Saitteko Pyhän Hengen?

”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” Apt. 19: 2.

Hengellinen tilaisuus on alkamassa. Pian alkulaulun jälkeen rukoillaan ja siunataan tilaisuus. Rukoillaan monia asioita Herralta, rukoillaan, Pyhän Hengen läsnäoloa tilaisuuteen. Herätyskristillisyydessä tuttua tutumpi tilanne.

”Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” 1. Moos. 1: 2. KR. 33/38. Aina on ollut olemassa Jumalan Henki, Pyhä Henki. Raamattu Jumalan Sana on Pyhä Hengen innoittamaa Sanaa, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet. Vanhan Testamentin aikaan Pyhä Henki vaikutti kaikissa Jumalaan uskovissa ihmisissä. Kuningas Daavid rukoili, ” Älä ota minulta pois Pyhää Henkeä.”

Koska Pyhä Henki on jo maanpäällä, onko tarpeellista hengellisten tilaisuuksien alussa rukoilla Pyhää Henkeä mukaan? Jos tilaisuuteen on tullut uskovia, heissä on jo Pyhä Henki.

Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maanpäälle. Jeesus tuli ihmiseksi. Neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhä Hengen vaikutuksesta. Maria synnytti Jumalan maailmaan. Pyhä Hengen täyttämän, ihmisen muotoon tulleen Jumalan. Pyhä Henki tuli persoonana ihmisten keskelle. Jumala syntyi pienenä vauvana, ei mahtavana ja suurena, ettei syntiin langenneen ihmisen tarvitse peläten lähestyä Jeesusta. Armo ja Totuus on Jeesuksessa. Hänen hyvä tahtonsa on pelastaa ihminen kadotukseen johtavalta tieltä. Hänen armostaan saada uskon lahjan, sekä Pyhän Henki. Ihmisen on tultava pieneksi, nöyräksi, kuuliaiseksi, avoimeksi, kuin pieni lapsi. Synneistä ja maailmasta tulleista vääristä vaikutteista, on päästävä eroon. Vain Jeesuksessa oleva Pyhä Henki voi tämän muutoksen tehdä. Jeesus on Vapahtaja. Toista Hänen vertaistaan ei ole. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo, ”lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Ihmisen on nähtävä, ettei syntejään, eikä elämäänsä voi itse muuttaa. Nöyrtyminen vaatii polvilleen menoa, syntien tunnustamista ja hylkäämistä. Jättäytymistä kokonaan Jeesuksen hoitoon ja huolenpitoon.

Jeesus toteutti Isän Jumalan tahtoa, Pyhä Hengen voimassa. Vanhan Liiton kirjoituksia lukeneet papit ja kirjanoppineet jäivät toiseksi, koska heidän kirjoituksissaan ei ollut Pyhä Hengen eläväksi tekevää voimaa. Jeesus opetti toisella tavalla. Hän opetti Pyhässä Hengessä, siksi monet vihasivat Jeesusta. Hän opetti niin kuin se jolla on valta, ei niin kuin kirjanoppineet. Hän saarnasi lakia mutta myös evankeliumia. Hän saarnasi synnistä, mutta myös armosta. Hän saarnasi Jumalan rakkaudesta. Jeesus ei ainoastaan saarnannut näistä, Hän myös toteutti käytännössä, miten rakkaus toimii.

Tämä ajan kristityillä on paljon tietoa Raamatusta. Opetusta saadaan monista lähteistä. Papit ja pastorit, osaavat laatia hienoja saarnoja. Paljon on sanoja Jumalan rakkaudesta. Moniko saarnaaja, toteuttaa saarnaamaansa käytännössä? Vanha sananlasku sanoo: ” Hyvä on luvata, mutta vaikeampaa on toteuttaa, mitä on luvannut.” Pyhä Henki tuottaa Hengen hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Joku henkilö on viisaasti sanonut. ” Kerro mitkä ovat tekosi, niin minä kerron, mitä on uskosi,””- sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä –” Ef. 5: 9. KR. 33/38. ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Ef. 5. 30 – 32. KR. 33/38.

Jeesus erotti opetuslapset seuraajakseen. He saivat läheltä seurata Jeesusta. Opetuslapset olivat tavallisia ihmisiä. Ei heistä saanut mitenkään yli-ihmisiä. Jeesus ei heitä muuttanut paremmiksi. Hän ei lähtenyt väkisin heitä muuttumaan. Jeesus antoi opetuslasten olla lapsia. Opetuslapsilta puuttui voima muuttua. Raamatusta saamme nähdä opetuslasten inhimillisyys. Heissä oli kiivautta ja kapinamieltä, oli epäilyä, vallanhalua, monia inhimillisiä piirteitä. Löytyypä joukosta rahanhimoinen ja ahne opetuslapsi. Hän oli Jeesuksen kanssa vilpillisellä sydämellä. Rahanhimo ja ahneus, kuten kaikki tietoisessa synnissä eläminen johtaa lopulta tuhoon. Lihallisuutta löytyi opetuslapsista, niin kuin sitä löytyy tämän ajan uskovista. Olemme maan tomua ja meissä on liha, hengen kotelo, oma minä. Omassa voimassa, minun oma minä, ei koskaan voi muuttua paremmaksi. Ihmisen ego on itsessään täynnä ylpeyttä ja suuruuden tavoittelua. Opetuslapsetkin kyselivät Jeesukselta, ” kuka meistä on suurin?”

Jokainen tekee taivasmatkaa tässä ajassa yksilöllisesti. Uskova saattaa nopeasti varttua tuntemaan kirjoituksia Raamatusta, saada Jumalan voimaa. Hengellinen viisaus saadaan Jeesuksen läsnäolossa. Hidas vaeltaja on yhtä arvokas Jeesukselle, Hän antaa kasvun. Hän tietää mikä vauhti on paras. Elävässä uskossa mennään eteenpäin, se on tärkeintä. Pahinta on pysähtyminen. Kasvamisen pysähtyminen, johtaa hengelliseen näivettymiseen. Uskovan kasvun taantumisen, pitäisi saada hälytyskellojen soimaan. Tällöin on jotakin pahasti vialla. Maailmallinen elämä helposti saa tällaisesta yliotteen ja paholainen voittaa ihmisen takaisin omakseen. Tätä iloa ei pidä paholaiselle suoda. Kasvun mittarina ovat hedelmät, joita elämällämme tuotamme.

”Ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”.
Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii –
älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.” Ef. 5. 2 – 8. KR. 33/38. 

Ristillä tai kaivossa, voittajana ylös

”…ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä. ” 1. Mooseksen kirja Genesis, 37: 24. KR. 33/38.

Tyhjä vedetön kaivo. Kuivan kesän ongelma. Mooseksen kirjassa kerrotaan kaivosta, kaivoon heitetystä ihmisestä. Jokainen Raamattua lukenut tietää kuka kaivoon heitetty oli. Unennäkijä, toisten veljesten kateuden kohde. Isän ” lellilapsi”. Joosef. Onneksi kaivo oli tyhjä, muuten Joosef olisi hukkunut.

Joosef oli isänsä rakkauden kohde. Erityisesti isänsä rakastama Joosef näki unia, joilla on merkityksensä. Toisten veljesten kateus herää. Joosefin erityinen lahja nähdä merkityksellisiä unia, ei ollut tosiasiallinen syy veljesten kateuteen. Syyt olivat syvemmällä. Monien perheiden ongelmana on, yhtä sisaruksista pidetään parempana kuin toisia sisaruksia. Yhden suosiminen toisten kustannuksella, ei milloinkaan ole hyvä asia. Ongelmia syntyy.”Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.” 1. Moos. 37. 3 – 4.

Kateus johtaa katkeruuteen, katkeruus vihaan, viha kostoon. Tämä ketju toimii tänäänkin. Veljeksen näkivät liiankin hyvin isänsä ongelman, mutta eivät voineet puuttua siihen. Kateus kohdistettiin Joosefiin. Veljien kateudesta lähtenyt viha, oli johtanut epäystävälliseen puhetapaan. Veljesrakkaus oli poissa. Vihamielinen sydän tuottaa vihamielisiä ja epäystävällisiä puheita.

Ihminen voi sokeutua omille ongelmilleen. Elämä jatkuu entiseen tapaan. Sivulliset kärsivät yhden ongelmasta. Kukaan ei rohkene puuttua siihen, ennen kuin on liian myöhäistä. Tällaiset tilanteet tuskin ovat vieraita kenellekään meistä.

Kosto on yksi keino kateuden ja vihan purkamiseen. Kuinka paljon viha aiheuttaa meidän aikanamme murhia? Murha kävi Joosefin veljien mielessä, mutta onneksi se jäi pelkäksi hetkelliseksi vaihtoehdoksi. Joosef piti saada pois näkyvistä, pois mielestä. Ongelman ratkaisemiseksi tämä on yksi keino, kuitenkaan ongelmat eivät poistu niitä piilottelemalla. Ongelmista pitää voida puhua ääneen ja selvittää ne. Häpeällistä on tietysti nähdä omat vikansa ja virheensä, oman käytöksensä lopputulema. Päivänvaloon tuotu ongelma voidaan ratkaista. Avoimuus ja omien vikojen ja virheiden tiedostaminen, auttavat aina. Hyvä sielunhoidollisen neuvo on. ” Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valehtelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 7 – 10. KR. 33/38.

Joosefin veljet päätyivät ratkaisemaan ongelmansa, heittämällä Joosef kaivoon. Veljiltä oli ongelma poissa, se oli nyt syvällä kaivossa. Oliko veljesten ongelma sittenkään ratkaistu? Oliko veljesten omatunto rauhallinen? Kuinka monissa perheissä onkaan tämä ongelma? Jompikumpi vanhempi rakastaa yhtä sisaruksista enemmän kuin toisia? Miten paljon on ihmisiä joidenka ongelmien juuret ovat syvällä lapsuudenkodissa? Ongelmien vahingoittava vaikutus korostuu, jos kodissa ei ole hengellistä arvopohjaa. Lasten elämä on turvatonta. Turvattomuus heijastuu aikuisuuteen, jopa vanhuuteen saakka. Perheet missä hengelliset asiat ovat esillä, lapsilla on Jumala turvana. He osaavat puhua pahasta olostaan Jumalalle. Hän kuuntelee lapsen hätähuudot. Aikuisena kyseinen lapsi, osaa etsiä apua sieltä, mistä todellinen apu tulee. Jeesukselta. Hengellisen arvomaailman omaavat uskovat vanhemmat oppivat näkemään, etteivät he ole virheettömiä. Jokainen vanhempi tahtoo tehdä parhaansa, saadakseen lapsilleen juuret ja siivet, mitkä aikuisena kannattavat.

Usko ja hengellisten asioiden ylläpito eivät kuitenkaan ole patenttiratkaisu. Jokaisessa ihmisessä asuu syntiin lankeemuksen seurauksena tullut pahuus. Täydellisistä ihmistä ei ole. Kuitenkin epätäydellisinä me saamme turvautua kaikkine ongelmineen, täydelliseen Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen. Jeesus on uskovien kallio, jonka varaan voi elämänsä rakentaa. Kristus-kalliolle rakennettu perhe kestää maailman tuulissa ja myrskyissä. Elämässä on aina ongelmia, siitä ei päästä mihinkään. Hengellisten asioiden jättäminen pois elämästä, tulevat korvikkeet käyttöön. Alkoholiin ja huumeisiin heitetyt ongelmat peittyvät hetkeksi, muttei näistä ongelmat tule poistetuiksi. Lähimmäiset kärsivät ja ongelmainen itse upottaa itsensä aina syvempää kaivoon. Apu tulee vain Herralta Jeesukselta Kristukselta. Hiekalle rakennettu elämä murenee.

Jumalan valtakunnan diplomaattina

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” Joh. 13: 16. KR. 33/38.

Palvelijat olivat aikoinaan maaseudun suurilla tiloilla, koska emäntä ei ehtinyt ison tilan kaikkia tehtäviä suorittamaan. Suurissa kartanoissa isännät saivat pehtoorin arvonimen. Kaikkien oli kunnioitettava isäntää. Palvelijoita on kuninkaiden hoveissa ja valtioiden korkeilla virkamiehillä. Isäntä on aina palvelijaansa suuremmassa arvossa. Valtioiden päämiehiä edustavat suurlähettiläät, ja diplomaatit. Palvelijoiden, sekä suurlähettiläiden on käyttäydyttävä tehtävänsä mukaisesti, sen on oltava arvokasta ja kunniallista. He edustavat kunkin maan päämiestä, valtioiden imago näkyy suurlähettiläiden käytöksestä.

Me jotka olemme Jumalan lapsia, edustamme Kuningasten Kuningasta, taivaan ja maan Luojaa. Olemme Jumalan suurlähettiläitä maailmassa. Taivaan maan edustajan, on elämällään ja käytöksellään osoitettava, kenen lähettiläitä olemme.

Uudestisyntymä ja Jumalan lapseksi tuleminen on käänne, missä ihminen päättää taipua, korkeiden ihanteiden ja arvojen noudattamiseen. Arvoihin joiden Päämiehenä on Isä Jumala. Ihmisen entinen elämä ei kelpaa tähän, vaan puhdistuminen on tärkeää. Olemme jokainen synnissä rypeneitä ja likaisia. Meidän on pudistettava itsemme ja se puhdistuminen tapahtuu Jeesuksen maanhan vuotaneessa kalliissa veressä. Jeesuksen veri puhdistaa jokaisen mustaakin mustemman, ja paholaisen tervaaman omantunnon luntakin valkeammaksi. Mikään toinen puhdistusaine ei tee tätä puhdistusta. Aikoinaan mainostettiin, Wim-puhdistusaineen tekevän vimmatun puhtaaksi. Synnistä puhdistuminen ei toteudu maallisilla pesuaineilla, ei edes lipeällä. Vain Jeesuksen nimessä ja veressä, on syntien anteeksianto ja puhdistus entisestä elämästä. ”Ei itku tuska pestä, voi sitä vääryydestä. Se teet Sä armoinen.” Runoilee virsirunoilija. Jeesus Kristus puhdistaa ja vapauttaa ihmisen Jumalan lapsen vapauteen.

Saatuamme Jumalan lapsioikeuden ja Jumalan valtakunnan kansalaisuuden, pääsemme nauttimaan oikeuksista, jotka meille kuuluvat Jeesuksessa Kristuksessa. Meistä tulee Kristuksen edustajia täällä maailmassa. Meistä tulee Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä. Suurlähettiläs on vastuullisessa asemassa.

Jumalan valtakunnan suurlähettiläs saa valtuudet tehtäväänsä. Pyhän Hengen sinetti on merkki, mistä Kristus tuntee omansa. ” Virkapuku” edustaa asemaamme Päämiehemme edessä. Tämä puku on vanhurskauden vaate. Nämä virkaamme kuuluvat symbolit näkee yksin Jeesus Kristus. Pyhä Henki antaa voimansa toteuttaa tehtävää, jonka saamme Kristuksen seuraajana. Ilman Pyhän Hengen voimaa ei Jumalan suurlähettiläs ole oikealla paikalla. Hän ei kykene hoitamaan hänelle määrättyä tehtävää, niin kuin pitäisi. Jumalan suurlähettilään pääasiallinen tehtävä, on pelastaa sieluja paholaisen otteesta. Suurlähettiläs julistaa Evankeliumia Kristuksesta. Jokainen joka on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan, saa tehtävän voittaa sieluja. Kaikki tehtävät eivät ole näkyviä.

Osa suurlähettiläistä tekevät kansliatyötä. Neuvottelut rukouksessa tehdään kanslian hiljaisuudessa. Suuret päätökset neuvotellaan aina salaisesti, ennen kuin ne julkaistaan. Kahdenkeskiset neuvottelut käydään Jeesuksen kanssa. Näkyvällä paikalla olevat diplomaatit lähtevät edeltä määrättyjä tekoja tekemään. He kuuliaisina Päämiehelleen Jumalalle, saarnaavat Evankeliumia. Saarnaavat parannusta ja syntien anteeksi antoa. Heillä on ristin Evankeliumi salkussaan. Jumalan Sana Raamattu. Kansliassa rukouksin käydyt  neuvottelut ovat pehmittäneet maaperän. Näin diplomaattien on hyvä tehdä työtään.  Pyhän Henki antaaa viisautta tehtävään. Kansa tulee kuulemaan, mitä Korkean tahon neuvotteluissa on päätetty? Ihmiset  jotka elää vielä vailla Jumalan lapsioikeutta, kuulevat ilosanoman, pelastajasta ja auttajasta. Heille kerrotaan miten rauhaton saa rauhan sydämeensä. Miten moraaliton elämä on muutettavissa parempaan. Koska on lähdetty kuuntelemaan suurlähettilästä ja diplomaatteja, on helppoa tehdä ratkaisu, joka saa aikaan muutoksen elämään. Jokaisen omasta vapaasta tahdosta on kiinni, noudattaako diplomaattikunnan sanaa.

Salaisissa kanslia neuvotteluissa, on Pyhä henki tehnyt muokkausta ihmisten sydämessä. Monet uskovat suurlähettilään puheen, he lähtevät seuraamaan Jeesusta. Heille on tärkeää saada asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hädässä oleva ihmisen sielu, janoaa vapautta ja kevennystä syntitaakkaansa. Suurlähettiläillä on Kristukselta saadut valtuudet antaa, tunnustetut synnit anteeksi, julistaa vapautta ja iloa, rauhaa. Jeesuksen nimi ja veri on vuotanut jokaisen ihmisen puolesta. Golgatan kummulla Jeesus Kristus suoritti kaikkein suurimman teon. Hän uhrasi itsensä jokaisen syntisen puolesta. Kristuksen teko oikeuttaa, julistamaan rauhaa ja vapautta, syntien anteeksi saamisen armoa. Oikeutta saada valtakirja, mikä antaa valtuudet ylittää kerran ikuisuuden rajan. Jokainen uudestisyntymän kokenut, ja syntinsä anteeksi saanut, pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan. Taivas on uskon päämäärä. Jeesus valmisti tien sinne.

Evankeliumi on muuttavaa dynamiittia

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. ” Room.1:16. KR. 33/38.

Keskustelua uskosta ei pidetä soveliaana. Monet sanovat, on kolme asiaa joista ei julkisuudessa saa keskustella, uskonto, politiikka ja raha. Näistä kolmesta sivistyneen ihmisen pitää osata olla hiljaa. Herätyskristillisyydessä politiikka oli aiemmin kielletty puheenaihe, puhumattakaan että olisi osallistunut politiikkaan. Nyt tämä on päivän selvää, vaikka ei mielestäni ole Raamatun mukaista. Millä puolustan. Vedotaan Raamatun Sanaan. ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.” Jer. 29: 7. KR. 33/38.

Tämä Raamatun jae on yhteydessä aikaan, jolloin Israelin kansa oli pakkosiirtolaisuudessa. Monia muita ohjeita israelilaisille tuolloin annettiin, mitä he saivat tehdä. Nyt uudestisyntyneet kristityt eivät ole pakkosiirtolaisuudessa. Uskovien tehtävänä on auttaa asuinpaikallaan lähimmäisiään. Tähän kristityt ovat vuosikymmenien kuluessa pyrkineet. Suomessa ja myöhemmin lähetyskentillä on annettu opetusta, on annettu terveydenhoitoa. Diakonia on itsestään selvyys hengellisissä yhteisöissä. Heikompiosaisia on pyritty auttamaan. Henkistä ja hengellistä apua, on sielunhoito tarjonnut aina, missä uskovat ovat kokoontuneet. Minne kristinusko on tullut, siellä on Jumalan siunaus saanut paikkakunnalla aikaan ihmisten olosuhteiden parantumista.

Uudestisyntymä muuttaa ihmisen moraalisen rappiotilan ja aikaan saa paremman elämän. Ihmisen monet rappeuttavat syntitottumukset jäävät, alkaa uusi elämä. Tämä muutos ei voi olla näkymättä, ja vaikuttamatta paikkakunnalla. Kristitty alkaa tehdä Jumalan mielenmukaisia tekoja ympäristössään. On aloitettu harrastamaan sen paikkakunnan hyväsi tekoja, jotka saa paremmat olosuhteet ihmisille. Evankeliumin Sanassa on uutta luova voima. Jeremian kirjan 29: 7. jae korostaa erityisesti rukouksen merkitystä. Jos rukous puuttuu, ei uskova ala kehittyä ja tuottaa hyvää hedelmää. Myöskään ei ilman rukousta synny kaupunkilaisissa, ja asuinpaikkakunnalla herätystä. Harras rukous paikkakunnan parhaaksi, saa aikaan ihmisissä halua etsiä Jumalaa. Rukous myös muokkaa uskovaa, niin että tämä on valona ja suolana omalla paikallaan. Hän sanoittakin voittaa ihmisiä Jumalan yhteyteen. Kristuksen tuoksu leviää ympäristöön. Uskoon tulo saa suuren muutoksen aikaan ihmisessä, se ei voi olla näkymättä ja heijastumatta ympäristöön. Jos Kristukseen uskova taidollisesti vie Evankeliumia eteenpäin. Kertoo mitä Jeesus on hänelle tehnyt. Todistaa Jeesuksen muuttavasta voimasta, tämä tekee suuren vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät vielä tunne Kristusta.

Aivan heti uskoontulon jälkeen pitäisi vähän kasvaa uskovana, ettei pahoja virheitä pääse syntymään. Valitettavasti virheitä on tehty, liian innostuksen vallassa.  Taito on ollut puutteellista. Ymmärrettävä on, että Kristuksen löytänyt ihminen on kokenut suuren vapauttavan muutoksen elämässään. Hän ei voi olla hiljaa uudesta löydöstään. Ylilyöntejä ja virheitä voi tulla. Kysyä voikin, onko parempi olla alussa hiljaa löydöstä, vain annetaanko tuulettaa heti täysillä? Kumpi on parempi, levittää Ilosanomaa Jeesuksesta, ja tehdä vähän virheitä, kuin olla jonkin aikaa hiljaa? Evankeliumin kertominen ihmeellisesti voimaannuttaa uutta vastasyntynyttä Jumalan lasta. Kokemuksesta voin sanoa, vanhemman kristityn kanssa voi heti kertoa löydöstään lähimmäisille. Sanotaanhan, tekemällä taidot lisääntyvät. Jumala vastaa Sanastaan, mitä varten se on lähetty maailmaan. Ihminen on loppuun saakka heikko ja kasvu on hidasta. Pyhä Henki tekee lopullisen työn. Jos ne jotka eivät vielä tunne Jeesusta, näkevät ettei työmme ole puhtaista motiiveista lähtöisin, ei tuloksia synny. Päinvastoin väärin motiivein tehty työ etäännyttää ihmiset. Siten vasta uskon löytäneen pitää oppia tekemään työtä rukoillen ja johdatusta etsien. Ei omassa voimassa, vaan pyytää Pyhän Hengen voimaa työhön.

Herra antaa meille innon ja voiman viedä Evankeliumin Sanomaa, sillä paikkakunnalla, missä itse kukin uskova asuu. Tämä muuttaa elinympäristöämme, se on siten meillekin parasta. Menestymme, ja ympäristössämme elävät ihmiset alkavat kristityksi tullessaan menestyä. Kaupunki ja maaseutu, koko maa menestyy. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa tapahtui muutosta parempaan, missä Jeesus kulki ja saarnasi parannuksen Evankeliumia. Ei apostoli Paavali mennyt Rooman poliitikoille saarnaamaan. Puhumattakaan, että olisi mennyt Rooman parlamenttiin istumaan ja sieltä olisi Evankeliumia levittänyt. Jeesus ei aikalaistensa poliittiseen ilmapiiriin ottanut kantaa. Sitä eivät opetuslapset, eivätkä apostolit tehneet. Olkoon he esimerkkejä meille tämän ajan kristityille, mistä kaupungin hyvinvointi tulee, vielä tänäkin aikana. Rukouksen voimasta kaikki on kiinni, Jumala tekee työn Pyhän Hengen avulla. Olemme Kristuksessa voittajan puolella. Olemme voittaneet omaksemme Kristuksen ja olemme päässeet osalliseksi taivaallisista aarteista. Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan tulevaan me pyrimme, uuteen Jerusalemiin.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne.” Jer. 29. 11 – 14. KR. 33/38.