Jeesuksen nimessä on voitto

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” 1. Tim 4: 16. KR 33/38.

Valvonta on tullut osaksi elämäämme. Valvontakameroita on lähes kaikkialla missä liikumme. Jumalan silmä valvoo meitä jokaista. ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?”
Ps. 139. 1 – 7. KR 33/38.

Apostoli Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle ohjeeksi, että hänen tulee valvoa itseään ja opetustaan. Kristityn, Jeesuksen omaksi antautuneen on valvottava omaa elämäänsä. Jumalan Sanaa lukemalla ja tutkimalla, Pyhä Henki näyttää sisäisen tilamme. Kestääkö omatuntomme, Pyhä Hengen läpivalaisun? Jos löytyy pois laitettavaa, on hyvä tiedostaa se, ennen kuin synti saa kasvaa liian suureksi. Voimme mennä katuen armoa pyytämään, ja Jeesus armahtaa jokaista katuvaa syntistä. Pyhä veri puhdistaa, ja voimme jatkaa matkaa iloiten. Tästä syystä Raamatun Sanan tutkiminen on tärkeää.

Olemme jokainen uskoviksi tultuamme viidesevankeliumi. Meitä lukevat ne, jotka eivät muuten lue Raamattua. Elämäämme seurataan, tämän vuoksi on hyväksi Jumalan valtakunnan asialle, että kirkastamme elämällämme Kristusta. Elämämme ja tekomme, puheemme ovat yhtäpitävät Jumalan Sanan kanssa. Silloin Jumalan nimi ei tule pilkatuksi. Meidän ulkoinen olemuksemme ja tekomme kertovat, kenen omia olemme, enemmän kuin arvaammekaan. Elämämme asenteet ja arvot kertovat meistä, ja suhteestamme Kristukseen.

”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.
Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Tätä käske ja opeta. Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.”
1. Tim. 4. 9 – 12.

Voimme sanoittakin voittaa ihmisiä Kristuksen omiksi, jos pidämme Raamatun Sanaa, matkaoppaana ja tien näyttäjänä. Pyhä Henki kasvattaa meitä uskossa ja Kristuksen tuntemisessa. Mitä enemmän seurustelemme Jeesuksen kanssa, sitä enemmän meihin tarttuu Kristuksen tuoksua. ”Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.” 1.Tim. 4: 15.

Erityisesti valvomista vaatii, jos olemme opettajan asemassa. Timoteus oli Evankelista. Paavali ei turhaa kehottanut Timoteusta valvomaan myös opetustaan. Valvominen on kristityn perusedellytys oikealla tiellä pysymiseen. Velttous saa aikaan, ettemme jaksa tutkia Sanaa Kristus-keskeisesti. Helposti opetuksemme lähtee väärille raiteille. Mutkistamme kirkkaan ja suoran tien. Kristus-tiellä ei ole kultaista keskitietä. On vain kaksi tietä, kapea tie joka vie Isän luokse taivaaseen tai leveä valtatie, jonka päätepiste on kadotus. Kumpaa tietä sinä kuljet?

”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14: 6. KR 33/38.

Ainoa pelastustie on Jeesus Kristus, Hän itse sanoo:” Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” Pidämmekö tämän tien ainoana tienä?

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4: 12.

Jeesus antoi tehtävän uskovilleen. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt. 28. 18- 20. Teemmekö näin?

Kaikki kansat eivät ole vielä kuulleet evankeliumia. Maailmassa on monia uskontoja. Kristinusko sulautuu helposti toisten uskontojen joukkoon. Kaikki ihmisiä meidän kristittyjen tulee rakastaa, se on Jumalan tahto. Mutta on tehtävä selväksi, että ainut pelastaja on Jeesus Kristus Jumalan Poika. Joka ristinkuolemallaan sovitti koko maailman synnit. Hän heräsi kuolleista ja elää. Hänen Pyhä Henkensä tekee meidät jokaisen eläväksi. Olemmehan hengellisesti kuolleita, jos elämme vielä synneissämme. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.”
Room. 3. 23 – 26. KR 33/38.

Toivottavasti, pysymme ehdottomasti uskollisena Kristukselle. Vaarallisille vesille lähdemme, jos otamme vaikutteita toisista uskonnoista. Esimerkiksi meditaatio, jooga, ja monenlaiset muut tavat, joita voidaan käyttää mielenrauhan saavuttamiseksi, ovat etäällä kristittyjen Raamatullisesta opetuksesta. Rukousnauhat ovat olleet jo pitkään kristittyjen käytössä. Nauhat ovat taikuuteen viittaavaa rekvisiittaa, joita Kristukseen uskovan ei tarvitse käyttää.

Kokemus-kristillisyys on päässyt valtaan. Kokemukset ovat hyviä, mutta ne eivät saa tulla pääasiaksi. Kokemus on hetkellistä hurmaa, joka haihtuu. Ihmisen piilevät sielunvoimat saavat kokemuksia aikaan. Jos hoetaan yhtä ja samaa lausetta, kuin mantraa, emme tule Pyhällä Hengellä täytetyiksi. Ylistykseksi sanotulla musiikilla, voidaan toistaa samaa lausetta kyllästyttävän pitkään. Ylistyksellä avataan taivas. Kristus on verellään avannut jo taivaan, miksi pitäisi taivasta yrittää ihmisen avata? Erään suomalaisen karismaattisen liikkeen tilaisuudessa kertoi uskoon tulostaan, entinen meedio ja noita. Hän luuli päässeen eroon kaikista mediaalista ilmiöistä ja spiritualismista. Hän huomasi näitä samoja ilmiöitä olevan uskonnollisissakin liikkeissä mukana. Eikä ihme, sillä itse paholainen pukeutuu valkeuden vaatteisiin. Osaa tehdä ihmeitä, ja saa jopa tulen lankeamaan taivaasta.

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.”
Joh. 16. 13 – 15. KR 33/38.

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Hän on uskon alkaja ja täyttäjä. Pelastavaa uskoa ei synny ilman Pyhää Henkeä. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki vahvistaa uskoamme. Tämän ajan epäraittiissa opetuksessa on Pyhä Henki irrotettu Raamatun Sanasta. Pyhä Henki on sitoutunut Kristukseen, eli Evankeliumiin. Kirkastaen evankeliumin kautta Kristusta. Pysytään järkkymättä Raamatun Sanassa. Katsotaan Kristukseen. Pyhä Henki on jo maanpäällä, Häntä ei tarvitse inhimillisin keinoin pyytää uudelleen keskuuteemme. Jos hengelliset tilaisuudet ovat puhtaita ja raittiita, opetus Raamatun Sanan pohjalla, siellä on Pyhä Henki mukana.

Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka. Jumala loi kaiken Sanallaan. Kristittyjen Jumala on voimallinen tekemään suuria tekoja. Pyhä Henki Jumalan kolmas persoona toimii edelleen maanpäällä. Hän on voi tehdä ihmeitä ja tunnustekoja. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja mitä Hän tekee se kestää. Lopunajan Kristuksen omien vaarana on tulla eksytetyiksi. Paholainen on kuin raateleva susi, joka yrittää hajottaa lauman, kristittyjen Kristuksen omien seurakunnan. Hajaannusta on jo tapahtunut ja uusia seurakuntia syntyy, kuin sieniä sateella. Kristityt eivät ole enää yksi ruumis Kristuksessa. Monenlaiset riidat repivät seurakuntia. Jumalan Pyhä Henki ei ole siellä, missä on riitaisuutta ja vihaa ihmisten välillä. Jumalan rakkaus yhdistää Jumalan lapset yhdeksi laumaksi. Jos yksimielisyys ja rakkaus puuttuvat, olemme menneet harhaan.

Heti alussa oli seurakuntalaisten keskuuteen tullut riitaa. Apostoli Paavali kertoo: ”Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.”
1. Kor. 11. 18 – 19. KR 33/38.

Jos ensimmäisten seurakuntien jäsenten keskuudessa oli erimielisyyksiä, onko ihme, jos tämän ajan seurakunta on hajaantunut. Paavali kertoo syyn tähän, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen. Jumala koettelee uskoa. Onko usko rakennettu lujalle perustukselle, Kristus-kalliolle. Kalliolle joka kestää aikojen vaihtelut ja paholaisen juonet. Olemmeko, niin lujasti kiinnitettyinä Kristukseen Jeesukseen, ettei mitkään paholaisen viettelykset pääse meitä horjuttamaan? Onko Jumalan Sana meidän vahva turva, jota noudattamalla ja sitä tutkimalla, näemme eksytysten kavaluuden. Paholainen ei tule sarvet päässä ja hiilihanko kädessä, silloin kaikki tietäisi pelätä. Hän on mitä kaunein olento ja osaa verhota kaikki tekonsa, kauniiseen valepukuun. Valkeuden vaatteisiin paholainen pukeutuu. Jos nyt ei tunneta Jumalan Sanaa tarpeeksi hyvin, tämän koetuksen edessä kaadumme. Lähdemme mukaan sellaiseen, joka ei ole Pyhän Hengen tuotosta. Jumalan Sana voi meidät varjella eksymästä. Valvomalla ja rukoilemalla, emme joudu kiusauksiin. Jeesus Kristus seisoo sanojensa takana ja antaa voimansa vastustaa kaikkea, mikä ei ole Isästä Jumalasta. Paholaista on pelättävä ja hänen juoniaan. ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Matt. 10: 28. KR 33/38.

”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.”
Ef. 6. 10 – 17. KR 33/38.

Vielä Herra kutsuu meitä, vielä Sanaa saarnataan. Annetaan Kristus-valon loistaa kirkkaana ja puhtaana. Pelastetaan ihmisiä lavealta tieltä, kadotukseen johtavalta tieltä. Johdatetaan heitä kaidalle tielle, joka vie iankaikkiseen elämään Isän luokse. Valvotaan ja rukoillaan, ettemme joudu kiusauksiin. Henki on altis, mutta liha on heikko. Puetaan Jumalan koko sota-asu yllemme, silloin pahan palavat nuolet eivät meihin osu. Vastustetaan paholaista, niin se pakenee. Jeesuksen nimessä ja veressä on voitto ja voima. Aamen.

@LR

This entry was posted on 17.6.2018. Bookmark the permalink.