”Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.” Gal. 3. 8 – 9. KR 33/38.
Jo aikojen alussa Jumala tiesi, että Hän vanhurskauttaa pakanat. Kansat, joiden alkuperä ei ole juutalaisuudessa, kaikki ne ovat pakanakansoja. Jumala edeltäpäin näki, että näihin kansoihin kuuluvia ihmisiä tullaan vanhurskauttamaan, julistamaan syyttömäksi. Vanhurskauttaminen tarkoittaa syyttömäksi julistamista. Ennen ihmisen luomista Jumala piti huippukokouksen, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Neuvottelu oli käytävä, koska kysymyksessä oli, pitkän ajan suunnitelma ihmistä varten. Pelkästään ihmisen luomiseen ei kokousta olisi tarvinnut järjestää. Mutta Jumala tiesi ennen kuin ainutta ihmistä oli, että minkälaisen ” täydellisen” ihmisen Hän on luomassa. Eikä mennyt pitkää aikaa, kuin toteutui se, minkä Jumala tiesi. Ihminen ei osaa pitää itseään irti Jumalan vihollisesta ja vastustajasta, Paholaisesta. Paholaisen viekkaus sokaisi ihmisen Eedenin paratiisissa, sama viekkaus sokaisee jokaista ihmistä, aina tähän päivään saakka.
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.”Joh. 1: 1. KR 33/38.
Jumalan Sana, ihmisenä elänyt synnitön Jeesus Kristus, oli jo alussa Jumalan luona. Kristuksen piti personalisoitua ihmiseksi, että Hän voi elää ihmisen elämää täällä maanpäällä. Kristus Jumalan Pojan piti alentaa itsensä ja ottaa ihmisen muoto, ollakseen ihminen ihmiselle. Kristus tahtoi toteuttaa Isänsä, Jumalan suunnitelmat. Tästä varmasti keskusteltiin taivaallisissa neuvotteluissa, ennen ihmisen luomista. Suostuuko Kristus Jeesus, ihmiseksi ja onko Pyhä Henki samaa mieltä, Jumalan kanssa? Kysymättäkin on selvää, että kumpikin olivat yhteistyöhaluisia.
Kristus Jeesus tuli ja toteutti Jumalan tahdon maanpäällä. Hän auttoi ja palveli ihmisiä. Opetti ihmisiä elämään Jumalan mielenmukaista elämää. Näytti voimansa ja valtasuuruuteensa, vastustajiensa edessä. Hän voimallaan mitätöi paholaisen teot. Hän kantoi ihmisten kaikki synnit ristille. Hän uhrasi itsensä Elävänä uhrina. Kaikkien ihmisten kaikkien aikojen pahuus, ja Jumalan vastainen elämä, pahoine tekoineen, laitettiin yhtenä nippuna Kristuksen päälle. Tämä kuorma harteilla, Hän kerralla sovitti syntiongelman, Jumalan ja ihmisten väliltä. Ristinpuun häväistys toi sovituksen ihmiskunnalle. Jokaiselle, sinulle, minulle, meille kaikille. Tämä sovitustyö on edelleen voimassa. Kristuksen veri toi sovituksen. Golgatan Pyhä veri, on vuodatettu, sinun ja meidän kaikkien edestä. Kristuksen ruumis on Uhri, joka pois otti maailman synnit. Golgatan työ on täydellinen, ja voittaja Elää ja vaikuttaa meidänkin ajassamme. Kristus on Elävä Jumalan Poika. Käärmeen pää, paholaisen pää on murskattu. Kristus teki sen, jokainen, joka uskoo Kristukseen sydämestään ja irrottaa otteensa paholaisesta, on siirtynyt Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Kristus Jeesus antaa tähän voimansa Pyhän Henkensä avulla. Ihmisen omat teot eivät meitä vie Kristuksen yhteyteen. Jeesusta emme voi hyvittää millään. Usko Herraan Jeesuksen pelastaa. Uskoon tuleminen ja uskossa oleminen, ovat Jumalan työtä meissä. Ihmisen tehtäväksi jää nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle. Meillä on oltava kuulevat korvat, että kuulemme, mitä meille Jumala Sanassaan Raamatussa kehottaa tekemään. Kuuliaisuus Jumalan Sanan käskyille, vie meitä eteenpäin. Opimme tuntemaan Kristusta ja Hänen voimaansa. Ilman Pyhän Hengen voimaa emme voi mitään tehdä.
Apostoli Paavali oppi tuntemaan Kristuksen Damaskon tiellä. Kristuksen rakkauden kosketus muutti Paavalin. Hänestä lähti viha pois, tilalle tuli rakkaus ja armo. Entisestä Paavalista tuli uusi luomus Kristuksessa. Paavalin sydämessä ollut kiivaus lain noudattamiseen, sai väistyä. Lain kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Paavali alkoi elää Kristus elämää. Paavali oppi Jeesuksen seuraajana, että lain tekoja noudattamalla ei pelastuta. Laki on hyvä siihen saakka, kunnes tulee synnintunto ja omatunto herää. Laki toimii herättäjänä yhdessä Pyhän Hengen kanssa. Herännyt syntinen löytää armollisen Jumalan Kristuksessa ja laki väistyy. Elämään tulee Kristuksen Evankeliumin kirkas valo. Laki asettaa taakkoja ihmisille, armo vapauttaa Jumalan lasten vapauteen. Ihminen, joka on saanut kokea armon Jumalassa, tahtoo mielellään noudattaa Kristuksen opetuksia ja pakenee syntiä. Syntihän ei meitä jätä, vaan pyörii ympärillämme, kuin kiljuva jalopeura. Katsomalla Kristukseen voittajaan, emme mene takaisin paholaisen ansoihin. Paholaisen miinakenttä on kaikkialla olemassa. Jumalan Sana antaa näkevät silmät nähdä, missä vaara vaanii. Sana Pyhä Hengen voimassa, auttaa meitä ohittamaan paholaisen miinat, jotka houkuttavat syntiin ja vieraisiin oppeihin ja uskontoihin. Uskomuksiin, jotka kertovat Raamatun Sanan muuttuneen ja ettei se, minkä Raamattu osoittaa synniksi, sitä olisikaan. Nämä ovat paholaisen valheita, johon ei pidä lähteä uskomaan.
Jos Jumala Sanassaan sanoo, että huoruus on syntiä. Se on sitä. Jos Jumalan Sana sanoo, että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen yhteiselämä on syntiä, se on sitä. Jos Jumalan Sana sanoo, että valehtelu ja varastaminen, pettäminen, lihanhimojen tyydyttäminen ovat syntiä, ne ovat sitä. Kaikki minkä Jumalan Sana sanoo synniksi ja Jumalan tahdon vastaiseksi, ovat syntejä. Tahallaan syntiä suosivan loppu on kadotus. Usko ja uskonto eivät pelasta, vaan Jumalan Sanalle kuuliainen elämä. Elämä, joka on kätketty Kristukseen. Jeesus puhui helvetistä, eniten Raamatussa. Jotenka se on silloin olemassa oleva paikka syntiä harjoittaville. Toinen kuolema, lopullinen ero Jumalasta. Raamatussa on paljon todistajia tälle tosiasialle, että Jumalan Sana on kokonaan totuutta. Siksi uskotaan siihen, mitä Jumalan Sana sanoo, eikä ihmisten mielipiteisiin.
”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen,” Hep. 12. 1 – 2. KR 33/38.
”Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niin muodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.” Gal. 3. 8 – 9. KR 33/38.
Abraham tuli vanhurskaaksi uskon kautta. Lapseton ja vanha mies, oli saanut lupauksen, että hänestä tulisi kansalle kantaisä. Kansalle, jonka määrä olisi yhtä lukematon kuin on tähtiä taivaalla. Mahdotonta! ”Mutta Abraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Abraham joutui jättämään kaiken, että hän voisi olla siunaukseksi kaikille kansoille. Mahdottomalta tuntuva lupaus, mutta Abraham uskoi kuitenkin. Hän tiesi, että kaikki on Jumalan armoa. Mahdottomalta tuntui myös, että Jumala voisi herättää Kristuksen kuolleista. Myös se on mahdotonta, että jumalaton, joka tulee uskoon ja alkaa seurata Jeesusta, hänet Jumala vanhurskauttaa. Jumala toimii ihmisistä mahdottomilta tuntuvalla tavalla. Alusta saakka Jumala on osoittanut, että valitessaan Abrahamin, Hän tekee mahdottomat asiat mahdollisiksi. Jumala valitsi ensin yhden miehen Abrahamin, näin Hän aloitti pelastussuunnitelmansa toteuttamisen. Ajan tullessa täyteen, Jumala jälleen kohdisti pelastussuunnitelmansa yhteen mieheen. Abrahamin ” siemenen” jälkeläiseen Jeesukseen. Niin kuin Abrahamista tuli suuri kansa, Kristus on suuren kansan ja sukukunnan, seurakunnan pää. Seurakunta on kokonaan Abrahamin ” siementä”. Jumalan lupaus on aina ollut pelastustyön perusta. Jumala pelastaa kaikki, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan. Jumalan edessä ei päde jako, hyviin ja pahoihin ihmisiin. Moraalisiin ja moraalittomiin, luusereihin ja kunnon ihmisiin. Jumalan jakaa ihmiset niihin, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, armahtajaan. Uskoon, joka tulee armosta, ei ihmisten tekojen kautta. Erottajana on myös laki, lain teot eivät pelasta. Laki vangitsee, ja armo vapauttaa syntisen ihmisen.
”Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” Room. 5. 20. – 21. KR 33/38.
@LR
Liisa Rantasaari 