Elämme Nooan ja Lootin päiviä

Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva
. ” Matt. 24. 37 – 39. KR. 33/38.

Nooan päivät, mitä erikoista niissä on? Ihmiset elivät omaa tavanomaista elämäänsä. Ihmiset söivät, joivat, menivät namisiin, perustivat perheen. Viljelivät maitaan ja tekivät tavanomaisia töitään. Elämä soljui omassa tutussa ja turvallisessa uomassa.

Nooa oli hurskas Jumalaan uskova mies. Hänen perheessä oli vaimo ja kolme poikaa, kaikki olivat Jumalaan uskovia. Nooa palveli Jumalaansa rukouksin ja uhraamalla uhrieläimiä. Nooa kunnioitti Jumalaa ja Hänen käskyjään. Nooa oli kuuliainen Jumalan palvelija. Hän kuuli, mitä Herra hänelle puhui ja erityisesti hän totteli, mitä Jumala kehotti häntä tekemään. Vilpitön Jumalan oma, tekee mitä hänelle annetaan tehtäväksi. Ihmisen järki ei käsitä, miksi Jumalan Sana Raamatussa, kehottaa tekemään järjenvastaisia asioita. Usko on uskomista siihen mikä ei vielä näy. Usko ei ole järjellä käsitettävä asia. Usko on Pyhän Hengen työ ihmisessä. Pyhä Henki on aikojen alusta ollut, siksi vanhan liiton pyhät, uskoivat Jumalaan. Isä Jumala, Poika Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä kuin Jumala. Pyhä Henki on jumalisuuden kolmas persoona. Mikä on alusta ollut, on oleva aina ja iankaikkisesti. Herran henki, Pyhä Henki  oli kaiken yllä, ennen kuin maata oli luotu tai mitään muuta, mitä luomisesta saamme Raamatusta lukea.

Pyhä Henki oli Nooan päivinä, niin kuin on meidänkin päivinä kaikkialla läsnä.  Nooalla ei ollut Raamatun sanaa, hänelle Jumala puhui suoraan. Monessa kohtaa Vanhassa testamentissa profeetat ilmoittavat, mitä tulee pian tai jonkin ajan kuluessa. Profeettojen sanoma saattoi toteutua satojen vuosien kuluttua. Jeesuksen syntymä ilmoitettiin vuosisatoja ennen kuin toteutui. Ihmiset siten saattoivat unohtaa profeettojen sanoman. Jumalaan uskovat odottivat Messiasta, Vapahtajaa.

Nooa oli saanut tehtäväksi rakentaa valtavan arkin. Jumala oli antanut tarkat mitat ja ohjeet, miten arkki tulisi rakentaa. Nykyisten isojen laivojen kokoinen puinen arkki, oli Nooalle valtava voiman ponnistus. Ihmisen järki ei käsittänyt tuolloin, miksi piti tällainen alus rakentaa? Varmasti Nooa itsekin mietti, ” onko tässä mitään järkeä? Onko tämä todella Jumalan tahto, tehdä kuivalle maalle tällaista rakennelmaa?” Nooan uskoa koeteltiin. Nooa järkeili tekojensa motiiveja ja laskelmoi monelta suunnalta, mikä merkitys tällä on? Toisaalta hän sydämestään luotti, mitä Jumala kehottaa tekemään, se on tehtävä. Nooa oli koko sydämestään Jumalan palvelija. Nooa mittasi, kokosi hirsiä, naputteli vasaraansa ja kiitteli Herraa. Naapurit taisivat pitää Nooaa ” höperönä” uskovana. Rakentamisen väliaikoina, Nooa  saarnasi, täysin ” hullua” ajatusta. Jumala aikoisi hukuttaa kaikki, elleivät ihmiset tekisi parannusta synneistään. Saivat siinä Nooan aikalaiset hieroa silmiään ja pudistella päätään. Samaa tehdään tämä ajan Kristuksen omille, jotka puhuvat synnistä ja parannuksesta. Miten synnissä elämäminen vie kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta. Hullutustahan tämä on ihmisille.

”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, ”1. Kor. 1. 21. KR. 33/38.

Aikaa kului. Ihmiset jatkoivat elämäänsä, ja unohtivat Nooan saarnan parannuksen teosta. Pitivät Jumalan vedenpaisumusta pelotteluna. Jatkoivat syntiensä tekoa. Pelotteluna pidetään, jos tänä aikana puhutaan parannuksen teosta ja kadotustuomiosta. Ihmisen perusturvallisuus järkkyy, jos näistä asioista puhutaan. Ihmiselle, synnilliseen elämään tottuneelle, tällaisesta tulee hetkeksi rauhaton olo. Voipa tulla, jopa tätä tekstiä lukevalle epämukava olo.

Arkki tuli valmiiksi ja Nooa lastasi laivan ruoalla ja juomilla, eläinten rehulla. Osa eläimistä meni horroksiin, koska näin ruokaa kuluisi vähemmän. Nooa meni arkkiin ja otti perheensä mukaan. Jumalan antaman neuvojen mukaisen määrän elämiä, jotka eivät vedessä eläisi, asteli arkin sisälle. Sitten Jumala sulki arkin oven. Kohina alkoi kuulua, syvyyden lähteet aukenivat ja taivas antoi sateen. Vesi nousi ja nousi. Kaikki arkin ulkopuolella oleva elämä hiljeni ja hukkui veteen. 40 vuorokautta sade jatkui ja kaikki hukkuivat. Jumala oli toteuttanut suunnitelmansa. Nyt oli ihmis- ja eläinkunta, kaikki kasvillisuus poissa, ja hukutettu. Oliko  Jumala julma tämän toteuttaessaan? Ei.  Jumala ei siedä syntiä kuin mittaansa saakka, sen jälkeen tulevat tuomiot. Nooa jonka Jumala katsoi hurskaaksi ja Nooa perheineen ja eläimineen olivat turvassa. Jumalan omat ovat turvassa silloin kun Jumala laittaaa tuomionsa käytäntöön.  Vilpittömät Kristukseen uskovat  Jeesus kätkee suojaansa,  Jumalan tuomiooiden alkaessa toteutua. Geologit ovat tutkimuksissaan todenneet vedenpaisumuksen tapahtuneeksi tosiasiaksi. Joka puolelta maapalloa löytyy joukkohautoja. Ateistiseen ja teistiseen maailman kuvaan, sekä järjettömään evoluutioon pohjautuva ideologia  maailman luomisesta, ei voi tätä hyväksyä. Mitenkään Jumalan tekoja ei ihminen voi tehdä tyhjäksi. Kaikki yritykset vääntää luominen tieteelliseksi, ei voi kuin epäonnistua. Koska tieteellä ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä. Tiede on olettamuksia täynnä. Olettamukset muuttuvat, mutta Jumalan luomistyö on pysyvä tosiasia. Jumalan luomisvoima jatkuu edelleen kaikkialla. Jumalan voimasta me elämme ja tämä tellus pysyy pystyssä.

Abrahamille, kaikkien kansojen isälle, Jumala puhui, miten Sodoman kaupungissa oli synti saanut sellaiset mittasuhteet, että Jumala hävittäisi kaupungin asukkaineen. Abraham rukoili armoa kaupungille, koska siellä asui Jumalaa pelkäävä Abrahamin veljenpoika Loot. Abraham rukoili armoa  ja kävi kauppaa Jumalan kanssa.  Jos Sodomasta löytyy kymmenen vanhurskasta, silloin Jumala armahtaisi Sodoman kaupunkia ja sen asukkaita. Kaupungissa ei ollut enää kymmentä vanhurskasta Jumalaan uskovaa. Sodomassa saattoi olla uskonnollisia ihmisiä, muttei sydämestään Jumalaan uskovia. Koska kaupungista ei löytynyt, kuin Loot vaimoineen sekä kaksi hänen tytärtään,  Jumala päätti tuhota kaupungin. Loot lähti pakoon tuhoa joka oli tulossa. Maailmaan ja syntielämään mielistynyt Lootin vaimo, katsoi kaihoisasti taakseen, kaupungin tuhoutumista  ja hän jähmettyi suolapatsaaksi. Hänelle ei annettu armoa paeta tuhoa. Tämä on varoituksena meille, ettemme vilkuilisi enää taaksemme maailmaan, koska kerran olemme saaneet sieltä pelastua. Pahasti voi käydä, jos kuljemme puoliksi toinen jalka maailmassa. Saatamme kulkea armon ohitse ja jähmettyä suolapatsaaksi.  Kasvumme kristittynä pysähtyy, emmekä pääse eteenpäin pelastuksentiellä. Jähmetymme kuin suolapatsas kesken matkaa. Armoa ei saa pitää halpana. Kristuksen seuraajan on elettävä kutsumuksen arvoista elämää. Elämämme on tuotettava kunniaa Jumalalle. Vierellämme elävien on nähtävä, että elämme Kristuksen seurassa. Jopa katseemme voi kertoa, elämmekö Jeesuksen seurassa. Silmät ovat sielunpeili ja se pitää paikkaansa.

”Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.”
2. Piet. 2. 5 – 14. KR. 33/38.

Nooan päivä ja Lootin päivä ovat yhtäläisiä. Yhteistä näille päiville on, että synnin mitta on Jumalan näkökulmasta katsottuna tullut täyteen. Jumalan rakkaus on mittaamatonta, mutta ei rajatonta. Kristus Golgatalla kuoli kaikkien syntisten puolesta. Koko maailman synnit sovitettiin ristillä. Jumala on ainut joka teki sillan taivaaseen kahdesta puusta. Rististä. Ristin siltaa pitkin pääsemme Golgatan työn ansioista ikuiseen elämään sisälle. Pyhä veri joka vuosi Jeesuksesta, puhdistaa syntisen ihmisen kaikesta synnistä. Tämä on kaikki suurta armoa Jumalalta, tämä on Jumalan rakkauden osoitus syntistä kohtaan. Kristus kuoli meidän syntisten edestä. Viaton Jumalan Poika tehtiin synniksi, että meillä Hänen ristinkuolemansa kautta, olisi pääsy Isän luokse. Kristus on puhdas viaton Uhrikaritsa, joka poistaa sinun ja minun, koko maailman synnit. Ihmisellä ei ole ansoita pelastuakseen, yksin ristintyössä on syntiemme sovitus. Pahat tekomme, rikoksemme ja sekä tekemättä jättämiset, saamme anteeksi, Jeesuksen maanhan vuotaneessa veressä ja Hänen Pyhässä nimessään. Kristus on Kuningas, Hän on Kaikkivaltias. Hän on Herrojen herra ja Kuningasten kuningas.

Odotamme Jeesuslapsen syntymäjuhlaa. Hän syntyi seimeen vauvana, varttui iässä ja armossa. Kasvoi kuin vesa kuivassa maassa. Hän täytti sen tehtävän maailmassa, minkä Isä oli Hänelle tehtäväksi antanut. Hän kaiken täytettyään meni takaisin Isän oikealle puolelle ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Elämme armonajan iltaa. Kaikki alkaa olla valmiina Jeesuksen toiselle tulemiselle. Hän tulee hakemaan omansa luokseen häihin.  Meitä Kristuksen omia täällä valmistetaan ikuisuutta varten.  Uudestisyntymän hetkellä, elämän suunnan täyskäännöksen jälkeen, meidän elämämme huoneeseen tulee Pyhä henki asumaan. Me saamme Pyhän hengen sinetin, joka on merkki Jumalan lapsen oikeuksista. Meille annetaan vanhurskauden puhtaan vaatteet. Tämä on hääpuku.  Juhla-asussa saamme lähteä  Ylkäämme vastaan. Lähdemme turvaan. Maailma tulee yhtä turvattomammaksi, koska synti ja paholainen tekevät työtään maailmassa elävien ihmisten kautta.

Jumalan silmin katsottuna synnin mitta alkaa jälleen olla täysi. Kaikki ne synnit joita oli Nooan päivinä ja Lootin päivinä, alkavat olla liaksi todellista, meidän ajassamme. Jumala ei hyväksy, että ihminen ottaa Jumalan aseman maailmassa. Jumalan silmissä on kauhistus, miten Hänen pyhää nimeään pidetään halpana ja pilkataan. Miten kaiken minkä Hänen Pyhä Sanansa kieltää ihmiseltä.  Ylpeäksi tullut ihminen heittää ylimielisesti olkansa ylitse, kaikki käskyt ja kiellot. Kaikki tapahtumat  maailmassa kertovat, ettei armonaikaa ole enää pitkään. Milloinka Kristus saapuu kunniassaan, on yksin Jumalan tiedossa. Kuitenkin kaikki mitä maailmassa nyt tapahtuu, alkaa olla loppusoittoa. Kristuksen omat lyövät toisiaan. Sanan säilä viuhuu ja lihallinen mieli mustamaalaa omia perhekuntalaisia. Jumalan lapset tappelevat keskenään tyhjänpäiväisisä asioista.  Keskinäinen rakkauden puute heijastuu siten ympäristöön, että Jumalaa tuntemattomat kiertävät Kristuksen omat kaukaa. Kristuksen omilla ei ole parempaa annettavana heille, kuin mitä heillä jo on. Maailmassa ei tunneta Jumalan rakkautta. Paholainen ei osaa rakastaa, eikä rakentaa keskinäistä yhteyttä. Siitähän meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus. Peruspylväiden murtuessa seurakunnassa. Kulmakivenä oleva Kristus menettää arvonsa, silloin alkavat elämänarvot kristityillä olla vakavasti pielessä. Jumalan Sanan Raamatun muuttaminen neutraaliksi, on Jumalalle kauhistus. Jumala on ikuinen Jumala. Jumalan sana ei tule neutraaliksi, se on hapanta ja suolaista, sen pitää kirpaista.  Se ilmoittaa maailmalle synnin ja vanhurskauden sekä tuomion. Jumalan Sana on Elämän leipää Kristuksen omalle. Se on kallista makeaa hunajaa kristitylle. Jumalan Sana virvoittaa uupunutta. Sana ilmoittaa synnin synniksi ja piste. Synti ei ole missään muodossa neutraali asia. Synti ja synnillinen elämä, ihmisten moraalittomuus, rikkovat Pyhän Jumalan suvereenisuuden.

Niin kuin Nooa meni aikanaan arkkiin ja ovi suljettiin. Loot pakeni Sodomasta ennen tuhoa. Kristus tulee hakemaan omansa, jotka Hän tuntee omikseen, pois synnin saastuttamasta  maasta turvaan.  Kuuluthan lukijani siihen joukkoon, mikä lähtee Kristuksen kanssa, silloin kun Hän tulee omiaan noutamaan? Tänään armonpäivänä Jeesus kutsuu, seuraa minua. Tule ja anna pelastaa itsesi tästä pahasta maailman ajasta. Vastauksesi on sinun ja Jumalan välinen asia. Valinta on vapaaehtoista, kukaan ei pakota muutokseen. Jumala ei pakota sinua parannukseen, valinta on sinun. Kuitenkin Jumala rakastaa sinua ja tahtoisi sinun parastasi. Hän tahtoisi sinut pois synninorjuudesta, Jumalan lapsen vapauteen. Ilmaistarjous ei kestä enää pitkään.  Aikamme tapahtumat kertovat vakavaa sanomaa, tällainen ei voi enää jatkua pitkään. Synnin malja alkaa vuotaa jo ylitse. Jumalan tuomiot tulevat, kuten ne on Raamatussa ilmoitettu. Kuitenkin saamme olla turvallisella mielellä, Jumalan Poika on voittanut jo kaiken. Kristuksen omille käy aina lopulta hyvin. Olemme voittajan puolella.  Kristuksen omien odotus täyttyy, meille koittaa vapautus. On aika nostaa pää ja katsoa Kristukseen, Turvakallioon. Tule Herra Jeesus! Amen.

”Päivä on tuleva, voiton päivä valtava. Taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy. Silloin rauha ikuinen alkaa luona Jeesuksen. Päivä tuo ihana on tuleva. Päivä tuo valtava, kun saan Herran kohdata. Silloin katson kasvoihin tuon rakkaan, kalliin Mestarin. Ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun. Päivä tuo ihana on tuleva.”

Hengellinen laulukirja. 606. 1.

@LR.

This entry was posted on 30.11.2017. Bookmark the permalink.