” Armoa on se vaan, kun täällä jo olla saan, Jumalan lapsi ja perillinen.” Jumalan armo ja rakkaus ovat ihmisen järjen ulottumattomissa. Jumala on Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja. Toista vastaavaa Jumalaa ei ole. Ihmiset ovat tehneet jumalia, jotka ovat heidän oman järjen tuotoksia tai uskomuksia, minkälainen jumalan pitäisi olla. Ihmisen luomat jumalat ovat armottomia ja rakkaudettomia. Jumalat ovat ihmisen luonteen mukaisia. Syntiin taipuva ihminen on armoton ja rakkaudeton, jotenka jumalasta tulee samanlainen.
Adamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena, ihminen uskoo vieläkin paholaisen valheet. ” Onko Jumala todella näin sanonut?” Onko kaikki, mitä maailmassa on sattuman tulosta? Onko kaikki pamahtanut tyhjästä, vai kuinka? Loiko Jumala Sanallaan kaikki? Ihminen turmeltui. Rakkaus ja armollisuus katosivat, tilalle tulivat kaikki negatiiviset ominaisuudet. Tästä huolimatta Jumala rakastaa ihmistä. Hänen rakkautensa on loppumatonta.
Jumala rakkaudessaan, lähetti oman Poikansa Jeesuksen ihmisten keskuuteen. Synnitön Jeesus Kristus tuli syntisten luokse. Jeesuksen tulo maailmaan oli monille odotettu tapahtuma, toisille Jeesus oli pahennusta aiheuttava ”kiusankappale.” Ihmiset eivät nähneet Jumalan rakkautta Jeesuksessa. Jeesus teki tekoja jotka poikkesivat täysin entisestä. Juutalainen kulttuuri ja uskonnollinen maailma, eivät hyväksyneet Jeesusta. Jeesus oli toisinajattelija. Hän teki juuri päinvastoin, kuin olisi pitänyt tehdä. Jeesus meni syntisten luokse aterialle. Jeesus armahti syntistä naista, joka pappien ja fariseusten mielestä, olisi pitänyt kivittää kuoliaaksi. Hän meni pyhäkköön ja kaatoi kaupustelijoiden pöydät. Kolikot pyörivät pitkin pyhäkön käytävää. Köyhän leskinaisen uhraamat kolikot pääsivät korkeaan kurssiin. Jeesus uskalsi koskea pitaalisiin. Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra. Hän söi sapattina ja paransi sairaita. Hän ristillä antoi vieressään olevalle ryövärille synnit anteeksi ja lupasi, tämän olevan Hänen kanssaan paratiisissa. Vieläpä kastamattomana pääsi kirkkauteen. Täysin poikkeuksellisia tekoja, näitä ei suosiolla katsottu. Jeesuksella oli armoa ja laupeutta, jota uskonnolliset ihmiset eivät suvainneet. Jeesuksen vihamiesten aivot kuumenivat. Jeesus herätti tunteita.
Ristiriitaiset tunteet heräävät vieläkin. Joidenkin mielestä nykyajan moderni ihminen, ei tarvitse Jeesusta. Jumala on tarpeeton. Ihminen hallitsee omavoimaisesti tätä maailmaa ja omaa elämäänsä. On suurta heikkoutta, jopa hullutus, uskoa Jumalaan. Syntiä ei ole. Teet jotakin mikä ei ole luvallista, joka moraalitonta, on maan lakien vastaista. Sinä olet kokenut huonon lapsuuden. Vanhempasi ovat olleet kaikkein pahimmat ihmiset, joidenka lapseksi olet joutunut. Saat terapiaa ja pahat teot lakaistaan piiloon. Mikään ei ole syytäsi, kaikki on toisten syytä. Mistä syyteleminen alkoi? Ettei vain ensimmäiset ihmiset syytelleen toisiaan… koska sinä sanoit, kielletyn puun hedelmästä ei aiheudu ongelmia, minä otin. Vaimo jonka minulle annoit, hän yllytti haukkaamaan hedelmästä. Sinun syytäsi… tuon syytä kaikki, ei minussa ole mitään syytä. Synnille annetaan lääketieteellinen diagnoosi, sairasta ei saa syyllistää synnintekijäksi.
Jos asiat ovat maallistuneen ihmisen ajatusmaailmassa tällaiset, löytyykö ongelmiin muita ratkaisuja? Päätä silittämällä ei synti ja synnilliset huonot taipumukset meistä irtoa. Pään valelu vedellä ei poista syntejämme. Jos kastan itseni syvässä vesilätäkössä valkeat vaatteet yllä, ei ovi aukea kirkkauden maahan. Sappisaippua ei puhdista synnin tahraamaa omaatuntoa, vaikka kaikki muut tahrat sanotaan sillä lähtevän. Kirkkotietä kävelemällä kuluu vain kengät. Synti ei lähde kirkossa, eikä missään käsillä tehdyissä temppeleissä. Ihmisen on mentävä itseensä, kuin tuhlaajapoika meni. On nähtävä, ettei minussa ole mitään hyvää, millä voisin pelastuksen ansaita. On tultava selväksi, ettei minussa, minun lihassani ole mitään hyvää. Raamatussa apostoli Paavali vahvistaa tämän sanomalla.
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 3. 23 – 24. KR. 33/38.
”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 8. KR 33/ 38.
” ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3. 10 – 12. KR. 33/38.
Totuus ihmisen syntisyydestä ja pahuudesta on tunnustettava itselleen ääneen. Vasta totuuden näkeminen itsestä ja ongelmista aikaan saa muutoksen. On omasta tahdota kiinni tahdonko muuttua ja päästä irti entisestä vanhasta elämästä. Missä synti ja paholainen saivat tehdä työtään minun kuolemattomassa sielussani. Keho kärsii myös synnillisestä elämästä, monen fyysinen ja psyykkinen terveys ovat mennyt synnillisen elämäntavan seurauksena. Jumalaa syytetään sairauksista, asia ei ole näin. Jumala ei aiheuta sairauksia. Jumala voi koetella uskomme lujuutta sairauksien kautta.
Pahinta on kantaa synnin taakkaan omassatunnossa. Syyttävä omatunto tekee sairaaksi. Parasta on hoitaa omantunnon kuormat pois, siitä alkaa eheytyminen ja parantuminen. Lääke omantunnon tuskaan ja syntisairauteen on Jeesuksessa Kristuksessa.
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Jes. 55. 6 – 9. KR. 33/38.
Jumalalla on hyvät ajatukset ihmisiä kohtaan. Ihmisinä olemme tuomitsemassa toisiamme. Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki. Häneltä ei ole mikään salassa. Tuomiovalta on yksin Jumalalla. Jumalan Sana tuomitsee synnin ja synnilliset tapamme, tämä on suurta armoa. Näin voimme päästä vapaaksi synneistämme. Jeesuksen Kristuksen pyhä maahan vuotanut veri, sovittaa syntimme. Jokainen syntejään katuva saa armon ja anteeksiannon, Jeesuksen Golgatan täytetyn työn ansioista. Tämä kaikki on armoa, joka tulee lahjaksi. Ihminen ei ansaitse tätä, Jumala kuitenkin tahtoo puhdistaa jokaisen synnin kuormittaman omantunnon. ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Ps. 103. KR. 33/38.
Kaikki tunnustetut synnit, jotka Jeesus antaa anteeksi, niitä ei saa enää onkia. Armon meri on syvä ja laaja, sen pohjaan on mennyt entinen elämä. Jeesuksen armahtamia ja synnin vankeudesta vapautettujen elämä alkaa puhtaana. Ihmiset eivät helposti unohda menneisyyttä, tästä meidän on tehtävä jokaisen parannus. Valmiiksi ja täysin ehjäksi kukaan ei tule. Alkaa kasvu Jumalan lapsena, joka on armahdettu syntinen. Synnille taipuva liha helposti nostaa päätään. Taistelu syntiä ja paholaista vastaan jatkuu tämäkin jälkeen. Onneksi ei omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimassa. Nyt elämä on meille Kristus ja kuolema voitto. Jeesuksen kanssa on hyvä matkaa tehdä, vapaana puhtaalla omallatunnolla.
On lopuksi lohdullista tietää, ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2. 8 -9. KR. 33/38. Armosta jokainen meistä pelastuu ja on armoa olla Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Kuljemme armon pilven alla, iloiten Pyhässä Hengessä. Kiitos Herrallemme, pelastuksesta ja uskon lahjasta. Tästä syystä ilosanomaa, Evankeliumia Jeesuksesta pidetään esillä. Kaikille mieleistä tämä ei ole, mutta muuta nimeä ei ole, kuin Jeesus Kristus, missä me saamme pelastua. Taivaan helmiportit aukeavat vain, hänelle joka tunnustaa. Jeesus Kristus on Herra. Tämä on Jeesuksen omien tunnuslause. Hän on Herra ja Kuningas. Kaikkivaltias maailman Vapahtaja. Hänellä on viimeinen sana kaikkeen, mitä tässä maailmassa tapahtuukin. Hän on A ja O, Alfa ja Omega. Ville Auvinen sanoo kirjassaan, Jeesus on Jumalan anteeksiannon agentti.
(Auvinen Ville. ANTEEKSIANTO. 40. 2009. Perusanoma Oy, Kauniainen.)
@LR.
Liisa Rantasaari 