Kiitos olkoon Jumalalle

”Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarn. 7: 30. KR. 33/38.

Jumalan luomat, Adam ja Eeva, ovat ainoat ihmiset maanpäällä, jotka ovat saaneet elää täydellisinä ihmisinä, täydellisessä paikassa. Jumala teki kaiken hyväksi. Paratiisissa ei ollut ongelmia, murheita eikä mitään sellaista, mitä nyt on maanpäällä asuvilla ihmisillä. Ihmisen alkutaival oli suora ja mutkaton.

Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu uteliaisuus. Uskon että ensimmäiset ihmiset tutkivat paratiisia tarkkaan. Paratiisiin asetetut kaksi puuta, herättivät ihmetystä. Elämän puu ja keskimmäinen puu kiinnostivat. Varmasti pariskunta pohti keskenään, ” mitähän erikoista on tuossa puussa, jonka puun hedelmää ei saa ottaa, tai siitä seuraisi kuolema?”

Illan hämyssä, Eeva näkee matelijan hiipivän puutarhaan…käärme. Valheen ja viekkauden pukuun pukeutunut, itse paholainen oli tullut ensimmäisten ihmisten luokse. Paholainen tietää ihmisen heikkoudet. Hän tiesi myös kumpi ihmistä olisi herkempi uskomaan uusia asioita. Nainen on heikompi, toteaa myöhemmin Uusi Testamentti. Näin oli, käärme hiipii Eevan luokse ja jokainen Raamattua lukenut tietää tämän vuoropuhelun, jonka Eeva ja käärme kävivät.

Paholainen sai Eevan tiedonhalun aktivoitua, ja Eeva otti kielletyn hedelmän. Kunnianhimoinen ihminen, tavoitteli Jumalan suuruutta. Sitähän käärme lupasi Eevalle. Käärme myös sai Eevan epäilemään Jumalaa. Eevan puolustellessa, miten Jumalan on kieltänyt kuoleman uhalla ottamasta kielletyn puun hedelmää, se ei tehonnut. Käärme oli ovelampi ja uskotteli, ” ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” Muuta ei tarvittu. Eeva oli valmis ottamaan hedelmän ja vei miehelleen. Kumpaisenkin puraistua hedelmästä, heidän silmänsä avautuivat. He näkivät lankeemuksensa. Jumala läheisyys sai, Adamin ja Eevan piiloutumaan puiden lomaan, he huomasivat olevansa alasti ja verhosivat itseään. Heille tuli tehdystä rikoksesta häpeä. He pelkäsivät.

Enää heidän tiensä ei ollut suora ja valoisa. Sisäinen rauha oli poistunut. Omatunto syytti rikoksesta. Jumala etsi ihmistä. Jumalan kysellessä syyllistä, alkoivat Eeva ja Adam syytää toisiaan. Syyttelivät käärmettä. Ihminen sai ensimmäisen asun, nahkapuvun jonka Jumala teki. Tottelemattomuuden seuraus oli, ettei ihminen saanut enää olla paratiisissa. Jos ihminen söisi tämän jälkeen Elämän puusta, hän eläisi iankaikkisesti. Paholaisen ansaan langennut ihminen ei ansainnut ikuista elämää. Ihminen sai poistua Jumalan kiroamana Eedenistä. Puutarhan porteille tulivat vartijat. Takaisin paluuta ei enää ollut. Ihmisen tehtävänä oli tämän jälkeen elättää itsensä raskaalla työllä. Ihmisen tiestä tuli korpitie, monine mutkineen ja kuoppineen, kivikkoinen ja raskas kulkea. Ihmisen elämän murhenäytelmä oli alkanut. Tämän ajan ihminen on vieläkin pakomatkalla Jumalaa.

Jeesuksen Kristuksen Jumala lähetti maanpäälle. Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Jeesus tuli Jumalaksi ihmisten keskuuteen. Ihminen on uskonnollinen. Ihmisellä pitää olla jokin ” korkeampi voima”, mihin uskoa. Ihmisellä on sisäinen jumalakaipuu, siksi ihminen luonnollisesti etsii jostakin turvaa elämäänsä. Uskonnollinen ihminen tekee omia jumaliaan. Ihminen voi palvoa itseään. Ihminen joka pitää itseään toisia ihmisiä parempana, on itselleen kuin jumala. Ylpeä ihminen on tällainen. Itseään täynnä oleva ihminen, ei näe omia virheitään. Ylemmyyden tuntoinen näkee liiankin hyvin toisten viat ja virheet. Ihmisen omat teot, eivätkä jumalat pelasta, kuolemantuomiolta, joka langetettiin Eedenin paratiisissa. Ihminen ei voi itse muuttaa itseään paremmaksi. Meistä jokainen olemme perisynnin alaisia. Kannamme Adamin ja Eevan syntigeenejä itsessämme. Syntiinlankeemuksen seurauksena on saatu syyttävä omatunto. Terve omatunto ilmoittaa heti, jos rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Jumalan käskyjen 10 käskyä antavat selvät ohjeet, mikä ihmisen elämässä on Jumalan tahdon vastaista. Ihminen voi vaientaa omantunnon äänen jatkuvalla tietoisella Jumalan tahdon rikkomisella. Kuitenkaan omin voimin ei ihminen voi saada rauhaa tunnolleen. Itsessämme olemme jokainen rutiköyhiä Jumalan näkökulmasta katsottuna. Eräässä laulussa sanotaan.

Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni, kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä voi sitä vääryydestä.

Jumalalla oli sääli ja rakkaus, jotka saivat Hänet lähettämään Jeesuksen maailmaan. Jumala etsii edelleen syntisiä ihmisiä. Ihmisen pahuus sai Jumalan Pojan ristille. Hänet teloitettiin syyttömästi. Näin Jumalan suunnitelmien piti mennä toteen. Hän joka ei synnistä tiennyt, tuli syntiseksi. Kristus kantoi ihmisten syntitaakan ristille. Kuoli ja uhrasi Pyhä Henkensä. Rististä tuli Elämän puu.

Kuolemalla ristillä, Kristus voitti kuoleman ja paholaisen vallat ja voimat. Käärmeen pää murskattiin. Ylösnousemus voima herätti Jeesuksen kuolleista, nyt jokaisella on mahdollisuus päästä armollisen Jumalan yhteyteen. ” Minä olen tie, totuus ja elämä,” Jeesus sanoo itsestään. Hän on Elämän leipä, joka antaa sielulle ravinnon. Hän on tie joka johtaa ikuiseen elämään. Vain Hänessä on pelastus, ei missään muussa. Jeesuksen nimessä ja veressä on syntien anteeksianto. Ainoa synnin sovitus on Jeesuksen ristin rakkaus. Rakkaus Herran tekee syntisestä vapaan. Jonka Jumalan Poika vapauttaa hän on todella vapaa. Kahleet ja synti tottumukset hellittävät, uusi elämä alkaa Jeesuksessa Kristuksessa. Usko onkin, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä.

Ihminen tekee tiet mutkaiseksi. Jopa Jeesuksen seuraamisen ihminen tekee mutkaiseksi. Alkuseurakunnasta lähtien on ollut valheopettajia, vääriä kristuksia. He ovat alussa olleet vilpittömästi uskossa Jeesukseen Kristukseen. Suuri minä, tahto hallita ja vallita, ovat saaneet nämä henkilöt etääntymään evankeliumin ytimestä. He ovat tahtoneet olla jotakin suurta. Heille ei ole kelvannut evankeliumi, joka tekee minusta pienen ja Kristuksesta riippuvaisen. Raha, maine ja kunnia, ovat olleet näiden opettajien motiivit lähteä pois terveestä opista ja perustaa omia oppeja. Opit saadaan helposti Raamatun sanaa vääristelemällä. Irrotetaan jae asiayhteydestä ja keskitytään siihen, näin uusi oppi on valmis. Ripaus omia järjenpäätelmiä mukaan ja uusi uskonto on leivottu. Lisätään hieman erikoisia konsteja mausteeksi, ihmisten saamiseksi verkkoon on taattua. Tällainen oppi vie etäälle oikeasta evankeliumista. Armo, anteeksianto, Jeesuksen ristinkuolema, maahan vuotanut Pyhä veri, ylösnousemus kuolleista ja monet muut asiat vesitetään ja vääristetään. Raamattu ei ole enää ainut Pyhä kirja, mihin tukeudutaan opissa ja elämässä. Sanan kokonaisuus on pirstottu ihmisen mielenmukaiseksi. Toisaalta tällaisessa hallitsee laki, mutta armoa ei tunneta oikealla tavalla. Ihmiset niputetaan moniin erilaisiin nippuihin. Lopunaikana, tämä toiminta lisääntyy. Omasta joukosta nousevat tällaiset valheveljet ja -sisaret. Totuuden tietä he eivät tunne. Kristus ei heitä tunne. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.”
1. Joh. 2. 18 – 19. KR. 33/38.

Viha on kuvioissa mukana, eripuraisuus ja eriseuraisuus. Jos olet erimieltä näiden kanssa, olet heitä vastaan, niin he erottavat keskuudestaan, kuin jonkin pahan. He eivät siedä, että heidän tekojaan arvioidaan. Kuitenkin kaikki pitää arvioida Jumalan sanan valossa, ja nuhteet ja oikaisu pitää kestää suuttumatta. Nämä myös saavat hajaannusta aikaan sekä hämmennystä. Kristusta etsivät eivät enää tiedä, mihin luottaa? Jumalan sana on totta, siihen voidaan luotaa, silloin kun kaikki horjuu.

”Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” 1. Joh. 2. 9 – 11. KR. 33/38.

”Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” 1. Joh. 2. 27 – 29. KR. 33/38.

Meille uudestisyntyneille Kristuksen omille on annettu selkeät ohjeet, miten kuljetaan elämäntiellä, kohti kirkastuvaa aamunkoittoa kohti. Apostolien teoissa annetaan yksinkertaiset ohjeet, miten helppoa on elää kristityn elämää, sen jälkeen, kun synnit ovat anteeksi saatu, Jeesuksen nimessä ja veressä.

”Sen tähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.” Apt. 15. 19 – 20. KR. 33/ 38.

Käskyistä vain haureus on mainittu kartettavana asiana, sekä epäjumalien saastuttama, sekä liha joista veri ei ole laskettu ja veri. Ovatko raskaita noudatettavia? Kaiken muun tekee Jumala Pyhän Henkensä kautta meissä. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen sanan. Pyhä henki antaa opilliset ohjeet, jotka ovat Raamatun sanassa. Loppupäätelmä on, ihminen tekee uskossa elämisen vaikeaksi. Armosta me pelastumme, emme omien tekojemme kautta. Uskossa kasvaminen ja Kristuksen tunteminen edistyy Jeesuksen seurassa Pyhän Hengen vaikuttamana. Matka Kristuksen kanssa, on vähitellen kasvamista Hänen tuntemisessaan, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään saakka. Valmiiksi emme tule, täydellisiksi emme ollenkaan, mutta kerran iankaikkisuudessa, meidät tunnetaan täydellisesti. Niin kuin Kristus on täydellinen. Ei tätä uskontietä kuljeta omin voimin, vaan Pyhän Hengen opastuksessa ja ohjauksessa.

” Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti Hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään, maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään.” (Hengellinen Laulukirja. 521.1.)

@LR.

This entry was posted on 25.11.2017. Bookmark the permalink.