Mukavuudesta palvelijaksi

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?
Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.” Niin he muistivat hänen sanansa.”
Luuk. 24. 5 – 8. KR 33/38

Monet ihmiset etsivät edelleen elävää kuolleitten joukosta. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisestä tuli pakeneva etsijä. Ihminen pakenee omia syntejään ja pahoja tekojaan – häpeää niitä. Kirjahyllyt ovat täynnä elämäntapa oppaita. Neuvoja, miten saadaan onnellinen elämä? Miten syyllisyys voidaan poistaa, ja löytää mielenrauha? Ihminen on perustanut uskontoja, ja kultaisia vasikoitaan. Omatekoisten jumalien ympärillä tanssitaan, niin kuin israelilaiset tekivät erämaavaelluksella ollessaan. Syntisen elämän tuottamaa syyllisyyttä verhotaan erilaisilla peitteillä. Etsitään rauhaa meditaatiosta ja joogasta. Kumarretaan vieraita kuolleita jumalia.

Raamattu, on 66 kirjan teos, se on melkein jokaisen kirjahyllyssä. Raamattua hävetään. Monet ovat piilottaneet kirjan ihmisten katseilta. Erikoisin tapaus oli nähdä, Raamattu kodissa keittiön pöydän alla. Sivut revittynä ja kannet irti. Ilmeisesti perheessä oli ollut riitaa. Miksi Raamattu oli revitty, se on jäänyt mysteeriksi. Olisipa tuossa perheessä etsitty ongelmiin ratkaisua Raamatun lehdiltä. Pöydän alla revittynä se oli vain kirja. Ihmisten mielestä Raamattu aiheuttaa harmia. Sen teksti on vierasta, eikä se avaudu lukijalle. Ihmetellään miksi Raamattu kertoo sodista. Raamatun sanoma on realistista. Raamattu kertoo totuuden ihmisestä. Raamattu kertoon, miten turmeltunut ihminen on. Ihmisen syntinen luonto on peritty ensimmäisiltä ihmisiltä. Me kaikki olemme syntisiä ja meissä ei ole enää sitä alkuperäistä pyhyyttä, joka ensimmäisillä ihmisillä oli. Pyhyys lähti lankeemuksen myötä ja tilalle tulivat vihamielisyys ja katkeruus.

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1. Kor. 2: 14. KR 33/38.

Raamatussa olevat kirjoitukset ovat Jumalan Sanaa. On selvää, ettei Jumalan sana avaudu ihmiselle joka vilpillisellä mielellä sitä lukee. Raamatun Sana avautuu ihmiselle, joka tosi mielellä etsii elämäänsä apua. Raamatussa jokainen Sana on Jumalan puhetta. Etsivä ihminen löytää itsensä Raamatun Sanasta. Meille näytetään Jumalan Sanasta, synti ja syyllisyys. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hep. 4. 12 – 13. KR. 33/ 38.

Jos vilpittömällä mielellä lukee Raamattua, se alkaa tehdä työtään. Vaikka Raamatun Sana on kuin kaksiteräinen miekka, joka lävistää omantunnon ja paljastaa synnin sekä syyllisyyden. Jumalan Sanasta löytyy silti myös armo ja anteeksi anto synneistä. Jumalan Sana näyttä todeksi, mikä on syntiä ja mistä on tehtävä parannus? Tästä herää omatunto syyttämään. On meille hyväksi, että näemme itsessämme olevat synnit. Jos emme tietäisi, miten saastaisia olemme Jumalan silmissä, emme voisi tehdä parannusta. Pyhä Hengen valo paljastaa meistä likaisimmatkin kohdat. Se on suurta armoa, että näkee totuuden itsestään. Raamatun voi ottaa rohkeasti käteensä ja alkaa lukea sitä. Jumalan Sana on rakkauden Sanaa. Jumala on rakkauden Jumala. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jeesus Ristiinnaulittu Kristus on Täydellinen rakkaus. Häntä ei tarvitse pelätä. Hän elää ja joka Häntä etsii, löytää Elävän Kristuksen. Hänet joka sovitti ihmisten synnit ristin kuolemallaan, joka kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista. Häntä ei tarvitse etsiä kuolleitten joukosta. Kristus ristillä täytti Jumalan tahdon ja vuodatti kalliin verensä. Uhriveren, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Herännyt omatunto ei vielä pelasta kadotukselta. On pyydettävä Kristukselta armoa tehdä parannus. Ihminen ei itse voi itseään muuttaa paremmaksi. Omat yritykset tehdä muutosta elämässään eivät onnistu. Onnea on, ettei muutosta tarvitse itse yrittää, vaan Pyhä Henki vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Pyhä Henki opastaa meitä parannukseen. Kristus meni takaisin Isän Jumalan luokse taivaaseen. Hän lupasi, ettei kenenkään tarvitse elää omassa voimassa uskovan elämää. Kristus tiesi miten heikkoja olemme, ja miten vaikeaa on pysyä Hänen seuraajana. Paholainen Jumalan vastustaja, on aina siellä missä syntinen etsii Jeesusta. Hän ei tahdo, että kukaan lähtee pois hänen vaikutuspiiristään. Paholainen tämän maailman hallitsija on ovela kuin kettu, ja tietää, mistä on helpointa saada ihminen takaisin hänen omakseen. Paholaiselle kaikki keinot ovat sallittuja. Tästä syystä tarvitsemme Pyhän Hengen, joka auttaa meitä ja puolustaa meitä.

”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.”
Joh. 16. 7 – 11. KR 33/ 38.

Koska paholainen on jo tuomittu, hänessä ei ole Kristuksen omaan mitään valtaa. Paholainen voi kiusata meitä. Houkutella syntiin ja katsomaan ihmiseen. Paholainen sanoo meille, ” koska tuokin tekee tuollaista, miksi sinäkin et voisi tehdä samaa.” Mutta meillä on ase millä paholainen saadaan voimattomaksi. Ase on Jumalan Sana. Päästyämme Totuuden tuntoon ja Pyhä Henki on auttanut meitä katumaan syntejämme. Voidaan rohkeasti kääntyä Kristuksen puoleen ja pyytää vapautusta synneistä. Jeesus sanoo.” Joka minun tyköni, minä en heitä ulos.” Jeesus armahtaa jokaista katuvaa syntistä.

”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valehtelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
1. Joh. 1. 9 – 10. KR 33/38.

Kristus antaa synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Armon veri puhdistaa jokaisen syntisen lunta valkeammaksi. Entinen elämä jää taakse ja uusi puhdas elämä alkaa. Ei omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimassa. ” Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia.” (Martti Luther. Kristinoppi.) Mikä onkaan ihanampaa kuin olla Jumalan lapsi ja pelastettu.

Vastasyntynyt lapsi alkaa varttua. Painoa ja pituutta kertyy ja taidot sekä tiedot lisääntyvät, sitä mukaan kuin vuosia tulee lisää. Näin pitää Jumalan lapsenkin kasvaa. Vauvaksi jäänyt Jumalan lapsi on vakava asia. Onko kehitys pysähtynyt siksi, ettei ole ollut tarpeeksi ravintoa? Ovatko hengelliset isät ja äidit jättäneet lapsen heitteille? Yksin ei selviä ihmisen vauva, eikä selviä myöskään Jumalan perheeseen syntynyt vauva. Tarvitaan hengellinen koti, ja opastavat vanhemmat. Vähitellen kasvun edistyy, eikä olla aina opetuksen tarpeessa. Osataan itse etsiä terveellistä hengellistä ravintoa. Tärkeintä on lukea Raamattua, siinä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Raamatun sana on ruokaa joka kasvattaa ja vahvistaa uskoa. Opettaa läheiseen Kristuksen tuntemiseen. Hengellinen koti on paikka missä saamme hoivaa ja huolenpitoa. Toisten Jumalan lasten kanssa opimme toinen toisiltamme. Kehitymme uskossamme ja alamme tuottaa hedelmää. Onhan meidät oksastettu jaloon öljypuuhun, Kristukseen. Kristuksesta virtaa elävää vettä ja voimaa, joka auttaa meitä tuottamaan hyviä hedelmiä. Hyvin kasvava oksa tuottaa paljon Hengen hedelmiä. Rakkautta, iloa, rauhaa, palvelumieltä. Äkkipikainen ihminen ei kiivastu nollasta sataan, alta aikayksikön.

Pyhän Hengen armolahjat annetaan puhtaisiin astioihin. Pieniä kettuja ei saa olla. Pieniä kettuja ovat salassa tehdyt synnit. Jos ruokimme tapojamme, jotka ovat Jumalan Sanan vastaisia, emme ole kelvollisia astioita. Monien ” helmasyntejä” ovat salassa tehdyt synnit. Mikään ei kuitenkaan salattua Jumalan katseelta. Pienet ketut turmelevat viinitarhan.

”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.” Ef. 5. 3 – 7. KR 33/38.

Meidän jalkojen pitää olla viemässä rauhan evankeliumia. Jalkojen on kuljettava nöyrinä palvelemassa lähimmäisiä. Käsien on hoivattava ja autettava. Silmien on nähtävä lähimmäisten hätä. Korvien kuultava, miten Jumala tahtoo meitä käyttää. Vanhassa Testamentissa Samuel kuuli Herran äänen ja sanoi, ” puhu Herra palvelijasi kuulee.” Jokaisen Jumalan lapsen on kuultava, mitä Herra puhuu, ja minne kehottaa menemään.

Mahdotonta toteuttaa, saatat ajatella. Jumalan Pyhän Hengen, saadessa tehdä sinussa työtään, mikään ei ole mahdotonta. Uskossa saamme luottaa Jumalan Sanan lupauksiin. Pyhän Hengen vaikutuksesta teemme samoja tekoja kuin Jeesus teki… tai suurempiakin. Kuuliainen, nöyrä Kristuksen oma, saa voimaa tehdä suuria tekoja. Jumalan Sanassa on paljon voimaa. Elävä Jeesus Kristus on meissä Pyhän Henkensä kanssa. Kristuksen seuraaminen on itsensä kieltämistä. Mukavuuden halusta monet eivät pääse Jumalan rikkauksien omistajiksi. Koko elämämme on annettava Kristukselle ja toisten lähimmäisen palvelemiseen. On kuoltava itselle, otettava risti ja seurattava Kristusta.

”Ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.”
Matt. 10. 38 – 39. KR 33/ 38.

@LR

This entry was posted on 1.4.2018. Bookmark the permalink.