Instrumenttisi ääni?

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” 1. Kor. 13: 1. KR. 33/ 38.

Apostoli Paavali kirjoittaa rakkaudettomista kristityistä. Hän vertaa tällaisia kristittyjä helisevään vaskeen tai kilisevään kulkuseen. Kulkuseen voisi verrata soitinta, josta vain soittamisen taidot omaava voi saada kauniita sointuja. Soinnut menevät sydämeen ja innostavat ihmisiä. Raamattu kertoo tällaisena soittimena kymbaalin. Soittimen soinnut ovat sitä kauniimpia, miten taitava soittaja on. Soittimessa ei ole kuitenkaan elämää, muuten kuin soittajan välityksellä.

Ihminen voi puhua kauniita sanoja, liikuttavia sanoja, tunteisiin vetoavia sanoja. Jos näitä puhuu henkilö, joka ei tunne elävää Kristusta, on tällaisen ihmisen puheet, kuin helisevän kulkusen helinää. Sanoista puuttuu Pyhän Hengen voima ja voitelu. Ihminen joka itse ei ole kokenut Jumalan armoa ja anteeksi antoa, ei voi sitä antaa toisillekaan. Armo on Kristuksessa, kuin soitin Daavidilla. Daavid soitti Jumalan palveluksessa, ja siten sai kuuliansa ylentämään sydämensä Jumalan puoleen. Kristuksen armon ja rakkauden koskettamat ihmiset, voivat olla Jumalan käytössä, kuin hyvä instrumentti.

Saatuamme armon tulla Jumalan lapsiksi ja saimme syntimme anteeksi, meihin tuli Jumalan rakkaus, sen saa Pyhä Henki aikaan. Raamattu sanoo tätä ensimmäiseksi rakkaudeksi. Tuolloin ihminen rakastuu Jeesukseen ja tämä rakastuminen heijastuu ympäristöön. Lähimmäiset näkevät muutoksen. Jumalan rakkaudella täytetty ihminen tahtoo ”halata” kaikkia. Hän ei erottele ihmisiä. Vuodet kuluvat ja rakkauden huuma vähitellen häviää. Näin käy myös, ihmisen rakastuessa vastakkaiseen sukupuoleen. Hurmio muuttuu tasaiseksi olotilaksi.

Rakkaus on Jumalan lahja. Jumalan antamilla lahjoilla, meidän pitää auttaa lähimmäisiä. Lahjat ovat tarkoitettu annettavaksi eteenpäin. Jos rakkaus viilenee tai kylmenee, emme ole enää oikeassa suhteessa Jumalaan. Jumala antaa omilleen monia lahjoja työvälineiksi. Kaikki Jumalan antamat lahjat annetaan armosta, ei ansioista. Armolahjat ovat moninaiset mutta Henki on sama. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, kuten parhaaksi näkee. On muistettava, vaikka meillä olisi miten paljon armolahjoja käytössä, mutta jos meiltä puuttuu Jumalan antama rakkaus. Meidän armolahjat ovat turhia, ne ovat kuin helisevää vaskea.

”Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1. Kor. 13. 2 – 3. KR. 33/ 38.

Jeesus sanoo, että lopunaikana kylmenee useimpien rakkaus. Miten kylmeneminen näkyy kristityistä? Rakkauden kylmenemisen ensimmäisenä merkkinä on välinpitämättömyys lähimmäisistä. Jeesuksen rakkauden täyttämä ihminen, tahtoo että lähimmäisellä olisi yhtä hyvin asiat, tai paremmin, kuin itsellä on. Käskyistä tärkein on, rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Ihmisen rakkauden kylmentyessä, ei voi enää rakastaa lähimmäistä. Miten kylmä voisi rakastaa? Rakkaus antaa lämpöä ja lämpö saadaan Kristukselta. Hoitamattomassa Jumalasuhteessa elävät kristityt, eivät enää lämpene Kristuksen läsnäolosta. Monelta olen kuullut, ettei kristityn tarvitse jatkuvasti miettiä, miten Jumala-suhde toimii. Joka on tullut Kristuksen omaksi, niin Jeesus pitää omistaan huolen. Kuitenkaan kerran pelastettu, ei ole aina pelastettu. Välillä pitää tarkistaa suuntaa. Ihminen helposti ajautuu pois oikeasta kurssista.

Hiillosta hoidettaessa tarvitaan kohennuskeppiä. ” Uskon hiillosta” on hyvä myös välillä kohentaa, muuten palaminen loppuu. Uskoa voimme kohentaa, tutkimalla itseämme, olemmeko vielä uskossa ja oikealla tiellä? Onko meillä läheinen suhde Kristukseen? Seurustelemmeko rakkamme kanssa, vai onko keskustelu jäänyt vähälle? Rukouksessa seurustelemme Kristuksen kanssa. Hänelle voimme puhua kaikki asiamme, ne arimmatkin. Kuitenkin pitää hiljentyä kuuntelemaan, onko Jeesuksella meille sanottavaa? Monesti tuomme pitkän tarveluettelon rukouksessa Jeesukselle ja aamen. Hätäinen seurustelu ei auta, jos tästä tulee tapa. Kristus Jeesus ei voi meitä auttaa, ellemme tahdo kuunnella Hänen ääntänsä. Kristus puhuu Sanassaan Raamatussa. Kristuksen läheisyydessä, meihin tarttuu Hänen lämpönsä ja rakkautensa, lempeys ja laupeus, ja armo. Kylmenevässä uskossa, nämä ominaisuudet vähitellen haalistuvat ja poistuvat.

Toinen kylmenevän uskon merkki on, kovuus. Kovuus on vastakohta laupeudelle. Kristitystä voi tulla kova ja armoton Kristuksen palvelija. Välinpitämätön ja kova kristitty, ei tuota kunniaa Jumalalle, eikä välitä lähimmäisistä. Nimikristitty, ei takaa vielä, että olisi kristitty. Ihminen voi olla entinen kristitty, vaikka vielä kulkee seurakunnassa ja puhuu paljon Raamatun sanasta. Tapakristillisyys on kylmää. Kova kristitty näkee toisissa vain vikoja ja virheitä, mutta ei vaivaudu tutkimaan omaa vaellustaan. Kova kristitty käyttää Raamatun sanaa lyömiseen. Raamatun sana on oikein käytettynä, hoitavaa ja rakastavaa. Totuus ihmisestä tulee myös Raamatusta esille. Näin pitää olla. Ihminen näkee itsensä syntisenä Raamatun sanan valossa. Mutta Sanasta loistaa Kristuksen valo ja lämpö. Armollinen Jumala, joka pois ottaa maailman synnit, minun ja sinun synnit. Jeesuksen veren evankeliumi puhdistaa ja parantaa.  Se ei lyö eikä haavoita. Kylmenevän tai kylmän kristityn suulla puhuttu Raamatun sana lyö ja haavoittaa.  Evankeliumi on tällöin  surusanomaa, se saa paljon murhetta ja pahaa aikaan. Sydämeltään lämmin ihminen tuo esille, Evankeliumin ilosanomaa. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, synneistä vapauttava Jeesus Kristus. Tässä on ilosanoma.

Lämmin kiitokseni sivuillani vierailleille ja lukijoilleni sekä seuraajilleni ja Siunausta Vuodelle 2018

Jeesuksessa saamme voiton

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9: 5. KR. 33/38.

Kaikki ihmiset ensimmäisten ihmisten jälkeen, ovat perineet taipumuksen syntiin ja Jumalan vastustamiseen. Teot, joita ajatuksemme saavat tekemään, ovat itsekkäitä, eivätkä kaikkein parhaimpia. Ihminen ei luonnostaa tee tekoja, joita Jumala katsoisi hyvällä. Monet ihmisten teot, ovat valjastettu paholaisen käyttöön. Hyvän- ja pahatiedon puun hedelmä, ei ole tuottanut hyviä hedelmiä. Ihminen ei tullut kaikki tietäväksi. Ihminen sokeutui hyvälle. Hän tietää hyvän ja pahan eron, mutta kuitenkin ihminen tekee huonoja valintoja. Nämä valinnat johtavat vääriin tekoihin. Näiden vuoksi syntyy ihmisten välille ristiriitoja ja valtiollisella tasolla konflikteja.

Jumala on aina ollut hyvä ja armahtava. Hän rakastaa ihmistä siitäkin huolimatta, vaikka tämä on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Kiellot joita Jumala aikojen alussa asetti hyväksemme, olemme ylpeänä hylänneet. Nousu Jumalan säädöksiä vastaan on aiheuttanut ongelmia. Jumala kuitenkin jaksaa rakastaa ihmistä ja tätä kurjaa maailmaa. Jumalan paras rakkauden osoitus oli, Jumalan Poika. Jeesus syntyi maailmaan. Jumala lähetti Poikansa ihmiseksi keskuuteemme. Jumalalla oli, ja on edelleen hyvät ajatukset meitä kohtaan. Me emme Jumalan rakkautta ansaitse, niin turmeltuneita olemme. Jumala on kuitenkin armollinen Jumala.

Maailmassa vallitsee kauhun tasapaino. Taistelu hyvän ja pahan välillä on jatkuvaa. Yritämme omilla ponnisteluillamme saada tasapainoa, maailmassa vallitsevaan epätasapainoon. Emme kuitenkaan onnistu siinä. Ihmiskunnan historia osoittaa, ettemme ole tasapainoa löytäneet. Jeesus Rauhan Ruhtinas tuli maailmaan. Maan päälle astui Väkevä Jumala. Ihmeistä suurin. Ihminen astui kuun pinnalle, sitä pidetään suurena ihmeenä. Kaikista suurin ihme on, että Jumala Kristuksessa tuli maailmaan. Nyt maailman ruhtinas menetti mahtinsa, Jumalan herraus otti paikan maailmassa. Tosin paholainen voi vielä hyvin ja riehuu, mutta lopullinen valta on mennyttä. Jumala teki paholaisen teot tyhjäksi. Jeesuksen syntymä aloitti uuden valtataistelun. Uusi aikakausi alkoi Betlehemin seimeltä.

Jeesus Rauhan Ruhtinas on ihmeellinen neuvonantaja. Maailma tarvitsee nyt, jos milloinkaan päteviä neuvonantajia. Maailmassa asiat ovat pahasti solmussa. Valtioiden johtajat neuvottelevat rauhaa ja sovintoa maailmalla oleviin konflikteihin. Juuri kun näyttäisi, että sopu syntyy, uusi ongelma nostaa päätään. Tämä loppumaton rauhan tavoittelu ei ihmisten keinoin ole saavutettavissa. Neuvonantaja on olemassa, mutta eivät maailman johtomiehet alistu, Rauhan Ruhtinaalta kysymään neuvoa. Jumalalla ei ole virkaa tämän maailman virkakoneistossa. Ihminen haluaa olla jumala, muttei onnistu tehtävässään. Kaikki menevät entistä pahemmin umpikujaan. Yksityisen ihmisen ainut apu tulee Jumalalta. ” Apu minulle, tulee Herralta, joka tehnyt on taivaan ja maan.” Laulaa psalmin tekijä.

Väkevää Jumalaa ei ihminen voi syrjäyttää. Hän on aina ollut, tulee olemaan iankaikkisesta iankaikkiseen. Jeesus, Immanuel, Jumala on meidän kanssamme. Seimi oli matala kynnys astua näyttämölle. Seimi osoittaa, ettei niin alas kukaan voi joutua, ettei Jeesus voisi häntä auttaa. Hän nostaa maassa makaavan jaloilleen, puhdistaa synneistä ja pahoista teoista. Jeesus nostaa ylös, silloin kuin meidän tiemme painuu alas. Jeesuksen luokse voi tulla kurja syntien sitoma ihminen.

Kuulkoot tai olkoot kuulematta

 ” Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku. Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat. Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon.” Hes. 2. 6 -7. KR. 33/38.

Jumala käyttää tavallisia ihmisiä sanansa levittämiseen kaikelle kansalle. Jeesuksen oma saa voiman tehtäväänsä Pyhältä Hengeltä. Ihminen ei omassa voimassaan kykene levittämään evankeliumia. Aina missä sanaa Kristuksesta viedään eteenpäin, siellä syntyy vastustusta. Paholainen ei pidä siitä, että evankeliumin ilosanomaa, syntisten Vapahtajasta kerrotaan. Ihminen on ilman Jeesuksen henkilökohtaista tuntemista, paholaisen käytössä. Luonnollinen ihminen ei tätä itse tiedosta. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä katosi alkuperäinen, Jumalan luomistyössään asettama hyvyys. Hyvyys, joka tulee yksin Luojaltaan, Jumalalta. Paholaisen houkutuksia totelleet ensimmäiset ihmiset tulivat synnillisten himojen ja halujensa vietäviksi. Ihminen kantaa synti-geeniä. Adamin ja Eevan jälkeen kaikki ihmiset ovat turmeltuneita. ” Kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Jeesuksen aloittaessa palvelustyönsä, Häneen kohdistui jatkuvasti joltakin taholta vastustusta. Viha ja vastustus sai ihmiset raivon partaalle. Alusta saakka, Jeesus joutui fariseusten ja kirjanoppineiden häiriön kohteeksi. Vihan saadessa hallintavallan ihmisessä, syntyy konflikteja. Ihminen on alusta saakka ollut taipuvainen vihaan. Helposti ihminen syyttää läheistään, jos jotakin ikävää tapahtuu. Syntiin lankeamisen jälkeen, Eeva syytti Adamia, Adam Eevaa, ja tämä kaatoi syyt käärmeen niskaan. Vielä ihmiset jatkavat samaa syyttelyä. Toisista etsitään virheitä, oman sydämen tilaa ei hoideta. Täysin puhdasta ihmistä ei syntiinlankeemuksen jälkeen ole ollut, eikä tule. Ihminen on lihan ruumiissa. Lihan kuoleminen on hidas prosessi. Vanha ihminen nostaa silloin, tällöin päätään, se aiheuttaa ongelmia itselleen ja lähimmäisilleen. Vihasta syntyvät reaktiot ovat nähtävissä. Ensimmäisen murhan ihminen teki kateuden ja vihan vallassa. Syntiinlankeemuksessa jumalallinen agape-rakkaus katosi. Jäi vain rakkautta, joka saa ihmisen hoivaamaan ja auttamaan toisiaan. Tämäkin rakkaus on itsekästä, omanedun tavoittelusta lähtöisin olevia tekoja. Tekojen kunnia ja maine otetaan itselle. Taka-ajatuksena, miten itse hyödyn tekemisistäni. Minua kehutaan, miten jalo ole, tehdessäni hyvää. Tämä on luonnollisesti ihmiselle mieleistä. On paikallaan saada kannustusta ja hyväksyntää, mutta niistä ei saa tulla pääasiallinen motiivi hyvän tekemiselle.

Ihmisen Jumala-suhteen tullessa kuntoon, muuttuu myös sisäinen maailma. Pyhä Henki saa aikaan muutoksen. Jumalan rakkaus saa ensimmäisen tilan ihmisen sydämessä. Jeesuksen veri puhdistaa syvältä. Uusi puhdas sydän sykkii lämpöä ja rakkautta. Ensirakkaudesta kertoo Raamattu. Uskoon tulo muuttaa ihmisen arvomaailman uudeksi. Moraaliton elämä väistyy. Moraalittomuus on synnin seurausta. Itsekkyys ja omaedun tavoittelu kuuluvat samaan kategoriaan. Vihan tilalle tulee rakkaus ja laupeus. Uskovan teot, ovat nyt täydellisen rakkauden tekoja. Jeesus on täydellinen rakkaus. Onhan usko ilman tekoja kuollutta uskoa. Uudestisyntynyt Jeesuksen sisäisesti tunteva ihminen, tekee lähimmäiselleen rakkauden ja laupeuden tekoja. Tämä rakkaus ja laupeus tulevat Pyhän Hengen vaikuttaessa ihmisen mieleen ja sieluun.

Jumalan vastustajan paholaisen riehuessa täällä maailmassa, Jeesuksen omat joutuvat kokemaan samaa vastustusta, koska heissä on eri henki, kuin mitä maailmassa olevilla on. Paholainen yrittää kaikkensa, etteivät uskovat uskaltaisi levittää ilosanomaa syntisten Vapahtajasta. Kristityt jotka vievät evankeliumia eteenpäin, ovat tulilinjalla. Hengellinen sodankäynti on todellista.

Apostoli Paavali opettaa Korinttin seurakuntalaisille, hengellisestä sodankäynnistä.” Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.” 2. Kor. 10. 4 – 6. KR. 33/38.

Väsyneelle voimaa

”Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä sait elpynyttä voimaa, sen tähden et heikoksi käynyt.” Jes. 57. 10. KR.33/38.

Monesti tätä blogia kirjoittaessa nousee ajatuksiini, taitaa olla turhaa työtä. Kuitenkin teen työn Jumalalle enkä ihmisille. Jumalan Pyhä Henki johdattaa lukijat, ja sivuillani vierailevat, niin kuin Hän hyväksi näkee. Kunnia tästä Jumalalle. Hänelle kunnia ja kiitos kuuluvat. Kirjoitan nyt aiheesta, masennus ja depressio, väsymys, perin tuttuja tiloja ajoittain jokaiselle. Sairautena raskaita kannettavia.

Me Jeesukseen uskovat väsymme. Olemme inhimillisiä ihmisiä, tunteinemme ja toiveinemme. Aika jota elämme on monella tavoin raskasta aikaa. Hengellinen ja henkinen ilmapiiri on pimeää. Kansojen välillä on jännitteitä, kaikki vaikuttaa meihin, tahdoimme tai emme. Jokainen seuraa omalla tavallaan aikaansa, eikä voi välttyä negatiivisilta asioilta. Jeesus oli täydellisenä Jumalana, myös täydellinen ihminen, maailmassa ollessaan. Hän tunsi kaikkia inhimillisiä tunteita. Jotenka Hänen ominaan voimme luottaa siihen, että Jeesus tietää, minkälainen on ihminen. Hän näkee tarpeemme, mutta myös monet vajavaisuudet. Ilman Jumalaa, olisimme toivottomia, koska emme voi itse itseämme auttaa. Joitakin olosuhteiden muutoksia voimme tehdä, kokonaisvaltainen muutos tulee Jumalalta. Pyhä Henki auttaa. Tarvitaan uskoa Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Tarvitaan Pyhän Hengen antamaa elvyttävää voimaa matkalle. Kuten Jesaja lupaa, emme tule heikoksi uskossamme, jos elämämme on Jumalan voimaverkossa.

Masentuneita ihmisiä on paljon, uskovat eivät ole poikkeuksia. Raamatun aikana, ihmiset masentuivat. Kokivat surua ja murheita. Jeesus tunsi tuskaa ja itki Lasaruksen haudalla. Suurimmat tuskansa Kristus koki Getsemanen puutarhassa. Opetuslapset jättivät Hänet yksin rukoilemaan. He nukkuivat.

Ristillä Jeesus koki pahimman hylkäämisen. Hän koki tulleensa Jumalan hylkäämäksi. ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? ” Pahinta on kokea tulleensa hylätyksi ja joutua sivuun ihmistä. Pahimmassa pimeydessä ollessaan ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä. Tämä tulee pimeän mielen syvyyksistä ajatuksiin, se ei ole totta. Jumala ei koskaan hylkää, eikä jätä murtunutta ihmistä.

Usein heikoimmat ihmiset jäävät sivuun Jumalan seurakunta yhteydestä. Heikompia ja sairaita pidetään heikkouskoisina. Oletetaan ettei heillä ole tarpeeksi Pyhän hengen voimaa. Epäillään jopa Jumala – suhteen aitoutta, jos aina ei ole ” hallelujakukkulalla.” Pahinta on, jos seurakunnan työntekijä sanoo, ” ei sinusta ole mihinkään, koska olet sairas, olet tuollainen.” Hän älyää kuitenkin jättää lopun ajatuksestaan sanomatta. Jää arvailun varaan lauseen loppu, mitä lopulta ajattelee väsyneistä ja uupuneista? Sairaalle tämä on kuin raipan sivallus päin kasvoja. Arvottomaksi ja kelpaamattomaksi leimaaminen ovat syntejä. Koska edelliset osoittavat, mikä arvomaailma on sanojalla, tämä kertoo asenteesta sairaita ja heikkoja kohtaan. Onko Jeesukselle mieleen tämänkaltainen asenne?

Jeesus ei milloinkaan lyönyt sanoillaan eikä teoillaan heikompia ihmisiä. Hänelle kaikki oli ja on samanarvoisia. Jeesus oli sairaiden ystävä, alas painettujen nostaja. Rohkaisija ja monien synneistä aiheutuneiden painojen poistaja. Hänen sanansa olivat parantavia sanoja. ” Kultaomenia hopea maljassa.” Osaisimmepa tuottaa sanoillamme Hengen hedelmiä. Kyllä Kristus voi puhdistaa myös kielemme, ajatuksemme kuuliaiseksi Hänelle. On vain tahdostamme kiinni, haluammeko ja annammeko, Pyhän hengen tehdä työtään suustamme tulevien sanojemme sisältöön?

Kuinka paljon on meitä, jotka kiroamme ja kiitämme samalla suulla. Vierasta ei ole kristitylle kiroaminen. Selkää karmii, kuullessaan jonkun jo pitkään uskontiellä vaeltaneen kiroavan. Eräs merkkipäivää viettävä mies, kehui papille, miten hän ei ole koskaan kironnut uskoon tultuaan. Pappi pyysi tuomaan lasillisen kylmää vettä. Mies haki lasillisen kylmää vettä ja antoi papille. Pappi otti ja viskasi lasissa olevan veden merkkipäiväänsä viettävän kasvoille. Silloin tämä kirosi. Oliko tämä ensimmäinen kerta kyseiseltä henkilöltä, sitä en tiedä. Lukija saa miettiä loppupäätelmän. Joidenkin mielestä on pientä kiroamista, tavanomaisia sanoja, joita ei pidetä kirosanoina. Kuitenkin nämä ovat puheittemme tehosteena, eivätkö ole silloin kirosanoja? Heikossa tilassa olevaa lähimmäistään sanoillaan lyövä, kiroaa hänen Luojaansa.

Voimme puolustella, olemme ihmisiä emmekä täydellisiä. Totta nämäkin, mutta asenteemme pitää kasvaa ja vahvistua vuosien myötä. Jos ei ole tapahtunut kasvua, onko silloin pysähdytty lähtökuoppaan? Onko usko enää vain tapa, olla uskovien kirjoissa? Onko mielemme Jumalan sanoissa ja teoissa, vaan maailmassa? On sanonta, ” kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”

Jumalan Sanan leipää syötyämme, kiitämme ja ylistämme suullamme Luojaamme ja Vapahtajaamme. Pyhä Henki valtaa ajatuksemme. Jos kiusaukset tulevat, voimme Sanan voimalla, poistaa kiusaajan läheltämme. Emme kasvata mielessämme synnillisiä taipumuksia, niin että annamme valtuudet niiden toteutua.