Archive | maaliskuu 2018

Voittosaatossa Kristuksessa

”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Fil. 4:13. KR. 33/38.

Korkea aallokko ja vaahtopäät kertovat myrskystä. Meri ja aallot pauhaavat. Vedessä on voimaa. Thaimaan tsunami on jokaisen muistoissa. Tiedämme mitä tuhoa vesi sai aikaan. Korkea aalto on kuin seinä. Vesimassan tullessa alas, alle jäävät kaikki kohdalla olevat. Elämää verrataan mereen. Tuulen yltyessä myrskylukemiin, elämän pieni pursi, keikkuu tuulen tuiverruksessa. Hätä hukkumisesta käy mielessä. Pelko puistattaa. Turvattomuus ahdistaa.

Raamatussa kerrotaan, Markuksen evankeliumissa 4: 37 – 41. Jeesuksesta ja opetuslapsista, jotka joutuvat myrskyyn. Kova tuuli ja aallokko yllättää veneessä olevat. Aallot lyövät veneeseen. Vene on täyttymäisillään vedestä. Opetuslapsista rohkein Pietari, vetelee airoja kaikin voimin aallokossa. Toiset opetuslapset kauhovat vettä veneestä. Tuomas epäilevänä mutisee, ” Ei tästä selvitä, me hukumme.” On hätä. Jeesus on veneessä mukana, mutta Hän nukkuu veneen perällä. Tuomaan epäusko tarttuu toisiin opetuslapsiin… hermostuvat ja herättävät Jeesuksen ja sanovat. ” Opettaja, etkö näe, me hukumme! Rauhallisena Jeesus nousee ylös seisomaan. Hän nuhtelee tuulta ja käskee merta. ”Vaikene, ole hiljaa!” Tuuli rauhoittuu ja meren aallot tyyntyvät. Jeesus sanoo opetuslapsille. ” Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?”

Elämän vastoinkäymiset ovat meille kaikille tuttuja. Joskus vastoinkäymiset ottavat voimille. Tyynenä aikana olemme antaneet elämäämme Mestarimme Jeesuksen hoitoon ja huolenpitoon. On helppoa uskoa Jeesukseen kaiken mennessä hyvin. Tunnemme olevamme uskossamme vahvoja. Kunnes yllättäen tulee tyynen elämän keskelle myrsky. Hädässämme jätämme esirukouspyyntöjä. Jäädään odottamaan, tapahtuuko mitään? Muistammeko itse pyytää Herraltamme apua? Uskon Jeesuksen tahtovan, että Hänen lapsensa itsekin pyytävät apua. Jos jättäydymme toisten rukousten varaan, silloin tuntuu, kuin uskoisimme ihmiseen, emmekä Jeesukseen. Kuitenkin saamme pyytää sisaria ja veljiä rukouksin kantamaan toisiamme. Rukouksin täytämme rakkauden kaksoiskäskyä. Kannamme toistemme kuormia. Hädän hetkellä, vastoinkäymisten aallokossa, uskoamme koetellaan. Herättelemme Jeesusta, joka tuntuu olevan etäällä tai tuntuu kuin Hän nukkuisi. Jeesus on hiljaa. Nousee ajatus, ” ei tästä mitään tule.” Jeesuksen ollessa hiljaa ja nukkumassa, Hän onkin kaikkein lähimpänä meitä.

Monet ovat pettyneet Jeesukseen ja Hänet jättäneet. Pahin virhe, mitä ikinä voidaan tehdä, on jättää hädän hetkellä Jeesus. Hän auttaa. Me ihmiset olemme pieni uskoisia, emme luota Jeesukseen. Pienen pieni, sinapin siementä pienempi usko riittää. Jeesus tyynnyttää elämän myrskyn. Jeesus sanoo meille jokaiselle. ” Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa? Vastoinkäymiset ovat sitä varten, että ne voitetaan. Voittaja Jeesus on ensin kaikki voittanut Golgatalla. Hänkö ei voisi meitä auttaa? Uskon koetusten tarkoitus on, että uskomme vahvistuu. Luottamus Jeesukseen Mestariimme, auttavaan voimaan pitää lisääntyä. Seuraavan myrskyaallon lyödessä vastaan, osaamme ottaa sen rauhallisesti vastaan. Kokemuksesta tiedämme, Hän auttaa. Voimme luottavaisesti todeta. ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Fil. 4:13. KR. 33/38.

Mestarimme Jeesus Kristus kantaa meidän ristiämme. Hän kantaa sitä raskainta päätä rististä. Jeesuksen askelissa kulkiessamme kuljemme voittosaatossa. Kaiken voittanut kulkee edellämme, seuraamme perästä Hänen askeleissaan. Saatamme väsyä, kaadumme. Lohduttaahan tieto, ollessamme täysin maassa, maassa makaava ei lankea. Hän nostaa ylös kaatuneen. Väsyneen Hän ottaa syliinsä ja kantaa. Hän kulkee kanssamme elämämme loppuun saakka ja vie ikuiseen elämään. Jeesuksen omana voimme olla luottavaisia ja sanoa toinen toisillemme. ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!” 2. Kor. 2:14. KR. 33/38. Lue loppuun

This entry was posted on 6.3.2018.

Voitonseppele odottaa voittajaa

Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.” Ef. 2: 17 – 18. KR. 33/38.

Maapallolla elävät ihmiset, lähellä tai kaukana ovat samanarvoisia. Meitä yhdistää ensimmäisestä ihmisparista lähtien yksi tekijä. Meistä jokainen on perinyt syntisen luonnon. Ihminen luotiin synnittömäksi. Paholainen juoni, Jumalan suunnitelmien estämiseksi ovelan ansan. Heti ensimmäiset ihmiset jäivät kiinni. Paholainen kylvi epäuskoa Jumalaa kohtaan. Hänen Sanat paholainen asetti kyseenalaiseksi. Ihmisen heikoimmat asiat, vallan- ja kunnianhimo olivat paholaisen tiedossa. Ihminen uskoo enemmän valhetta kuin totuutta. Synti tuli ihmiseen ja tätä jatkumoa olemme jokainen täällä maailmassa. Rakastamme moraalitonta elämää, kaikkea mikä on Jumalan tahdon vastaista. Valheita joita maailmassa riittää. Moraalittomuus lisääntyy entisestään. Ihminen sukupolvesta toiseen jatkaa paholaisen alkuun laittamaa elämäntapaa. Valheellinen elämä on mieluista. Totuus muutetaan kieroksi ja vääräksi. Eikä tässä kaikki. Osaamme erittäin hyvin turmella elinympäristömme. Ihmisen piti viljellä ja varjella maata. Toisin on käynyt? Ahneus ja rahanhimo johtivat teollistumiseen, ja mukavuuden halu, ovat tuhonneet ympäristömme. Ihmisen oma elämä ei ole ainoastaan likainen, myös ympäristömme ja katastrofaalisessa tilassa. Kaiken olemme pilanneet. Ilmastomme, ihmiset, ja eläimet, koko luomakunta kärsivät. Onko enää mitään korjattavissa? Uskon ettei ihminen voi tehdä enää paljoa korjatakseen maapalloa. Jumalan pitää puhdistaa tämä telluksemme ja luoda kaikki uudeksi. Raamatun Sanan pitää toteutua. Ilmestyskirjassa apostoli Johannes näki näyssään. ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.” Ilm. 21: 1. KR. 33/38.

Ihmisen syntiin lankeaminen ei ole poistanut Jumalan rakkautta. Hän rakastaa ihmistä ja tahtoo vain hyvää. Ansaitsemme ankaran rangaistuksen tekojemme seurauksena. Ensimmäiselle ihmisparille annettiin ehdoton kielto.” Sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” 1. Moos. Genesis 3: 3. KR. 33/38. Ihminen ei totellut Jumalan Sanaa, kuolema tuli ihmisen osaksi. Toinen kuolema, ellei elämänsä aikana tee parannusta Jumalan vastaisesta elämästä. Ikuinen ero Jumalan yhteydestä…helvetti, tulinen järvi. Silloin muistuu mieleen, mitä maanpäällisen elämän aikana tuli tehtyä. Kuinka halpana pidin Jumalan Sanan. Miten rikoin Jumalan tahtoa vastaan, elin elämää joka murehdutti Jumalan Pyhän Hengen. Muistot heräävät, mutta muutosta on myöhäistä tehdä. Parannuksen teko on mahdotonta, kaikki on peruuttamattomasti ohitse. Enää ei ole armoa. Nyt vielä on armo ja anteeksi saamisen mahdollisuus. Tänään vielä voidaan löytää pelastava Jeesus Kristus. Hänen omana olet turvassa. Kristuksen oma on saanut kaikki pahat teot anteeksi. Kadotustuomio on silloin väistynyt. Pääset Jumalan valtakuntaan.

Jumala on kärsivällinen. Hänen suurin rakkauden osoituksensa oli, lähettää Poikansa Jeesus Kristus maailmaan. Jumala puettiin ihmisen nahkaan. Jumala, Jeesus Kristus tuli elämää ihmisenä. Jeesus joka oli synnitön, viaton ja puhdas. Jumala rakkaudessaan lähetti Hänet tänne kurjaan maailmaan. Jumalan Sanasta löytyy kaikki, mitä tarvitsee Jeesuksesta tietää. Raamatun lehdiltä loistaa kirkkaana Jumalan valo ja rakkauden lämpö. Jeesus Kristus syntisten Vapahtaja uhrasi itsensä sinun ja minun syntieni puolesta ristillä. Kristuksen uhrikuolema antaa meille oikeuden tulla Jumalan lapseksi, ja taivaan perilliseksi. Kristuksen omana, meillä on sisäinen rauha, ja ilo. Omatunto puhdistuu Jeesuksen kalliissa veressä. Pyhä veri vuodatettiin Golgatalla. Kaikki syntimme on maksettu Jeesuksen verellä. Pelastus ja synnit saamme anteeksi täysin ilmaiseksi. Jeesuksen veri on syntiemme hinta. Jeesus voitti paholaisen vallan ja voiman. Siksi Jeesus nimessä meillä on voitto paholaisesta. Kristuksen omien puolustaja on Pyhä Henki. Pyhä Henki auttaa meitä, päivittäin ja hetkittäin. Täyttyessämme päivittäin Pyhän hengen voimalla, me pidämme lihallisen luontomme kurissa. Missä Pyhä Henki on siellä ei paholainen viihdy. Lue loppuun

This entry was posted on 2.3.2018.