Synti on sielun syöpä

” Varmasti luottaen siihen, että Hän, joka on teissä alkanut hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. ” Fil. 1: 6. KR 33/38.

Uskoon tuleminen ja uudestisyntyminen Jumalan lapseksi, on elämämme tärkein asia. Usko ei ole meidän tekomme, vaan Jumala Pyhän Henkensä kautta, aloittaa meissä hyvän työnsä, joka johtaa Kristuksen läheiseen yhteyteen. Saamme kaikki, Jumalan tahdon vastaisen elämämme teot anteeksi, ja pääsemme uuden elämän alkuun. Meidän tehtävänä on vastata myöntävästi Jumalan kutsuun. Usko on lahja, se annetaan meille. Otammeko uskon lahjan vastaan, silloin kuin se meille tarjotaan, tai hylkäämmekö sen, valinta jää meille. Väkisin Kristus ei ketään pelasta. Myönteinen vastaus puoleltamme, antaa Kristukselle tilaisuuden, aloittaa hyvä työnsä meissä. Syntyminen Jumalan perheeseen, on alkua elinikäiselle prosessille, jonka päämääränä on ikuinen elämä Kristuksen kanssa. Tämän elämän aikana, meitä valmistetaan ikuiseen elämään.

Kristuksen löytäminen aloittaa uuden elämänvaiheen. Monilla on kuvitelmia, ja monesti opetetaan, että uskoon tulemisen jälkeen, kaikki ongelmat pyyhitään pois. Kuten rakkaussuhteessa ainakin, alku on ihanaa ja Kristukseen rakastunut, tuntee onnea ja iloa. Likainen entinen elämä on poissa, se tietysti keventää elämää. Syntitaakkaa on raskasta kantaa tunnolla.

Lapsi se on Jumalan lapsikin, ja Kristus aloittaa työnsä meissä. Olemme armahdettuja syntisiä. Kristuksella on tekemistä, saadakseen näkyviin meissä Jumalan kuvan. Se on synnin seurauksena, kaikkea muuta, kuin kaunista katseltavaa. Meissä ja meidän luonnossamme on synnin seuraukset lujasti kiinni. Jumalan Sanan puhdistavaa voimaa tarvitaan. Jumala on Pyhän Hengen avulla ensin herättänyt, näkemään, ettemme me omassa voimassamme voi tulla paremmiksi. Vaikka kävisimme minkälaista terapiaa lävitse, ne eivät poista meistä syntiä. Maton alle lakaistu syyllisyys ei poista ongelmia. Tarvitaan kirkas valo, näyttämään synti ja syyllisyys. Minkä valo paljastaa, sen Jumalan Pojan veri puhdistaa. Kristus on ihmisen valo ja Hänen Sanansa on lamppu, joka näyttää meille synnin ja pahat tekomme.

” Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12. KR 33/38.

Valossa elävä Jumalan lapsi, alkaa oppia tuntemaan itseään. Jumalan Sana Raamatussa, on tarkoitettu meidän parhaaksemme. Lukiessamme sitä, se näyttää meissä olevat viat ja virheet. Sana hioo meitä. Jumalan Sanan kaksiteräinen miekka, näyttää mitä tekoa me olemme. Kristukseen uskovina ja Hänen ominaan, me joudumme toteamaan Sanan valossa. ” Minussa, sen on minun lihassani, ei asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. ” Room. 7: 18. KR 33/38.

Aikojen alussa käärmeen pettäessä, ensimmäiset ihmiset, syyttivät toisiaan ja käärmettä. Me myös huomatessamme omat viat ja virheemme, alamme syyttää niistä toisia ihmisiä. Vanhemmat olivat niin läpikotaisin kurjia tapauksia, sen tähden olen tällainen. Isäni rakasti olutta ja alkoholia enemmän, kuin minua. He riitelivät ja lopulta erosivat, siksi minusta tuli tällainen. Verukkeita löytyy, miksi olen tällainen. Tietenkin lapsuuden kokemuksilla on osuutensa ihmisen myöhemmälle kehitykselle. Tätä ei voi tehdä olemattomaksi. Kaikesta huolimatta, aikuinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään.

Jumala vihaa hylkäämistä

” Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala.” Malk. 2: 16. KR 33/38.

Monia esineitä ja tavaroita tehdään aikanamme kertakäyttö tuotteiksi. Käytetään kerran ja heitetään jätteisiin. Ihmiset ovat alkaneet kokea tällaisen kulutuksen ongelmaksi. Jäteongelma alkaa olla ajassamme suuri vitsaus. Esineitä käytetään kerran ja heitetään pois, sama hylkääminen on levinnyt myös ihmissuhteisiin. Sosiaalisessa mediassa, otetaan kavereita, luvataan olla ystävä ja kaveri. Yksi poikkipuolinen sana, ja ystävä on delegoitu. Ihminen on esineen vertainen, ja leikitään tunteilla. Herkät ihmiset ottavat vakavasti tällaiset hylkäämiset, ja pahoittavat mielensä. He etenkin reagoivat voimakkaasti, joilla on ollut menneisyydessä hylkäämiskokemuksia.

Toinen ajassamme vallitseva ilmiö ovat avioerot. Jokainen avioliitto on ” onnenkauppaa.” Voidaan seurustella pitkään ja tutustua toisiinsa perusteellisesti. Rakastumisen huumassa, ihminen on ” sokea” toisen huonoille puolille. Rakastunut näkee rakastetun, vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Virheettömänä ja ihanana. Rakastunut ihminen alitajuisesti ”kätkee” huonot ominaisuudet itsestään. Pitää olla erittäin hyvä vaisto, nähdäkseen tämän ” kätketyn” puolen toisessa. Harvoinpa tätä tulee ajatelleeksi seurusteluaikana. Ollaan sokeita rakkaudesta.

Avioliitto solmitaan ja yhteiselämä alkaa. Kaksi täysin erilaisista perhetaustoista tulevaa ihmistä perustavat oman kodin. Molemmat tuovat lapsuudenkodin ominaisuuksia mukanaan yhteiseen kotiin. Myös aikaisemmat ihmissuhteet ovat hioneet jo ihmistä. Tämä hionta näkyy yhteisessä elämässä, ennemmin, tai myöhemmin. Elämän arvot voivat olla samanlaiset, kuitenkin niissä on vivahde eroja. Täysin kahta samalaista arvomaailmaa ei ole, vaikka päällisin puolin, näyttäisi olevan. Hengellinen tausta, on erilainen. Koska kristitty omaksuu vaikutteita siitä, ympäristöstä missä on elänyt. Monet uskovat, että kristityn uskovan kanssa, solmittu liitto on kestävällä pohjalla. Ihminen muuttuu ajan myötä, joten mikään, ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Vanhan polven kokeneet ovat sanoneet, ” siihen ne hinkuvat, ja siinä ne sitten vinkuvat.” Aina kaksi ihmistä tuo omat erilaiset ominaisuudet yhteiseen kotiin, ja näiden kanssa lähdetään elämän matkaa tekemään yhdessä. Avioliitto on solmittu Jumalan kasvojen edessä ja sukulaisten ja ystävien, todistaessa tapahtumaa. Papin aamen jälkeen lähdetään kirkosta ulos onnellisena.

Kuluu joitakin aikoja. Aviopari hiljalleen riisuu pois ” kätketyt” alitajuiset ominaisuudet. Arki on koittanut. Särmiä löytyy, eikä se virheetön puoliso, ollutkaan täysin virheetön. Nähdään arjen todellisuus. Jos joku väittää, että avioliitto on, vain pelkkää myötämäkeä, aina menee ihanasti, eikä koskaan riidellä. Uskallan väittää, nämä ihmiset valehtelevat, tai eivät ole terveitä. Elämän raadollisuus tulee esille, ja koetellaan, rakkauden vahvuus. Erimielisyys asioista, riidatkin kuuluvat ihmisyyteen. Asioista sovitaan ja pyydetään, puolin ja toisin anteeksi. Yhteinen elämä jatkuu. Kivi kiveä hioo, ihminen toistaan hioo.

Muoti asiaksi on tullut lähteä ongelmia karkuun. Aikansa kärsitään toisiaan, mutta kärsivällisyys loppuu. Nähdään toisaalla uusi ihastus, ja petetään puolisoa. Ihastus vieraaseen syttyy hetkessä, mutta vahinko kestää pitkään. Tässäkin tapauksessa pitäisi, päätyä sovintoon ja anteeksiantoon. Se olisi parasta kaikille, etenkin jos on vielä lapsi tai lapsia hankittu, he kärsivät erosta eniten. Kertakäyttö kulttuuri on pesiytynyt ihmissuhteisiin, avioliittoja purkaantuu tuon tuosta. Ongelmat eivät ratkea, vaan siirtyvät eteenpäin. Toinen liitto on monesti entisen kaltainen, sillä jälleen menee kaksi eri lähtökohdista olevaa yhteen. Kierre on loputon, jos tälle tielle lähdetään. Ihmistä ei voi vaihtaa, kuin vaatetta.

Puolison kuolema, on Raamatun Sanan mukaan, ainut pätevä syy avioerolle. Jos toinen puolisoista on luonteelta kestämättömän vaikea, tai laiminlyö avioliittolain määräämät velvollisuudet, tai uhkaa henkeä ja terveyttä, silloin erilleen muutto on aiheellista. Avioero ei ole perustelua tällaisessakaan tapauksessa. Jos avioliitto on solmittu niin, ettei toinen osapuoli ole tiennyt, jotakin erityisen oleellista toisesta, esimerkiksi vakava psyykkinen sairaus on salattu seurusteluaikana. Joka johtaa myöhemmin suuriin ongelmiin yhteisessä elämässä, kyse on käsittääkseni rikoksesta, silloin avioero tulee aiheelliseksi. Näissäkin tapauksissa kaikki vaihtoehdot pitää punnita tarkkaan, ennen lopullista eroamista.

Uskovat kristityt eroavat avioliitosta. Painotan erityisesti kristityille, uskoa tunnustaville, ettei ole Jumalan näkökulmasta katsottuna ero oikea ratkaisu. Etenkin kristittyjen pitää kyetä selvittämään ongelmat, ilman eroa. Jos muuta ratkaisua ei löydy kuin yhteisen elämän purkaminen, ei uuteen avioliittoon saa mennä. Tämä on Jumalan Sanan säädös. Ainoastaan, puolison pettäminen, on ainut peruste avioerolle, jos ei pystytä tekemään sovintoa, eikä antamaan anteeksi. Jumalan armon avulla, voidaan tällainen liitto korjata. Jumalalle on kaikki mahdollista, Hän voi korjata ihmissuhteet, jos nöyrrymme Hänen hoidettavakseen.

Kristittyjäkö on useampaa lajia?

 

” Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksi kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. ” Hepr. 4: 12. KR 33/38.

Ihminen on kolmiosainen kokonaisuus. Henki, sielu ja ruumis. Ruumis on ihmisen ulkoisin osa. Sielu psyyke, käsittää järjen, tunteet, tahdon ja ymmärryksen. Henki on ihmisen uskonnollinen osa. Muilla luomakunnassa, ei ole tällaista osaa. Henki erottaa hyvän ja pahan. Henki on omatunto. Henki elää kuoleman jälkeen. Henki on siis kuolematon.

Uudestisyntymättömän ihmisen henki ei paljoa tunne Jumalaa, koska ihmisen langetessa syntiin, hengen yhteys Jumalaan katkesi. Henki on täynnä syntiä, melkein tukehtunut syntiin, ja sen seurauksiin. Ihminen on hengellisesti kuollut. Ihminen voi olla elävä ja voida hyvin, hengellisesti kuolleessa tilassa. Hän hoitaa omat lihalliset tarpeensa hyvin. Hän on kuollut hengellisille tarpeilleen. Jumalan kokoinen aukko, joka on jokaisessa ihmisessä, täyttyy hengellisesti kuolleella ihmisellä, maallisella viihteellä, alkoholilla ja päihteillä. Hengellisesti kuollut, voi palvoa Saatanaa. On yhteydessä pimeyden voimiin, okkultismiin ja muihin pimeyden tekoihin. Hengellisesti kuollut, voi olla hyvinkin elävä Saatanalle.

” Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin: mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut.” Ef. 2. 1 – 5. KR 33/38.

Ihmisen herätessä hengellisesti, hän näkee, miten syntinen on? Miten monet pahat teot, likaiset ajatukset, salassa tehdyt teot, joita toiset ihmiset eivät näe, alkavat painaa ja syyttää omalla tunnolla. Silloin Jumala tulee mieleen ja kiinnostus hengellisiin asioihin herää. Ihminen on herännyt synnin unesta. Syntien paino voi olla hyvinkin suuri, riippuen siitä, miten syvällä synnillisessä elämässä on eletty. Miten paljon on rikottu Jumalan 10 käskyä vastaa? Miten paljon on rikottu yhteiskunnan asettamia lakeja vastaan? Onko petetty aviopuolisoa tai tehty muita petoksia? Elämä homona tai lesbona, on Jumalan Sanan vastaista. Ihminen on syntynyt, miehesi ja naiseksi, muuta vaihtoehtoa ei ole. Kaikki, mikä on Jumalan tahdon vastaista, on syntiä. Ihmisen synnin tunto on yksilöllistä, pääasia on, että ihminen herää, näkemään syntisen tilansa. Huolestuu, ja alkaa etsiä apua, miten pääsee vapaaksi syyttävästä omastatunnosta? Monien tie johtaa Raamatun äärelle. Hyvä niin, sillä Raamattu on suuri kirja synnistä. Raamatun Sanaa tutkimalla, näkee, mikä on syntiä? Joidenkin tie, vie toisten jo uskossa olevien yhteyteen, etsitään sielun rauhaa ja vapautta. Toisille herääminen tapahtuu yllättäen. Osuu kohdalle kristitty, joka rohkeasti kertoo, Kristuksen muuttavasta voimasta. Toiset kohtaavat kadulla ryhmän, joka kertoo Jeesuksesta Kristuksesta, Syntisten Vapahtajasta. Tietoisuus, että minä olen syntinen, on tärkeintä. Pyhä Henki on herättänyt ihmisen.

Jeesus Kristus tuli maailmaan pelastamaan ihmiset synnin kahleista. Nöyrtyminen ja tunnustaminen, minä olen syntinen, on iso askel Jumalan yhteyteen. Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri puhdistaa kaikesta synnistä.

” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3.16. KR 33/ 38.

Jumalan rakkaus, Jeesuksessa Kristuksessa, antaa jokaiselle katuvalle syntiselle kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen veressä, ja nimessä saa jokainen syntinsä anteeksi ja pääsee takaisin Jumalan yhteyteen ja Hänen perheeseen. Pyhä Henki itse todistaa, meidän henkemme, kanssa että olemme Jumalan lapsia. Antaako Pyhä Henki, sinun henkeen varmuuden, että olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi? Voitko katsoa lähimmäisiä silmiin ja tuntea, että olet vapaa, synnin kahleista? Voitko sanoa: ” Pakeneminen on päättynyt. Olen löytänyt, Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen.” Yhdytkö Matteus Passion laulun sanoihin. ” Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen…vaan ristis kautta kurja, sain armon kuitenkin.”

” Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä Hän on meidän rauhamme, Hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis ole vieraita, ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä.” Ef. 2. 13 – 19. KR 33/38.

Uudestisyntynyt ihminen alkaa toteuttaa Jumalan tahtoa. Hän ottaa auktoriteetikseen Jumalan Sanan, Raamatusta. Hänen mielensä uudistuu, ja Hän saa Pyhä Hengen oppaaksi. Yhteys Jumalaan on syntynyt. ” Totisesti, totisesti, jos ihminen ei uudestisynny, ylhäältä, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3: 3. KR 33/38.

Jumalan tahto on, että ihminen kasvaa hengelliseksi ihmiseksi. Pyhä Henki saa jatkuvasti tehdä eläväksi sielua ja tämä johdattaa ruumista. Pyhän Hengen on oltava ensimmäinen liikkeelle laittava voima. Pyhä Henki antaa ihmisen sielulle, (mielelle), ensin käskyt ja ruumis toteuttaa ne. Ruumis ja sielu tottelevat Henkeä, eivät toisinpäin.

Ikiaikojen Jumala on turvamme

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hepr. 13:8. KR 33/ 38.

Heprealaiskirjeen viimeisessä luvussa, apostoli Paavali huudahtaa edellä olevat sanat. ” Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!” Jumala aloitti hyvän työnsä, aikojen alussa. Kaikki mitä maailmassa on, on Jumalan luomistyön tulosta. Ihminen ei ollut Jumalan suunnitelmissa, itsestään selvä asia, luodaanko ihminen? Hänen piti käydä neuvotteluja, Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Ja neuvottelujen tulos oli, ” tehkäämme ihminen, kuvaksemme.” Jumala otti maan tomua käsiinsä, muovasi ja pyöritteli ainesta, muokkasi ja lopulta puhalsi Elämän hengen. Ihminen sai elävän sielun, ajatusmaailman. Miehen Jumala teki ensin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, siksi Jumala päätti vaivuttaa miehen syvään uneen. Miehelle piti tehdä kumppani. Miehestä otettiin pala kylkiluuta, ja tämän kylkiluun ympärille, Jumala muovasi naisen. Mies ja nainen, olivat täydellisiä. Heissä oli Jumalan kuva ja Henki. Adam, on kaikkien ihmisten kantaisä. Eevasta tuli Adamille apulainen.

Ihmisen alkutaival, Eedenin paratiisissa alkoi hyvin. Kaikki oli täydellistä ja puhdasta. Sanat eivät riitä kertomaan, miten ihanan paikan Adam ja Eeva saivat asuttavaksi. He ovat olleet maailman onnellisimmat ihmiset. Jumalalla oli hyvät ajatukset ihmistä kohtaan, jo heti alusta lähtien. Miksi ihmisen luomiseen liittyi epävarmuustekijöitä? Miksi Jumalan piti ensin käydä neuvotteluja, ennen kuin Hän ryhtyi ihmistä muovaamaan?

Hyvän vastakohta on paha. Kaikki tietävä Jumala tiesi, tehdessään hyvää, on myös pahuus olemassa, joka yrittää lannistaa hyvän. Jatkuvasti maailmassa käydään hyvän ja pahan välistä taistelua. Heti ihmisen alusta saakka tämä asetelma oli olemassa. Ei ole mitään uutta, mitä ei olisi jo ennen ollut. Adam ja Eeva kaikessa onnellisessa olotilassaan, unohti asian, joka olisi pitänyt muistaa. Paratiisin puutarhassa oli hyvän- ja pahantiedon puu. Siihen ei ollut lupaa koskea, eikä syödä sen hedelmää. Varmasti paratiisissa oli runsaasti erilaisia hedelmäpuita, jotka tuottivat hyviä hedelmiä. Yksi puu, joka nyt kasvoi, keskellä kaikkea ihanaa, olisi voinut jättää suosiolla rauhaan. Siinä oli kyllä ihania hedelmiä katsella ja syödä, mutta hedelmäpuiden valikoima oli runsas. Jotenka yhden puun olisi voinut antaa, rauhassa tuottaa omia hedelmiään. Eeva käveli puutarhassa. Katsellessaan kaikkea kaunista, usein hänen silmänsä kiinnittyivät erityisesti, puutarhan keskellä olevan puun hedelmiin. Ne olivat houkuttelevan meheviä ja hyvännäköisiä. Joskus Eeva muisti, ettei saanut ottaa tuon puun hedelmiä. Jumalan uhkaus, jos siitä puusta ottaa hedelmän, silloin kuolemalla kuolee. Kuolematuomio pelotti Eevaa ja hän unohti jälleen puun…käveli ohitse.

Erään kerran, Eeva jälleen käveli puutarhassa. Oli hämyinen ilta. Adam istui nurmikolla. Hän ihasteli puutarhan kauneutta. Ihasteli, miten hyvin heillä olivat asiat. Puutarhan keskellä oleva puu, ei Adamia erityisemmin kiinnostanut, vaikka joskus hänkin mietti, miksi siitä puusta ei saa ottaa hedelmää? Minkä vuoksi hedelmän ottaminen ja syöminen, aiheuttaisi kuoleman? ” Teidän pitää kuolemalla, kuoleman”, Adam muisteli Jumalan sanoja. ” Kuolemalla, kuoleman, kahdenkertainen kuolemako, tuosta seuraisi? ”Adam pohti.

Nurmikolla, puiden ja pensaiden katveessa, lymysi käärme. Eevan kävellessä jälleen puutarhassa, puiden lomassa, käärme, hitaasti, matalana kiemurteli lähemmäksi Eevaa. Pahan ruumiillistuma, paholainen oli päässyt puutarhaan. Kaikessa viekkaudessaan paholainen oli pukeutunut käärmeeksi. Paholainen tiesi, Eevan unohtavan liian helposti kieltoja, joita Jumala oli asettanut. Paholainen tiesi, ihmisen luonteen ja mitenkä kieltoja voidaan kumota. Kyseenalaistetaan, Jumalan Sanat ja se on siinä. Tämä ajan ihminen erikoisesti, on laittanut Jumalan Sanan kyseenalaiseksi. Onko Raamatun Sana totuudenmukaista, vai onko se vanha satukirja? Heikkopäiset uskovat siihen, eivät järkevät ihmiset.

Paholainen astuu Eevan eteen. Eevahan on jälleen kielletyn puun lähellä. Katselee puuta, ihailee hedelmien mehukkuutta ja kauneutta. ” Onko Jumala todella, sanonut ettette saa syödä tuosta puusta?” kysyy käärme Eevalta. ” Emme saa, jos siitä syömme, me kuolemme,” Eeva vastaa. Hänelle muistuu mieleen Jumalan lausumat sanat. ” Ette te suinkaan kuole, tehän tulette yhtä viisaaksi kuin Jumala.” Käärme kuiskaa Eevalle. ” Jopa olikin hyvä ajatus”, Eeva ajattelee itsekseen. ”Kyllä käärme taitaa sittenkin olla oikeassa,” Eevan ajatuksissa herää himo. Kunnian himo, tiedon himo, ylemmyyden tunne. ”Tiedän kuin Jumala kaiken”, Eeva maistelee sanoja. ”Otan sittenkin, eihän tuosta suurta vahinkoa tule, jos yhden hedelmän otan,” Eeva ajattelee. Käsi ojentautuu hedelmää kohti… hedelmä on kädessä, ja käsi vie hedelmän suuhun ja pala hedelmästä on haukattu. Eeva rientää miehensä luokse, joka ei muista enää, Jumalan kieltoja. Hänkin haukkaa hedelmästä. ” Nyt se on tehty”, myhäilee käärme tyytyväisenä. Jumalan hyvin alkanut työ on saatu pilalle, ja pahasti.