Saitteko Pyhän Hengen?

”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” Apt. 19: 2.

Hengellinen tilaisuus on alkamassa. Pian alkulaulun jälkeen rukoillaan ja siunataan tilaisuus. Rukoillaan monia asioita Herralta, rukoillaan, Pyhän Hengen läsnäoloa tilaisuuteen. Herätyskristillisyydessä tuttua tutumpi tilanne.

”Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” 1. Moos. 1: 2. KR. 33/38. Aina on ollut olemassa Jumalan Henki, Pyhä Henki. Raamattu Jumalan Sana on Pyhä Hengen innoittamaa Sanaa, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet. Vanhan Testamentin aikaan Pyhä Henki vaikutti kaikissa Jumalaan uskovissa ihmisissä. Kuningas Daavid rukoili, ” Älä ota minulta pois Pyhää Henkeä.”

Koska Pyhä Henki on jo maanpäällä, onko tarpeellista hengellisten tilaisuuksien alussa rukoilla Pyhää Henkeä mukaan? Jos tilaisuuteen on tullut uskovia, heissä on jo Pyhä Henki.

Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maanpäälle. Jeesus tuli ihmiseksi. Neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhä Hengen vaikutuksesta. Maria synnytti Jumalan maailmaan. Pyhä Hengen täyttämän, ihmisen muotoon tulleen Jumalan. Pyhä Henki tuli persoonana ihmisten keskelle. Jumala syntyi pienenä vauvana, ei mahtavana ja suurena, ettei syntiin langenneen ihmisen tarvitse peläten lähestyä Jeesusta. Armo ja Totuus on Jeesuksessa. Hänen hyvä tahtonsa on pelastaa ihminen kadotukseen johtavalta tieltä. Hänen armostaan saada uskon lahjan, sekä Pyhän Henki. Ihmisen on tultava pieneksi, nöyräksi, kuuliaiseksi, avoimeksi, kuin pieni lapsi. Synneistä ja maailmasta tulleista vääristä vaikutteista, on päästävä eroon. Vain Jeesuksessa oleva Pyhä Henki voi tämän muutoksen tehdä. Jeesus on Vapahtaja. Toista Hänen vertaistaan ei ole. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo, ”lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Ihmisen on nähtävä, ettei syntejään, eikä elämäänsä voi itse muuttaa. Nöyrtyminen vaatii polvilleen menoa, syntien tunnustamista ja hylkäämistä. Jättäytymistä kokonaan Jeesuksen hoitoon ja huolenpitoon.

Jeesus toteutti Isän Jumalan tahtoa, Pyhä Hengen voimassa. Vanhan Liiton kirjoituksia lukeneet papit ja kirjanoppineet jäivät toiseksi, koska heidän kirjoituksissaan ei ollut Pyhä Hengen eläväksi tekevää voimaa. Jeesus opetti toisella tavalla. Hän opetti Pyhässä Hengessä, siksi monet vihasivat Jeesusta. Hän opetti niin kuin se jolla on valta, ei niin kuin kirjanoppineet. Hän saarnasi lakia mutta myös evankeliumia. Hän saarnasi synnistä, mutta myös armosta. Hän saarnasi Jumalan rakkaudesta. Jeesus ei ainoastaan saarnannut näistä, Hän myös toteutti käytännössä, miten rakkaus toimii.

Tämä ajan kristityillä on paljon tietoa Raamatusta. Opetusta saadaan monista lähteistä. Papit ja pastorit, osaavat laatia hienoja saarnoja. Paljon on sanoja Jumalan rakkaudesta. Moniko saarnaaja, toteuttaa saarnaamaansa käytännössä? Vanha sananlasku sanoo: ” Hyvä on luvata, mutta vaikeampaa on toteuttaa, mitä on luvannut.” Pyhä Henki tuottaa Hengen hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Joku henkilö on viisaasti sanonut. ” Kerro mitkä ovat tekosi, niin minä kerron, mitä on uskosi,””- sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä –” Ef. 5: 9. KR. 33/38. ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Ef. 5. 30 – 32. KR. 33/38.

Jeesus erotti opetuslapset seuraajakseen. He saivat läheltä seurata Jeesusta. Opetuslapset olivat tavallisia ihmisiä. Ei heistä saanut mitenkään yli-ihmisiä. Jeesus ei heitä muuttanut paremmiksi. Hän ei lähtenyt väkisin heitä muuttumaan. Jeesus antoi opetuslasten olla lapsia. Opetuslapsilta puuttui voima muuttua. Raamatusta saamme nähdä opetuslasten inhimillisyys. Heissä oli kiivautta ja kapinamieltä, oli epäilyä, vallanhalua, monia inhimillisiä piirteitä. Löytyypä joukosta rahanhimoinen ja ahne opetuslapsi. Hän oli Jeesuksen kanssa vilpillisellä sydämellä. Rahanhimo ja ahneus, kuten kaikki tietoisessa synnissä eläminen johtaa lopulta tuhoon. Lihallisuutta löytyi opetuslapsista, niin kuin sitä löytyy tämän ajan uskovista. Olemme maan tomua ja meissä on liha, hengen kotelo, oma minä. Omassa voimassa, minun oma minä, ei koskaan voi muuttua paremmaksi. Ihmisen ego on itsessään täynnä ylpeyttä ja suuruuden tavoittelua. Opetuslapsetkin kyselivät Jeesukselta, ” kuka meistä on suurin?”

Jokainen tekee taivasmatkaa tässä ajassa yksilöllisesti. Uskova saattaa nopeasti varttua tuntemaan kirjoituksia Raamatusta, saada Jumalan voimaa. Hengellinen viisaus saadaan Jeesuksen läsnäolossa. Hidas vaeltaja on yhtä arvokas Jeesukselle, Hän antaa kasvun. Hän tietää mikä vauhti on paras. Elävässä uskossa mennään eteenpäin, se on tärkeintä. Pahinta on pysähtyminen. Kasvamisen pysähtyminen, johtaa hengelliseen näivettymiseen. Uskovan kasvun taantumisen, pitäisi saada hälytyskellojen soimaan. Tällöin on jotakin pahasti vialla. Maailmallinen elämä helposti saa tällaisesta yliotteen ja paholainen voittaa ihmisen takaisin omakseen. Tätä iloa ei pidä paholaiselle suoda. Kasvun mittarina ovat hedelmät, joita elämällämme tuotamme.

”Ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”.
Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii –
älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.”
Ef. 5. 2 – 8. KR. 33/38. 

Pysähtyneen yhteys Jeesukseen kylmenee. Lihanteot alkavat näkyä hengellisen kaavun alta. On kristityn nimi, mutta teot ja sanat puhuvat omaa kieltään. Vanha inhimillinen luoto nousee näkyville. Nousee entiseen verrattuna korkeimmalle korokkeelle. Luonnollisen ihmisen taipumus on halu lähteä etsimään toisista vikoja. Tunkioiden kaivaminen ja vanhojen etsiminen alkaa viehättää. Oma minä tulee täydelliseksi. Uskova tulee hyväksi ja täydelliseksi omissa silmissään. Täydellisyys ja erinomaisuus paisuu, niin että se pursuaa nahkasta ulos. Omaa hengellistä tilaa ei enää tarvitse valvoa. Siinähän ei tällaisella ihmisellä ole enää korjattavaa. Nyt kaivetaan toisten vikoja ja niitähän löytyy. Vaarallista puuhaa on lähteä toisten Jumalan lasten tekoja kaivamaan, koska jokaisessa Jumalan lapsessa on Pyhä Henki. Vikoja etsiessä voi käydä niin, että menee liian pitkälle. Jokainen olemme Kristuksessa kallisarvoisia ja Jumalan silmäteriä. Silmä on arka elin, sitä ei pidä pahasti tökkiä. Viisasta on, ettemme ole liian nopeita puhumaan toisistamme tyhjiä puheita. Apostoli Paavali neuvoo efesolaisia, ettei kukaan pettäisi tyhjillä puheilla, sillä Jumalan viha kohtaa näitä, tottelemattomia lapsia. Koska nämä tyhjän puhujat, menevät Jumalan edelle. Jumala on sydänten tutkija ja tietää kaikki meistä. Jokainen on saanut oman palstan hoidettavakseen. Pysytään omalla tontilla perkaamassa vanhoja rikkaruohoja pois. Jumala hoitaa omiaan, ja karsii jos on karsittavaa. Karsiminen ei ole ihmisten tehtäväksi annettu. Jos joku tekee syntiä, siitä voidaan nuhdella. On rakkautta ojentaa sellaista, joka on menossa pois Kristuksesta. Vääränlaisesta Raamatun tulkinnasta voidaan nuhdella ja varoittaa. Kuitenkin tuomarina olemiseen ei meillä ole valtuuksia. Jumala istuu valtaistuimellaan ja tuomitsee kaikki, jotka elävät synnillistä elämää. Annetaan rikkaruohojen kasvaa yhdessä hyvän viljan kanssa. Aikanaan tulee seulonta, jolloin erotetaan jyvät akanoista. Jokainen tekee tilin Jumalalle, tekemisistään ja tekemättä jättämisistä, annetaan kaikkien tuottaa omaa hedelmää. Ajan tullen hedelmät punnitaan, ovatko ne kevyitä vai painavia. Hedelmien tulee maistua Kristukselle. Parasta, jos tuottaisimme kultaomenia. Toisimme ne Jumalan vaa`alle hopeamaljassa. Hyvät sanat aikanaan ovat hedelmiä, joita Kristuksen omien pitää tuottaa. Jotenka tyhjät pulinat pois, ne tuottavat vain vahinkoa.

Kristus voideltu, teki Jumalan määräämän tehtävän maanpäällä. Tehtävä täyttyi Golgatalla. Ristillä Jeesuksen maanpäällinen vaellus sai lopullisen sinetin. Hän uhrasi Pyhän Henkensä Jumalalle. Jeesus valmisti opetuslapsiaan tätä hetkeä varten. Opetuslapset olivat murheellisia, koska Jeesus sanoi menevänsä pois. Jeesus jatkoi, ” tien sinne te tiedätte.” Opetuslasten oli pitänyt Jeesuksen seurassa oppia läksy, miten pääsee Jumalan yhteyteen? Jeesus oli selvästi opettanut.” Minä olen, tie, totuus ja elämä.” Jeesus jatkoi opetuslasten opettamista. Hän jatkoi. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.” Joh. 14. 16 – 17. KR. 33/38. ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14: 26. KR. 33/38.

Toinen Puolustaja, Pyhä Henki puuttui opetuslapsilta. Tämän vuoksi heillä ei ollut voimaa muuttaa elämäänsä. Heidän lihallinen mielensä oli vailla Pyhä Hengen täyteyttä. Jeesuksen piti lähteä maailmasta, että toinen Puolustaja pääsi aloittamaan tehtävänsä Kristuksen omissa. Jeesuksen mentyä Isän luokse taivaaseen, opetuslapset olivat yksimielisesti koolla. Opetuslasten tehtäväksi jäi odottaminen, Jeesuksen lupauksen täyttymistä. Opetuslapset olivat oppineet Jeesuksen seurassa, minkä Jeesus lupasi, sen Hän täytti. Luottamus jäi, vaikka Opettaja poistui heidän keskuudestaan. Rukouksen voima näytettiin opetuslapsille.

”Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on
. Apt. 2. 2 – 5. KR. 33/38.

Toinen Puolustaja tuli ja kastoi opetuslapset Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki oli väkevä kuin tuulispää. Tuulessa on voimaa ja tulessa on pudistava vaikutus. Tulen liekki polttaa kaiken kuonan pois. Opetuslapset saivat voiman ja he puhdistuivat. He alkoivat puhua vieraita kieliä. He oppimattomat ja kouluja käymättömät miehet, puhuivat vieraita kieliä. Kielet olivat merkki Pyhän Hengen kasteesta. Opetuslasten kanssa oli myös ihmisiä muualta, jotka puhuivat muita kieliä kuin, mitä opetuslapset puhuivat. Tämä oli näille ihmetyksen aihe, koska he ymmärsivät, mitä opetuslapset heille puhuivat. Muualta tulleet, saivat nähdä ja kuulla omalla kielellään, mitä Pyhä Henki antoi puhuttavaksi. Opetuslapset saivat välineen, evankeliumin levittämiseen. Jeesus oli sanonut opetuslapsille, ” etteivät lähde Jerusalemista, ennen kuin heidät puetaan voimalla korkeudesta.” Nyt heidät oli puettu Pyhä Hengen voimalla, he olivat valmiita levittämään ilosanomaa Pelastajasta Jeesuksesta Kristuksesta. He muuttuivat rohkeiksi, heistä tuli esille kulta, joka oli ollut tähän saakka piilossa. Pyhä Hengen tuli oli pudistanut kullan.

Pietari sai voiman puhua. ”Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”
Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.”
Apt. 2. 32 – 42. KR. 33/38.

” Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” Ensimmäiset seurakuntalaiset saivat Pyhän Hengen. Nyt lopunaikaa elävä seurakuntalainen tarvitsee Pyhä Hengen, muuttuakseen ja puhdistuakseen. Kristityn nimi ei riitä, tarvitaan Pyhän Hengen voima ja voitelu. Voima ja voitelu kuluvat. Tarvitaan rasvaisia ruokia, että saamme öljyä. Jumalan Sana, yhdessä Pyhän Hengen kanssa voitelee kitisevät saranamme. Meidän ei enää tarvitse rukoilla Pyhää Henkeä tilaisuuksiimme. Meidän ei tarvitse sielullisin keinoin saada voimaa aikaan. Pyhä Henki, Voiman Henki on jo täällä. Meidän tulee rukoilla, että Pyhä Henki saisi täyttää meidät uudelleen voimallaan. Pyhä Hengen tuli poistaisi kaiken kuonan pois, esille tulisi kulta, joka kiiltää taivaallista kirkkautta. Muuttuneena voisimme Pyhän Hengen voimassa viedä sanomaa Herrastamme Kristuksesta eteenpäin. Pyhä Henki laittaa liikkeelle ja tuulispään lailla kuljemme, voittaen sieluja Kristukselle. Nyt ulos ” pirun torjunta” punkkareistamme, sinne missä ihmiset ovat. Nyt ei ole enää aikaa istua ja ihmetellä, nyt pitää toimia. Mestarin askeleissa ollessamme, olemme siellä missä syntiset ovat. Tuoksumme Kristukselle, sanoittakin voitamme ihmisiä Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Pelkäämmekö synneissä eläviä ihmisiä? Olemmehan itse olleet samanlaisia. Ero on vain siinä, nyt ollemme saaneet Jumalan armosta syntimme anteeksi. Olemme armahdettuja syntisiä. Emme ole vielä valiimita, elämme synnin ruumiissa, jota on pidettävä kurissa.  Synti vaanii meitä, kuin kiljuva jalopeura, saadakseen meidät lankeamaan synnilliseen elämään. Nyt emme taistele omassa voimassa, vaan voittajan Jeesuken Kristuksen kanssa. Hänessä on voimamme ja voittomme.

Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Joh. 3. 5 – 8. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 22.2.2018. Bookmark the permalink.