Jumalan armolahjat

”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6: 23. KR 33/ 38.

Ihmisen syntyminen tähän maailmaan on lahjojen arvoinen asia. Syntymäpäivän muistaminen lahjoin, ilahduttavat jokaista. Lahjoja ei pyydetä, niitä annetaan pyytämättä.

Jumalan lapsi syntyy uudesti taivaasta. Jumalan Pyhä Henki antaa uskon ja saadaan kokea uudestisyntyminen. Luonnollinen syntyminen on naisen raskauden päätepiste. Luonnollinen ihminen on syntiin langenneen ihmissuvun jälkeläinen. Jumalan lapseksi syntynyt ihminen, vapautuu synnistä ja synnillisistä taipumuksistaan. Hän saa osakseen armon ja anteeksiannon synneistä. Uudestisyntynyt ihminen, on uusi ihminen Kristuksessa. Jumalan lapsi syntyy Jumalan perheeseen, seurakuntaan. Jumalan lapseksi syntynyt ihminen saa syntymäpäivä lahjaksi, Jumalan armolahjan, iankaikkisen elämän.

” Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Tiit. 3. 4 – 7. KR. 38.

Luonnollista on, ihminen alkaa syntymänsä jälkeen vähitellen varttua. Ikää tulee lisää ja syntymäpäiviä vietetään. Lapsen varttuessa tiedot ja taidot karttuvat. Normaali terve lapsi tahtoo oppia yhä enemmän ja enemmän uusia taitoja. Niitä antavat lapsen huoltajat, vanhemmat, koulussa opettajat, ystävät, ja kaveripiiri. Lapsi oppii myös kirjoja lukemalla ja havainnoimalla ympäristöä. Jumalan lapsen tullessa uskoon, hän alkaa myös varttua. Aluksi oppiminen tapahtuu vanhempien uskovien opastuksella. Pyhä Henki, tulee uudestisyntymän hetkellä ihmisen sydämeen asumaan. Hän alkaa myös kasvattavan ja opettavan työnsä. ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14: 26. KR 33/ 38.

Jeesus Kristus, ihmisten ensimmäinen Puolustaja, meni Isän luokse taivaaseen. Hän lupauksensa mukaisesti lähetti toisen Puolustajan, Pyhän hengen olemaan Hänen omiensa kanssa. Pyhä Henki opettaa jokaista uudestisyntynyttä henkilökohtaisesti. Jeesus Kristus puhuu Jumalan Sanan kautta. Jumalan lapsi lukee mielellään Jumalan Sanaa, Raamattua. Jumala Sanassaan opettaa meille kaikki, miten eletään uskossa ja miten usko kasvaa. Kolossalaiskirjeessä apostoli Paavali kertoo, mitä Jumalan Sana antaa, uskovalle. ”…täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Kol. 2. 2 -3. Uskoon tulon jälkeen on tärkeää juurtua Kristukseen. On hyvä antautua Hänen opetettavaksi. Raamatun sana avautuu paremmin, koska Pyhä Henki kirkastaa luetun Sanan. Jumalan Sana on kristityn sielun ravintoa. Lukemalla ja kuuntelemalla Sanaa, seurakunnassa ja hengellisissä tilaisuuksissa, opitaan tuntemaan Kristusta. Jeesus Kristus on Sana. Sana on Elävää. Pyhä Henki tekee kaiken eläväksi. Jumalan Sanan voimasta kaikki elävät, niin myös uskova kristitty, joka on saanut pelastua kadotukseen johtavalta tieltä. Aikoinaan kirjoitin Raamattuuni muistutuksen.” Tämä kirja pitää sinut erossa synnistä, tai synti pitää sinut erossa Raamatusta.”

Kuten lapsilla ainakin, jokaisen kehittyminen on yksilöllistä. Toiset varttuvat nopeammin, toiset hitaammin. Tärkeintä on, että kasvua tapahtuu. Hidaskin kasvu on parempi, kuin pysähtyminen. Mitä enemmän syö Jumalan Sanan ravintoa, sitä vahvemmaksi kehittyy. ”Ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1. Piet. 2. 2 – 5. KR 33/ 38.

Jumalan lapsen kehityskaareen kuuluu halu lähteä viemään Evankeliumia eteenpäin. Mitä on saanut maistaa ja kokea, mistä on päässyt vapaaksi, tästä kertoa toisillekin. Mitä Jeesus on tehnyt, ja voi tehdä. On koettu se, mitä Jeesus lupaa. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Joh. 14: 27. Lähdetään kertomaan, että Kristuksella on aina vastaanotto avoinna. Hänen luokseen voi tulla aikaa varaamatta. Eikä Hän heitä pois, sitä joka Hänen tykönsä tulee. Hän auttaa, eikä Hänellä ole liian vaikeita tapauksia. Evankeliumi on ilosanomaa, ” Meille on syntynyt Vapahtaja, kuoleman Voittaja ja Pelastaja.”

Pyhä Henki puhalla pyhien joukkohon

”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” Apt. 4: 31. KR 33/ 38.

Rukous on pyytämistä. Rukous on uskovan hengitystä. Useimmat meistä, hädän hetkillä käännymme Jumalan puoleen. On sanottu, jos hätä on tarpeeksi suuri, ei ole ateisteja. Ihminen voi hyvinä päivinään kieltää Jumalan. Tarpeeksi suuren hädän edessä jokainen nöyrtyy pyytämään apua. Jokaisella on sisällä Jumala kaipuu, hätä kääntää kieltäjänkin Jumalansa puoleen.

Kristittyjen Jumala on ainut, joka vastaa rukouksiin. Hän tietää ajatuksemme. Hän kuulee kuiskauksen. Hänen puoleensa kääntyvä voi huutaa. Jumalalla on kuulevat korvat, Hän vastaa, olipa rukouksemme hiljainen avunpyyntö, tai äänekäs huuto. Tärkeintä on, että käännymme Hänen puoleensa. Jumala on meidät luonut, Hän tahtoo auttaa luotujaan.

Vastasyntynyt lapsi hengittää. Hengitys on merkki, että lapsi elää. Puemme vastasyntyneen lapsen pitsipaitaan, mutta jos lapsi ei ole elossa, on turhaa odottaa, hengityksen käynnistymistä itsestään. Pitsipaita ei saa kenestäkään elävää. Monet kristityt pukevat vauvansa pitsipaitaan. Vauva liitetään kristittyjen yhteisöön. Hänestä tulee seurakunnan jäsen. Onko lapsi nyt elävä kristitty, Jeesuksen oma?

Raamatussa kerrotaan fariseuksesta, kirjaviisaasta, joka oli varsin tietoinen juutalaisten kirjoituksista. Mies oli nimeltään Nikodeemus. Tilaisuuden tullessa, hän oli kuuntelemassa opetuksia, Vanhan liiton kirjoituksista. Tämä kirjaviisas fariseus päätti lähteä yöllä Jeesuksen luokse. Kohdattuaan Jeesuksen, hän heti totesi, Jeesuksen tulleen Jumalan tahdosta opettajaksi maailmaan. Hän tiesi, Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Jeesuksen ihmeteot olivat Nikodeemukselle tunnettuja. Ylpeänä Nikodeemus sanoo Jeesukselle, ” ettei kukaan tee tällaisia tunnustekoja, kuin Jumalasta lähtöisin oleva Jeesus.” Nikodeemus oli kuunnellut tarkasti pappien opetukset. Hän halusi näyttää Jeesukselle, että hän tietää kaiken tarpeellisen Jumalasta. Mutta Jeesus näytti, miten vähän Nikodeemus kaikesta huolimatta tiesi. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Joh. 3: 3. KR 33/ 38. ”Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3: 7 – 8. KR 33/38.

Tieto Jumalasta on tärkeää. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, ensin syntyä uudesti, ja uskoa Jumalaan Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä tieto Jeesuksen olemassaolosta ei hyödytä ihmistä. On tultava elävään uskoon. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. On opittava tuntemaan Jeesus sisäisesti – sydämellä. Pyhä Henki synnyttää elävän uskon. Ilman elävää uskoa, ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Tunnusteot ja ihmeet, eivät ole kaikkein tärkeimpiä asioita. Martti Luther opettaa: ” Jumalan ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen tunteminen, ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia.” Jeesus pelastaa ihmisen sielun. Pyhä Henki tulee asumaan Jeesuksen omaksi tulleen ihmisen sydämeen. Puhdas sydämiset saavat nähdä Jumalan. Jeesuksen Pyhä veri puhdistaa kaikesta synnistä. Syntiä on epäusko ja Jumalan kielteinen moraaliton elämä, näistä on luovuttava. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3: 16 – 18. KR 33/38.

Henkilökohtaisesti, Vapahtajalleen Kristukselle antautunut, ja kaikista synneistään luopunut, saa Pyhän Hengen sinetin. Sinetti on Pyhän Hengen symboli. Vilpitön etsijä löytää Kristuksen. Raamatun Sana ei pelasta. Kristus on ainut pelastaja, mutta Raamatun sana opettaa, miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumala, Sanallaan opettaa ja kasvattaa vastasyntynyttä lastaan. Noudattamalla Raamatun sanan ohjeita, usko kasvaa ja vahvistuu. Opitaan yhä paremmin tuntemaan Jeesusta. Opitaan näkemään, Hänen hyvyytensä ja rakkautensa. Opiskelija muuttuu opettajansa kaltaiseksi. Pyhä Henki on opettajamme. Hän on voimamme. Pyhä Henki tekee eläväksi, synteihin ja rikoksiin kuolleen sielumme. Sydämessä alkaa virrata Pyhän Hengen Elävä vesi. Aikuiseksi varttunut, aikoinaan pitsipaitaan puettu vauva, alkaa elää ja hengittää. Elävä Jumalan lapsi rukoilee…hengittää. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2. Kor. 3. 4 – 6. KR 33/38.

Miten pelastava usko löydetään?

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1: 12. KR 33/38.

Raamattu on realistinen kirja. Raamattu kertoo, että synti on katkaissut yhteyden Jumalaan ja Luojaamme. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,” Room. 3: 23. KR 33/ 38. Yksikään meistä ei voi sanoa, olevansa synnitön. Koska Raamattu sanoo, ” kaikki ovat syntiä tehneet.” Puolustelemme, ”olen hyvä ihminen ja teen hyviä tekoja. Milloinkaan en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Minua ei voi sanoa syntiseksi.” On loukkaavaa puhua synnistä ja syyllisyydestä. Loukkaa tai ei, mutta on päivän selvää, että olemme kaikki syntiä tehneet ja siten syntisiä. Olemme Jumalan kirkkautta vailla. Jumalan kirkkaus poistui ihmisestä syntiinlankeemuksessa. Jumalan Pyhän Hengen valo poistui, koska tahallisesti Jumalan tahtoa rikkovan sydämessä, asuu paholainen. Hän on Jumalan tekojen vastustaja.

Ihmiskunnan syntyhetkellä ei ollut pimeyttä. Jumala loi kaiken valoisaksi ja kauniiksi. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen eläisi, yhteydessä Hänen kanssaan. Kaikki oli Eedenin paratiisissa kaunista ja tasapainoista. Näin oli alussa. Vieläkin löytyy kaunista ja hyvää, kaikki kauneus ei ole hävinnyt. Kuitenkin päivittäin kuulemme uutisista, ettei maailmassa kaikki olekaan hyvin. Ihminen on väkivaltainen. Viha raivoaa maailmassa. Ihmiset taistelevat toisiaan vastaan. Kaikki viha, väkivalta ja pahuus, ovat paholaisen tekoja. Menetettyään puhtauden, ihmisestä tuli paholaisen tekojen välittäjä. Jumala ei vihaa yhtäkään ihmistä, eikä tee väkivaltaa kenellekään. Hänellä on aina rauhan ajatukset ihmisiä kohtaan.

Jumala rakastaa ihmisiä, olemme Hänen kätensä tekoa. Jumala tahtoo, että ihminen elää Hänen yhteydessään. Rakkaudessaan Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesus Kristus kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme ja pahat tekomme. Kristus Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,” Jes. 53: 8. KR 33/38.

Paras uutinen on, että Jeesus ristin kuolemansa jälkeen, nousi ylös kuolleista. Näin Jeesus osoitti, ettei elämä pääty kuolemaan, vaan jatkuu ikuisesti. Kristuksen sovitustyö, avasi tien Jumalan yhteyteen. Synti estää meitä pääsemästä iankaikkiseen elämään. Syntimme on sovitettu ja armon ovi Kristuksessa avattu. Pääsemme Isän yhteyteen ja Hänen lapsikseen, Kristuksen armon ja rakkauden ansiosta. Kristus odottaa nyt, hyväksytäänkö sovitus, jota Hän tarjoaa? Kristus kävi rauhan neuvottelut ristillä Isän Jumalan kanssa, sinun ja minun puolesta.

Monet kyselevät, onko elämällä mitään tarkoitusta? Onko Jumalaa olemassa? Miksi Jumala sallii niin paljon sotia ja kärsimyksiä? Onko Jumala todella rakkauden Jumala? Elämällä on tarkoitus ja päämäärä. Elämämme tarkoitus on, että tässä ajassa, tämän elämän aikana, tekisimme sovinnon Jumalan kanssa. Ottaisimme vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksen verellä syntisen omantunnon puhdistanut, on vapaa synneistään ja kaikista pahoista teoistaan. Suu puhdistuu kiroilusta ja valehtelusta. Sanavarasto raivataan kaikista likaisista sanoista puhtaaksi. Yksin tekomme eivät ole likaisia. Mikä asenne meillä on syntiin ja väärämielisiin tekoihin, se näkyy elämämme kautta ulospäin. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sisältä sydämestä, lähtevät pahat teot ja ajatukset.

” Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.” Mark. 7: 15. Käsitämme, että maailmassa olevat likaiset toimintamallit, saastuttavat meidät. Sydämen, ja elämän ollessa vilpittömästi Kristuksen hallinnassa, maailmassa olevat elämäntavat, eivät meihin tartu. ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” 1. Joh. 5: 18. Uudestisyntynyt ihminen ei tee tietoisesti syntiä. Pyhä Henki meissä varjelee meitä, ettei meihin tartu maailman pahuus. Uskoaan ja itseään valvova ihminen on Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, Jeesus on tässäkin esikuva. Hän söi ja joi fariseusten ja syntisten kanssa. Jeesus oli jatkuvasti syntisten seurassa. Hänestä saamme ottaa oppia. Uskovaa ei ole tarkoitettu elämään erakon elämää. Meitä ei ole tarkoitettu pelastumisen jälkeen olemaan vain ” omien seurassa.” ei pidä jäädä seurakuntien seinien sisälle. Ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiimme, jos annamme ymmärtää olevamme, ” parempaa väkeä.” Olemme pelastettuinakin, synnit anteeksi saaneita ihmisiä. Me emme ole pyhimyksiä, eikä sellaisia meistä koskaan tule. Parasta on pitää matalaa profiilia. Joka itsensä ylentää, hänet alennetaan. Terve itsensä arvostaminen, on tervettä kristillisyyttä. Kristittynä eläminen ei ole itsestään selvää, eikä ole siten ylpeyden aihe. On suurta Jumalan armoa, että saa löytää Jeesuksen ja päästä Jumalan lapseksi, ja taivaan perilliseksi. Hyvä on pitää mielessä, tunne oma arvosi, mutta anna arvo toisellekin. Olemme vielä matkalla ja seuraamme Jeesusta. Nyt elämä on meille Kristus ja Hänen kuolemansa on meidän voitto. Meistä ei tule täydellisiä enkeleitä. Jatkamme Jeesuksen seuraajina oppilaina. Opetusta ja kasvamista tarvitsemme loppuun saakka. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” 1. Kor. 13: 12. 

Ovella kolkutetaan

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20 KR 33/ 38.

Jeesuksesta vieraana elävä ihminen on sulkenut sydämensä oven. Hengelliset asiat ovat outoja. Ihminen uskoo siihen, mikä on järjellä ymmärrettävissä. Mitä ei silmin nähdä, eikä korvin kuulla, eikä tiede voi osoittaa todeksi, sitä ei pidetä todellisena. Mitä yleinen mielipide ajattelee hengellisyydestä, se vaikuttaa eniten. Negatiivinen ajattelu hengellisyydestä ruokkii epäuskoa. Kristittyjen virheet eivät lisää luottamusta. Kuitenkin maailmassa ei elä yhtäkään täysin virheetöntä kristittyä. Ihmisiin ei siten voi luottaa, eikä heihin pidä tuijottaa. Ainut virheetön maailmassa elänyt, on Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen oven takana. Koputuksen kuulevat avaavat Hänelle oven. Synneistä syyttävä omatunto on koputuksen ääniä. Monesti monet hyvät asiat, ovat Jeesuksen koputusta. Hyviä asioita ei pidetä Jeesuksen koputuksina. Ihminen pitää hyvät asiat elämään luonnollisesti kuuluvina asioina. Hyvät asiat otetaan oman onnistumisen seurauksina. Sitä pidetään hyvänä ”tuurina”. Joidenkin elämä on, kuin olisivat syntyneet ” kultalusikka” suussaan. Heidän mielestään, ovat koulutuksella ansainneet hyvän elämän. Elämän realismiin kuuluu, huonojen päivien olemassaolo. Jokaiselle tulee huonoja aikoja. Turhaan ei sanota. ”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ”Nämä eivät minua miellytä” Saarnakirja 12. 1 – 2. KR 33/ 38. Nuoruudessa kannattaa jo muistaa Luojan olemassaolo ja avata sydämen ovi hyvinä päivinä. Nuoruudenpäiviä pidetään ruusuisina. Nuorena ei murehdita, mitä on edessäpäin. Tulevaisuus on avoin ja eteenpäin, on elävän mieli. Normaalisti nuori ei ajattele huonoja aikoja tai vanhuudenpäiviä. Rippikoulussa nuori pohtii elämäänsä ja tulevaisuutta. Monesti hengelliset asiat jäävät pitkiksi ajoiksi tähän. Kaikki nuoret eivät käy rippikoulua, mutta kaikilla on nuoruus. Nuorten ovella Jeesus kolkuttaa. Hyvä on nuorten ymmärtää, miten tärkeää olisi avata sydän Jeesukselle. Monelta murheelta ja pahuudelta säästyy, jos elämä on nuoresta saakka, Jeesuksen käytössä. Pahat päivät tulevat iän karttuessa, vääjäämätön tosiasia, mutta silloinkin Jeesukselta saatu turva kestää.

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, silla hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jes. 55. 6 – 7. KR 33/38.

Pyhä Henki on nyt maanpäällä. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vuodatettu Pyhä Henki vaikuttaa edelleen. Jeesus elää kaikkialla Pyhässä Hengessä. Jeesus kolkuttaa ihmisten sydämen ovilla. Jeesus tarjoaa jokaiselle meille armoa ja anteeksiantoa. Golgatalla Jeesuksen tekemä sovitustyö on edelleen voimassa. Risti on tyhjä, ja hauta on tyhjä, mutta Jeesus Kristus elää! Missä Kristuksesta saarnataan ja puhutaan, siellä Hän on mukana. Jeesus on löydettävissä, tässä ja nyt. Häntä voidaan huutaa avuksi. Hädässä oleva ihminen voi ottaa kiinni Jeesuksen vaipan tupsusta. Pelastuksen vaippa voidaan pukea yllesi. Hänen arpiset kädet ovat avoinna, ottaakseen syntisen ihmisen vastaan. Samat kädet, jotka ristinpuulla levittäytyivät koko ihmiskunnan ylle. Hän sovitti ihmisten synnit ja poisti kaikki esteet, pelastuksen tieltä. Nyt tie on auki. Yhteys ylöspäin Isän luokse on avoinna. Maan alimpiin paikkoihin ulottuu Jeesuksen rakkauden armolliset jalat. Jalat jotka olivat sidottu ristinpuuhun, ne osoittivat ristillä alas. Maahan ja maan alle. Kristus nöyryytti itsensä. Jumalan Poika alensi itsensä syntisten ihmisten tasolle. Nöyryys ja hiljaisuus oli Jeesuksen vallan salaisuus. Hän oli hiljaa pilkkaajiensa edessä. Jeesus ei sanonut vastaan, Hän oli Jumalan uhri Karitsa. Hän näytti, ettei paholaisella ole Häneen mitään valtaa. Hän näytti valtansa olevan ylhäältä, ei maailmasta ja maasta. Itsensä nöyryyttänyt Jeesus Kristus, tarjoaa nyt meille jokaiselle armoa. ” Autuaita ovat nöyrät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

Syntisestä syyttömäksi

”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.” Room.3. 19 – 20. KR 33/38

Yhteiskunnassa on elettävä säädettyjen lakien mukaisesti. Valtioilla on perustuslaki. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi, on säädetty yhteiset pelisäännöt. Lain rikkomisesta seuraa säädetty rangaistus. Jumalan valtakunnan kansalaisille on asetettu maallisten lakien lisäksi, myös omat lakinsa. Kristitty on kahden maan kansalainen. Jalat ovat maassa, mutta sydän asuu taivaallisissa. Uskovien kristittyjen laki on Jumalan Sana. Moosekselle Jumalan itsensä kirjoittamat käskyt, ovat lakia ja elämän ohjeita sisältävät 10 pykälää. Jumalan antamia lakeja ei voida kumota. Jumalan lait pysyvät, huolimatta että maallisia lakeja muutetaan. Laki pysyy samana, aikakausien muuttuessa. Iankaikkinen Jumala ei anna lakiinsa sovellusoikeutta.

Kristittyjen moraali on löystynyt. Lakinsa Jumala on asettanut elämää suojelevaksi. Lakien rangaistusta yritetään keventää. Laimennettuna laki sallii tekoja, joita ei pidä tehdä. Yhteiskunnan moraalin samanaikainen löystyminen, aiheuttaa ihmisille ongelmia. Koska laki menettää voimansa, rikollisista tehdään uhreja ja uhreista rikollisia. Uskonnon sanotaan aiheuttavan ongelmia. Mikäli hengellisiä lainalaisuuksia ei noudateta, syntyy aina ongelmia. Ihminen aiheuttaa itse ongelmansa. Jumalaa syytetään turhaan. Jumalan oikeamielisyys on kestävää.

Jumalan valtakunnan peruslaki on Rakkauden laki. Jeesukselta eräs fariseus kyseli, ”mikä on suurin käsky laissa?” Fariseus hyvin tiesi, mitä laissa on kirjoitettu. Kiusatakseen Jeesusta fariseus tämän kysymyksen esitti. ”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” Matt. 22. 37 – 39. KR 33/38.

Rakkauden kaksoiskäsky on Jumalan valtakunnan perustuslaki. Jeesus asetti rakkauden kaikkien toisten lakien yläpuolelle. Ensin tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken, kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta. Tämän jälkeen Jeesuksen seuraajat saavat Pyhän Hengen, he saavat, agape-rakkauden. Tämä rakkaus tuottaa hengen hedelmiä. Apostoli Paavali tekee selväksi, että Pyhä Hengen saaneen Jeesukseen uskovan ensimmäisiä hedelmiä ovat, rakkaus, ilo, rauha. (Gal. 5: 22.) Nämä kolme hedelmää ilmentävät, mikä on Jumalasuhteemme. Agape-rakkaus, on Jumalan antama. Vain uudestisyntynyt, voi rakastaa lähimmäistä, niin kuin itseään. Agape-rakkaus on yli-inhimillistä rakkautta. Lähimmäisen tarpeet ja hyvinvointi tulevat kristityille, ensisijaiseksi asiaksi. Pyritään tekemään lähimmäistemme elämä paremmaksi. Jeesuksen rakkauden tulessa sydämeen, synnyttää se halun rakastaa lähimmäistä, niin kuin Jeesus rakastaa minua. Kristityn kulkiessa Jeesuksen seurassa, kasvu jatkuu, ja tuotetaan lisää hedelmiä. Seuraavaksi näkyvät hedelmät, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Kasvun jatkuessa voidaan tavoitella lisää Jumalan rakkautta. ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.” 1. Kor. 14: 1. KR 33/38. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” 1. Kor. 13. 1- 2. KR 33/38.

Rakkauden ollessa suurimpana lakina elämässä, se on vapaata elämää. Moraalittomuus ja syntien likaama elämä jäävät pois. Tilalle tulevat Jeesuksen antama vanhurskaus, syyttömäksi julistus, alkaa elämän pyhitys. Pyhää elämää elävä kristitty elää nöyrää elämää Jumalan ja ihmisten edessä. Nöyryys ei ole nöyristelyä, eikä alistumista ” kynnysmatoksi,” vaan vapaata elämää, joka on aitoa ja vailla kulisseja. Naamarit ja luurangot ovat poissa.