Anokaa uskossa

”Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” Mark. 11: 24. KR 33/ 38.

Jokainen on todennäköisesti tehnyt joskus anomuksen jonnekin. Asiakirjan lähettämisen jälkeen, alkaa odotus, mikä vastaus siihen tulee? Tuleeko myönteinen, vai kielteinen päätös?

Rukous on anomista. Rukouksessa pyydämme apua, ja viemme asioitamme Isälle tiettäväksi. Jumala kyllä tietää edeltä kaikki, mitä me tarvitsemme. Jumala antaa pyytämättäkin kaikkea hyvää meille. Hän antaa aurinkonsa paistaa, kaikille, ja paljon, paljon muuta hyvää, niillekin, jotka eivät halua tunnustaa Jumalan olemassaoloa. Jumala rakastaa heitäkin. Arvostammeko Jumalaa, ja Hänen lahjojaan? Kiitämmekö niistä asioista, joita meillä jo on?

Kristityt, me, jotka tunnustamme, että Jeesus Kristus on Herra. Olemme oppineet tuntemaan Jumalan. Olemme saaneet armon päästä Kristuksen seuraajaksi. Olemme saaneet uskossa laittaa elämän ja tulevaisuutemme, Jeesuksen sovitustyön varaan. Voimme luottaa uskossa näkymättömään Jumalaan, joka on Pyhän Henkensä kanssa, kaikkialla läsnä. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Meillä on kanava ylöspäin avoinna. Rukouksin voimme lähestyä Isäämme, kuin lapsi isää.

Rukous on uskovalle kristitylle työväline, mitä pitää käyttää. Jos rukousyhteys Jumalaan puuttuu, eivät asiat ole kunnossa. On selvää, että lapsi keskustelee isänsä kanssa, ja Kristuksen omina, olemme Jumalan lapsia. Luonnollisesti lapsi oppii varttuessaan puhumaan, ja keskustelemaan. Samoin uskossaan kasvavan kristityn on opittava puhumaan ja keskustelemaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa, saamme opetusta rukouksen tärkeydestä, sitä parempi. On hyvä oppia rukoilemaan. Vanhemmat kristityt ovat tässä tärkeässä roolissa. Heidän on omalla esimerkillään opetettava, miten tärkeää on rukous ja seurustelu, Jeesuksen kanssa. Vasta ongelmien tullessa, opetus on myöhäistä. Ongelmien ollessa päällä, pitää osata toimia, ei ole aikaa harjoitella rukousta. On osattava rukoilla. Mitä paremmin olemme opetelleet rukousta, hyvinä aikoina, sitä turvallisemmin voimme kääntyä Jumalan puoleen, hädässä. Hädän hetkellä ei enää etsitä rukouksesta opettavia kirjoja, ne on luettava ja opetus laitettava käytäntöön aiemmin.

Nöyryys on rukoilevan ihmisen ominaisuus. Nöyrä ihminen on oppinut kunnioittamaan Jumalaa. Nöyrä ihminen, oppii Jumalan koulussa kuuliaisuutta. Nöyryys ja kuuliaisuus ovat Kristuksen ominaisuuksia. Nämä samat ominaisuudet pitää meidänkin Kristuksen omina omaksua, näin rukouksesta tulee voittavaa rukousta. Jos haluat oppia Jumalan koulussa, voittoisaa rukousta, sen oppimisen edellytys on nöyrtyminen.

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” Mark. 11: 25. KR 33/ 38.

Antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toista vastaan. Jos olemme tehneet syntiä lähimmäistä vastaan. Loukanneet häntä sanoin tai teoin. Jos olemme rikkoneet kymmenen käskyn lakia. Valehdelleet, sanoneet väärän todistuksen lähimmäisestä. Olemme puhuneet muunnettua totuutta lähimmäisen selän takana. Varastaneet lähimmäisen omaa. Meidän on nöyrryttävä näkemään oma viheliäinen luontomme. Olemme jokainen perineet ilkeän luonteemme, joka nostaa heikkona hetkenä päätään. Meistä ei uskovina Kristuksen omina, tule täydellisiä. Meillä on tämä lihallinen keho ja mielenlaatu, joka ei pysy haudassa. Joskus se saa voiton, ja silloin lankeamme puheisamme syntiin, joka rikkoo lähimmäistä. Teemme tekoja, joita ei pitäisi tehdä. Nämä teot on sovittava Jumalan kanssa ja lähimmäisten kanssa. Anteeksi antaminen ja – pyytäminen vaativat nöyrtymistä, ja sitä meiltä edellytetään, ennen kuin saamme rukouksiin vastauksia. Jumala ei siunaa syntiä.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Room. 7. 14 – 24. KR 33/38.

Jos tahdomme saada voittoja rukouksissa, meidän on ensin kysyttävä Jumalan mielipidettä. Kun me tiedämme Jumalan mielipiteen, voimme käyttää rukoillessa Hengen miekkaa. Ensin on tutkittava Jumalan Sanaa. Mitä Jumala Sanassaan meistä sanoo? Ja olemme asettuneet Jumalan Sanan auktoriteetin alle, meillä on Hengen miekka käytössämme. Hengen miekka on Jumalan Sana. Turhat hokemiset jäävät rukouksista pois, turhat korulauseet ja fraasit samoin. Meidän ei tarvitse miellyttää Jumalaa hienoilla sana käänteillä. Meillä on jo Jumalan Sana käytössä. Katsotaan ensin Jumalan Sanasta, mitä Hän sanoo meille rukouksesta? Tämän jälkeen laitamme anomuksen vireille. Jos kokoonnumme yhdessä rukoilemaan, on tarpeen hiljentyä, Jumalan kasvojen edessä. On hyvä tutkia, onko tunnolla syntien painoja? Pyytää niitä anteeksi Herralta, ennen kuin aloitamme rukoukset. Synti, paholaisen tuotos, ei ole silloin esteenä rukouksille. Käymme hengellistä sotaa, syntiä ja paholaisen valtaa vastaan. Hengen miekka, Jumalan Sana, Raamattu, on syytä olla esillä. Voimme rukoillessa vedota Jumalan omaan Sanaan. Hengen miekka on lähellämme…kädessämme. Sana on sulautunut sydämeen.

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.” Jaak. 1. 6 -7.

Jeesus vapauttajamme

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5: 1. KR 33/38.

Maailmassa on käyty monia vapaustaisteluja. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, ovat nykyisen länsieurooppalaisen demokratian peruspilareita. Vanhassa Testamentissa on messiasennustuksia. Israelin kansa eli Rooman vallan alaisuudessa. Israelilaiset odottivat vapauttajaa, messiasta. Jeesuksen aloittaessa julkisen työnsä, israelilaiset odottivat, Jeesukselta paljon. He olettivat Jeesuksen olevan maalliseen valtaan vaikuttava vapauttaja. Näin ei käynyt, Jeesus ei tullut vapauttamaan ihmisiä roomalaisten alaisuudesta, Hän tuli tekemään Jumalan tahdon. Jeesus sanoo: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.” Hepr. 10: 7.

Jeesuksen tehtävä hengellinen, ei yhteiskunnallinen. Jeesuksen tehtävä ei ollut olla Israelin kansan vapaustaitelijana. Jeesus tuli vapauttamaan koko maailmaa koskevasta orjuudesta. Hän tuli kaikkien ihmisten vapauttajaksi. Jumala oli voidellut Jeesuksen, vapauttamaan ihmiskunnan, synnistä ja synnin seurauksista. Jeesuksen tehtävä oli suurempi, kuin kukaan osasi odottaa.

”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut
julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,
panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, ilo öljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan.” Jes. 61. 1 – 3. KR 33/ 38. Hengellisesti köyhä ihmiskunta saa kuulla Jeesukselta ilosanomaa.

Ilman Jeesusta, ihminen on synnin orjuudessa, paholaisen vankina. Synnin kahleissa elävä ihminen ei voi olla vapaa. Synnin kahleissa elävä ihminen joutuu kärsimään synneistä aiheutuvissa kärsimyksissä. Synti tekee ihmisen elämästä sietämättömän. Paholaisen aiheuttamat synnin kiroukset poistuvat, vain Jeesuksen avulla.

Vanhan Testamentin papit uhrasivat uhrialttarilla, uhreja ihmisten syntien sovitukseksi. Mitkään viattomat eläimet eivät olisi riittäneet sovittamaan koko maailman ihmisten syntejä. Ennen ihmisen luomista, Jumala tiesi, mikä ihmisestä tulisi. Hänet asetettiin täydellisenä, synnittömänä Eedenin paratiisiin. Ensimmäiset ihmiset Adam ja Eeva, olivat viattomia, täydellisiä…Luojansa kuvia. Kunnes paholainen petti, lupasi paljon, mutta valehteli ja petti Eevan ja Adamin. Ihminen uskoi paholaisen valheet. Ihminen sai lankeemuksessa synnin seuraukset osakseen. Kaiken pahuuden, mitä vielä tänäkin päivänä näemme ympärillämme. Mitä näemme? Petosta, valhetta, rikollisuutta, murhia, rakkaudettomuutta, sekä vihaa. Ihmisen viha saa aikaan sotia ja murhia, loputonta pahuutta. Saimme mukaamme myös sairaudet ja ruumiin, joka kuolee. Kuolematon sielumme jäi, mutta sekin on synnin sokaisema, eikä näe Kristuksen valoa. Toivonta – ajattelet.

Onneksi Jumala suuressa rakkaudessaan on armollinen ja laupias. Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen, Vapauttajan.

”Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.” Jes. 42. 5 -7. KR 33/38.

Jeesuksen Kristuksen elämäänsä ottanut, alkaa nähdä kaikki kirkkaammin. Pimeys joka synnin seurauksena on ollut elämässä, väistyy. Kristus alkaa valaista sieluamme. Hengellisesti kuollut sielumme virkoaa eloon. Näemme itsemme täysin turmeltuneina, synnin ja pahuuden pesänä. Syyllisenä moneen Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. Monien ihmissuhteiden särkyminen on synnillisen ja itsekään elämän seurausta. Pahempaa kuin rakkaudettomuus, on välinpitämättömyys, joka ihmisellä on ilman Kristuksen antamaa rakkautta. Syntisyytemme seuraukset alkavat syyttää omaatuntoa. Pyhä Henki tekee työtään. On suurta armoa, jos saamme herätä synnin unesta, nähdä itsemme täysin turmeltuneina. Tähän saumaan tulee Kristuksen armo, ja ristin sovitustyö avuksemme. Jos näin ei olisi, meillä ei olisi tulevaisuutta eikä toivoa paremmasta. Olisimme myyty paholaiselle. Kristus kuningasten Kuningas, voitti ristin kuolemalla ja ylösnousemuksellaan, paholaisen vallan ja voiman. Käärmeen hahmossa Edenin paratiisissa esiintynyt paholainen, on murskattu. Kristus voitti ja voittaa. Hän on jokaisen syntisen Vapahtaja. Minkä Pyhän Hengen valo paljastaa, sen Jeesuksen maahan vuotanut veri puhdistaa. Syntielämäänsä katuva saa kaiken anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Se hetki on ihmeellinen, kun syntinen saa kohdata Jeesuksen. Evankeliumin ilosanoma tulee eläväksi elämässäsi. Olet vapaa, ja vapauttajasi, Jeesus Kristus elää tämän jälkeen sydämessäsi. Kuolematon sielusi on saanut uuden Hengen. Pyhä Henki, Jumalan Henki asuu sinussa. Elämäsi saa uuden sisällön ja arvomaailma vaihtuu.

Toivottomalle on toivoa tarjolla

”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?” Room. 8: 24. KR 33/38.

Vieläkö kaikki muuttuu paremmaksi? Löytyykö vielä hyvää ja kaunista maailmasta? Meidän monien ajatukset risteilevät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Elämme monella tavalla epävarmassa ajassa. Elämä on täynnä epävarmuus tekijöitä. Inhimillinen toivo, sisältää myös epävarmuuden. Epävarmuus tuo ihmiselle haasteita, se antaa kuin suola janon. Janon etsiä parempaa, pyrkiä parempaan tulevaisuuteen. Ihminen tuntee suurten kysymysten edessä, itsensä pieneksi ja avuttomaksi. Toivotaan parasta, toivottelu ei riitä. ” Oi, jospa vielä paremmaksi kaikki muuttuisi,” ei riitä.

Meillä kristityillä, jotka tunnustamme, Jeesus on Herra ja pelastajamme. Meillä on toivo, iloinen odotus, paremmasta. Apostoli Paavalin ajatus, luottamisesta toivoon, joka ei vielä näy, tuntuu omituiselta. Kuitenkin Paavalin ajatuksessa on vahva varmuus. ” Toivossa me olemme pelastetut.” Omistamme jo pelastuksen, vaikka sitä emme vielä näe. Pelastumme tästä ajasta, joka on sekaisin ja kaoottisessa tilassa.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” 1. Piet. 1. 3 – 5. KR 33/38.

Jumalan laupeus ja rakkaus, on saanut meissä aikaan tahdon ja halun, löytää pelastaja. Jeesus Kristus on meidän kristittyjen toivon ankkuri. Olemme saaneet armon löytää syntiemme sovittajan. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Vapahtajamme. Hän kuoli Golgatan ristillä ja sovitti koko maailman synnit. Hän sovitti myös jokaisen yksilö ihmisen synnit. Hänen omanaan saamme luottaa Kristuksen sovitustyöhön. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1: 9. Tämä on todistus siitä, että jokainen syntejään katuva, ja ne tunnustava, sekä ne hylkäävä, saa syntinsä anteeksi, Kristuksen Golgatan täytetyssä työssä. Jumala rakasti ensin syntistä ihmistä ja veti puoleensa armosta. Pyhä Henki sytytti meissä uskon kipinän, joka herätti synnintunnon ja kaipuun paremmasta. Meidän synnin sokaisemat silmämme avautuivat näkemään, ettei meillä ole ilman Kristusta, tulevaisuutta, eikä toivoa. Olemme ilman Jumalaa maailmassa. Sokeus on peittänyt näkemästä, rakastavan Jumalan. Olemme sokeina kieltäneet Hänen olemassaolonsa. Suurin syntimme on se, että kiellämme, ettei Jumalaa ole.

”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17. 24 – 28. KR 33/38.

Jokainen Kristuksen elämänsä Herrakseen ja Vapahtajakseen ottanut, todistaa siitä, että rakastava Jumala on. Hänen maailmaan lähettämä Poikansa Jeesus Kristus, on ristin kuolemallaan sovittanut kaiken vihollisuuden, Jumalan ja ihmisten väliltä. Yhteys Isään Jumalaan on auki. Golgan ristillä vuodatettiin viaton veri, minun ja sinun syntiemme sovitukseksi. Uhrikaritsa Jeesus Kristus elää. Hän voitti kuoleman ja paholaisen vallan ja voiman. Jokainen Kristuksen oma saa elää. Saamme toivossa luottaa Vapahtajaamme. Usko on yksinkertainen asia.

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 7 -8. 9. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1:9.

Tunnustamme syntimme ja pyydämme armoa, saadaksemme syntimme anteeksi. Silloin nöyrtynyt ihminen saa kokea Pyhän veren puhdistuksen. Jeesus tulee sydämeen asumaan ja Hänen rauhansa täyttää mielemme ja iloitsemme Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki tulee puhtaaseen sydämeen. Maailmassa olevat aarteet ja mieltymykset, maailman rikkaudet tulevat tomun arvoiseksi. Kristuksen sisäinen tunteminen, on paljon parempaa ja kalliimpaa. Maailmassa oleva on ajallista, mutta Kristuksessa saamme ikuista. Ennen aikojen alkua olleita, Jumalan valtakunnan rikkauksia. Saamme maistiaisia tulevasta ajasta. Ikuisuuden valtakunnasta, joka ei katoa. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hepr. 11: 1. KR 33/38.