Herra on minun paimeneni

” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23: 1. KR 33/38.

Ei minulta mitään puutu, en tarvitse mitään, on kaikkea yllin kyllin. Näin on, omistetaan jo paljon, ja monenlaista. Kuitenkin olemme tyytymättömiä. Jotakin silti puutuu. Kuten eräs asian ilmaisi, ”ei minulta, mitään puutu, mutta puuttuu kuitenkin.” Puuttuu kuitenkin…

Daavid oli paimenpoika Betlehemistä. Hän oli Iisain kahdeksasta pojasta nuorin. Paimenessa ollessaan hän oli oppinut puolustamaan lampaita, silloin kun petoeläimet hyökkäsivät lammaslaumaan. Hän osasi taitavasti hätistää pedot pois laumasta. Luultavasti hän käytti kivilinkoa ahkerasti, petoja pois ajaessa. Jos paimenessa ollessa kivilinko oli ahkerassa käytössä. Tositoimiin, Daavid joutui taistellessaan suurta aseistettua Goljatia vastaan. Kivilinko ja viisi kiveä, sekä rohkea Daavid. Daavid, kävelee Goljatia vastaan. Kivilinko on valmiudessa. Goljat ärjyy ja puhkuu vihaa. Tilanne näyttää uhkaavalta. Äkkiä Daavid kohottaa kätensä, käsi on jännitettynä…hellittää ja linkoaa kivet, Goljatia kohti. Kivet kimpoaa lingosta, liitävät ilmassa . . . ja yksi osuu suoraan Goljatin otsaan. Mahtava jättiläinen, Goljat, makaa maassa…Goljat oli kohdannut pienen paimen pojan…voittajansa. Kivilinko oli tehnyt tehtävänsä. Mahtava on matalana maassa, henki poissa. Tehtävä oli tehty ja elämä jatkui paimenpoikana.

Profeetta Samuel käveli kohti taloa. Perille päästyään hän kyseli, ” missä on Daavid?” Daavid tuli kedolta paimenesta. Samuelilla oli tehtävä. Hän voiteli Daavidin kuninkaaksi, koska Herra oli käskenyt:

”Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” 1 Sam. 16:1.

Samuel voiteli Daavidin. ”Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” 1 Sam. 16:13.

Paimenpojasta tuli Jumalan mielen mukainen kuningas. Tämä oli vasta alkua. Jumalan valitsemat palvelijat joutuvat ensin koulutukseen. Saattaa kestää vuosia, ja elämässä tapahtuu kaikkea muuta, kuin mitä Jumalan palvelijan luulisi tarvitsevan. Moni epäilee kutsumustaan, koulutuksessa ollessaan. Monien vaiheiden jälkeen, kutsumus alkaa toteutua. Jumala, vie valintansa aina loppuun saakka. Hän ei kutsumistaan kadu.

Daavidin elämään kuului menestystä. Hänestä tuli kuningas. Hän oli kuninkaana suuri hallitsija. Suurella hallisijalla ja kuninkaalla, oli syntisen ihmisen luonto. Hän oli vain ihminen. Hän valehteli ja teki aviorikoksen. Tästä syntyi lapsi. Daavid murhautti ystävänsä. Menestys toi vaikutusvaltaa, mutta menestyksellä on aina toinen puoli. Daavid ei ollut poikkeus, ihminen helposti hyvinä päivinä, unohtaa ihmisyyden. Vahvinkin ihminen on itsessään syntinen, heikko, lankeava. Daavid on tästä hyvä esimerkki. Raamattu on realistinen kirja. Raamattu ei kaunistele, eikä peittele syntejä. Synnit tuodaan esille, huolimatta siitä, että kyseessä on kuningas.

Daavidin luonne on ihailtava. Hänen Jumala-suhde oli vilpitön. Daavid oli nöyrä. Hän katui syntejään. Pieni paimenpoika oli nöyrä Jumalan edessä, elämänsä loppuun saakka. Me kaikki ihmiset tarvitsemme armoa ja anteeksi antoa. Meidän on vain nöyrryttävä, Jumalan edessä ja tunnustettava, syntimme ja pahat tekomme. ” Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka tunnustaa ne, ja hylkää, se saa armon.” Sananl. 23: 18.

Daavid ei puolustele tekojaan. Hän sanoo. ” Olen tehnyt syntiä, Herraa vastaan.” Suuri kuningas Daavid, rukoilee.

”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.” Ps. 51:3-6.

Suora tunnustaminen, sai Jumalalta armahduksen ja anteeksiannon. Daavid joutui, tekojaan sovittamaan, raskaasti. Kuitenkin Jumala oli edelleen kutsumuksensa takana. Daavidin hallitsijakaudella, toteutui Jumalan Abrahamille antama lupaus, luvatusta maasta. ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka…” Moos. 15:18-21.

Daavidin elämän eri vaiheet, on lyhyesti nyt esitelty. Daavidin paimen psalmi on kiitoslaulu Jumalalle. ” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23: 1.

Herra oli Daavidin paimenena. Hänen Jumala-suhde pysyi vakaana, Jumalan edessä. Hän oli nöyrä Herran palvelija. Daavid sai kokea, Jumalan vitsan ja sauvan lohdutuksen. Pimeissä laaksoissa hän ei pelännyt mitään pahaa. Herra oli Hänen kanssaan. Hän koki Herran lohduttavan pimeinä aikoina.

” Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet, minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” Ps. 23: 4.

Sama lohdutus on meidän jokaisen saatavilla, jos seuraamme Kristusta Jeesusta, vakaalla ja nöyrällä sydämellä. Herra virvoittaa meidän sieluamme, niin kuin Hän virvoitti Daavidin sielua. Ongelmat ja vaikeudet kuuluvat yltäkylläiseen elämään. ”Herran nimi on vahva turva, vanhurskas juoksee sinne, ja saa avun. ” Sananl. 18: 10.

Daavidilla oli vaikeita ihmisiä kohdattavana. Ihmiset kadehtivat Daavidia menestymisen päivinä. Hänellä oli vihollisia ympärillään. Jumala antaa joskus pahan palvella, Hänen tarkoituksiaan. Eikä paholainen ollut kaukana, Daavidinkaan elämästä. Olihan hän Jumalan valittu palvelija, häntä jos ketä, paholainen yritti saada ansaan. Onnistuikin aikeissaan. Paholaisen onnea kesti vain lyhyen aikaa. Daavid ei voinut olla tunnustamatta lankeemuksiaan, ja tämän jälkeen oli helppoa Daavidin sanoa.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.” Ps. 23: 5.

Herran Henki täytti Daavidin ja hän sai karkeloida ja iloita, Pyhän Hengen voitelussa. Jos oli tappion aikoja, oli myös onnen hetkiä. Niin kuin, meillä jokaisella on. ” Vuoroin mua, surut, ilot, kohtaa, vuoroin tunnen, tuskaa, onnea.”

”Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.” Ps. 23: 2-3.

Daavidin psalmi on täynnä lohdutusta, ja armoa. Herran rakkauden ja hyvyyden ylistystä. Hänelle Daavid antaa kunnian ja kiitoksen. Voiko silloin, mitään puuttua? Jos Herra Jeesus Kristus, on paimenesi ja elämäsi johtaja, sinulla on kaikki, mitä tarvitset. Hän antaa sinulle taivaalliset siunauksensa. Hänen armonsa ja laupeutensa on loppumatonta. Kun Herra Jeesus on kanssasi, mikä maanpäällä olisi parempaa, mihin kannattaa vaihtaa, rauha ja ilo, vapaus, jonka Jeesus Kristus antaa?

” Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saa asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Ps. 23: 6. Iankaikkisesta, iankaikkiseen, iankaikkisesta, iankaikkiseen, pysyy Hänen armonsa. Pysyy armonsa. Iankaikkisesti…

@LR

This entry was posted on 14.12.2018. Bookmark the permalink.