Golgatan työ on täydellinen

”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. ” Joh. 12: 3. KR. 33/38.

Nardusvoide oli kallista. ”Voiteen olisi voinut myydä ja myynnistä saaduilla rahoilla, olisi voinut köyhien kurjuutta lievittää, ” köyhiä säälivä ajatteli. Sääliä tunteva oli opetuslapsi Juudas. Hän lausui ajatuksensa ääneen. ”Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?” Jeesus vastasi Juudakselle, ”Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.” Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.” Joh. 3. 7 – 8. Kolmesataa denaaria oli paljon rahaa. Näin kallista voidetta tuhlataan Jeesuksen jalkojen hoitoon, Juudaksen sääli köyhistä kasvoi entisestään. Jeesus vielä oli Marian puolella, eikä tuntenut sääliä. Voiteen tuoksu levisi ympäri huonetta. Juudaksen sääli ei ollut aitoa lähimmäisen rakkautta. Raha oli tullut Juudakselle tärkeäksi. Rahanhimoa peittääkseen, Juudas muotoili sanansa, kuin olisi tuntenut sääliä köyhiä kohtaan. Ihminen peittää syntejään ja moraalisesti arveluttavia paheitaan kauniiseen muotoon. Valheeseen voidaan kätkeä paljon.

Jeesus oli vieraisilla Lasaruksen kodissa. Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. Maria osoitti kiitollisuutta Jeesukselle. Olihan Jeesus herättänyt Marian veljen kuolleista. Voiteen arvo ei merkinnyt Marialle mitään, hänelle oli tärkeintä kiittää Jeesusta. Jeesuksen ihmeteko ei ollut rahalla mitattavissa. Jeesuksen opetuslapsi Juudas ei ajatellut Jeesuksen arvokasta tekoa. Juudas oli menettämässä rakkauden Jeesukseen. Pienellä liekillä hiipuva rakkaus Jeesukseen oli enää jäljellä. Onko sinun rakkaus Jeesukseen hiuksen hieno säie, joka voi katketa koska vain? Onko olemassa ohuttakaan uskoa ja rakkautta Jeesukseen? Jos olet utelias Jeesuksen ihmeteoista ja Hänen rakkaudestaan, sinua vetää Jeesuksen armo puoleensa. Hän rakastaa sinua. Voit mielessäsi punnita, olisitko valmis luopumaan kaikesta entisestä, joka on painolastina elämässäsi? Antaisit kuorman Jeesuksen kannettavaksi. Synninkuorma kasvaa joka päivä. Syntien kanssa eläminen on raskasta. Aina raskaammaksi tuleva taakka painaa sinut maahan. Maassa makaavan on pakko nöyrtyä. Jo paljon ennen tätä, Jeesus tahtoisi ottaa taakkasi pois. Tahdotko luopua synneistäsi? Tahdotko, valinta on sinun? Jeesuksen seuraaminen on vapaaehtoista, kukaan ei voi vaatia sitä sinulta. Pahinta vain on, jos lähdet tästä ajasta ikuisuuteen synnit mukana, sinua odottaa kuoleman tuomio. Sielusi ei kuole koskaan, kuolemasi jälkeen olotila vain muuttuu toiseksi. Taivas on parannuksen tässä ajassa tehneille, kadotus – katumattomille syntisille. Heille joille Jeesus ei kelvannut tässä elämässä. Ihmistä ei ole tarkoitettu synteineen kadotukseen, mutta jotkut tahtovat sinne vapaaehtoisesti. Jeesus on heille liian halpa-arvoinen.

Jeesus lähti Jerusalemiin. Minne Jeesus meni, Hänen tulemisensa tiedettiin edeltä. Niin nytkin. Ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan palmupuun lehtiä heilutellen ja huutaen. ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!” Israelin Kuningas sai aasin ja ratsasti sillä. Tässä toteutui Vanhan Testamentin profetia.”Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä”. Joh. 12: 15. KR. 33/38. Nyt Jeesus antoi Lasarukselle puheenvuoron. Hän sai todistaa Jeesuksen ihmetyöstä. Lasarus todisti, mitenkä Jeesus herätti hänet kuolleista. Lasaruksen puhetta kuuntelivat fariseukset, he jotka eivät tunteneet Jeesusta, eikä heillä ei ollut elävää suhdetta Jeesukseen. Nämäkin ymmärsivät, mitä Jeesus oli tehnyt. Osa heistä tuli uskoon. Lasaruksen puheenvuoron jälkeen fariseukset puhuivat keskenään. ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään”. Kirjatiedon ja ihmisten viisauden avulla, emme saa mitään aikaan. Pyhän Hengen voima joka Jeesuksessa oli, sai kuolleet heräämään. Fariseusten oli myönnettävä itselleen, heiltä puuttui voima. He eivät saa mitään aikaan, vaikka heillä oli paljon hengellistä tietoa, ja he kävivät muodon vuoksi synagogassa. Muodollisesta jumalanpalvelemisesta ei ole hyötyä. Pitää olla elävä usko Jeesukseen ja Pyhän Hengen voima, joka tekee suuria tekoja. Hyvät laupeuden teot uudestisyntyneillä kristityillä osoittavat, onko usko elävää. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa, muotojumalisuutta.

Jerusalemin kaupungissa oli pääsiäisjuhlan aika. Israelin kansan Egyptin orjuudesta pääsyn muistoksi vietettävä juhla. Ennen pääsiäisjuhlaa, Jeesus tiesi, että Hänen maanpäällinen toimintansa oli lähestymässä päätepistettään. Jeesus tahtoi tarjota opetuslapsille viimeisen ehtoollisen. Maria oli aiemmin voidellut Jeesuksen jalat, nyt Jeesus puolestaan palveli opetuslapsiaan, pesemällä heidän jalkansa. Likaisin jaloin ei ole soveliasta viettää ehtoollista. Ulkonainen puhdistautuminen oli syystäkin tärkeää. Opetuslapset kulkivat kuumassa hiekassa sandaaleissa. Hiekassa kävely kosteassa ilmastossa teki jalat likaisiksi. Pietari, joka oli nopea reagoimaan, sanoi hänelle: ”Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani”. Jeesus vastasi hänelle: ”Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani”. Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää”. Jeesus sanoi hänelle: ”Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki”. Joh. 13. 8 – 10.

Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas. Joka on kylpenyt, uudestisyntynyt, Hän on puhdas. Kylpenyt ihminen on kerralla puhdistanut itsensä kokonaan. Jeesuksen veri on hänet puhdistanut. Ei tarvita uudestisyntymän jälkeen, kuin jalkojen pesu. Se on vertauskuva nöyryydestä. Uudestisyntyneenäkin ihminen tarvitsee nöyryyttä ja armoa jokaisella askeleellaan. Olemme vielä maailmassa, missä synti pääsee likaamaan meitä. Meissä on paljon vanhaa, jota pitää poistaa. Jeesuksen antama puhdistus puhdistaa ihmisen syvältä ja perusteellisesti. Kaikki Jeesuksen opetuslapset eivät olleet puhtaat. Tänäkin aikana on ihmisiä, jotka ovat olleet Jeesuksen omia… uudestisyntyneitä. He eivät ole enää kokonaan puhtaita, kuten ei ollut yksi Jeesuksen kanssa ollut opetuslapsikaan.

Sanojen voima

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” Ps. 12: 7. KR. 33/ 38.

Puheilla ja sanoilla on valtava voima. Kaikki mitä on olemassa, on syntynyt puheen voimasta. Jumala sanallaan loi koko maailman. Sanoja käytti paholainen paratiisissa ja petti ihmisen. Ihmiset voivat pettää toinen toisiaan sanoja käyttämällä. ” Toinen toisiaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä. ” Ps. 12:3. KR. 33/38.

” Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli voi sytyttää palamaan. Kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.” Jaak. 3: 5- 6. KR. 33/ 38.

Puheen avulla tehdään paljon pahuutta. Meistä jokainen on varmasti kokenut, miten kipeästi sanat voivat loukata ja haavoittaa. Sanoilla lyödyt haavat kestävät pitkään parantuakseen. Kaikki haavat eivät parane koskaan. Asettaessa sanat pahuuden palvelukseen, ne saavat paljon kyyneleitä ja ikäviä asioita aikaan. Uskovakin voi lyödä sanoillaan lähimmäistä. Sanat voidaan asettaa myös palvelemaan hyviä asioita, hoitavat sanat parantavat ja eheyttävät. Koska sanoilla on näin suuri voima, ei ole yhdentekevää, mitä suustamme päästämme ulos. Puheistamme joudumme kerran Jumalan edessä tuomiolle, kuten joudumme teoistamme ja tekemättä jättämistä. Anteeksi pyytäminen ja antaminen korjaisi aiheutettuja haavoja. Sanojen haavoittava terä tylsistyisi. Vaatii nöyryyttä pyytää anteeksi. Anteeksi antaminen korjaa asiat. Unohtaako sanoista aiheutuneen mielipahan? Herkälle ihmiselle voi mennä pitkään, ennen kuin mieli on tasapainossa. Kaikkein räikeimmät lyönnit eivät unohdu koskaan. Tarvitsee punnita sanansa, loukkaavatko sanani lähimmäistä, vai hoitavatko ne. Aina voi muuttaa tapojaan, ja tehdä parannuksen. Jeesus ei haavoita sanoillaan. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Hän hoitaa haavoittuneita. Jumalan Sana voi muuttaa puhetapamme ja sanojemme sisällön, rakkauden kieleksi…hoitavaksi ja armolliseksi.

”Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” Matt. 12. 35 – 37.

Raamatun sanoissa korostuu puheen voima. Herran sanat ovat selkeitä sanoja. Monien mielestä Raamatun sana on vaikeasti ymmärrettävää. Toiset sanovat Raamatun sanojen tuomitsevan heidät. Raamatun punaisena lankana kulkee Jumalan rakkauden sanat ja armo. Jumalan rakkaus korostuu Kristuksen ristin työssä. Miksi Raamatun sana koetaan tuomitsevana? On selvää, syntiä tekevä ihminen kokee Jumalan sanan syyttävänä. Raamattu kertoo, mikä on syntiä? Minkälainen elämä on Jumalan tahtoa rikkovaa? Raamattua lukeva ihminen saa piston omaantuntoonsa. Raamattu tuo esille synnin kauheuden, synti on kadotukseen vievä asia. Syyllisyys nousee pintaa. Jumalan kymmenen käskyä antavat selvät elämänohjeet. Niistä yhdenkin rikkominen on syntiä. Raamattu kertoo myös, miten ihminen voi tehdä parannuksen synneistään. Parannus pitää lähteä sydämestä. Aito parannus lähtee entisen elämän hylkäämisestä. Ihmisen syntisyys, ei lähde mielenmuutoksella. Ainut tie, on hylätä kaikki mennyt ja aloittaa uusi elämä Kristuksessa. Omin voimin kukaan ei voi tehdä täydellistä parannusta. Olemme synnin orjia. Paholainen on sitonut meidät tekemään syntiä. Jeesus tuli ja teki tyhjäksi paholaisen työt. Hänessä ja Hänen avullaan, voimme tehdä parannuksen, voimme sanoutua irti paholaisen herruudesta. Jeesus Kristus kuoli Golgatalla ja vuodatti viattoman verensä. Hänessä meillä on armo ja anteeksi anto, kaikista synneistä. Jeesus antaa voimansa tehdä täydellisen muutoksen elämässämme. ”Vaikka teidän syntinne ovat veri ruskeat, tulevat ne lumen valkoiseksi.” Evankeliumin ilosanomassa on voima tänäänkin. Pyhän Hengen voima ei ole tullut heikoksi. Pyhä Henki luo uutta. Raamattu ei pelottele, vaan tuo esille totuuden ihmisestä. Jumala on rakkaus, eikä Häntä tarvitse pelätä. Syntisyys tuo pelon ja paholainen lietsoo lisää pelkoa, ettei ihminen kääntyisi tuhoon johtavalta tieltään.

Ristin tiellä

”Näin on Herra sanonut: ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne”. Mutta he vastasivat: ”Emme vaella”.” Jer. 6: 16. KR. 33/38.

Kaikki tiet olivat ennen kapeita polkuja. Useimmat polut olivat metsässä. Kuljettiin kaitaa tietä. Poluilla oli puiden juuria ja kiviä. Näitä piti väistää, ettei kaatunut. Kesällä saattoi käärme luikertaa polulla. Vähitellen tiet saivat leveyttä. Tuli härkä- ja hevosteitä. Auton keksimisen jälkeen, teitä piti edelleen leventää. Nykyaikainen tie on monikaistainen ja asfaltilla päällystetty. Kivet, kannot ja puiden juuret ovat saaneet väistyä. Nyt ihminen kiitää autollaan paikasta toiseen.  Ihminen ei kompastu kiviin ja puiden juuriin.

Muinaiset polut eivät tämän ajan ihmisille kelpaa. Profeetta Jeremia kehottaa katsomaan ja kysymään muinaisia polkuja. ” Mutta he vastasivat: ” Emme vaella.” ” Emme vaella”, on monen vastaus tänä aikana. Vanha on mennyt, eikä muinaiseen aikaan ole paluuta. Sananlasku sanoo, ” joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.” Vanhoja ei saa tämän sananlaskun mukaan muistella. Jeremian vahva sanoma on, ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä.”

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7. 13 – 14. KR. 33/38.

Vanhan Testamentin Jeremia kehottaa katsomaan ja kysymään muinaisia polkuja. Uuden Testamentin Jeesus lisää kaidalle tielle, ahtaan portin. Jeremian asettamat kysymykset saavat vastauksen. Hyvä tie on kaita ja menee ahtaan portin kautta. Jeremia käskee, ” vaeltakaa sitä.” Eteemme tulee kaksi tietä. Kapea- ja laveatie. Muinainen polku johtaa elämään. Ahtaasta portista ryömimällä menemme kaidalle tielle, joka johtaa elämisen arvoiseen elämään. Tämän tien päätepisteenä on ikuinen elämä taivaassa. Ehdotetaanpa tätä tietä tämän ajan ihmisille, jotka elävät kiireistä elämää. ” Emme vaella”, on vastaus. Emme vaella, koska pitää pysähtyä. Pitää mennä itseensä, kuunnella sisäistä ääntämme. Tämä kaikki vaatii nöyrtymistä. Liian vaikeaa tällainen on toteuttaa. Hyvä tie ei kelpaa. Iankaikkiseen elämään johtava tie tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Mieluusti eteenpäin kiireesti- vauhdilla. Pysähtymisen aika on tuntemattomassa tulevaisuudessa.

Mihin kiire ja leveäntien kulkeminen johtaa?Kadotukseen. Koska vaadittavaa pysähtymistä ja nöyrtymistä ei tehdä. Ahtaasta portista polvillaan ryömiminen on vaikeaa. Pystypäin ei ahtaasta portista pääse sisälle. Kapean tien löytäminen johtaisi sielun rauhaan. Ihmisten vaivana oleva levottomuus ja ahdistus, paranisi. Sielunrauha olisi tarjolla, mutta se ei kelpaa.

Kapeilla poluilla oli kiviä ja puiden juuria, joskus luikerteli käärme. Kapea tie on hengellisessä mielessä osuva vertaus. Uskovan elämä on monesti kivisen tien kulkemista. Pitää kiertää kiviä ja juurakoita, ettei kaadu. Synti ja moraalittomuus, ovat kiviä tiellämme. Käärme luikertelee ja saamme paholaisen myrkkypiikin jalkaamme. Pistoksesta seuraa uskossa ontumista. Käärmeen myrkky, myrkyttää ajatusmaailman ja katkeroidumme. Leveä tie alkaa houkutella. Jos emme heti ota vasta-ainetta…Jumalan sanaa. Käärmeen myrkky saa aikaan uskonelämän kylmenemisen. Alamme kyseenalaistaa, onko Jumala todella sanonut, ettei syntiä saa tehdä? Synnistä tulee vaaratonta. ” Mitäs pienistä, näin tekee toisetkin.” Tämän jatkuessa, maailmaan ei ole enää pitkästi matkaa. Jeesus sanoo: Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; Monet menevät laveaa tietä, joka vie kadotukseen. Monet…kadotukseen – omasta tahdostaan.

Jeesus söi ennen maanpäällisen tehtävänsä päättymistä viimeisen ehtoollisen. Jeesuksen oma opetuslapsi Juudas nautti toisten kanssa ehtoollisen. Tämän jälkeen Juudakseen meni perkele. Juudas poistui Jeesuksen seurasta. Hän ilmiantoi sotamiehille, missä Jeesus oleskeli. Jeesus oli yrttitarhassa. Keihäät ja miekat kalisten sotilaat ryntäsivät Jeesuksen kimppuun. Jeesus ei tehnyt vastarintaa. Hän alistui Isänsä määräämään viimeiseen koettelemukseen. Kärsimystie Golgatalle alkoi. Jeesuksen tie oli Pyhän hengen viitoittama tie. Monien kuulustelujen, hakkaamisten ja solvaamisten jälkeen, todettiin Jeesus syyttömäksi. Kuitenkin Hänelle langetettiin tuomioksi ristinkuolema. Kaikkien Raamatun ennustusten piti mennä toteen. Jeesus omaa ristiään kantaen, ryömi teloituspaikalle. Kahden ryövärin väliin Hänet asetettiin. Hän kärsi ja kuoli puolestamme. Näin Hän sovitti kaikkien meidän ihmisten synnit. Uhrasi itsensä elävänä uhrina.

Sinun tykönäsi on elämän lähde

”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” Ps. 36: 10. KR. 33/38.

Tieteen vallankumouksen sanotaan alkaneen 1600 luvulla. Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Tiede haluaa kumota ” musta tuntuu” ajattelun. Raamattu ja tiede katsovat maailmaa ja sen ilmiöitä eri näkökulmasta. Tieteessä tieto muuttuu löydettäessä uutta tietoa. Raamatun Sanassa oleva tieto pysyy samanlaisena. Raamatussa olevaa tietoa pidetään ” hullutuksena”. Järkevä ihminen ei voi uskoa Raamattuun. Kuitenkin Jumalan sana sanoo. ”Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” 1. Kor. 1. 19 – 24. KR. 33/38.

Raamatun Sanaan on helppoa uskoa. Miten näin voidaan väittää? Aloitetaan maapallomme luomisesta. Viisaat uskovat maapallon syntyneen pamauksesta. Viisaat väittelivät, pamahtiko pyöreä vai litteä tellus? Loppu tulema oli, pyöreä se on, ja se pyörii. Raamatun sana sanoo. Jumala loi taivaan ja maan. Jumala sanoi vain Sanan ja luotiin taivas ja maa. Jumalan Henki, Pyhä Henki on kaikkialla. Pyhä Henki luo aina kaunista ja hyvää. Jumala teki maapallosta kauniin paikan. Sinisen planeetan. Meret, järvet, kasvillisuus ja eläimet, kaikki ovat kauniita omalla tavallaan. Kaiken kauniin varjelijaksi Jumala loi ihmisen.

Jumala näkee pitkälle tulevaisuuteen. Hän tiesi kaiken ihmisestä, vaikka ihmistä ei vielä ollut luotu. Sinunkin elämästä Jumala tiesi jo kaiken, ennen kuin olit maailmaan syntynyt. ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139. 16. KR. 33/38.

Jumala teki ihmisen maan tomusta. Maan tomu sisältää monia aineita. Varmasti Jumala sekoitti kaikki maalajit ihmiseen, sillä ihminen koostuu isosta määrästä soluja. Mullassa ei ole henkeä, mutta Jumala puhalsi ihmiseen Elämän hengen. Ihminen sai elävän sielun. Kuolemattoman sielun. Savi ja multa hajoaa, mutta elävä sielu pysyy ikuisesti. Psalmin kirjoittaja toteaa.”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi,” Ps. 139. 13 -14. KR. 33/38. Ihminen on ihmeellinen ihme. Jokainen olemme yksilöitä, emme ole toinen toistemme kopioita. Mikä rikkaus on olla erilainen kuin toinen. Kaiken tiedon ja taidon Jumala, voi tällaista saada aikaan.

Maailmasta saatavan viisauden avulla ei ihminen opi tuntemaan Jumalaa. Tieto mikä on ihmislähtöistä, se aikojen kuluessa muuttuu. Maailmasta saatu viisaus ei tunnusta Jumalan olemassaoloa. Maailmasta saatu viisaus ei kerro, että Jeesus tuli maailmaan. Maallinen viisaus ei näe pimeyttä, joka maailmassa on. Jeesus Kristus tuli maailman valoksi, pimeys ei sitä käsitä. Antiikin Kreikka oli sivistyksen kehto. Kreikkalaiset viisaat eivät tietäneet, kuka Jeesus Kristus oli.

Ristiin naulitusta Kristuksesta kertominen, ei vieläkään ole soveliasta. Rististä kertova ja Kristukseen uskova, on tämän ajan ” tavalliselle” ihmiselle outo lintu. Uskovia pidetään vanhanaikaisina muinaisjäänteinä. Moderni ihminen ei usko sellaiseen, mitä ei näe. Miten on selitettävissä? Nämä modernit ihmiset, käyvät selvännäkijöiden luona. Harrastavat okkultismia. Ottavat yhteyttä vainajahenkiin? He sekaantuvat asioihin, jotka ovat lähtöisin paholaisesta. Ihminen antautuu tahallaan paholaiselle. Vaarallista! Tämä on hyväksyttyä. Muttei sanoma, joka kertoo armahtavasta Jumalasta. Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka päästää meidät vapaiksi paholaisen otteesta. Ristinsanomassa on kadotukselta pelastava voima. Jeesus Kristus antoi henkensä, sinun ja minun puolesta. Hän sovitti koko maailman synnit. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja vääryydestä.