Pyhä Henki puhalla pyhien joukkohon

”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” Apt. 4: 31. KR 33/ 38.

Rukous on pyytämistä. Rukous on uskovan hengitystä. Useimmat meistä, hädän hetkillä käännymme Jumalan puoleen. On sanottu, jos hätä on tarpeeksi suuri, ei ole ateisteja. Ihminen voi hyvinä päivinään kieltää Jumalan. Tarpeeksi suuren hädän edessä jokainen nöyrtyy pyytämään apua. Jokaisella on sisällä Jumala kaipuu, hätä kääntää kieltäjänkin Jumalansa puoleen.

Kristittyjen Jumala on ainut, joka vastaa rukouksiin. Hän tietää ajatuksemme. Hän kuulee kuiskauksen. Hänen puoleensa kääntyvä voi huutaa. Jumalalla on kuulevat korvat, Hän vastaa, olipa rukouksemme hiljainen avunpyyntö, tai äänekäs huuto. Tärkeintä on, että käännymme Hänen puoleensa. Jumala on meidät luonut, Hän tahtoo auttaa luotujaan.

Vastasyntynyt lapsi hengittää. Hengitys on merkki, että lapsi elää. Puemme vastasyntyneen lapsen pitsipaitaan, mutta jos lapsi ei ole elossa, on turhaa odottaa, hengityksen käynnistymistä itsestään. Pitsipaita ei saa kenestäkään elävää. Monet kristityt pukevat vauvansa pitsipaitaan. Vauva liitetään kristittyjen yhteisöön. Hänestä tulee seurakunnan jäsen. Onko lapsi nyt elävä kristitty, Jeesuksen oma?

Raamatussa kerrotaan fariseuksesta, kirjaviisaasta, joka oli varsin tietoinen juutalaisten kirjoituksista. Mies oli nimeltään Nikodeemus. Tilaisuuden tullessa, hän oli kuuntelemassa opetuksia, Vanhan liiton kirjoituksista. Tämä kirjaviisas fariseus päätti lähteä yöllä Jeesuksen luokse. Kohdattuaan Jeesuksen, hän heti totesi, Jeesuksen tulleen Jumalan tahdosta opettajaksi maailmaan. Hän tiesi, Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Jeesuksen ihmeteot olivat Nikodeemukselle tunnettuja. Ylpeänä Nikodeemus sanoo Jeesukselle, ” ettei kukaan tee tällaisia tunnustekoja, kuin Jumalasta lähtöisin oleva Jeesus.” Nikodeemus oli kuunnellut tarkasti pappien opetukset. Hän halusi näyttää Jeesukselle, että hän tietää kaiken tarpeellisen Jumalasta. Mutta Jeesus näytti, miten vähän Nikodeemus kaikesta huolimatta tiesi. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Joh. 3: 3. KR 33/ 38. ”Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3: 7 – 8. KR 33/38.

Tieto Jumalasta on tärkeää. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, ensin syntyä uudesti, ja uskoa Jumalaan Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä tieto Jeesuksen olemassaolosta ei hyödytä ihmistä. On tultava elävään uskoon. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. On opittava tuntemaan Jeesus sisäisesti – sydämellä. Pyhä Henki synnyttää elävän uskon. Ilman elävää uskoa, ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Tunnusteot ja ihmeet, eivät ole kaikkein tärkeimpiä asioita. Martti Luther opettaa: ” Jumalan ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen tunteminen, ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia.” Jeesus pelastaa ihmisen sielun. Pyhä Henki tulee asumaan Jeesuksen omaksi tulleen ihmisen sydämeen. Puhdas sydämiset saavat nähdä Jumalan. Jeesuksen Pyhä veri puhdistaa kaikesta synnistä. Syntiä on epäusko ja Jumalan kielteinen moraaliton elämä, näistä on luovuttava. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Joh. 3: 16 – 18. KR 33/38.

Henkilökohtaisesti, Vapahtajalleen Kristukselle antautunut, ja kaikista synneistään luopunut, saa Pyhän Hengen sinetin. Sinetti on Pyhän Hengen symboli. Vilpitön etsijä löytää Kristuksen. Raamatun Sana ei pelasta. Kristus on ainut pelastaja, mutta Raamatun sana opettaa, miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumala, Sanallaan opettaa ja kasvattaa vastasyntynyttä lastaan. Noudattamalla Raamatun sanan ohjeita, usko kasvaa ja vahvistuu. Opitaan yhä paremmin tuntemaan Jeesusta. Opitaan näkemään, Hänen hyvyytensä ja rakkautensa. Opiskelija muuttuu opettajansa kaltaiseksi. Pyhä Henki on opettajamme. Hän on voimamme. Pyhä Henki tekee eläväksi, synteihin ja rikoksiin kuolleen sielumme. Sydämessä alkaa virrata Pyhän Hengen Elävä vesi. Aikuiseksi varttunut, aikoinaan pitsipaitaan puettu vauva, alkaa elää ja hengittää. Elävä Jumalan lapsi rukoilee…hengittää. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”
2. Kor. 3. 4 – 6. KR 33/38.

Opetuslapset olivat Jeesusta lähellä ja Hän opetti heitä. Tästä huolimatta heille tuli hätä, miten he pärjäävät sen jälkeen, kun Jeesus lähtee takaisin Isänsä luokse taivaaseen? Jeesus näki opetuslasten hädän. Hän lupasi lähettää Puolustajan Pyhän Hengen, opetuslasten tueksi ja voimaksi. Minkä Jeesus lupaa, sen Hän myös antaa.

”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.”
Apt. 2. 1 – 4. KR 33/ 38.

Yksimielinen kokoontuminen tuotti tulosta. Opetuslapset rukoilivat yksimielisesti, ja Jumala toimi väkevästi. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki annettiin rukousvastauksena. Pyhä Henki kuvataan väkevänä tuulispäänä. Tuulessa on voimaa. Pyhä Henki on voiman Henki. Opetuslapset saivat rohkeuden, julistaa Evankeliumia. Pietarin väkevä parannussaarna on tästä hyvä esimerkki. Apostolien teoissa kerrotaan, miten seurakunta noudatti sitä, mitä apostolit opettivat. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä ja mursivat leipää yhdessä. He rukoilivat yhdessä. Alkuseurakunnassa huudettiin Herraa avuksi. Rukoileva seurakunta on kiinni pelastusrenkaassa… Kristuksessa. Hajaannus on tämän ajan seurakuntien vitsaus. Seurakuntalaisten keskuudessa ei ole yksimielisyyttä. Rukous on jäämässä vähiin, ja tulokset ovat sen mukaiset. Seurakunnassa voi olla hyvää opetusta, mutta siitä ei ole hyötyä, jos kuulijat ovat hengellisessä horroksessa. Opetus valuu, kuin vesi hanhen selästä. Hengellistä elämää ei voi opettaa. Jumala voi tehdä läpimurron, vain yksimielisesti rukoilevan seurakunnan keskellä.

Paholainen on aina valehdellut, että kristitty pärjää hyvin luottamalla omaan viisauteensa ja omaan voimaansa. Paholaisen tekoihin kuuluu myös, että alamme omin ponnisteluin voittaa ihmisiä Kristukselle. Paholaisen pahin pelko on, että hänen valtakuntansa järkkyy, jos uskovat kristityt kääntyvät kokosydämisesti Jumalan puoleen. Psalmissa 4: 4. Daavidilla on vakuuttavat sanat. ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.”

Herra kuulee, kun minä rukoilen Häntä. Pelastuminen on mahdotonta, ellei ole nöyryyttä huutaa Jeesusta apuun. ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Apt. 2: 21. KR 33/ 38. Jumalan puhelin numeroksi on sanottu, psalmia 50: 15. ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”

Jumala tahtoo meidän huomiotamme. Hädän päivänä Jumala lupaa meitä auttaa. Avun saatuamme, meidän on annettava kunnia ja kiitos Jumalalle. Vaikeuksien keskeltä päästyämme ja koettuamme, että Jumala näytti voimansa, ja auttoi. Avusta pitää osata kiittää. Kiittäminen ja ylistys on tuoretta kiitosta. ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ”Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan”. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.” Ps. 126. 1 – 3. KR 33/ 38.

Annetaan Jeesuksen Kristuksen, tehdä suuria meille. Pyydetään vilpittömästi rukouksessa apua. Etsitään Herraa ja Hänen voimaansa. Huomioidaan Jumala! Hän kääntää kasvonsa meidän puoleen ja antaa avun ja siunauksensa. Pyydetään uutta Pyhän Hengen voimaa elämäämme. Uudistumisen armoa ja uutta tulta, sielumme alttarille. Pyhä Henki pitää meidät Kristukseen uskovina. Hän tekee uskostamme elävän. Pyhä Hengen kaste, ei ole yksi ainutkertainen siunaus, se on toistuvaa. Täytytään Pyhällä Hengellä, yhä uudelleen ja uudelleen. Meistä tulee silloin Elävän veden lähteitä, jotka viemme siunauksia eteenpäin. Me olemme Kristuksen kirjeitä ja lähettejä. Kristuksen omilla, on täydellinen varustus, voittaa sieluja kadotukseen menevältä tieltä – taivastielle. Golgatan veressä on voima. Golgatan sovitustyön vastaanottaminen, saa muutoksen aikaan. Kristuksen Pyhä veri puhdistaa, ja Pyhä Henki herättää synteihinsä hukkuvat ihmiset.

” Puhalla, Jumalan tuuli, pyhien joukkohon. Puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon. Niin että yhtyisi kaikki ylistyskuorohon. Puhalla kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran, sydämiin kärsiviin, että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin.”

(Hengellinen laulukirja 126, 2. Kalevi Ahonen 1972. Aimo Huttunen 1975.)

@LR.

This entry was posted on 19.5.2018. Bookmark the permalink.