Ikiaikojen Jumala on turvamme

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hepr. 13:8. KR 33/ 38.

Heprealaiskirjeen viimeisessä luvussa, apostoli Paavali huudahtaa edellä olevat sanat. ” Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!” Jumala aloitti hyvän työnsä, aikojen alussa. Kaikki mitä maailmassa on, on Jumalan luomistyön tulosta. Ihminen ei ollut Jumalan suunnitelmissa, itsestään selvä asia, luodaanko ihminen? Hänen piti käydä neuvotteluja, Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Ja neuvottelujen tulos oli, ” tehkäämme ihminen, kuvaksemme.” Jumala otti maan tomua käsiinsä, muovasi ja pyöritteli ainesta, muokkasi ja lopulta puhalsi Elämän hengen. Ihminen sai elävän sielun, ajatusmaailman. Miehen Jumala teki ensin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, siksi Jumala päätti vaivuttaa miehen syvään uneen. Miehelle piti tehdä kumppani. Miehestä otettiin pala kylkiluuta, ja tämän kylkiluun ympärille, Jumala muovasi naisen. Mies ja nainen, olivat täydellisiä. Heissä oli Jumalan kuva ja Henki. Adam, on kaikkien ihmisten kantaisä. Eevasta tuli Adamille apulainen.

Ihmisen alkutaival, Eedenin paratiisissa alkoi hyvin. Kaikki oli täydellistä ja puhdasta. Sanat eivät riitä kertomaan, miten ihanan paikan Adam ja Eeva saivat asuttavaksi. He ovat olleet maailman onnellisimmat ihmiset. Jumalalla oli hyvät ajatukset ihmistä kohtaan, jo heti alusta lähtien. Miksi ihmisen luomiseen liittyi epävarmuustekijöitä? Miksi Jumalan piti ensin käydä neuvotteluja, ennen kuin Hän ryhtyi ihmistä muovaamaan?

Hyvän vastakohta on paha. Kaikki tietävä Jumala tiesi, tehdessään hyvää, on myös pahuus olemassa, joka yrittää lannistaa hyvän. Jatkuvasti maailmassa käydään hyvän ja pahan välistä taistelua. Heti ihmisen alusta saakka tämä asetelma oli olemassa. Ei ole mitään uutta, mitä ei olisi jo ennen ollut. Adam ja Eeva kaikessa onnellisessa olotilassaan, unohti asian, joka olisi pitänyt muistaa. Paratiisin puutarhassa oli hyvän- ja pahantiedon puu. Siihen ei ollut lupaa koskea, eikä syödä sen hedelmää. Varmasti paratiisissa oli runsaasti erilaisia hedelmäpuita, jotka tuottivat hyviä hedelmiä. Yksi puu, joka nyt kasvoi, keskellä kaikkea ihanaa, olisi voinut jättää suosiolla rauhaan. Siinä oli kyllä ihania hedelmiä katsella ja syödä, mutta hedelmäpuiden valikoima oli runsas. Jotenka yhden puun olisi voinut antaa, rauhassa tuottaa omia hedelmiään. Eeva käveli puutarhassa. Katsellessaan kaikkea kaunista, usein hänen silmänsä kiinnittyivät erityisesti, puutarhan keskellä olevan puun hedelmiin. Ne olivat houkuttelevan meheviä ja hyvännäköisiä. Joskus Eeva muisti, ettei saanut ottaa tuon puun hedelmiä. Jumalan uhkaus, jos siitä puusta ottaa hedelmän, silloin kuolemalla kuolee. Kuolematuomio pelotti Eevaa ja hän unohti jälleen puun…käveli ohitse.

Erään kerran, Eeva jälleen käveli puutarhassa. Oli hämyinen ilta. Adam istui nurmikolla. Hän ihasteli puutarhan kauneutta. Ihasteli, miten hyvin heillä olivat asiat. Puutarhan keskellä oleva puu, ei Adamia erityisemmin kiinnostanut, vaikka joskus hänkin mietti, miksi siitä puusta ei saa ottaa hedelmää? Minkä vuoksi hedelmän ottaminen ja syöminen, aiheuttaisi kuoleman? ” Teidän pitää kuolemalla, kuoleman”, Adam muisteli Jumalan sanoja. ” Kuolemalla, kuoleman, kahdenkertainen kuolemako, tuosta seuraisi? ”Adam pohti.

Nurmikolla, puiden ja pensaiden katveessa, lymysi käärme. Eevan kävellessä jälleen puutarhassa, puiden lomassa, käärme, hitaasti, matalana kiemurteli lähemmäksi Eevaa. Pahan ruumiillistuma, paholainen oli päässyt puutarhaan. Kaikessa viekkaudessaan paholainen oli pukeutunut käärmeeksi. Paholainen tiesi, Eevan unohtavan liian helposti kieltoja, joita Jumala oli asettanut. Paholainen tiesi, ihmisen luonteen ja mitenkä kieltoja voidaan kumota. Kyseenalaistetaan, Jumalan Sanat ja se on siinä. Tämä ajan ihminen erikoisesti, on laittanut Jumalan Sanan kyseenalaiseksi. Onko Raamatun Sana totuudenmukaista, vai onko se vanha satukirja? Heikkopäiset uskovat siihen, eivät järkevät ihmiset.

Paholainen astuu Eevan eteen. Eevahan on jälleen kielletyn puun lähellä. Katselee puuta, ihailee hedelmien mehukkuutta ja kauneutta. ” Onko Jumala todella, sanonut ettette saa syödä tuosta puusta?” kysyy käärme Eevalta. ” Emme saa, jos siitä syömme, me kuolemme,” Eeva vastaa. Hänelle muistuu mieleen Jumalan lausumat sanat. ” Ette te suinkaan kuole, tehän tulette yhtä viisaaksi kuin Jumala.” Käärme kuiskaa Eevalle. ” Jopa olikin hyvä ajatus”, Eeva ajattelee itsekseen. ”Kyllä käärme taitaa sittenkin olla oikeassa,” Eevan ajatuksissa herää himo. Kunnian himo, tiedon himo, ylemmyyden tunne. ”Tiedän kuin Jumala kaiken”, Eeva maistelee sanoja. ”Otan sittenkin, eihän tuosta suurta vahinkoa tule, jos yhden hedelmän otan,” Eeva ajattelee. Käsi ojentautuu hedelmää kohti… hedelmä on kädessä, ja käsi vie hedelmän suuhun ja pala hedelmästä on haukattu. Eeva rientää miehensä luokse, joka ei muista enää, Jumalan kieltoja. Hänkin haukkaa hedelmästä. ” Nyt se on tehty”, myhäilee käärme tyytyväisenä. Jumalan hyvin alkanut työ on saatu pilalle, ja pahasti.

Jumala näki ja kuuli kaiken. Adamille ja Eevalle paljastui totuus Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Heistä lähti samalla hetkellä, kun he haukkasivat hedelmästä, pyhyys ja viattomuus, sekä puhtaus. Jumalan Eläväksi tekevä Henki lähti samoin. He tunsivat suunnatonta syyllisyyttä ja häpeää. Lymyilevinä ja Jumalalta piilossa, he etsivät lehtiä peittääkseen alastomuutensa. Syytökset leijuivat paratiisin illassa. Selityksiä keksittiin Jumalalle, minkä vuoksi, näin pääsi tapahtumaan? Eikö ole liiankin tuttua, meille jokaiselle. Olemme samaa lihaa ja verta, Adamin ja Eevan kanssa. Olemme perineet heiltä syntisen luontomme. Edelleen rikkoessamme Jumalan lakia, Hänen Sanaansa, 10 käskyä, syyttelemme toinen toistamme. Koskaan emme ottaisi syytä itsellemme. Jokainen meistä on vastuussa omista teoista ja valinnoista. Vastuu on minulla itselläni, ei toisella. Tilin teemme jokainen itse omista teoistamme. Liian helposti lähdemme toistemme tuomariksi. Tuomarin valtuuksia emme ole onneksemme saaneet. Tuomarimme on ikiaikojen Jumala. Hän antaa aina oikean tuomion.

Adam ja Eeva karkotettiin paratiisista. Kuolema tuli molempien osaksi. Elämisen eteen pitää tehdä otsa hiessä työtä. Kivulla Eeva synnyttää lapsensa. Jumalan rakkaus poistui ihmisestä. Luonnollinen hoivavietti ja luonnollinen rakkaus jäivät. Ihmiseen tuli viha ja kateus. Nämä ominaisuudet erityisesti nykyaikana ovat voimissaan. Vuosisatoja on ihmiset surmanneet toisiaan ja sotineet. Vallan – ja kunnian himo, ovat aiheuttaneet raakoja tekoja. Kyykäärmeen myrkkyä on ihmisen kielen alla. Sanoilla kivitetään lähimmäisiämme. Paholainen on edelleen voimissaan ja saa paljon pahuutta maailmassa aikaan.

Jos ihmisen elämä päättyisi tähän, olisimme lohduttomassa tilassa. Jumala on kiivas Jumala, mutta Hän on myös täynnä armoa ja laupeutta. Vanhassa testamentissa, Jumalaan uskovat papit, uhrasivat viattomia eläimiä, Jumalalle, näin sovittaen ihmisten syntejä. Jumala puhui suoraan ihmisille, jotka olivat kuuliaisia Hänen äänelleen. Monien profeettojensa kautta, Jumala puhui ihmisille, mitenkä Hän tulisi vielä selvittämään välirikon. Jumala halusi edelleen ihmisen parasta.

Profeetta Jesaja ilmoitti.
” Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Jes. 9: 1. KR 33/ 38.

” Niin enkeli sanoi hänelle: ” Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja Hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ” Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” Luuk. 1. 30 -34, 35.

” Mutta enkeli sanoi heille: ” Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikella kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. ” Luuk. 2. 10 – 11.

Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Synnitön Jumalan Poika, tuli syntisten ihmisten luokse. Hän kulki ihmisen tien. Jumalan aikojen alussa olleet neuvottelut ihmisen luomisesta, saavat tässä vastauksensa. Jumala tiesi, ennen ihmisen luomista, kuinka ihminen olisi heikko ja lankeaisi, paholaisen ansaan. Jumalan neuvottelut, olivat ennakoivia suunnitelmia, mitenkä nämä ihmiset saadaan pelastettua? Jumalan piti keskustella Poikansa kanssa, suostuuko Hän pelastusoperaatioon? Oli kysyttävä Pyhältä Hengeltä, suostuuko Hän Jeesuksen pelastustyön jälkeen, ihmisten puolustajaksi? Koska Jumala, Isä, ja Poika Jeesus, ovat yhtä, silloin he ilman muuta suostuivat operaatioon. Pyhä Henki jumalisuuden kolmas persoona, on yhtä Jumalan kanssa, jotenka Hän suostui myös operaatioon.

Jeesus teki Isän Jumalan tahdon ja sovitti ristin kuolemalla, kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kaikkien, on Jeesuksen sovitustyö hyväksyttävä. On uskottava, että Kristus kuoli meidän syntiemme puolesta. Vuodatti kalliin pyhän verensä, että Hänen haavainsa kautta, saamme puhdistua kaikista synneistä. Sielumme valtaistuimelle pitää, tulla Herraksi ja Vapahtajaksi, Jeesus Kristus. Kristuksen ristinkuolema, oli kertakaikkinen uhri, syntiemme sovitukseksi. Yhteys Jumalaan on avoinna. Kristus nousi kuolleista ja Hän elää. Toinen Puolustaja Pyhä Henki tuli Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen jatkamaan Kristuksen tehtävää. Pyhä Henki asuu jokaisessa Kristuksen omassa ja on meidän puolustajamme ja antaa voimansa, kulkea taivastietä. Hän kastaa omansa Pyhällä Hengellään, silloin saamme voiman ja rohkeuden olla Kristuksen evankeliumin ilosanoman viejinä, kaikkeen maailmaan.

Vielä olemme matkalla, eikä meistä perisynnin aiheuttama luonto ole kokonaan nujerrettu. Pyhä Jumalan Sana, ja Pyhän Hengen voimalla, me voitamme, synnin himot ja halut. Kristus murskasi käärmeen pään. Me olemme voittajan puolella. Jeesus on sama tänäänkin. Hän rakastaa syntisiä ihmisiä, ja tahtoo jokaisen pelastaa omakseen. Jumalan Sanasta Raamatusta, saamme hyvää tietoa Jumalasta ja Sana tuottaa hyvää hedelmää. Paholainen on edelleen viekkaana, valehtelemassa ihmisille, ” Onko Jumala todella, niin sanonut?” Tutki Jumalan Sanan totuuksia, silloin et sinä eksy paholaisen juoniin mukaan, ja muistat mihin johtaa väärät valinnat? Mitä hedelmiä paholainen antaa ja tuottaa?

Iankaikkisesta, iankaikkiseen pysyy Hänen armonsa, jotka ovat kuuliaisia Jumalan tahdolle, ja Hänen Sanalleen. Aikojen vaihtuessa, vuosisatojen kuluessa, päivästä toiseen, on yksi, joka pysyy muuttumattomana. Hän on Jeesus Kristus. Hän on aina sama, Hänessä ei ole muutosta, Häneen ei tule muutosta. Hän on sama, iankaikkisesta iankaikkiseen. Kristuksen kanssaan on turvallista matkaa tehdä, kohti ikuisuutta. Meillä on lohdutuksena ja turvana, ikiaikojen Jumala. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hepr. 13:8. KR 33/ 38.

@LR

This entry was posted on 1.1.2019. Bookmark the permalink.