”Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” Hepr. 11. 23 – 26. KR. 33/38.
Egyptin hallitsija faarao, määräsi lain. Poikalapset oli syntymän jälkeen surmattava. Egyptissä orjuudessa olevat israelilaiset eivät saaneet lisääntyä, koska he olivat vahva rakenteisia. Heistä olisi tullut faraolle uhka. Surmaamalla poikavauvat eliminoitaisiin, ettei vahva kansa lisääntyisi, vaan kuolisivat vähitellen sukupuuttoon. Tytöt saisivat jäädä eloon, heistä ei tulisi harmia faaraolle. Israelilaiselle nuorelleparille syntyi poikavauva. Hän sai nimekseen Mooses. Mooses oli liian kaunis surmattavaksi. Äiti piilotteli vauvaansa kolme kuukautta. Tämän jälkeen hän teki poikavauvalleen vedenpitävän kaislakorin ja asetti Mooseksen koriin. Varovaisesti äiti laski korin vauvoineen Niilin virtaan. Kaislikko verhosi ja suojasi koria. Äiti lähti etäämmälle seuraamaan, miten vauvalle kävisi. Faaraon tytär käveli kohti Niiliä peseytymään. Kaislikossa oleva kori oli lähtenyt ajelehtimaan, nyt kori oli keskellä Niiliä. Kori herätti faaraon tyttären huomion. Hän näki korin ja siinä itkevän Mooses-vauvan. Faaraon tytär ihastui suloiseen vauvaan ja päätti adoptoida Mooseksen. Hänelle vauvan syntyperä ei haitannut. Suloinen vauva, vaikka olikin heprealainen. Näin Mooseksen elämä alkoi faaraon hovissa.
Mooseksella ja Jeesuksen syntymällä on yhtymäkohtia. Mooses syntyi Egyptin orjuuden keskelle. Jeesus syntyi synnin orjuudessa olevien ihmisten keskelle. Faarao halusi tappaa poikalapset, varmistaakseen, ettei kansa lisäänny. Kuningas Herodes halusi tapaa myös poikalapset, varmistaakseen ettei Jeesus saa elää. Näistä lapsista oli tulevaisuudessa vaaraa kansalle. Heidät oli saatava pois ajoissa maailmasta.
Mooseksen vanhempien tiedetään olleen uskovia. Koska uskon kautta veivät Mooseksen Niilin virtaan. He eivät pelänneet kuninkaan käskyä. Mooses sai uskon lahjan, mikä tuli hänelle suureksi siunaukseksi. Mooses kieltäytyi ottamasta faaraon tyttären nimeä. Hän ei huolinut maailman iloja, eikä synnistä saatavaa lyhytaikaista nautintoa. Hänelle oli Jumalan kansan kanssa kärsiminen arvokkaampaa, kuin aarteet mitä Egyptistä olisi saanut.
Israelilaiset raatoivat orjuudessa. Työ oli raskasta. Usein he ahdingossa huusivat Jumalan puoleen. Jumala kuuli heidän avunhuudot. Jumala muisti tekemänsä liiton, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Jumala katsoi israelilaisten puoleen ja Hän piti heistä huolta. Mooses varttui aikuiseksi, hänelle oli annettu tehtävä. Jumalan antaessa tehtävän suoritettavaksemme, sitä vastustetaan alusta saakka. Mooseksen surmaamisen taustalla oli, ettei Jumalan suunnitelmat menisi Mooseksen kautta toteen. Siksi Moosesta vihattiin vauvasta saakka. Raamattu kertoo, miten Mooses kutsuttiin tehtäväänsä.
”Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän
kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmi tulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi”. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat. Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” 2. Moos. Exodus 3. 1 – 10. KR. 33/ 38.
Mooseksesta tuli Israelin kansan pelastaja. Karjapaimen nostetaan kansan pelastajan ja johtajan rooliin. Tästä alkaa pitkä tie Israelin kansan historiassa. Lopullista päätöstä ei vielä ole saavutettu. Israelin kansa elää yhä orjuudessa. Vapautuksen aika koittaa vielä tälle kansalle, Jumalan lupaukset täyttyvät. Mooses aloitti vapauttamisprosessin. Egypti kuvaa Raamatussa maailmaa. Ihminen joka ei vielä tunne Jeesusta Kristusta henkilökohtaisesti. Hän on maailmassa oleva paholaisen orja. Jumala näkee tämän maailman tilan. Hän näkee miten syntielämää elävät ihmiset raatavat synnintaakat harteillaan. Vaikeroivat kovaa osaansa. Jumala kuulee ihmisen hätähuudot. Hän on lähempänä kuin luulemmekaan. Ei Jumala ole valovuosien päässä. Hän on tässä ja nyt, Pyhän Henkensä kanssa. Usko ei ole rakettitiedettä. Usko on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Jeesus syntyi maailmaan. Hän syntyi karjasuojaan. Hänestä oli profetoitu satoja vuosia ennen Hänen syntymäänsä. Jotenka Herodeksen pelko oli aiheellinen. Poikalapsi syntyy ja Hän vapauttaa kansan ja kansakunnat, jotka elävät paholaisen orjuudessa. Poikalasten surmaaminen eliminoi tämän vaaran. Jumalan suunnitelmia eivät estä maailman hallitsijat. Jotenka Jumala tavalla tai toisella järjestää, ettei mitkään maailmassa olevat uhkatekijät estä Jumalan suunnitelmien toteutumista. Jeesus-vauva säästyi surmaamiselta, kuten Mooseskin. Jumalalla ovat keinonsa, eikä maailman rutinaan paholaisen aikeet toteudu Hänen omiensa kohdalla. Minkä Jumala säätää ja määrää, eivät ihmiset, eivätkä muut tahot maailmassa voi sitä estää.
Vanhassa liitossa, olivat uhrikaritsat, veren vihmonta, sekä temppelin kaikkein pyhin, mihin tavallisilla ihmisillä ei ollut pääsyä. Papit suorittivat uhritoimitukset esiripun takana. Vanhan liiton aikaan ei vielä tunnettu armoa. Silmä silmästä ja hammas hampaasta, monet muut lain määräyksen kuuluivat Vanhan liiton Jumalanpalvelukseen. Profeetat saivat suoraan Jumalalta tiedon, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kovasti papit tutkivat pyhiä kirjoituksia.
”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,
ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.
Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.” 1. Piet. 1. 10 – 12. KR. 33/38.
Pyhä Henki oli Vanhassa liitossa. Läpi Raamatun kulkee Jeesus Kristus punaisena lankana. Hän on yhtä Jumalan kanssa. Hän on Sana, joka oli alussa, jo ennen maailman perustamista. Jeesus on Jumalan Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhtä olemusta. Kaikki kolme ovat yksi Jumala. Vanhan liiton pyhät ja profeetat ovat etsineet pelastusta. Kuitenkin ihmisen laatimat opit eivät pelasta. Ihmisen riitit ja muotomenot, eivät pelasta. Mooseksen Jumalalta saatu laki, ei ihmistä pelasta. Ihminen ei saa syntejään anteeksi lain kautta. Opit eivät vapauta ihmistä synnin kahleista, ja synnin orjuudesta. Tarvitaan Mooseksen kaltainen vapauttaja. Lait ja asetukset, joita Vanhassa liitossa olivat, ovat raskaita noudatettavia. Niitä ei ihminen jaksa noudattaa. Tämän tiesi Jumala. Hän lähetti Vapauttajan.
Hän lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen. Jeesus maailman Vapahtaja syntyi karjatalliin. Paimenet kedolla saivat ensimmäiseksi tietää, Jeesuksen syntymästä. Jeesus tuli Korkeudesta ja Pyhyydestä ihmiseksi. Hän tuli alas, matalaan karjatalliin. Jumalan tie ihmisenä ei ollut loistelista. Jeesus Jumalan Poika, ei tavoitellut korkeita palatseja, ei kultaa, eikä rikkauksia. Maallinen valta ei Häntä kiinnostanut. Jeesus tuli hengellisesti köyhien luokse, rikkaat ja omahyväiset Hän lähetti tyhjinä pois. Murtuneen ja haavoilla olevan luokse Hän meni mielellään. Hän tahtoo nostaa köyhän ja kurjan ylös lantakasasta. Jeesus palveli ihmisiä ja nosti sorrettuja ylös. Jeesus antoi ihmiselle ihmisen arvoisen elämän. Ihmiset jotka tahtoivat syntisiä kivittää, Hän käski synnitöntä heittämään ensimmäisen kiven. Hän armahti syntistä, eikä lyönyt lyötyä. Kivet pysyivät maassa. Jeesus oli täynnä armoa ja laupeutta. Vanhan liiton kirjoituksia aikansa papit tutkivat ja olisivat tehneet toisin, kuin Jeesus teki. He olisivat sovittaneet pahateot antamalla samalla mitalla takaisin. Näin luonnollisessa tilassa elävä ihminen tekisi mielellään ja vieläkin. Omasta mielestään täydellinen ja pyhä, on aina heikompiensa kivittäjä. Jeesus Kristus on aina heikomman ihmisen puolella. Jeesus pitelee syntistä hellästi ja rakkaudella, Hän tahtoo nostaa syntisen turmion kuopasta. Hän ei tahdo Jumalattoman kuolemaa, vaan kutsuu kaikkia ikuiseen elämään.
Hän tuli, että ihmisillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Joku on viisaasti sanonut. ” Rikas ei ole se jolla on kaikkea, vaan hän jolta ei mitään puutu.” Rikas elämä ei tarkoita taloja ja tavaroita, ei liikaa maallista rikkautta. Nämä kaikki ovat katoavaa. Kuningas Daavid sanoo psalmissa 23. ” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Hänellä oli aarre taivaassa. Hänellä oli sekä paljon hyviä elämänkokemuksia, mutta myös huonoja. Hän ei ollut täydellinen, vaan oli pahasti uskossaan langennut. Kuitenkin hän nousi langenneesta tilastaan. Hän oli saanut maistaa ahdistusta ja tuskaa. Hän oli monia asioita saanut kokea. Hänen elämänsä oli rikasta ulkoisesti, mutta ennen muuta sisäisesti, Daavid eli rikasta elämää. Ilo on päällimmäisenä Daavid psalmeissa. Daavid on erinomainen tunteiden tulkki. Häneltä ei mitään puuttunut. Daavid oli nöyrä Herran palvelija.
Kristus Kuningas, Kaikkivaltias koki nöyryyttävän ristin kuoleman. Kuoleman joka ei päättynyt hautaan, vaan kuolleista heräämiseen aamuun. Ylösnousemus kuolleista aloitti uuden ajan. Kaikki maailmassa oleva pahuus ja synti, kuolema ja paholaisen pää on murskattu. Kaikesta Jeesus Kristus sai voiton. Nyt me jotka otamme tämän Voittajan oman elämme Herraksi ja Vapahtajaksi – synneistä Vapauttajaksi. Me saamme itsellemme Jumalan lapsioikeudet. Saamme kaikki rikkaudet Kristuksessa Jeesuksessa.
Mooseksesta ei tullut täydellistä ihmistä. Eikä hän päässyt luvattuun maahan. Luonnollinen kuolema kohtasi Moosesta, kuin jokaista meistä. Hän oli ihminen ihmisten joukossa. Kukaan joka on Jeesuksen oma, ja saanut uskon lahjan ei ole toisia parempi. Jokainen olemme vain ihmisiä. Me jotka Jeesusta seuraamme, olemme kaikki keskeneräisiä. Emme voi yksikään meistä korkealta puhua. Olemme Kristuksessa armahdettu synneistä, mutta meillä on jatkuva taistelu syntiä vastaan. Liian helposti synti saa meistä otteensa. Meissä oleva liha ja lihallinen mielemme, ei kuole ristillä. Seitsemän tuuman naulatkaan, eivät pidä lihaa kiinni ristissä. Se nostaa päätään ja saa meidät tottelemaan tahtoaan. Lankeamme. Jeesus tietää, mitä tekoa olemme. Hän tietää, että lihamme on vain maasta tehty. Voiko tomusta tulla koskaan hyvää? Ei. Meidän sielumme on kuolematon. Sitä Kristus tahtoo kasvattaa armossaan ja laupeudessaan. Hänen tuntemisessa täysi-ikäisyyteen saakka. Pyrkikäämme tuntemaan Herra, näin Sana kehottaa. Pyhä henki meissä saa kasvun aikaan, emme omassa voimassa voida itseämme tehdä paremmaksi, vielä vähemmän hyväksi. Jeesus on ainut hyvä.
Lopunaika alkoi Jeesuksen syntymän jälkeen. Olemme jo pitkällä, armonaika päättyy. Nyt meidän on herättävä näkemään, mitä ajassamme tapahtuu? Kristuksen omien ei tule kauhulla odottaa tulevaa, vaan luottaa siihen, että todellinen vapautuksemme aika on lähellä. Mooses ja kaikki toiset uskossa kuolleet odottavat ylösnousemusta. Jeesus Kristus nousi ensimmäisenä kuolemasta, Hän on esikoinen. Me Hänen seuraajansa pääsemme osalliseksi tästä samasta armosta. Ristin sovituskuoleman ansiosta. Erottava esirippu on repäisty Jumalan ja ihmisen väliltä. Tie kaikkein pyhimpään, Jeesuksen luokse on avoinna. Kaikkia ihmisiä kutsutaan, armoon ja vapauteen. Syntien vankeudessa elävä pääsee vapaaksi, Vapauttajan ansiosta. Vielä armon Herra kutsuu, tule sinä syntinen kärsivä, ristille tie vapaa on. Autuas on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Kiinnostaako päästä Kristuksen kanssa kirkkauden maahan?
”Ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”,
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Hepr. 10. 21 – 25. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 