakkautta sanoa tämä sinulle. Ihmisen sielu jää eloon, vaikka olet fyysisesti kuollut. Lihan ruumis, sielun kotelo kuolee ja muuttuu mullaksi jälleen. Mikäli kuolema korjaa sinut, synninpainot tunnollasi, on kuoleman jälkeinen elämäsi tuomittu kadotukseen. Jumalan sana on tuomisija, en minä. Tuomarivaltuudet ovat yksin Jumalalla. Loppu päätelmä rakkaudesta on, Jumala yksin vaikuttaa rakkauden ihmiseen. Vasken helinä ja kulkusen kilinä päättyvät, heti kun Jumala saa synnyttää sinut uudesti ylhäältä. Tulet Jeesuksen omaksi. Tulet Kristuksen rakkauden täyttämäksi ihmiseksi.  Sinun sydämessäsi asuu täydellinen rakkaus.  Sinussa on jumalallinen rakkaus, inhimillinen rakkaus syvenee täydelliseksi rakkaudeksi. Jeesus tekee kauttasi rakkauden tekoja.  Annat kiitoksen ja kunnia Jumalalle, tekemistäsi hyvistä teoista. Ajattelet oikealla tavalla lähimmäisen tarpeista. Itsekkyys  väistyy.  Rakkaus on, että Jumala ensin rakasti sinua, otti sinut omakseen – armosta. ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” 1. Kor. 13: 13. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 13.10.2017. Bookmark the permalink.