” Katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” Room. 14: 17. KR 33/38.
Yksi aikamme ilmiöistä on, etsiä oikeaa Jumalaa, ja oikeaa uskoa. Ihmiset juoksevat eri hengellisissä tilaisuuksissa, löytääkseen oikean uskon. Monelle on oikea Jumala kadoksissa.
Onhan maailmassa uskontoja, ja on jumalia. Vanhan Testamentin aikana, ihmiset jo palvoivat epäjumalia. Jumalien etsintä ei ole vierasta. Erään uskonnon tunnus on, ” vain kansa kaikkivaltias.” Ihmiset ovat kaikkivaltiaita, he ovat asettuneet jumalan asemaan. Muuta jumalaa ei tarvita. Edellä mainittu uskonto lähtee, jo Eedenin paratiisista. ” Tulette kuin Jumala tietämään, hyvän ja pahan.” Näinhän se luvattiin, Eevalle, jos ottaa kielletystä, hyvän- ja pahantiedon puusta hedelmän. Käärmeenä esiintynyt paholainen, valehteli Eevalle. Eeva uskoi käärmeen valheen. Tästä saakka me ihmiset olemme olleet taipuvaisia uskomaan valhetietoa. Tämä maailma on paholaisen pelikenttä ja ihmiset pelinappuloita. Pelinappulaksi meidät asetetaan, heti kun synnymme tähän maailmaan, koska meissä on perisynti. Olemme jokainen osallisia Adamin ja Eevan lankeemukseen. Vastasyntynyt lapsi, ei ole tehnyt yhtäkään tekoa, eikä tiedä hyvästä, eikä pahasta. Jotenka vastasyntynyt lapsi on taivaskelpoinen ja viaton. Tämä siihen saakka, kunnes lapsi oppii erottamaan, hyvän ja pahan, tässä vaiheessa, lapsella alkaa vastuu tekemisistään. Vastasyntyneellä on sisäinen tieto Jumalasta. Viaton lapsi on taivaskelpoinen, huolimatta siitä, että hänellä on syntymälahjaksi saatu perisynti. Minkä vuoksi näin, siitä myöhemmin.
Ihminen, joka on luonnontilassa elävä, eli hänellä ei ole tietoa Jumalasta. Hänellä on sisäinen tiedottaja, omantunnon ääni. Jokaisella ihmisellä on elävä sielu ja siten myös omatunto, joka kolkuttaa heti, väärinteot hetkellä. Jumala kuiskaa elävään sieluun, ” rikoit yhtä tai useampaa käskyäni, ja lakiani.”
” Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17: 28. KR 33/38.
Jumala kadoksissa. Jokainen ihminen tarvitsee korkeamman auktoriteetin, mihin turvata. Ihminen on itsessään pieni ja avuton. Ihminen, omalla viisaudellaan, voi edistää turvallisuutta maailmassa. Hän voi määrättyyn pisteeseen saakka, tuntea itsensä turvatuksi. Ihmisen sisäinen turvallisuuden tunne, kehittyy varhaislapsuuden aikana. Tämä turvallisuuden tunne auttaa paljon. Se on kuitenkin tunne. Tunteista pitää huomioida, ne vaihtelevat ja muuttuvat, olosuhteiden myötä. Tunteista ei ole pysyväksi turvaksi. Hyvä ammatti ja säännölliset tulot, antavat turvaa. Hyvä terveys ja onnellinen perhe-elämä, lapset, ja läheiset, antavat turvallisuuden tunnetta. Niin…jälleen tunnetta, ei kestävää turvaa. Paljon voi ihminen tehdä itselleen, saadakseen turvallisen olon. Itse tehdyt turvat, eivät voi korvata korkeampaa auktoriteettia…Jumalaa. Maailmaan on syntynyt ihmisiä, heistä ovat ihmiset, joitakin korottaneet jumalan asemaan. Näiden ihmisten ympärille on muodostunut uskonnollisia ryhmittymiä. Ihmisten ympärille rakennettu uskonto, on kulttiuskontoa.
Edelleen Jumala on kadoksissa. Raamattu sanoo: ” ” Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17: 28. KR 33/38. Näin ollen Jumala ei voi olla kadoksissa, eikä Häntä tarvitse etsiä. Jumala on Pyhän Henkensä kanssa, kaikkialla läsnä oleva persoona. Hän, Jumala, loi kaikki, mitä on olemassa. Hän on Kaikkivaltias. Hänen muovatessaan ensimmäisen ihmisen omin käsin. Pyöritteli ja muovasi, savesta ihmisen. Teki oman kuvansa. Hän henkäisi ihmiseen Elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä sielu. ” Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139: 16. KR 33/38. Hän elävä Jumala näkee sinut ja minut näin tarkkaan, ja tietää kaikki meistä. Meidän päivämme on kirjoitettu Jumalan kirjaan, ennen kuin olemme syntyneet, tähän maailmaan. Turvallisissa käsissä olemme, suuren Jumalan kämmenellä.
Ihmisten jalustalle korottamat jumalat, ovat aikansa eläneet ja opettaneet kannattajiaan, mutta heissä on joitakin ominaisuuksia, jotka tekevät heistä epätäydellisiä jumalia. Ensin, yksikään ihmisen jalustalle nostama jumala, ei ole ollut aikojen alusta saakka. He eivät ole luoneet kaikkea, mitä on olemassa. Ihminen on jäänyt heiltä muovaamatta. He eivät ole, Minä, se, joka Minä olen. Jumala. Ja kaiken tämän lisäksi ihmisten jumalat, ovat kuolleet ja maatuneet maaksi. He kyllä nousevat kerran eloon haudoistaan, mistä Raamattu kertoo. Hänen Sanansa arvioi heidän tekonsa. Samoin käy ihmisten tekemien jumaliin uskoville.
”Minä olen, se mikä Minä olen.” 2. Moos. 3: 18. KR 33/38. Lue loppuun