Elävät ja kuolleet

” Minä tiedän sinun tekosi; sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3: 1. KR 33/38.

Edellä olevat sanat ovat Ilmestyskirjasta. Apostoli Paavalin lähetyskirjeestä, jonka hän sai lähetettäväksi, Sardeen seurakunnan johtajalle. Seurakunnan johtaja on elävien kirjoissa, mutta todellisuudessa hän on kuollut. Varsin erikoista!

Jokainen Raamattua lukenut tietää, että tässä puhutaan hengellisestä kuolemasta. Seurakunnan johtaja, voi hyvin johtaa seurakuntaansa, hengellisesti kuolleena. Hän on nimikristitty, ” sinulla on se nimi, että elät., mutta sinä olet kuollut.” Nimikristitty on uudestisyntymätön ihminen. Hän on kuollut hengellisille asioille, vaikka kantaakin kristityn nimeä. Hengellinen ”kuolema”, voi tapahtua myös uskossa olevalle, jos laiminlyödään hengellisen elämän hoitaminen. Silloin ihminen voi edelleen elää niin, kuin uskossa oleva kristitty, mutta sisäinen elämä on kuolleessa tilassa. Hengellisen elämän kulissit ovat pystyssä ja naamiona kristityn elämä, vailla todellista hengellistä elämää.

Seurakunnan johtaja, on vain ihminen, ei yhtään sen parempi tai huonompi. Hän on saanut kutsun johtajuuteen, tai hän on kunnian- ja vallanhimoisena, hakeutunut tehtävään. Johtajan tehtävä on vastuullinen, sitä se on seurakunnassa ja maallisessa yhteisössä. Johtaja on alamaisilleen esikuva ja hän pitää ohjat oikeissa käsissä. Hyvä johtaja, hoitaa tehtävänsä mallikkaasti. Siten seurakunta, tai yritys menestyy hyvin. Miten menestyy seurakunta, jonka  johtaja on hengellisesti kuollut?

Seurakuntaan kuuluvat ” alamaiset” seurakunnan jäsenet. He ottavat opikseen johtajan neuvoista. Ulkoisella elämäntyylillä ja käytöksellään, johtaja, antaa sanattomia ohjeita, saarnojensa lisäksi. Meistä jokainen omalla käytöksellämme, tuomme esille sisäistä elämäämme. ” Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Verbaalinen viestintä on vain yksi osa viestintää. Olemuksemme ja käytöksemme, kertovat enemmän ihmisestä, kuin se mitä, sanallisesti tuodaan julki. Jos puheet ja käytös ovat pahasti ristiriidassa toistensa kanssa, ihminen menettää uskottavuutensa. Ihmisen lähellä olevat, tulevat epävarmaksi, mikä on totta ja mikä oikeaa? Sanotaankin, että nähdessämme ensimmäisen kerran vieraan henkilön, ensimmäiset sekunnit kertovat ihmisestä eniten. Tutummaksi tullessaan, täydentyy ensivaikutelma, joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan.

Kuollut ihminen ei hengitä, sydän ei syki. Hänessä ei kierrä veri. Kuollut on eloton ja kankea. Ilmeetön…haudan vakava. Lämpöä ei ole. Sardeen seurakunnan johtaja oli kuollut, nimikristitty. Mitenkä on nykyajan seurakunnissa, onko samanlainen tilanne? Kuolleet johtajat johtavat seurakuntia? Kristityn nimi, mutta ei kristityn elämää.

Johtajista alamaiset ottavat mallia. Tehokkaimmin oppii mallia seuraamalla. ” Mitä isot edellä, sitä pienet perästä.” Seurakuntalaiset, mitä he oppivat kuolleelta johtajaltaan? Kuollut, ei anna mitään … hengellisesti kuollut, on tyhjä. Hänessä ei ole Kristuksen antamaa Elämää. Hengellisesti kuollut, uudestisyntymätön seurakunnan johtaja, on nykytermin mukaan. Oman elantonsa eteen työtään tekevä pappi. ” Leipä pappi.” Tällaisen papin pääasiana on saada kerran kuussa rahallinen korvaus työstään. Hän on kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön. Seurakuntalaistensa hyvinvoinnista hän ei pidä huolta. Kirkolliset toimitukset tehtyään, hän on huoleton. Lepotuolissa nautitaan kaikesta muusta, kuin Raamatun lukemisesta. Oma hengellinen huolto jää olemattomaksi. Yksityiset rukoukset, ja Herran kanssa seurustelu ei kiinnosta. Puhumattakaan, että kiinnostaisi rukoilla seurakuntalaisten puolesta. Kotikäynnit seurakuntalaisten luona puuttuvat. Jos ihmisellä on hätä, on toimistoaika, silloin voi tulla toimistolle, annetaan neuvoksi. Kaikki eivät pääse seurakunnan toimistoon keskustelemaan. Seurakunnan palvelijan, johtajan pitää muistaa nämä sanat.

” Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä. ” Matt. 20: 28. KR 33/ 38.

Hoitamattomista uskovista tulee, heikkoja, aneemisia, nälkiintyneitä, ilottomia. He eivät kasva hengellistä kasvua. Ei kehity juurta Kristukseen ja latvaa taivasta kohti. Oksat ovat liian hentoja, tuottaakseen Hengen hedelmiä. He ovat saaneet maistaa Jumalan voimaa ja Pyhä Henki on heidät johdattanut Kristukseen uskoviksi. Mutta heillä ei ole kasvattajaa. He kuihtuvat pois seurakuntayhteydestä. Tästäkö syystä nykyaikana on paljon hengellistä kotia vailla olevia uskovia? Kiertolaisena elävä kristitty, ei kasva terveellä tavalla, Kristuksen tuntemiseen. Kitukasvuinen kristitty, turvautuu oman ymmärryksensä varaan. Ihmisen viisaus ja ymmärrys, tuottavat huonoa hedelmää.

” Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Älä ole viisas omissa silmissäsi. pelkää Herraa ja karta pahaa.” Sananl. 3. 5, 7. KR 33/ 38.

Nimikristityksi jäädään helposti, jos lapsesta saakka kuljetaan hengellisissä tilaisuuksissa. Kuullaan saarnoja ja hengellisiä lauluja, mutta oma uskon ratkaisu jää tekemättä. Jumala on vetänyt yhteyteensä, mutta tutussa ympäristössä elänyt ihminen, on sulkenut korvansa Jumalan kutsulta. Siivosyntisenä elävä ihminen, kokee olevansa sellaisenaan pelastunut ja taivaskelpoinen. Hänelle ei tule tarvetta tehdä parannusta, koska hän on omasta mielestään tarpeeksi hyvä ja onnistunut elämässään. Kuitenkaan ei ole pieniä tai suuria syntejä. On vain syntejä ja niistä on tehtävä parannus. Ihminen on syntinen vielä uskoon tultuaankin. Koska sielu asuu lihan ruumiissa, ja tekee syntiä tietämättäänkin. Jumalan lapseksi tullut ihminen, on armahdettu syntinen. Hänen on päivitettävä tilinsä Jumalan kanssa. Jumala armossaan, Jeesuksessa Kristuksessa, delegoi syntimme pois. Ne uppoavat armon meren syvyyksiin. Sen meren rannalla on kyltti, ” Onkiminen kielletty.” Minkä Kristus tekee puhtaaksi verellään, hän on puhdas, ja menneitä pahoja tekoja, ei enää ole. Monesti ihmiset tuijottavat ihmisen menneisyyteen, kuinka suuria pahoja tekoja on tehnyt, arvioivat ihmiset niiden mukaan omiin lokeroihinsa. Jumala ei karsinoi ihmisiä, Hänelle kaikki olemme samanarvoisia.

Niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.”
Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”
Room. 3. 10 – 23. KR 33/38.

Uskova voi langeta, takaisin syntiseen elämään, koska paholainen kiljuvan jalopeuran tavoin, häärää ympärillämme. Paholainen yrittää niellä uskomme Kristukseen ja saada siten omakseen. Paholainen syöttää ajatuksiimme, ” ettei Jumala ole niin sanonut.” Evoluutioteoriaa paholainen pitää kovassa kurssissa, koska tuo teoria ei myönnä, että kaikki mitä maailmassa on, on Kaikkivaltiaan Jumalan tekoa. Jumalan Sana Raamattu, on paholaisen mielestä kyseenalaistettava. Takin kääntö on helppo tehdä, jos teemme myönnytyksiä synnille. Jos uskossa kasvanut ja vahvistunut voi kaatua paholaisen syötteihin, miten käy, jos ei ole omaa hengellistä kotia? Koti on turvapaikka ja siellä hoidetaan matkalla tulevat haavat. Koti on paikka, missä väsynyt saa levätä. Kodissa tavataan toisia uskovia. Kodissa meitä ruokitaan Sanalla. Saamme hoivaa ja huolenpitoa. Hengellisesti koditon on tuuliajolla.

Alkuseurakunta kokoontui kodeissa. Olisiko mahdollista palata tähän samaan? Mitä isompia seurakunnat ovat, sitä vähemmän kyetään huomioimaan yksilöihmistä. Pienissä seurakunnissa, kaikki tulisivat kuulluksi ja nähdyksi. Tämä onnistuu, jos pienenen seurakunnan johtaja, on hengellisesti elävä, ja rakastaa lähimmäisiään Kristuksen rakkaudella. Kotiseurakunnat ovat hoitavia yhteisöjä.

Maailmassa kylmyys ja kovuus lisääntyvät. Lähimmäisen rakkaus kuolee. Oman edun tavoittelu ja itsekkyys kasvavat. Löytyykö Raamatun Sanan mukaista uskoa maanpäältä? Tätä kyseli Jeesus, Jumalan Poika ihmisenä ollessaan. Voimme itse kukin miettiä, olemmeko menossa kovaa vauhtia kohti tätä aikaa? Uskoa on ja uskonnollisuutta, mutta onko Pyhän Hengen synnyttämää ja sytyttävää uskoa maanpäällä? Oletko sinä Pyhällä Hengellä täyttynyt, elävä oksa Kristus-ruumiissa, seurakunnassa?

@LR

This entry was posted on 12.2.2019. Bookmark the permalink.