Elävä Jumala

” Katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” Room. 14: 17. KR 33/38.

Yksi aikamme ilmiöistä on, etsiä oikeaa Jumalaa, ja oikeaa uskoa. Ihmiset juoksevat eri hengellisissä tilaisuuksissa, löytääkseen oikean uskon. Monelle on oikea Jumala kadoksissa.

Onhan maailmassa uskontoja, ja on jumalia. Vanhan Testamentin aikana, ihmiset jo palvoivat epäjumalia. Jumalien etsintä ei ole vierasta. Erään uskonnon tunnus on, ” vain kansa kaikkivaltias.” Ihmiset ovat kaikkivaltiaita, he ovat asettuneet jumalan asemaan. Muuta jumalaa ei tarvita. Edellä mainittu uskonto lähtee, jo Eedenin paratiisista. ” Tulette kuin Jumala tietämään, hyvän ja pahan.” Näinhän se luvattiin, Eevalle, jos ottaa kielletystä, hyvän- ja pahantiedon puusta hedelmän. Käärmeenä esiintynyt paholainen, valehteli Eevalle. Eeva uskoi käärmeen valheen. Tästä saakka me ihmiset olemme olleet taipuvaisia uskomaan valhetietoa. Tämä maailma on paholaisen pelikenttä ja ihmiset pelinappuloita. Pelinappulaksi meidät asetetaan, heti kun synnymme tähän maailmaan, koska meissä on perisynti. Olemme jokainen osallisia Adamin ja Eevan lankeemukseen. Vastasyntynyt lapsi, ei ole tehnyt yhtäkään tekoa, eikä tiedä hyvästä, eikä pahasta. Jotenka vastasyntynyt lapsi on taivaskelpoinen ja viaton. Tämä siihen saakka, kunnes lapsi oppii erottamaan, hyvän ja pahan, tässä vaiheessa, lapsella alkaa vastuu tekemisistään. Vastasyntyneellä on sisäinen tieto Jumalasta. Viaton lapsi on taivaskelpoinen, huolimatta siitä, että hänellä on syntymälahjaksi saatu perisynti. Minkä vuoksi näin, siitä myöhemmin.

Ihminen, joka on luonnontilassa elävä, eli hänellä ei ole tietoa Jumalasta. Hänellä on sisäinen tiedottaja, omantunnon ääni. Jokaisella ihmisellä on elävä sielu ja siten myös omatunto, joka kolkuttaa heti, väärinteot hetkellä. Jumala kuiskaa elävään sieluun, ” rikoit yhtä tai useampaa käskyäni, ja lakiani.”

” Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17: 28. KR 33/38.

Jumala kadoksissa. Jokainen ihminen tarvitsee korkeamman auktoriteetin, mihin turvata. Ihminen on itsessään pieni ja avuton. Ihminen, omalla viisaudellaan, voi edistää turvallisuutta maailmassa. Hän voi määrättyyn pisteeseen saakka, tuntea itsensä turvatuksi. Ihmisen sisäinen turvallisuuden tunne, kehittyy varhaislapsuuden aikana. Tämä turvallisuuden tunne auttaa paljon. Se on kuitenkin tunne. Tunteista pitää huomioida, ne vaihtelevat ja muuttuvat, olosuhteiden myötä. Tunteista ei ole pysyväksi turvaksi. Hyvä ammatti ja säännölliset tulot, antavat turvaa. Hyvä terveys ja onnellinen perhe-elämä, lapset, ja läheiset, antavat turvallisuuden tunnetta. Niin…jälleen tunnetta, ei kestävää turvaa. Paljon voi ihminen tehdä itselleen, saadakseen turvallisen olon. Itse tehdyt turvat, eivät voi korvata korkeampaa auktoriteettia…Jumalaa. Maailmaan on syntynyt ihmisiä, heistä ovat ihmiset, joitakin korottaneet jumalan asemaan. Näiden ihmisten ympärille on muodostunut uskonnollisia ryhmittymiä. Ihmisten ympärille rakennettu uskonto, on kulttiuskontoa.

Edelleen Jumala on kadoksissa. Raamattu sanoo: ” ” Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17: 28. KR 33/38. Näin ollen Jumala ei voi olla kadoksissa, eikä Häntä tarvitse etsiä. Jumala on Pyhän Henkensä kanssa, kaikkialla läsnä oleva persoona. Hän, Jumala, loi kaikki, mitä on olemassa. Hän on Kaikkivaltias. Hänen muovatessaan ensimmäisen ihmisen omin käsin. Pyöritteli ja muovasi, savesta ihmisen. Teki oman kuvansa. Hän henkäisi ihmiseen Elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä sielu. ” Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139: 16. KR 33/38. Hän elävä Jumala näkee sinut ja minut näin tarkkaan, ja tietää kaikki meistä. Meidän päivämme on kirjoitettu Jumalan kirjaan, ennen kuin olemme syntyneet, tähän maailmaan. Turvallisissa käsissä olemme, suuren Jumalan kämmenellä.

Ihmisten jalustalle korottamat jumalat, ovat aikansa eläneet ja opettaneet kannattajiaan, mutta heissä on joitakin ominaisuuksia, jotka tekevät heistä epätäydellisiä jumalia. Ensin, yksikään ihmisen jalustalle nostama jumala, ei ole ollut aikojen alusta saakka. He eivät ole luoneet kaikkea, mitä on olemassa. Ihminen on jäänyt heiltä muovaamatta. He eivät ole, Minä, se, joka Minä olen. Jumala. Ja kaiken tämän lisäksi ihmisten jumalat, ovat kuolleet ja maatuneet maaksi. He kyllä nousevat kerran eloon haudoistaan, mistä Raamattu kertoo. Hänen Sanansa arvioi heidän tekonsa. Samoin käy ihmisten tekemien jumaliin uskoville.

”Minä olen, se mikä Minä olen.” 2. Moos. 3: 18. KR 33/38. 

Jumala mistä kirjoitan, on ikiaikojen Jumala. Hän on ollut aikojen alusta, aina ja iankaikkisesta, iankaikkiseen. Hän rakastaa syntiin langennutta ihmistä. Mutta vihaa syntiä, vihaa kaikkia pahoja tekoja, joita ihminen tekee. Pahin synti ja pahateko on, ettei uskota tähän Jumalaan. Jumalani rakkaudessaan, lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Jeesus Kristus, tuli ihmiseksi keskuuteemme. Jumala meidän keskellemme. Hän palveli ja näytti esimerkillään, miten meidän pitää elää. Hän paransi sairaat. Hän tuli, osoittamaan tien, joka johtaa ikuiseen elämään. Häntä uskonnolliset ihmiset vihasivat, koska Hän puhui heille, niin kuin se, jolla on valta, ei, niin kuin kirjanoppineet. Hän alensi itsensä ja otti, kaikkien aikojen ihmisten pahat teot, rikokset ja synnit päällensä. Hänen palvelustyönsä päättyi traagisella tavalla. Juudas, joka kavalsi Jeesuksen, oli petturi. Hän ilmoitti Jeesuksen vihaajille, missä Jeesus oleskeli. Kiinniottajille, Jeesus sanoi, ” Minä se olen.” Toistamiseen Jumala ilmoitti, ” Minä olen se, joka Minä olen.” Jeesus olisi voinut suunsa henkäyksellä, surmata vihaajansa. Hänessä oli Jumalan Voima. Hän ei kuitenkaan tehnyt tätä, koska kaikkien kirjoitusten Hänestä piti toteutua. Hän rakasti vihaajiaan ja tiesi, että kaikki, mitä Hän tuon hetken jälkeen tulee kokemaan, on ihmisten parhaaksi. Hän tiesi, mikä on Hänen lähettäjänsä, Isän tahto. Hän noudatti Jumalan tahtoa, enemmän kuin omaa mukavuuttaan.

Matka Golgatalle alkoi. Kidutusten, ruoskinnan, pitkien piinaavien kuulustelujen jälkeen. Hiljaa kuin lammas joka teuraaksi viedään, ei Hänkään suutansa avannut. Hänestä tehtiin teuraslammas. Ristillä ryövärien rinnalla, Hän armahti katuvaa toista ryöväriä. Toisen pilkatessa kuoleman edessäkin Jumalaa. Armo ja rakkaus, eivät kelvanneet, tälle ryövärille. Uhrikaritsa, viaton Karitsa, joka pois otti maailman synnit, sairaudet, kivut, tuskat, sen perisynnin, jota kannamme olemuksessamme. Kristuksen ristin työ tekee, vastasyntyneestä, ja pienestä lapsesta taivaskelpoisen… sellaisenaan. Rakkauden Jumala, Jeesus Kristus, kallisti päänsä, ja antoi Henkensä. Hetki pysäytti kaikki läsnäolevat. Maanjäristyksen ja temppelin esiripun repeäminen, olivat merkkinä ihmisille, ettei ole tavallisesta teloituksesta kyse. Taivaalliset voimat olivat liikkeellä. Matka seimestä, ristille oli päättynyt. Läsnäolijoiden oli tunnustettava, ” Totisesti tämä oli Jumalan Poika.” Golgatan kummulle laskeutui syvä hiljaisuus.

Hautaa vartioitiin tarkasti, oli pelko, että Jeesuksen ystävät, opetuslapset vievät Mestarinsa ruumiin. Iso kivi ja vartija haudalla takasivat hautarauhan. Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta, ei pidätä kivet, eivätkä vartijat.

”Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan
ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut.
Nämä sanoivat hänelle: ”Vaimo, mitä itket?” Hän sanoi heille: ”Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet.”
Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?” Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: ”Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Maria!” Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: ”Rabbuuni!” se on: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”
Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut.”
Joh. 20. 11 -17. KR 33/38.

Jeesus Kristus elää, Hän kuoli, mutta heräisi eloon. Jumalani elää ja jokainen joka, uskoo Häneen, saa lahjaksi armon ja synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Ainoa Jumala, joka elää, aina ja ikuisesti. Jokainen, joka Hänet tunnustaa Herrakseen ja Vapahtajakseen, saa lahjaksi ikuisen elämän.

” Niin ei nyt ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8: 1- 2. KR 33/38.

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4: 12. KR 33/38.

” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” Luuk. 5. 31- 32. KR 33/38.

Uhraa sinä lukijasi koko syntikuorma Kristukselle, saat vastalahjaksi, kaikki syntisi anteeksi ja katoamaton kuolematon sielusi pääsee, pelastettuna ikuiseen elämään. Meidän ei kenenkään tarvitse uhrata itseämme ja henkeämme, eikä toisten henkeä, saadaksemme sielullemme rauhan ja vapauden. Kristus Jeesus, on kaikki tehnyt puolestamme. Armosta me pelastumme, emme tekojemme ansiosta. Kaikki on Jumalan lahjaa. Elävä Jumala on löydettävissä, ja Hän etsii sinua. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on kaikkien aikojen Jumala.

@LR

This entry was posted on 30.11.2018. Bookmark the permalink.