Herra on turvamme

”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.” Ps. 20: 8. KR 33/ 38.

Ihminen on kautta aikojen etsinyt itselleen turvaa. Pieni lapsi saa turvan vanhempien sylistä ja läsnäolosta. Vanhempien antama huolenpito on lapsen ensimmäinen kokemus turvallisuudesta. Se on perusta, mihin luodaan turvallinen tulevaisuus. Turvallisessa kodissa, vanhempien läsnäolossa varttuu tasapainoinen lapsi. Kodin lämpö ja rakkaus, ovat pohja, myöhemmin rakentuvalle hengelliselle pohjalle. Isä on lapsen ensimmäinen Jumalan kuva. Vahva isähahmo, isän turvallinen olemus, luovat lapselle kuvan, Jumalasta. Taivaallinen Isä on turvamme, johon myöhemmin turvaudumme elämämme aikana.

Vartuttuamme aikuiseksi, elinympäristömme laajenee, kodista kodin ulkopuolelle. Turvaverkostomme laajenee. Lähellä olevat ihmiset, joko lisäävät turvallisuutta, tai saavat meidät varautuneeksi jopa pelokkaiksi. Jos varhainen kokemus turvallisuudesta on ollut ontuvaa, huonot kokemukset ihmisten kanssa, kasvattavat lisää turvattomuutta.

Jos varhaiseen lapsuuteen on kuulunut, myös turvallinen opetus hengellisistä asioista ja perheessä on lapselle annettu tietoa, rakastavasta taivaan Isästä. Silloin lapsi tietää varttuessaan, mistä löytää turvapaikan, silloin kun maailma murjoo. Monet aikuisena ovatkin sanoneet, että iltarukous on kuulunut hengelliseen kasvuun jo varhaislapsuudesta saakka. Onko turvallisempaa syliä, kuin Jumalan syli? ”Jumalan kämmenellä, ei pelkää lintunen.” lauletaan lasten hengellisessä laulussa. Laulu jatkuu, ”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen, kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä, ei kukaan ole turvaton.” Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä.

Harvoin lapsen usko ja turvallinen Jumala-suhde säilyvät aikuisuuteen saakka. Meidän synnillinen olemus on taipuvainen etsimään, omanlaisia jumalia. Monet etääntyvät lapsuuden uskosta ja joidenkin tie vie hyvin etäälle rakastavasta Jumalasta. Unohdetaan lapsuuden kodin antamat opetukset. Ihminen on kapinallinen ja tahtoo kokeilla, sen, mitä käärme sanoi Eevalle paratiisissa. ” Onko Jumala todella sanonut, ettei saa ottaa oikean ja väärän tiedon puusta?” Utelias ihminen lähtee kokeilemaan, miten tässä minun käy? Pärjäänkö omillani? Jos tässä vaiheessa on lapsuuden kodista saadut, juuret ja siivet, ja ne kestävät, ei kokeilu pääse ryöstäytymään pahasti väärille urille. Kokeilu johtaa hengelliseen etsikkoaikaan ja hengelliseen herätykseen. Löydetään rakastava Jeesus Kristus, ja luodaan uusi kestävä pohja elämälle. Saadaan usko, että Jumala valvoo omiaan. Hän hoitaa ja vahvistaa, kuivissa elämän erämaissa. Vaikeuksien kohdatessa on turva, luotetaan suureen Jumalaan.

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.”
Ps. 46. 2 – 4. KR 33/38.

Jumala on ihmisen paras turva. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pyhän Henkensä kanssa, on Hänen omiensa kanssa. Hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, ja rukoilee meidän jokaisen puolesta. Maailmassa ei ole toisia jumalia, jotka rukoilevat. Kaikki toiset jumalat ovat kuolleet, Jeesus Kristus elää. Hän on väkevämpi kuin kuolema. Väkevämpi kuin Hänen vastustansa paholainen on. Kristus Jeesus murskasi paholaisen pään. Jotenka ei ole toista Jumalaa, joka tämän voi tehdä. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus.

”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.” Ps. 20: 8. KR 33/ 38.

Kautta aikojen, on etsitty jotakin lisäturvaa elämään. Sotaan on varustauduttu, hevosin ja ratsuin. Ainut, joka luotti kivilinkoon, oli pieni poika Daavid. Hän voitti väkevän Goljatin kivenmurikalla. Toiset ihmiset ovat tarvinneet kiveä järeämpiä aseita, turvatakseen itsensä ja läheisensä, maansa ja kansansa. Yksilö ihminen turvautuu huonojen aikojen varalle, sijoittamalla varojaan pankkitilille, maatiloihin, metsiin, osakkeisiin ja vakuutetaan omaisuus ja hankitaan sairauden varalle vakuutuksia.

Nämä eivät itsessään ole huono asia. Huonoksi ne muuttuvat, jos sydän kiintyy näihin. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
1. Joh. 2. 15 – 17. KR 33/38.

Jumalan lapsen vahva turva on ikiaikojen Jumala. Uskovan kristityn ei tarvitse olla pelon vallassa. Liian helposti pelko hiipii mieleen, koska me olemme tuntevia ihmisiä. Meidän sielumme on silti turvassa, vaikka tunteemme vaihtelevat. Uskomme ei ole tunteistamme kiinni. Jumala on suurempi kuin meidän ajatuksemme ja tunteemme. Jos sydämemme ei syytä meitä mistään, voimme rauhoittaa mielemme ja luottaa Herran Sanaan. Hän on meidän turvamme, ja hädässä apumme. Hän on kanssamme, elämämme jokaisena hetkenä. Hän ei omaansa hylkää, eikä jätä.

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.
Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. –
Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani”. – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. – ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.”
Ps. 91. 1 – 16. KR 33/38.

@LR

 

 

This entry was posted on 13.10.2018. Bookmark the permalink.