Evankelistojen ainut sanoma

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Room.13. 10. KR.33/38.

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin luonnollisesti ajattelemme. Ihmisen hoiva- ja suojeluvaisto ulottuu myös lähimmäisiimme. Nähdessämme toisen ihmisen olevan hädässä, tahdomme auttaa häntä, pääsemään ongelmistaan. Tämä on normaalia toimintaa. Psyykkisen tasapainon järkkyessä, ihminen saattaa tehdä tekoja, joista on vahinkoa läheisilleen. Yleisesti näin ei tapahdu, mutta aina on säännöistä poikkeuksia, kuten elämä on osoittanut.

Eräät uskonnot perustuvat myös ajatukselle, jos uhraan oman henkeni, pääsen parempaan olotilaan tai tekijä palkitaan hyvällä. Ihminen ei omilla teoillaan, ei edes oman henkensä uhraamisella uskonnon nimissä, saa itselleen hyvää. Ainut asia joka tapahtuu on, että oma kallis ja arvokas henki menee, samoin saattaa mennä monen läheisen ihmisen henki. Pääsy parempiin olosuhteisiin, on kyseenalaista? Kuoleman jälkeen ei yksikään ole tullut kertomaan, mitä ajan rajan takana on.

Kristinusko on ainut uskonto maailmassa, joka perustuu siihen, että ihminen on läpikotaisin turmeltunut. Ihmisen luonnollinen tila on, ettei minussa itsessäni ole mitään hyvää. Ihmisen elämä meni ensimmäisten ihmisten myötä pilalle. Ihmisen elämästä tuli moraalitonta. Ihminen alkoi elää Jumalan vastaista elämää. Tosiasia on sekin, ettei ihminen voi itse muuttaa itseään paremmaksi. Ihmisestä ei tule hyvää millään omalla teolla. Omat teot eivät johda paratiisiin, eivätkä toiseen parempaan olotilaan. Oman henkensä uhraaminenkaan ei auta.

Taidat lukijani kokea, nyt on lohdutonta luettavaa? Jatketaan pohdintaan. Lohduttomuudessa on toivo ja lohdutus olemassa. Ensin, kristinuskon Jumala on itse täydellinen rakkaus. Kristinuskon Jumala on tosi Jumala. Hän rakastaa tätä ihmiskuntaa, sekä ihmistä yksilönä. Jokainen on Jumalalle uniikki kappale, sinäkin joka luet tätä tekstiä…olet ainutlaatuinen ihminen. Mahtava tieto…eikö? Siitä huolimatta, että ihminen on pilannut Jumalan suunnitelmat. Hänen alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen saa elää täydellisessä yhteydessä Luojaansa. Eedenin paratiisin ihanissa olosuhteissa olisi ihmisen ollut hyvä olla. Toisin kävi.

Kaikkivaltias Jumala oli ennen universaalin maailman olemassaoloa. Ennen kuin ensimmäistäkään ihmistä oli luotu. Jumala oli ja kaikki mitä Isän luona on. Syttyi kapina Taivaassa, kapinan aiheuttaja oli ylpistynyt enkeli, joka olisi tahtonut, ottaa Jumalan valtuudet itselleen. Jumala ei anna valtaansa kenellekään, koska Hän on Kaikkivaltias Jumala ja Luoja. Näin kapinoiva enkeli, syöstiin alas taivaasta. Kapinointiaan tämä enkeli jatkoi edelleen ja Hän alkoi urakalla vastustaa Jumalaa ja Hänen tekojaan. Kapinoijasta tuli Saatana, Jumalan vastustaja. Paholainen tiesi ensimmäisen ihmisen elämästä kaiken. Paholainen tiesi, mitenkä hyvin ihmisen asiat olivat Jumalan yhteydessä ja läsnäolossa. Tämän idyllinen harmonia, piti saada ihmiseltä pois. Hän tiesi ihmisen olevan Jumalan luoma. Ei paholainen voinut sietää, että Jumalan tekemällä ihmisellä olisi hyvät olosuhteet. Paholainen tahtoi kateudesta Jumalaan, tuhota myös Jumalan työn. Koska paholainen ei onnistunut ottamaan Jumalan paikkaa,  tämä kostettava jotenkin Jumalalle.

Kostoretkensä paholainen päätti tehdä ensimmäisten ihmisten luokse. Pukeutui käärmeeksi, luikerteli illan hämyssä paratiisiin. Näki Eevan ensimmäisen naisen. Meni Eevan luokse. Käärme tiesi, ettei yhdestä, keskimmäisestä paratiisin puusta saisi ottaa hedelmää. Jos ihminen ottaisi siitä puusta, ihminen kuolisi. Nyt paholainen oli asettanut ansan ihmiselle. Juonittelu jatkui. Käärme kuiskutteli Eevalle, ” Onko Jumala todella sanonut, ettei yhdestä puusta saisi ottaa ja syödä? Eevan selvitykset puuhun asetetusta uhkauksesta – kuolemasta, ei muuttanut käärmeen suunnitelmia. Filosofinen vastaväite oli, ” ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Ihmisen heikoin lenkki on kunnianhimo. Eevalle tämä riitti, hän otti ja söi, antoi miehelleen Adamille. Hän söi. Käärmeen juonittelu onnistui. Ihmisestä ei tullut Jumalaa. Sen sijaan, ihminen sai rangaistuksensa tottelemattomuudestaan. Adam ja Eeva, saivat hävetä tekonsa seurausta. Tätä häpeää kantaa jokainen ihminen. Syntiinlankeemus sai aikaan häpeän. Vieläkin ihminen, joka tekee sellaista joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, häpeää ymmärtäessään tekonsa ja sen seuraukset. Tähän episodiin paratiisin ihanuus ihmiseltä päättyi. Häpeän lisäksi, tulivat viha ja kateus, monet muut ihmisen luonteeseen kuuluvat ominaisuudet, kaikki synti ja synnillinen elämäntapa. fyysinen kuolema ja ero Jumalasta, seurasivat langenneita.  Jumalan rakkaus lähti ihmisestä, nyt luonnollinen ihminen ei rakasta, lähimmäistä, koska ihminen ei voi rakastaa itseään. Luonnollinen ihminen omalla tavallaan vihaa itseään ja elämäntapaansa missä elää, muttei voi itse muuttaa mitään itsessään. Luonnollisesta ihmisestä jäi itsesuojeluvietti ja hoivaamisvietti. Vähäsen jäi rakkautta, joka tekee hyviä tekoja, omaksi kunniakseen. Luonnollisesti ihminen ei anna kunniaa Jumalalle.

Seuraava askel, onko enää toivoa paremmasta? Ihmisen teot ovat pahat, mutta Jumala rakastaa tätä pahuuden ” pesää.” Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä tasavertaisesti. Jumalalla ei ole lempilapsia. Hänelle jokainen ihminen on saman arvoinen. Me ihmiset jaottelemme ihmisiä erilaisiin kategorioihin.

Ennen ihmisen luomista, Jumala kävi neuvotteluja. Ihmisen luominen oli niin iso asia, ettei ilman neuvotteluja voitu ihmistä luoda. Jumala tiesi, Hän tekee ihmisestä hyvän ja täydellisen, ja ettei ihminen voi pysyä sellaisena. Ihmisestä tuli ongelma itselleen ja lähimmäisilleen. Näinhän siinä kävi, kuten Jumala edeltä jo tiesi. Paratiisin tapahtumien jälkeen, ihminen on ollut enemmän ja vähemmän ongelmapakkaus. Jumala suunnitteli, mitenkä ihmisen voisi palauttaa entisenlaiseksi. Taidettiin taivaassa ensimmäisten neuvottelujen jälkeen käydä useita neuvotteluja. Isä Jumala, Jeesus Jumalan Poika, Pyhä henki, kaikki kolme pohtivat, mitenkä tämä pahuus saataisiin ihmisestä pois? Ihminen tahtoi totella kapinoivaa paholaista enemmän kuin Luojaansa ja Jumalaansa.

Jumala näki, ihmisen pahuuden lisääntyvän. Rakkaudettomuus lisääntyi, synnilliset taipumukset olivat ihmiselle rakkaita. Jumala katsoi hurskasta Nooa ja hänen uskoaan sekä uskonvaellusta. Siinä olisi mies joka tottelee Hänen suunnitelmiaan. Vanhassa liitossa Jumala ilmoitti itsensä ja tahtonsa suoraan ihmiselle. Niinpä Jumala ilmoitti Nooalle, ”olisi aika aloittaa arkin rakentaminen, aikomukseni on antaa sellainen sade, joka hukuttaa kaiken veteen.” Nooa aloitti arkin rakentamisen. Arkista tehtiin tarpeeksi suuri, että siihen sopisivat Nooa ja hänen vaimonsa, hänen läheisensä, sekä eläimiä koiras ja naaras pari. Eläimiä jotka eivät eläisi vedessä. Kaiken ollessa valmista, Nooa meni viimeisenä arkkiin, kuten kapteeni laivaan ja ovi suljettiin. Taivas aukeni, maassa olevat syvyyden lähteet aukesivat, alkoi 40 vuorokauden sade, joka hukutti kaiken maan päällä olevan elollisen elämän. Jumalalla oli tämän tehtyään uusi parempi suunnitelma valmiina, mikäli  muutosta ei ihmisiin tule.

Sade päättyi, öljypuun lehti suussa Nooan lähettämä kyyhkynen lensi takaisin arkkiin. Nooa tiesi, nyt olisi aika lähteä arkista. Jumala oli luonut arkin ulkopuolella olevan elollisen luonnon jälleen uudeksi. Uuden elämän edellytykset olivat arkissa oleville valmiina. Nooasta polveutui uusi ihmissuku. Oliko paholainen hukutettu ja synti hänen kanssaan? Nooasta polveutunut ihminen oli entisenlainen. Syntiä tekivät ja moraalittomuus lisääntyi. Paholainen ei hukkunut. Jumalan vastustaja teki jälleen ihmisille omia juoniaan. Ihmiset menivät paholaisen juoniin mukaan.

Otettiin eläin uhrit. Syntiä tekevät ihmiset uhrasivat viattomien eläinten polttouhreja Jumalalle, näin sovitettiin ihmisten syntejä. Syntejä oli paljon ja eläimiä rajallinen määrä, eivät eläimet olisi loputtomiin riittäneet uhreihin. Jumala jälleen teki suunnitelmia. Hän neuvotteli Poikansa Jeesuksen kanssa. ”Toteutetaanko, nyt suunnitelma, joka oli ihmisen luomisen edellä jo lyöty lukkoon?” Jumala sanoi Pojalleen. ” Mene ihmiseksi maanpäälle, elä ihmisen elämä, toteuta se minkä olen aikojen alussa sinulle sanonut. ” Jumala sanoi Jeesukselle. Jeesus tahtoi toteuttaa Isän Jumalan tahdon. Hän lähti maan päälle. Jumalan Poika Jeesus, tuli Jumalana ihmisten keskuuteen. Monet Vanhan liiton ennustukset kävivät toteen. Jeesus oli synnitön ja puhdas, Hän voisi puhdistaa ihmiset synnistä ja irrottaa paholaisen otteesta. Vartuttuaan Jeesus alkoi tehdä työtä, saadakseen ihmiset uskomaan, että Hän on Messias, Jumalan Poika, joka vapauttaa ihmiset synnin orjuudesta. Papit lukivat temppeleissä Vanhan liiton Tooran kirjoituksia. Juutalaiset elivät Mooseksen lainalaista uskoa, missä ei armoa tunnettu. Synnin tekijä sai kuoleman tuomion, silmä silmästä ja hammas hampaasta, sekä monet muut rangaistukset olivat käytössä. Jeesus eli ihmisenä ihmisten elämää. Hän palveli ihmisiä ja teki rakkauden tekoja. Häntä paholainen yritti saada houkuteltua ansaan, mutta Jeesus käski paholaisen väistyä Sanalla. Paholainen ei voinut saada Jeesusta lankeamaan syntiin. Olihan Jumalan Pojassa, Jumalan henki.

Monet rakastivat Jeesusta. Vihaavia oli paljon ja Jeesuksen vastustajia. Jeesuksen maanpäällinen elämä oli ennustettu jo profeetta Jesajan kirjassa. Kiteytettynä Jesaja ennustaa.

”Hän kasvoi Herran edessä niinkin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.”
Jes. 53. 2 – 12. KR. 33/38.

Ennen ihmisen luomista, olivat myös neuvoteltu Jesajan kirjan tapahtumat valmiiksi. Jeesuksen Jumalan Pojan uhri kuolema, on jokaisen syntisen ainut toivo ja lohdutus. Ottakaa jokainen meistä, synnin turmelemista ihmistä Jumalan suunnitelma vastaan. Meillä on pelastus ja syntien anteeksisaamisen armo, vain yksin Jeesuksen uhri kuolemassa. Paholainen voitettiin ristin kuoleman kautta. Pyhä veri vuosi ristillä, minun ja sinun syntien tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha. Jeesus on rauhan Ruhtinas. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Hän on rakkaus. Hänen ominaan voimme tehdä, samoja tekoja kuin Jeesus teki. Rakkauden tekoja. Jumalan Pyhän hengen täyttämä ihminen ei voi tehdä kuin hyviä tekoja, rakkaudesta Jeesukseen ja lähimmäisiin. Rakkaus on lain täyttymys. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa täytti kaikki lait. Elämme armosta, emme ansioistamme. Emme teoista, ettemme voisi kerskata omilla teoillamme. Kaikki on suurta armoa. Me itse jokainen elämme armosta. Jos Jumala ottaisi armollisen kätensä pois elämämme yltä, emme voisi elää. Kaikki on armoa. Jumalan lapsen osa, sekin on armoa. Meidän kerskauksemme on yksin Jeesus ja Hänen sovitustyönsä. Meidän ihmisten ansiot ja teot, eivät pelasta. Jos et vielä ole Jeesuksen oma, tänään on mahdollisuus pelastua. Tänään saat kaikki syntisi anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa, saat omalletunnollesi rauhan. Täytyt Pyhän Hengellä. Olet uusi luomus Kristuksessa. Jos koet syntisi ja pahat tekosi liian suuriksi, muista missä synti on suureksi tullut, on armo sitä suurempi. Jos olet kääntänyt selkäsi Jeesukselle. Hän rakkaasti katsoo sinuun ja tahtoo sinun tulevan takaisin Hänen omakseen. Hän ei jätä yhtä lammasta laumastaan, vaan etsii kunnes löytää jälleen ja vie takaisin laumaansa. Sinä kadonnut lammas, sinua Jeesus etsii niin kuin kallista aarretta –  kunnes löytää sinut. Näin suuri on rakkaus ja armo syntiin langennutta ihmistä kohtaan.

”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,
vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”
Room. 13. 11 – 14. KR. 33/38.

Tämä vanhanaikainen sanoma on edelleen voimassa. Jumalan Sana on vanhaa, mutta elävää ja uutta luovaa Sanaa. Se antaa väsyneelle uutta voimaa. Jumalan Sana on vahvaa ruokaa, joka ravitsee ja Pyhän hengen vesi virvoittaa. Ehtoollisella saa konkreettisesti kokea, että Jeesuksen Kristuksen ruumis on sinun edestäsi murrettu. Jeesuksen Kristuksen veri on sinun edestäsi vuodatettu. Älä pidä halpana lahjaa jonka Jeesus Kristus on puolestasi tehnyt.

Kristuksen ristin kuolema on kristinuskon ydin. Läpi Uuden testamentin, lunastus ja ristin työ ovat ainut sanoma jota evankelistat ovat tuoneet esille. Muuta ei ole ihmiselle tarjolla mikä pelastaisi synnin kahleista, vapauttaisi synnin ja paholaisen orjuudesta ja maailman alkeisvoimista, saisimme armon välttyä kadotustuomiolta. Vapaaksi ostettu Kristuksen oma, ei voi tehdä enää synti. Näin kristinusko edustaa korkeaa moraalia. Kristuksen omien tehtävänä on tehdä hyviä tekoja, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Elämässä tapahtunut vallanvaihdos saa aikaan myös uudet velvollisuudet. Omin voimin emme voi hyvää tehdä, vaan Pyhä Henki meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Näin Jumalan tahto saa tapahtua meidän kauttamme ja kunnia kaikesta kuuluu Jumalalle ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle.

@LR.

This entry was posted on 2.11.2017. Bookmark the permalink.