Evankeliumi on muuttavaa dynamiittia

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. ” Room.1:16. KR. 33/38.

Keskustelua uskosta ei pidetä soveliaana. Monet sanovat, on kolme asiaa joista ei julkisuudessa saa keskustella, uskonto, politiikka ja raha. Näistä kolmesta sivistyneen ihmisen pitää osata olla hiljaa. Herätyskristillisyydessä politiikka oli aiemmin kielletty puheenaihe, puhumattakaan että olisi osallistunut politiikkaan. Nyt tämä on päivän selvää, vaikka ei mielestäni ole Raamatun mukaista. Millä puolustan. Vedotaan Raamatun Sanaan. ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.” Jer. 29: 7. KR. 33/38.

Tämä Raamatun jae on yhteydessä aikaan, jolloin Israelin kansa oli pakkosiirtolaisuudessa. Monia muita ohjeita israelilaisille tuolloin annettiin, mitä he saivat tehdä. Nyt uudestisyntyneet kristityt eivät ole pakkosiirtolaisuudessa. Uskovien tehtävänä on auttaa asuinpaikallaan lähimmäisiään. Tähän kristityt ovat vuosikymmenien kuluessa pyrkineet. Suomessa ja myöhemmin lähetyskentillä on annettu opetusta, on annettu terveydenhoitoa. Diakonia on itsestään selvyys hengellisissä yhteisöissä. Heikompiosaisia on pyritty auttamaan. Henkistä ja hengellistä apua, on sielunhoito tarjonnut aina, missä uskovat ovat kokoontuneet. Minne kristinusko on tullut, siellä on Jumalan siunaus saanut paikkakunnalla aikaan ihmisten olosuhteiden parantumista.

Uudestisyntymä muuttaa ihmisen moraalisen rappiotilan ja aikaan saa paremman elämän. Ihmisen monet rappeuttavat syntitottumukset jäävät, alkaa uusi elämä. Tämä muutos ei voi olla näkymättä, ja vaikuttamatta paikkakunnalla. Kristitty alkaa tehdä Jumalan mielenmukaisia tekoja ympäristössään. On aloitettu harrastamaan sen paikkakunnan hyväsi tekoja, jotka saa paremmat olosuhteet ihmisille. Evankeliumin Sanassa on uutta luova voima. Jeremian kirjan 29: 7. jae korostaa erityisesti rukouksen merkitystä. Jos rukous puuttuu, ei uskova ala kehittyä ja tuottaa hyvää hedelmää. Myöskään ei ilman rukousta synny kaupunkilaisissa, ja asuinpaikkakunnalla herätystä. Harras rukous paikkakunnan parhaaksi, saa aikaan ihmisissä halua etsiä Jumalaa. Rukous myös muokkaa uskovaa, niin että tämä on valona ja suolana omalla paikallaan. Hän sanoittakin voittaa ihmisiä Jumalan yhteyteen. Kristuksen tuoksu leviää ympäristöön. Uskoon tulo saa suuren muutoksen aikaan ihmisessä, se ei voi olla näkymättä ja heijastumatta ympäristöön. Jos Kristukseen uskova taidollisesti vie Evankeliumia eteenpäin. Kertoo mitä Jeesus on hänelle tehnyt. Todistaa Jeesuksen muuttavasta voimasta, tämä tekee suuren vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät vielä tunne Kristusta.

Aivan heti uskoontulon jälkeen pitäisi vähän kasvaa uskovana, ettei pahoja virheitä pääse syntymään. Valitettavasti virheitä on tehty, liian innostuksen vallassa.  Taito on ollut puutteellista. Ymmärrettävä on, että Kristuksen löytänyt ihminen on kokenut suuren vapauttavan muutoksen elämässään. Hän ei voi olla hiljaa uudesta löydöstään. Ylilyöntejä ja virheitä voi tulla. Kysyä voikin, onko parempi olla alussa hiljaa löydöstä, vain annetaanko tuulettaa heti täysillä? Kumpi on parempi, levittää Ilosanomaa Jeesuksesta, ja tehdä vähän virheitä, kuin olla jonkin aikaa hiljaa? Evankeliumin kertominen ihmeellisesti voimaannuttaa uutta vastasyntynyttä Jumalan lasta. Kokemuksesta voin sanoa, vanhemman kristityn kanssa voi heti kertoa löydöstään lähimmäisille. Sanotaanhan, tekemällä taidot lisääntyvät. Jumala vastaa Sanastaan, mitä varten se on lähetty maailmaan. Ihminen on loppuun saakka heikko ja kasvu on hidasta. Pyhä Henki tekee lopullisen työn. Jos ne jotka eivät vielä tunne Jeesusta, näkevät ettei työmme ole puhtaista motiiveista lähtöisin, ei tuloksia synny. Päinvastoin väärin motiivein tehty työ etäännyttää ihmiset. Siten vasta uskon löytäneen pitää oppia tekemään työtä rukoillen ja johdatusta etsien. Ei omassa voimassa, vaan pyytää Pyhän Hengen voimaa työhön.

Herra antaa meille innon ja voiman viedä Evankeliumin Sanomaa, sillä paikkakunnalla, missä itse kukin uskova asuu. Tämä muuttaa elinympäristöämme, se on siten meillekin parasta. Menestymme, ja ympäristössämme elävät ihmiset alkavat kristityksi tullessaan menestyä. Kaupunki ja maaseutu, koko maa menestyy. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa tapahtui muutosta parempaan, missä Jeesus kulki ja saarnasi parannuksen Evankeliumia. Ei apostoli Paavali mennyt Rooman poliitikoille saarnaamaan. Puhumattakaan, että olisi mennyt Rooman parlamenttiin istumaan ja sieltä olisi Evankeliumia levittänyt. Jeesus ei aikalaistensa poliittiseen ilmapiiriin ottanut kantaa. Sitä eivät opetuslapset, eivätkä apostolit tehneet. Olkoon he esimerkkejä meille tämän ajan kristityille, mistä kaupungin hyvinvointi tulee, vielä tänäkin aikana. Rukouksen voimasta kaikki on kiinni, Jumala tekee työn Pyhän Hengen avulla. Olemme Kristuksessa voittajan puolella. Olemme voittaneet omaksemme Kristuksen ja olemme päässeet osalliseksi taivaallisista aarteista. Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan tulevaan me pyrimme, uuteen Jerusalemiin.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne.”
Jer. 29. 11 – 14. KR. 33/38.

Edelliseen aiheeseen sovellettu jae on, 1. Kor. 11. 17 – 19. Apostoli Paavali opettaa Korinttin seurakuntalaisia, hän sanoo: ” Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi. Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin. Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.”

Kaikki Raamattuun kirjoitetut asiat on tarkoitettu Kristuksen omille. Onhan Raamattu Jumalan rakkauskirje meille. Jotenka meidän uskoamme ei koetella puoluepolitiikalla. Paavali nuhtelee korinttilaisten mielenlaatua, he riitelivät keskenään. Riidan hengessä korinttilaiset kokoontuivat palvelemaan Jumalaa. Tällaisessa mielentilassa olevat kristityt, eivät tule paremmiksi Jumalan kasvojen edessä. Jumala ei siunaa riiteleviä omiaan. Riitelevät kristityt ovat pahennukseksi itselleen ja seurakunnalle. Tästä riitelystä syntyy puoluemieltä, toinen on toisen puolella, toinen taas toisen. Jotenka tämä ei tarkoita maallisia puolueita, vaan uskovien välistä puoluehenkeä, joka syntyy riitelyn tuloksena. Meidän uskomme koetus on, olemmeko Kristuksen rakkauden yhdyssiteellä sidottuja, toinen toisiimme. Keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi. Toisiaan repivä ilmapiiri on tullut tämän ajan kristillisyyteen. Aikaa jota elämme on armonajan loppuhetkiä. Monet uskoamme koettelevat asiat kuuluvat tähän aikaan. Jumala ottaa selvää, missä sydämemme on kiinni ja miten suhtautumme toinen toisiimme? Olemmehan yhtä Jumalan perhettä, jos Kristuksen Pyhä henki asuu meissä.

Toinen vaikenemisen aihe on uskonto. Siitä saakin vaieta, ei uskonto ihmistä pelasta. Ainoa pelastajamme on Jeesus Kristus. Rahasta olen jo aiemmin kirjoittanut, en sitä käsittele enää. Jokainen lukija saa itse tehdä loppupäätelmän näistä aiheista. En sido ketään mielipiteilläni. Vallitkoon vapaus ja ottakoon kukin sen mitä hyväksi näkee, ja jättäköön, mitä ei pidä omakohtaisena asiana. Kirjoitin sen mitä sain sydämelleni.

Evankeliumin ilosanomassa on voimamme. Siitä ei voi vaieta. Nyt jos koskaan on suurempi syy levittää Evankeliumia, sillä olemme armonajan loppuhetkissä. Armon ovi suljetaan ja tulee yö jolloin ei tehdä työtä. Ovet Evankeliumille suljetaan. Ihmiset etsivät elämälleen tarkoitusta ja päämäärää. Evankeliumi, Jumalan pelastava ja vapauttava Sana, antaa ihmiselle elämisen arvoisen elämän. Syntistä ja moraalitonta elämää ei pysäytä ja poista maailmasta, eikä ihmisestä, muu kuin Jumalan iäti kestävä Sana. Nyt on aika dynamiitille, jota Raamatun Sana on. Se murtaa kovan kivisen sydämen. Murtaa syntien vankeuteen kahlittujen kahleet. Jumalan Sana tekee turhiksi ihmisten järjenpäätelmät. Sana poistaa esteet Jumalan tuntemiselta. Jumalan Sana luo uutta siellä missä se saa tehdä työtään. Nyt on kylvön- ja leikkaamisen aika. On jätettävät kaikki toisarvoinen puuhastelu ja riitely, kenen puolella kukakin on. On mentävä pääasiaan, Kristukseen. Meillä kristityillä ei ole aikaa hukattavaksi. Ihmiset tarvitsevat pelastusta. Jokaisen ihmisen sielu on kallis, se on Jeesuksen veren hinta. Jotenka kylvetään veren ja ristin Evankeliumia, teille ja aitovierille.

Ristin sovitustyön jälkeen Jeesuksen ruumis virkosi eloon. Hänellä oli ylösnousemusruumiis. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen toisen muotoisena, kuin meni ristille. Hän sanoi opetuslapsille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16. 15 – 16. KR. 33/38.

Tämä Kunnian Kuninkaan käsky on edelleen voimassa. Tässä on meille jokaiselle Kristuksen omalle annettu tehtävä. Emme saa hävetä Evankeliumia, se on voima meille jokaiselle.

”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”
1. Kor. 1. 21 – 25, 30 – 31. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 4.2.2018. Bookmark the permalink.