”Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä sait elpynyttä voimaa, sen tähden et heikoksi käynyt.” Jes. 57. 10. KR.33/38.
Monesti tätä blogia kirjoittaessa nousee ajatuksiini, taitaa olla turhaa työtä. Kuitenkin teen työn Jumalalle enkä ihmisille. Jumalan Pyhä Henki johdattaa lukijat, ja sivuillani vierailevat, niin kuin Hän hyväksi näkee. Kunnia tästä Jumalalle. Hänelle kunnia ja kiitos kuuluvat. Kirjoitan nyt aiheesta, masennus ja depressio, väsymys, perin tuttuja tiloja ajoittain jokaiselle. Sairautena raskaita kannettavia.
Me Jeesukseen uskovat väsymme. Olemme inhimillisiä ihmisiä, tunteinemme ja toiveinemme. Aika jota elämme on monella tavoin raskasta aikaa. Hengellinen ja henkinen ilmapiiri on pimeää. Kansojen välillä on jännitteitä, kaikki vaikuttaa meihin, tahdoimme tai emme. Jokainen seuraa omalla tavallaan aikaansa, eikä voi välttyä negatiivisilta asioilta. Jeesus oli täydellisenä Jumalana, myös täydellinen ihminen, maailmassa ollessaan. Hän tunsi kaikkia inhimillisiä tunteita. Jotenka Hänen ominaan voimme luottaa siihen, että Jeesus tietää, minkälainen on ihminen. Hän näkee tarpeemme, mutta myös monet vajavaisuudet. Ilman Jumalaa, olisimme toivottomia, koska emme voi itse itseämme auttaa. Joitakin olosuhteiden muutoksia voimme tehdä, kokonaisvaltainen muutos tulee Jumalalta. Pyhä Henki auttaa. Tarvitaan uskoa Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Tarvitaan Pyhän Hengen antamaa elvyttävää voimaa matkalle. Kuten Jesaja lupaa, emme tule heikoksi uskossamme, jos elämämme on Jumalan voimaverkossa.
Masentuneita ihmisiä on paljon, uskovat eivät ole poikkeuksia. Raamatun aikana, ihmiset masentuivat. Kokivat surua ja murheita. Jeesus tunsi tuskaa ja itki Lasaruksen haudalla. Suurimmat tuskansa Kristus koki Getsemanen puutarhassa. Opetuslapset jättivät Hänet yksin rukoilemaan. He nukkuivat.
Ristillä Jeesus koki pahimman hylkäämisen. Hän koki tulleensa Jumalan hylkäämäksi. ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? ” Pahinta on kokea tulleensa hylätyksi ja joutua sivuun ihmistä. Pahimmassa pimeydessä ollessaan ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä. Tämä tulee pimeän mielen syvyyksistä ajatuksiin, se ei ole totta. Jumala ei koskaan hylkää, eikä jätä murtunutta ihmistä.
Usein heikoimmat ihmiset jäävät sivuun Jumalan seurakunta yhteydestä. Heikompia ja sairaita pidetään heikkouskoisina. Oletetaan ettei heillä ole tarpeeksi Pyhän hengen voimaa. Epäillään jopa Jumala – suhteen aitoutta, jos aina ei ole ” hallelujakukkulalla.” Pahinta on, jos seurakunnan työntekijä sanoo, ” ei sinusta ole mihinkään, koska olet sairas, olet tuollainen.” Hän älyää kuitenkin jättää lopun ajatuksestaan sanomatta. Jää arvailun varaan lauseen loppu, mitä lopulta ajattelee väsyneistä ja uupuneista? Sairaalle tämä on kuin raipan sivallus päin kasvoja. Arvottomaksi ja kelpaamattomaksi leimaaminen ovat syntejä. Koska edelliset osoittavat, mikä arvomaailma on sanojalla, tämä kertoo asenteesta sairaita ja heikkoja kohtaan. Onko Jeesukselle mieleen tämänkaltainen asenne?
Jeesus ei milloinkaan lyönyt sanoillaan eikä teoillaan heikompia ihmisiä. Hänelle kaikki oli ja on samanarvoisia. Jeesus oli sairaiden ystävä, alas painettujen nostaja. Rohkaisija ja monien synneistä aiheutuneiden painojen poistaja. Hänen sanansa olivat parantavia sanoja. ” Kultaomenia hopea maljassa.” Osaisimmepa tuottaa sanoillamme Hengen hedelmiä. Kyllä Kristus voi puhdistaa myös kielemme, ajatuksemme kuuliaiseksi Hänelle. On vain tahdostamme kiinni, haluammeko ja annammeko, Pyhän hengen tehdä työtään suustamme tulevien sanojemme sisältöön?
Kuinka paljon on meitä, jotka kiroamme ja kiitämme samalla suulla. Vierasta ei ole kristitylle kiroaminen. Selkää karmii, kuullessaan jonkun jo pitkään uskontiellä vaeltaneen kiroavan. Eräs merkkipäivää viettävä mies, kehui papille, miten hän ei ole koskaan kironnut uskoon tultuaan. Pappi pyysi tuomaan lasillisen kylmää vettä. Mies haki lasillisen kylmää vettä ja antoi papille. Pappi otti ja viskasi lasissa olevan veden merkkipäiväänsä viettävän kasvoille. Silloin tämä kirosi. Oliko tämä ensimmäinen kerta kyseiseltä henkilöltä, sitä en tiedä. Lukija saa miettiä loppupäätelmän. Joidenkin mielestä on pientä kiroamista, tavanomaisia sanoja, joita ei pidetä kirosanoina. Kuitenkin nämä ovat puheittemme tehosteena, eivätkö ole silloin kirosanoja? Heikossa tilassa olevaa lähimmäistään sanoillaan lyövä, kiroaa hänen Luojaansa.
Voimme puolustella, olemme ihmisiä emmekä täydellisiä. Totta nämäkin, mutta asenteemme pitää kasvaa ja vahvistua vuosien myötä. Jos ei ole tapahtunut kasvua, onko silloin pysähdytty lähtökuoppaan? Onko usko enää vain tapa, olla uskovien kirjoissa? Onko mielemme Jumalan sanoissa ja teoissa, vaan maailmassa? On sanonta, ” kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”
Jumalan Sanan leipää syötyämme, kiitämme ja ylistämme suullamme Luojaamme ja Vapahtajaamme. Pyhä Henki valtaa ajatuksemme. Jos kiusaukset tulevat, voimme Sanan voimalla, poistaa kiusaajan läheltämme. Emme kasvata mielessämme synnillisiä taipumuksia, niin että annamme valtuudet niiden toteutua.
”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.” Jes. 57. 15. KR. 33/38.
Sinä alakuloinen, joka olet masennuksen murtama, ja sairastat. Jeesuksella on lupaus läsnäolosta kanssasi, silloin, kun olet särkynyt ja haavoitettu, olet mielen pimeydessä. Hän tahtoo hoitaa sinut terveeksi ja ehjäksi. ”Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.” Jes. 57. 18. KR. 33/38. Valtava lupaus Kristukselta, Jeesukselta!
”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jes. 40. 28 – 31. KR. 33/38.
Jumalan Sanassa on uutta luova voima. Jumala tekee luomistyötään edelleen. Hän luo uutta. Meidän solumme uudistuvat jatkuvasti, ihminen on Jumalan suurin luomityön ihme. Hän voi korjata rikki menneen. Meidän fyysinen ruumiimme on kuoleman oma, meissä tekee kuolema ja elämä jatkuvasti työtään. Kuitenkin meidän henkemme, mielemme uudistuu päivä päivältä. Pyhä henki Kristuksen omissa tekee tämän uudistavan työnsä. ”Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin”, sanoo Pyhä.
Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.” Jes. 40. 25- 26. KR. 33/38. ”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.” Jes. 63. 9. KR. 33/38.
Jeesuksesta kertoo evankelista Matteus. ”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille.
Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.
Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.
Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” Matt. 12. 18 – 21. KR. 33/38.
Jumalan tahto on tehdä sairaat terveeksi. Täysin terveitä olemme kerran kirkkaudessa. Kristus antoi täydellisen terveyden Golgatan ristillä, kantaessaan kaikki sairaudet ruumissaan ristille. Hän paransi kaikki, koska Hän voitti sairaudet ja kuoleman. Hän heräsi kuolleista eloon, niin mekin Hänen omansa kerran nousemme kirkkauteen Ylösnousemus ruumiissa. Kaikki eivät parane, koska Jumala tietää elämästämme kaiken. Hän tietää päiviemme määrän. Jokaiselle tulee viimeinen päivä, jokainen lähtee täältä ajasta. Tavallisesti jokin sairaus murtaa meiltä viimeiset voimamme. Meidän soluun on merkitty päivien lukumäärä. Jumalan teot näkyvät myös ihmisen soluissa. Raamatussa sanotaan, ” jo idussani, Sinä minut tunsit.” Näin hienoa työtä tekee yksin Jumalamme.
Kuitenkin terveyttä tärkeämpää on, että meidän nimi on kirjoitettu Elämän kirjaan. Tähän kirjaan saadaan nimi, hetkellä jolloin otamme Jeesuksen Kristuksen syntiemme sovittajana vastaan. Teemme tietoisesti henkilökohtaisen ratkaisun, siirtyä Kristuksen seuraajaksi. Pyydämme syntejämme ja väärää elämän asennettamme anteeksi. Tahdomme elää Kristuksen viitoittamalla tiellä. Tiellä jolta eivät eksy ” hullutkaan”, kuten Raamatussa luvataan. Paljon puhutaan eksytyksistä, niitä tuleekin ja on jo. Kuitenkin ne jotka katsovat Kristukseen ja noudattavat Hänen sanaansa, eivät eksy. Herran laumassa oleva ja Hänen Paimenen ääntä kuuleva, pysyy oikealla tiellä. Hän ohjaa aina oikeaa tietä. Hän vie omansa kerran voittoon. Koska Kristus Jeesus on sairaudet ja vihollisesta viimeisen, kuoleman voittanut, me olemme aina Voittajan puolella. Kristuksen omille käy lopulta aina hyvin. Elimmepä tai kuolimme, olemme Herran omat.
Kristusta odotetaan maailmaan Vapahtajaksi. Hän tulee silloin kun Jumala antaa Hänelle käskyn temmata seurakunta laumansa, Herran omat pois tuulissa ja pilvissä. He joilla on vanhurskauden valkeat vaatteet ja Pyhän Hengen todistus sielussaan. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Room. 8. 16 – 18. KR. 33/ 38.
Sairas ja masentunut, sinulle on lohduttava sana Raamatusta.
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin
unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; … ”Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan. ” Ps. 126. 1 – 2. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 