Jeesus on Jumalan anteeksiannon agentti

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2. 8 -9. KR. 33/38.

” Armoa on se vaan, kun täällä jo olla saan, Jumalan lapsi ja perillinen.” Jumalan armo ja rakkaus ovat ihmisen järjen ulottumattomissa. Jumala on Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja. Toista vastaavaa Jumalaa ei ole. Ihmiset ovat tehneet jumalia, jotka ovat heidän oman järjen tuotoksia tai uskomuksia, minkälainen jumalan pitäisi olla. Ihmisen luomat jumalat ovat armottomia ja rakkaudettomia. Jumalat ovat ihmisen luonteen mukaisia. Syntiin taipuva ihminen on armoton ja rakkaudeton, jotenka jumalasta tulee samanlainen.

Adamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena, ihminen uskoo vieläkin paholaisen valheet. ” Onko Jumala todella näin sanonut?” Onko kaikki, mitä maailmassa on sattuman tulosta? Onko kaikki pamahtanut tyhjästä, vai kuinka? Loiko Jumala Sanallaan kaikki? Ihminen turmeltui. Rakkaus ja armollisuus katosivat, tilalle tulivat kaikki negatiiviset ominaisuudet. Tästä huolimatta Jumala rakastaa ihmistä. Hänen rakkautensa on loppumatonta.

Jumala rakkaudessaan, lähetti oman Poikansa Jeesuksen ihmisten keskuuteen. Synnitön Jeesus Kristus tuli syntisten luokse. Jeesuksen tulo maailmaan oli monille odotettu tapahtuma, toisille Jeesus oli pahennusta aiheuttava ”kiusankappale.” Ihmiset eivät nähneet Jumalan rakkautta Jeesuksessa. Jeesus teki tekoja jotka poikkesivat täysin entisestä. Juutalainen kulttuuri ja uskonnollinen maailma, eivät hyväksyneet Jeesusta. Jeesus oli toisinajattelija. Hän teki juuri päinvastoin, kuin olisi pitänyt tehdä. Jeesus meni syntisten luokse aterialle. Jeesus armahti syntistä naista, joka pappien ja fariseusten mielestä, olisi pitänyt kivittää kuoliaaksi. Hän meni pyhäkköön ja kaatoi kaupustelijoiden pöydät. Kolikot pyörivät pitkin pyhäkön käytävää. Köyhän leskinaisen uhraamat kolikot pääsivät korkeaan kurssiin. Jeesus uskalsi koskea pitaalisiin. Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra. Hän söi sapattina ja paransi sairaita. Hän ristillä antoi vieressään olevalle ryövärille synnit anteeksi ja lupasi, tämän olevan Hänen kanssaan paratiisissa. Vieläpä kastamattomana pääsi kirkkauteen. Täysin poikkeuksellisia tekoja, näitä ei suosiolla katsottu. Jeesuksella oli armoa ja laupeutta, jota uskonnolliset ihmiset eivät suvainneet. Jeesuksen vihamiesten aivot kuumenivat. Jeesus herätti tunteita.

Ristiriitaiset tunteet heräävät vieläkin. Joidenkin mielestä nykyajan moderni ihminen, ei tarvitse Jeesusta. Jumala on tarpeeton. Ihminen hallitsee omavoimaisesti tätä maailmaa ja omaa elämäänsä. On suurta heikkoutta, jopa hullutus, uskoa Jumalaan. Syntiä ei ole. Teet jotakin mikä ei ole luvallista, joka moraalitonta, on maan lakien vastaista. Sinä olet kokenut huonon lapsuuden. Vanhempasi ovat olleet kaikkein pahimmat ihmiset, joidenka lapseksi olet joutunut. Saat terapiaa ja pahat teot lakaistaan piiloon. Mikään ei ole syytäsi, kaikki on toisten syytä. Mistä syyteleminen alkoi? Ettei vain ensimmäiset ihmiset syytelleen toisiaan… koska sinä sanoit, kielletyn puun hedelmästä ei aiheudu ongelmia, minä otin. Vaimo jonka minulle annoit, hän yllytti haukkaamaan hedelmästä. Sinun syytäsi… tuon syytä kaikki, ei minussa ole mitään syytä. Synnille annetaan lääketieteellinen diagnoosi, sairasta ei saa syyllistää synnintekijäksi.

Jos asiat ovat maallistuneen ihmisen ajatusmaailmassa tällaiset, löytyykö ongelmiin muita ratkaisuja? Päätä silittämällä ei synti ja synnilliset huonot taipumukset meistä irtoa. Pään valelu vedellä ei poista syntejämme. Jos kastan itseni syvässä vesilätäkössä valkeat vaatteet yllä, ei ovi aukea kirkkauden maahan. Sappisaippua ei puhdista synnin tahraamaa omaatuntoa, vaikka kaikki muut tahrat sanotaan sillä lähtevän. Kirkkotietä kävelemällä kuluu vain kengät. Synti ei lähde kirkossa, eikä missään käsillä tehdyissä temppeleissä. Ihmisen on mentävä itseensä, kuin tuhlaajapoika meni. On nähtävä, ettei minussa ole mitään hyvää, millä voisin pelastuksen ansaita. On tultava selväksi, ettei minussa, minun lihassani ole mitään hyvää. Raamatussa apostoli Paavali vahvistaa tämän sanomalla.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 3. 23 – 24. KR. 33/38.

”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 8. KR 33/ 38.

” ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3. 10 – 12. KR. 33/38.

Totuus ihmisen syntisyydestä ja pahuudesta on tunnustettava itselleen ääneen. Vasta totuuden näkeminen itsestä ja ongelmista aikaan saa muutoksen. On omasta tahdota kiinni tahdonko muuttua ja päästä irti entisestä vanhasta elämästä. Missä synti ja paholainen saivat tehdä työtään minun kuolemattomassa sielussani. Keho kärsii myös synnillisestä elämästä, monen fyysinen ja psyykkinen terveys ovat mennyt synnillisen elämäntavan seurauksena. Jumalaa syytetään sairauksista, asia ei ole näin. Jumala ei aiheuta sairauksia. Jumala voi koetella uskomme lujuutta sairauksien kautta.

Pahinta on kantaa synnin taakkaan omassatunnossa. Syyttävä omatunto tekee sairaaksi. Parasta on hoitaa omantunnon kuormat pois, siitä alkaa eheytyminen ja parantuminen. Lääke omantunnon tuskaan ja syntisairauteen on Jeesuksessa Kristuksessa.

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Jes. 55. 6 – 9. KR. 33/38.

Jumalalla on hyvät ajatukset ihmisiä kohtaan. Ihmisinä olemme tuomitsemassa toisiamme. Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki. Häneltä ei ole mikään salassa. Tuomiovalta on yksin Jumalalla. Jumalan Sana tuomitsee synnin ja synnilliset tapamme, tämä on suurta armoa. Näin voimme päästä vapaaksi synneistämme. Jeesuksen Kristuksen pyhä maahan vuotanut veri, sovittaa syntimme. Jokainen syntejään katuva saa armon ja anteeksiannon, Jeesuksen Golgatan täytetyn työn ansioista. Tämä kaikki on armoa, joka tulee lahjaksi. Ihminen ei ansaitse tätä, Jumala kuitenkin tahtoo puhdistaa jokaisen synnin kuormittaman omantunnon. ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Ps. 103. KR. 33/38.

Mooseksesta Kristukseen

”Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” Hepr. 11. 23 – 26. KR. 33/38.

Egyptin hallitsija faarao, määräsi lain. Poikalapset oli syntymän jälkeen surmattava. Egyptissä orjuudessa olevat israelilaiset eivät saaneet lisääntyä, koska he olivat vahva rakenteisia. Heistä olisi tullut faraolle uhka. Surmaamalla poikavauvat eliminoitaisiin, ettei vahva kansa lisääntyisi, vaan kuolisivat vähitellen sukupuuttoon. Tytöt saisivat jäädä eloon, heistä ei tulisi harmia faaraolle. Israelilaiselle nuorelleparille syntyi poikavauva. Hän sai nimekseen Mooses. Mooses oli liian kaunis surmattavaksi. Äiti piilotteli vauvaansa kolme kuukautta. Tämän jälkeen hän teki poikavauvalleen vedenpitävän kaislakorin ja asetti Mooseksen koriin. Varovaisesti äiti laski korin vauvoineen Niilin virtaan. Kaislikko verhosi ja suojasi koria. Äiti lähti etäämmälle seuraamaan, miten vauvalle kävisi. Faaraon tytär käveli kohti Niiliä peseytymään. Kaislikossa oleva kori oli lähtenyt ajelehtimaan, nyt kori oli keskellä Niiliä. Kori herätti faaraon tyttären huomion. Hän näki korin ja siinä itkevän Mooses-vauvan. Faaraon tytär ihastui suloiseen vauvaan ja päätti adoptoida Mooseksen. Hänelle vauvan syntyperä ei haitannut. Suloinen vauva, vaikka olikin heprealainen. Näin Mooseksen elämä alkoi faaraon hovissa.

Mooseksella ja Jeesuksen syntymällä on yhtymäkohtia. Mooses syntyi Egyptin orjuuden keskelle. Jeesus syntyi synnin orjuudessa olevien ihmisten keskelle. Faarao halusi tappaa poikalapset, varmistaakseen, ettei kansa lisäänny. Kuningas Herodes halusi tapaa myös poikalapset, varmistaakseen ettei Jeesus saa elää. Näistä lapsista oli tulevaisuudessa vaaraa kansalle. Heidät oli saatava pois ajoissa maailmasta.

Mooseksen vanhempien tiedetään olleen uskovia. Koska uskon kautta veivät Mooseksen Niilin virtaan. He eivät pelänneet kuninkaan käskyä. Mooses sai uskon lahjan, mikä tuli hänelle suureksi siunaukseksi. Mooses kieltäytyi ottamasta faaraon tyttären nimeä. Hän ei huolinut maailman iloja, eikä synnistä saatavaa lyhytaikaista nautintoa. Hänelle oli Jumalan kansan kanssa kärsiminen arvokkaampaa, kuin aarteet mitä Egyptistä olisi saanut.

Israelilaiset raatoivat orjuudessa. Työ oli raskasta. Usein he ahdingossa huusivat Jumalan puoleen. Jumala kuuli heidän avunhuudot. Jumala muisti tekemänsä liiton, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Jumala katsoi israelilaisten puoleen ja Hän piti heistä huolta. Mooses varttui aikuiseksi, hänelle oli annettu tehtävä. Jumalan antaessa tehtävän suoritettavaksemme, sitä vastustetaan alusta saakka. Mooseksen surmaamisen taustalla oli, ettei Jumalan suunnitelmat menisi Mooseksen kautta toteen. Siksi Moosesta vihattiin vauvasta saakka. Raamattu kertoo, miten Mooses kutsuttiin tehtäväänsä.

”Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän
kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmi tulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi”. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat. Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” 2. Moos. Exodus 3. 1 – 10. KR. 33/ 38.

Kuka, mitä ja missä?

”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä” Apt. 17. 24 – 27. KR. 33/38.

Uskoako vai eikö uskoa, onko Jumalaa ja onko ihminen syntinen? Mikä on syntiä ja mikä ei?

Monille Jumala on vieras, eikä kristityssä maassa tiedetä, minkä näköinen Jumala on? Totta on, ettei Jumalaa ole kukaan nähnyt, siinä monet ovat oikeassa.

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Joh. 1. 1 – 5. KR.33/38.

Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan. Jumala on kaiken luonut, uskoit sen tai et. Sinä joka luet tätä tekstiäni, sinä olet Jumalan luoma ja olet Jumalan kuva. Jumala muovasi sinut maan tomusta ja teki sinut uniikiksi kappaleeksi. Toista sinunlaista ei ole, eikä tule. Olet ainutkertainen yksilö. Ihmistä ja luomakuntaa, avaruutta, tähtiä, planeettoja on tiede tutkinut. Tutkimukset osoittavat, ettei ole mitään täysin kahta samanlaista olemassa. Kasvit lisääntyvät seimestä tai oksasta, kuitenkaan yksikään kasvi ei ole samanlainen. Oletko nähnyt täysin samanlaista lehteä puussa? Jopa jokainen lumihiutale on erilainen. Kuka tällaista saa aikaan? Jokainen solu on jokaisessa kasvissa ja ihmisessä omanlaisensa. Ihmistä ei voida tehdä toista samanlaista. Yritetty on, mutta epäonnistui yritys ja pahasti. Samoin on kloonattu eläimiä, mutta ei täysin onnistuttu siinäkään yrityksessä. Millä selitetään, että Jobin kirja kirjoitettiin yli 3000 vuotta sitten, mutta siinä todetaan, että maa riippuu tyhjyyden päällä. Ihminen tiesi tämän vasta viime vuosisatoina. Mutta Jobin kirjan kirjoittaja Mooses sai tiedon Jumalalta. Job. 26.7. KR. 33/38.

Ihmisestä ei voi tehdä Jumalan kaltaista. Ihminen on maan tomusta ja Jumala on Kaikkivaltias Jumala. Pyhä Jumala. Eedenin paratiisissa käärmeeksi pukeutunut paholainen, Jumalan vastustaja, valehteli Eevalle, ” ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tietämään kaikki.” Paratiisin keskelle oli asetettu, hyvän ja pahan tiedon puu. Tämän hedelmä oli koetuksena ensimmäisille ihmisille. Jumala oli kieltänyt ottamasta siitä…miksi? Jos ihminen siitä ottaisi, hänen pitäisi kuolemalla kuoleman. Paholainen tiesi, ihmisen heikon kohdan – vallanhalun. Siksi tämä valehteli, ja kyseenalaisti Jumalan suvereenisuuden ja Kaikkivaltiuden. Eeva kunnanhimoisena tietysti otti kielletyn puun hedelmän ja eipä kysynyt mieheltään Adamilta, voinko tämän syödä? Söi ja antoi miehelleen ja mies haukkasi palan. Ihminen mokasi pahasti ja uskoi valhetta. Nyt ihminen häpesi tekoaan. Ja Jumala vihastui ihmiseen. Ihminen sai lähdön Paratiisin ihanuudesta, täydellisyydestä. Sai rangaistuksensa, otsa hiessä pitää elanto hankkia ja nainen synnyttää lapset kivulla. Ihminen kuoli hengellisesti. Sieluun tuli Jumalan kokoinen aukko, ja sitä ihminen paikkaa tavalla tai toisella vieläkin.

Ihmisessä oli ennen hedelmän syömistä Jumalan valo ja Jumalan eläväksi tekevä Jumalan Henki, jonka Jumala puhalsi ensimmäiseen ihmiseen. Nyt elämän henki jäi, mutta Jumalan valo poistui. Ihminen joutui sisäiseen pimeyteen. Tämä ihmisessä oleva pimeys, ei tänäkään aikana voi käsittää Jumalan olemassa oloa ja Hänen luomistyöstään. Ihminen kieltää Jumalan teot. Hän uskoo edelleen Paholaisen valheeseen. Ei Jumalaa ole. Luonnollisesti ihminen ei voi uskoa Jumalaan, eikä Jeesukseen.

Valo tuli maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa. Joulua kaikki kristityt viettävät, jopa ateistit. Vietetään Jeesuksen syntymäjuhlaa, tai joulupukki juhlaa. Juhlitaan, kodissa kuin kodissa jotakin. Paimenet olivat yön pimeydessä kedolla vartioimassa lammaslaumaa. Tuohon pimeyteen ilmestyivät enkelit, jotka ilmoittivat ilosanoman. ” Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra.” Tämä luetaan jouluna kirkoissa ja ihmiset käyvät tämän kuuntelemassa. Mutta miksi Jeesuksen syntymä pitää tehdä olemattomaksi tapahtumaksi? Jos vietämme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, eikö ole hassua, jos ei syntymäpäivä sankarin olemassaoloon uskota? Mieti, miten erikoinen tilanne? Jos sinun syntymäpäivää vietetään, miltä tuntuisi, jos sinun olemassa oloosi ei uskottaisi? Olisit olematon, kuollut tai ties mitä, mutta et sinä, elävänä ihmisenä. Jeesus Kristus on alussa ollut Sana, joka tuli ihmisten keskuuteen. Sana oli Jumala, ja Jumala tuli synnittömänä ihmiseksi. Miksi? Siksi että ihminen uskoisi Jumalaan ja Hänen olemassaoloonsa.

Leipä vai kivi tai ei mitään

”Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” Matt. 7. 9 -12. KR. 33/38.

Kivi on eloton ja kuollut kappale. Sanotaan, on kova kuin kivi. Kivestä tehdään arvokkaita patsaita. Kivi ei ole hyödytön kappale.  Kivi on hyödyllinen, mutta sillä voidaan tehdä vahinkoa. Minkä vuoksi Jeesus puhuu kivestä antamisen yhteydessä? Kiven antaminen leivän sijaan, on rajua puhetta. Kivi ei tarkoita yksin leivän korviketta, kyse on paljon laajemmasta asiasta. Ihminen voi olla kova kuin kivi. Jeesus vertaa tunteettomuutta kiveen. Hengellisesti, terve ihminen kykenee rakastamaan, kykenee vastaan ottamaan rakkautta. Osaa eläytyä toisen osaan ja pystyy tekemään työtä. Jos jokin näistä neljästä osasesta ontuu, ihminen ei ole tasapainossa. Kova ihminen torjuu lähimmäisen, eikä osaa nähdä lähimmäisen hätää, tuskaa tai kärsimystä. Kova ihminen ei voi myöskään iloita, sillä tunteet ovat kivettyneet. Itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa, on Raamatussa. Teemmekö näin?

Sanoessamme itseämme kristityiksi, olemmeko tuo edellisen määritelmän ulkopuolella? Voiko meillä olla kivi sydän? Ei, ei ja vielä kerran, ei, moni ajattelee. Mehän olemme Jeesuksen seuraajia, emme me ole kovia. Mutta kovuus voi olla piilossa. Hurskas elämä ei aina kerro totuutta meistä. Voimme viilata linssiin ja näyttää täydellistä ulospäin. Pidämme hyvän ihmisen kulisseja yllä. On yksi joka näkee meidän sisimpäämme. Kristus Jeesus tietää, mitä meidän sisällämme on. Häneltä emme voi salata mitään. Hän on laskenut kaikki luurangot kaapeistamme.

Hedelmistään puu tunnetaan. Hedelmistä tunnetaan myöskin kristitty. Hyvä ihminen tuottaa hyvän runsaudesta esiin hyviä hedelmiä. Paha ja kova ihminen tuottaa pahan runsaudesta kovia hedelmiä. Kristitty, joka seuraa Jeesusta – miten tällainen voi olla kovaa hedelmää tuottava? Jeesus opettaa. ”Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria”. Matt. 9: 13. KR. 33/38.

Jos olemme eläviä kristittyjä, tunnemme Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanamme. Me muutumme Hänen kaltaisekseen. Hän oli täynnä laupeutta ja armoa. Uudestisyntymässä, uskoon tullessamme. Elämän suunnan kääntyessä Jeesuksen seuraajaksi, me muutumme. Kristuksen tullessa Pyhän Henkensä kautta sydämeen asumaan, kivi sydämestä tulee lihasydän. Armo ja laupeus muuttavat meihin asumaan, yhdessä rakkauden kanssa. ” Tee asunnoksesi sydämemme,” lauluntekijä rukoilee. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat paljot syntivelat anteeksiannetut. Syntien velka vankeudessa ollut pääsee vapaaksi synnin kahleista. Meistä tulee tämän jälkeen Kristuksessa rikkaita. Jeesuksen rakkaus ja laupeus tulevat tilalle. Mitä se laupias sydän antoikaan? Antoi Elävää leipää, ja elämän leipää.

”Laupeutta Minä tahdon, enkä uhria”, Jeesus sanoo. Vanhassa Testamentissa papit uhrasivat eläinuhreja. Uhreilla sovitettiin ihmisten synnit. Uhrit eivät muuttaneet ihmistä. Eläväksi uhriksi tullut Jeesus, Jumalan Poika, muuttaa ihmisen. Hän Jeesus täytti lait ja profeetat. Hän on kaikkien lakien täyttäjä. Jeesus tekee uutta. Hän muuttaa kaiken uudeksi.

Eläväksi tekijä

”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja
parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.” Hoos. 6: 1. KR. 33/38.

Profeetta Hoosea kertoo meille, yksinkertaisen tavan uudistua uskossa ja miten tehdään elämässä parannus. Tulkaa ja palatkaa Herran tykö. Herramme Jeesuksen luokse palaaminen, saa aikaan uudistumisen uskossa, sekä halun tehdä parannusta huonoista elämäntavoista. Täyskäännös takaisin lähtöruutuun, on ainut tie, muuta tietä ei ole. Tuhlaaja poika lähti Isän luota, tuhlasi kaiken ennakkoon saamansa perinnön. Hän alkoi miettiä, mihin johtaa tie, joka on jo johtanut sikapaimeneksi? Omaisuus oli tuhlattu. Uskossaan haaksirikon tehnyt, on samassa tilanteessa tuhlaajapojan kanssa. Kristukselta armosta saatu kallis uskon lahja ja syntien anteeksi anto, on tuhlattu. Maailman viettelykset ovat vieneet, ilon elämästä. Omantunnon rauha kadonnut. Tilalla on maailmasta saatua sikojen ruokaa, joka ei tyydytä hengellistä nälkää. Nälkää joka on jokaisen ihmisen sydämessä. Ainoastaan Jumalan Sana, yhteys Kaikkivaltiaaseen Isään, tyydyttää nälän ja janon, jota sielumme tarvitsee.

Jumalan sallimat koettelemukset elämässämme, monet vastoinkäymiset ja ongelmat, tuntuvat meistä, kuin Jumala raastelisi meitä. Kuitenkin ongelmat elämässämme, eivät tule sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa. Vain elämän vaikeudet ja ongelmat vievät lähelle Jeesusta Kristusta. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin mennä lähemmäksi Jeesusta. Hänen lähellään, me opimme tuntemaan Herramme rakkautta ja hoivaa parhaiten.

Jumalan laki voidaan kokea raateluna. Tuntuu kuin Jumalalla ei olisi sääliä. Jumalan laki ja käskyt, paljastavat meidän sisäisen maailman ja tekojemme motiivit. Profeetta Hoosea oli tämän itse saanut kokea. Kuitenkaan Jumalan Sana ei ole yksistään lakia, joka murskaisi meidät kuoliaaksi. Jumalan Sana tekee eläväksi. Evankeliumi tekee eläväksi. Evankeliumin lupauksilla on parantava voima. Hoosea sai kokea armon. Mekin saamme uudistumisen armon. Kristus tahtoo parantaa meidän haavamme. Hänen antama Pyhän Hengen voitelu uudistaa meidät ja sytyttää uskon lampun palamaan. Uudistus lähtee parannuksesta. Nöyrtyminen ja katuminen eivät ole helppoja asioita ihmiselle. Mutta vain nöyrät, ja katuvat saavat armon. Saamme tämän jälkeen jatkaa uskontiellä eteenpäin. Matka jatkuu Kristuksen seurassa. Kristuksen armo ja laupeus, ja pohjaton rakkaus ovat suurimpia ihmeitä, mitä ihminen saa kokea. Hän tekee kuolleet eläväksi jälleen. Tämä on kaunis kuvaus parannuksesta. Jumala tahtoo armahtaa meitä. Sinä voit omistaa tämän myös todeksi itsellesi. Ero uskovan ja maailmassa elävän välillä on se, että uskova on saanut syntinsä anteeksi. Monet käsittävät, että saamme tehdä rauhassa syntiä ja rikkoa Jumalan Sanaa vastaan, koska kristityillä on armo.

Jumalan kuva oli vääristynyt, vanhan liiton aikana. Siksi Vanhan Testamentin profeetat nousivat tätä kehitystä vastaan. Näin teki myös Hoosea. Samoin tänä aikana on Jumalan kuva vääristynyt. Jumalasta on tehty yksipuolinen ja hyvä Jumala. Jumala joka jakaa armoaan automaattisesti. Kristityillä pitää olla todellinen halu, tehdä parannus ja luopua synneistään, elämän tavasta, joka on Jumalan Sanan vastaista.

Hoosea jatkaa. ”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” Hoos. 6. 2 – 3. KR. 33/38.

Hoosea profetoi jo vanhan liiton aikana, miten Jumalan Poika Jeesus Kristus, on ristin kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, voittanut synnin, kuoleman ja paholaisen vallan. Pääsiäisaamun tyhjä hauta todistaa tämän. Kristuksen ylösnousemus on myös todellista, Kristukseen uskoville. Kristus antaa synnit anteeksi ja pelastaa meidät ja antaa meille pelastuksen. Kuoleman jälkeen Kristukseen uskovat saavat ylösnousemus ruumiin. Kääntymällä ja tuntemalla Herra, me puhdistumme synneistä Jeesuksen verellä. Jokainen joka tulee Jeesuksen luokse, saa armon ja anteeksi annon. Jeesus ei heitä ketään luotaan pois, joka tulee Hänen luokseen. Jos koet olevasi nyt synnin tahraama, etkä omista tunnonrauhaa, sinulla on täysi oikeus tulla Jeesuksen luokse. Hän antaa syntisi anteeksi. Saat uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi. Kristus on sovittanut sinun syntisi.

Kristittynä elämisestä, Hoosea opettaa. ”Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja;” Hoos. 6: 6. KR. 33/38. Uusi Testamentti vahvistaa Vanhan Testamentin sanoman. ”Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Matt. 9. 13. KR. 33/38. ”Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” Matt. 12: 7. KR. 33/38.