Vielä Herra kutsut meitä

”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22: 17.KR 33/38.

Janon tunne on normaalia. Kuitenkin juoda pitää, ettei elimistö pääse kuivumaan. Ihminen ei pitkään pärjää juomatta. Vesi on ihmisen elinehto.

Ihmisellä on myös hengellinen jano Jumalan yhteyteen. Jokaisen ihmisen sydämessä on kaipaus, päästä Jumalan yhteyteen. Jumalan kieltäjäkin tietämättään etsii Jumalaa. Hengellisen elämän pitää elossa, Elävä vesi.

Monet lähteet antavat ” vettä, mutta kaikkien lähteiden ” vesi” ei tyydytä janoa. Kestävä janon sammuttaja, on Jeesus Kristus. Hän antaa vettä, joka kumpuaan iankaikkisuudesta. Ajattomuudesta, kuolemattomuuden lähteestä. Jumalan Sana on elävää vettä.

Raamatun Sana on lähde, joka antaa vastauksen elämän tyhjiöön. Antaa vastauksen, mikä tarkoitus minulla on olla täällä maanpäällä? Minne menen tämän elämän päättyessä?

Monien käsitys on, että ” mihin puu kaatuu, siihen se maatuu.” He ovat huolettomia, eivätkä vaivaannu ajattelemaan, onko näin? Voiko ihmisen elämää verrata puuhun? Puu kasvaa ja myrsky voi kaataa sen. Kaatunut puu alkaa lahota, muuttuu vähitellen mullaksi. Puu ei ajattele, eikä tunne mitään. Joidenkin mielestä puu voi antaa voimaa. Halataan puita. Kyllä puuta saa halata, ja kuvitella sen voimaannuttavan ihmistä. Kuitenkin mielikuvitus on tässä puuhassa mukana. Puulla on lämpöarvo, se poltettaessa lämmittää, mutta muuta lämpöä sillä ei ole. Voimaa on isossa puussa, jos se kaatuu jonkin päälle. Muuta voimaa puusta ei saa. Jotenka puulta ja kaikelta muulta elolliselta, puuttuu sydän, sielu. Puu ei saanut Elävää sielua. Ihmisellä, maanpäällä on elävä sielu. Jumala puhalsi Elämän hengen ihmiseen.

Jotenka puu voi huoletta kaatua ja maatua. Ihmisen osa on toinen. Hänen kuolematon sielunsa, elää kuoleman jälkeen. Sielun kotelo, ruumis se maatuu. Sielu jatkaa elämää. Sielu ei lähde vaellukselle.

Kaikkivaltiaan Jumalan Sana kertoo, on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Paikat ovat taivas tai kadotus. Ihmisen paikka ei ole koskaan ollut kadotuksessa. Jumalan rakkaudessaan armahtaa ihmistä. Mutta jos on välinpitämätön Jumalan Sanalle, ja Hänen tahtonsa toteuttamiselle, silloin Jumalan armokaan ei riitä. Ilman Jeesuksen Kristuksen sisäistä tuntemista, ja Jumalan lapsioikeutta, ihminen joutuu kadotukseen. Tämä on Jumalan Sanassa oleva tinkimätön totuus. Eivätkä ihmisen omat teot pelasta. Vain yksin Kristus on välimies, Jumalan ja ihmisen välillä. Kristuksen täytetty työ ristillä. Maailman syntien sovitus Golgatalla. Viattoman Jumalan Pojan Kristuksen sovitustyö, avaa meille tien Isän Jumalan yhteyteen. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa tarjoaa armoaan ja antaa uskon lahjana. Jotenka pyytämällä rukouksessa Jeesusta sydämen Herraksi ja Vapahtajaksi. Hän mielellään auttaa, jokaista löytämään tien taivaan kotiin.

Jeesus sanoo: ” Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37.

Jeesus Kristus ei hylkää, eikä jätä. Voimme rohkeasti pyytää Jeesukselta uskoa. Ilman uskoa, ei kukaan voi olla Kristuksen oma. Hän antaa sinulle, mielellään, iloiten uskon, ja sen jälkeen kaikki sinun pahat tekosi, rikokset ja synnit anteeksi. Kenet Jeesuksen veri saa puhdistaa, hän on todella puhdas. Syntisen kohdatessa Jeesuksen, on se hetki ihmeellinen. Hän antaa sieluun, elävää virvoittavaa vettä.

” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 16 – 18. KR 33/38.

Vapaaksi synnistä

” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3: 23.

Kaikki ovat syntiä tehneet…onpa kovasti sanottu. Voiko tämän yleistää kaikkiin ihmisiin? ” Minähän en ole tehnyt mitään pahaa, monen kuulee sanovan. Aina siitä synnistä jaksetaan kirjoittaa. Tämän ajan ihminen ei tarvitse syntiä käsitteleviä kirjoituksia. Onko syntikysymys näin kevyesti kuitattu?

Mitä se synti sitten on? Jokaisen ihmisen pahin synti on se, että elämme erossa Jumalasta. Jokainen ihminen elää erossa Jumalasta, koska olemme perineet syntisen luontomme ensimmäisiltä ihmisiltä. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja puhtaaksi kaikesta pahasta. Miten sitten kävikään?

Elämän ympäristö ja sen harmonia, olivat ensimmäisille ihmisille, kauneuden ja puhtauden, idyllinen olinpaikka. He pitivät itsestään selvänä, että näin tulisi aina olemaan. He unohtivat, että se hyvä mitä heillä on, on ehdollistettu yhteen asiaan. Tämä yksi asia oli kielletty puu, paratiisin keskellä. Puu, jonka hedelmää ei saanut ottaa. Jos tämän kiellon unohti, silloin Jumalan asettama rangaistus astui voimaan. Ja rangaistus ei ollut pieni nuhtelu, vaan kuoleman tuomio. Pahin mahdollinen tuomio.

Yllättäen kaikki muuttuu. Niin kävi ensimmäisille ihmisille, ja niin käy meille jokaiselle. Elämän yllätyksellisyys on haastavaa. Emme tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Toisaalta onkin hyvä, ettemme tiedä tulevaisuudesta paljoa. Mutta on syytä tietää kuitenkin joitakin elämän lainalaisuuksia, että elämä sujuisi normaaleissa uomissaan.

Olihan ensimmäisille ihmisille, Jumala kertonut, mitä tapahtuu, jos paratiisin keskellä olevasta puusta ottaa hedelmän ja siitä syö. Se olisi rangaistava teko. Kuuntelivatko, Adam ja Eeva, mitä Jumala saneli ehdoiksi, että he saisivat asua Eedenin paratiisissa?

Monesti Eeva katseli puun kauneutta ja mehukkaita hedelmiä, mutta ei ottanut hedelmää. Kunnes – – – Jumalan vastustaja, paholainen astui Eevan eteen. Kaikki tietävänä ja viisaampana kuin Jumala. Paholaisen viekkaat sanat, kylvivät epäuskon siemenen Eevan sydämeen. Eeva lankesi paholaisen houkutukseen. Samoin teki miehensä Adam, kumpikin söivät kielletyn puun hedelmästä. Puhtaus katosi, paholainen sai ihmisen puolelleen. Ihminen unohti Jumalansa, unohti Jumalan kiellot. Mitä oli tehty, sitä ei saanut tekemättömäksi. Karkotusmääräys astui välittömästi voimaan. Paratiisin ovi suljettiin. Kuolemantuomion alaisina he lähtivät jatkamaan elämäänsä. Ihmisten elämään tuli synti ja pahuus. Olemme jokainen, näiden kahden ihmisen tekojen seurausten kantajia. Olemme perineet synnilliset taipumukset. Siis, olemme kaikki tehneet syntiä, ja Jumalan kirkkautta vailla.

” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5: 8. KR 33/38.

Rakkauden Jumala on pitkämielinen ja armahtava. Hän ei hyväksy syntiä, mutta ei vihaa synnissä elävää ihmistä. Hänen rakkautensa on mittaamatonta. Tämän Jumala osoitti, lähettäessään ainokaisen Poikansa Jeesuksen, syntisen maailman keskuuteen. Elämään ihmisen elämää. Hän sai kokea, elämänsä ja toimintansa aikana, mitä ihminen ikinä voikaan kokea. Mutta Hän ei tehnyt syntiä. Hän oli viaton loppuun saakka. Jeesuksen, Jumalan Pojan tehtäväksi oli annettu, sovittaa ihmiskunnan synnit. Jeesuksen päälle langetettiin kuolemantuomio, joka olisi ollut meille ihmisille kuuluva rangaistus. Golgatan ristinpuu, kaareutuu kaiken ylle, ja julistaa armoa ja anteeksiantoa. Ristillä Jeesus Kristus voitti paholaisen vallan ja voiman. Hän voitti kuoleman, koska Hän virkosi eloon. Kristus Jeesus nousi kuolleista ja nousi takaisin Isän luokse. Kristus, istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella, ja rukoilee sinun ja minun, meidän kaikkien ihmisten puolesta. Pyhä Henki, Jumalan Henki vuodatettiin ensimmäisenä helluntaina, ja vaikuttaa keskuudessamme.

” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” Room. 10: 9. KR 33/38.

Elämän tarkoitus ja päämäärä

” Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.” Jes. 65: 24. KR 33/38.

Sanotaan, ihmisen eksyneen elämään. Jokaisen elävänä syntyneen tulevaisuus on, kuin avoin puhdas kirja. Ihminen on viaton ja vailla pahuutta. Perisynti meissä jokaisessa ihmisessä on. Täysin puhtaita, emme siten ole. Äidin kohdussa, emme ole tehneet tietoisesti pahaa, tekoja mistä pitää tehdä parannusta. Uskomus, että pieni vastasyntynyt joutuisi kadotukseen, lopullisesti eroon Jumalasta, on julmaa. Silti vastasyntyneitä kastetaan, varmistukseksi, ettei näin kävisi. Vastasyntynyt on Jumalan lapsi. Jeesus Kristus, sovitti Golgatan ristillä perisynnin, jotenka saamme luottaa siihen. Jokainen pieni lapsi, pääsee Jumalan valtakuntaan, mikäli hänen elämänsä päättyisi, ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaa.

” Vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. ” Jes. 59: 2. KR 33/38.

Varttuessamme ja elämän kokemusten karttuessa, alamme miettiä, minkä vuoksi, olemme syntyneet tänne maailmaan? Mikä on tämän elämän tarkoitus? Olemme tavallamme eksyksissä. Meiltä on kadonnut elämän tarkoitus ja päämäärä.

Viimeistään lähtöhetken koettaessa, pysähdymme pohtimaan, miksi olen elänyt, ja minne olen matkalla? Parasta olisi tehdä tämän ongelma selväksi, elämämme hyvinä päivinä. Monien tietoisuuden taso laskee, tai on tajuton, ennen ajasta pois siirtymistä, silloin tämä ongelma jää ratkaisematta.

Elämän tarkoituksen etsiminen, alkoi heti syntiinlankeemuksen seuraamusten jälkeen. Ihminen kadotti yhteyden Jumalaan, ja syntyi elämään Jumalan kokoinen aukko. Tätä tyhjiötä on ihminen yrittänyt paikata erilaisin keinoin. Tyhjiö nostaa pintaan syyllisyyden. Syyllisyys häpeän. Omatunto on ihmisen ” hyvän ja pahan tiedon” puu, joka ilmaiseen heti, jos tekomme ovat, vastoin Jumalan Sanaa. Omatunto saa aikaan syyllisyyden. Tiedämme että nyt, tuli tehtyä sellaista, mistä Jumala ei pidä. Syyllisyys ongelma, on ihmiskunnan suurin ongelma. Syyllisyyden kanssa painiva ihminen, on levoton ja etsii keinoja vapautua siitä.

Syyllisyyttä ihminen vierittää aina toisten niskoille. Silti oma syyllisyys pysyy, vieritimme sitä, kuinka leveille hartioille tahansa. Syyllisyydestä aiheutuvaa tyhjyyttä, yritetään piilotella. Syyllisyys aiheuttaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteen. Täytteenä käytetään erilaisia korvikkeita. Päihteiden ja muiden huumaavien aineiden käyttö on lisääntynyt.

Ihmisen keinot auttaa itse itseään ovat kyseenalaisia. Tarkoituksettomuuden tunne ja syyllisyys poistuvat, keinotekoisin keinoin hetkeksi. Pysyvää ratkaisua ei niissä ole. Itse aiheutetut ratkaisut, pahentavat entisestään ongelmaa.

Hetken, se mikä ei ole näkyvissä, eikä tunnu, sitä ei ole olemassa. Hetkellinen helpotus, tuo hetkellisen avun. Elämä jatkuu entisenlaisena ja samat ongelmat pyörivät ajatuksissa. Mikä on elämän tarkoitus? Minkä vuoksi koen olevani syyllinen?

Ympäristötekijät voivat olla hyvin vaikeat. Alkeellisissa oloissa elävän ihmisen voisi kuvitella olevan onneton. Toisaalta hyvissä ulkoisissa oloissa elävä ihminen, saattaa elää onnetonta elämää. Taloudellinen vauraus, korkea koulutustaso, omaisuuden paljous, kaikki nämä hyvän elämän elementit, eivät tuo ihmiselle onnea. Huonot ulkoiset olosuhteet, eivät anna vastausta elämän tärkeimpään kysymykseen. Eikä ulkoiset hyvät puitteet, tuota onnea. Mikä on elämän tarkoitus?

Nykyajan yhteiskunta tuottaa tarpeita rajattomasti. Kaikki tarpeet tuottava yhteiskunta ei vieläkään täytä tarvetta, löytää elämän tarkoitus. Tarpeita tuottava yhteiskunta ei ole poistanut syyllisyydestä aiheutuvaa ongelmaa. Pelkkä hyvinvointi ei elätä ihmistä. Tarkoituksettomuuden tunteen poistaminen, on haaste tämän ajan ihmiselle. Olisiko niin, että elämän tarkoituksen tarve, onkin erillinen tarve, jota ei voi liittää muihin tarpeisiin? Eivätkö muut tarpeet vaikuta tarkoituksen tarpeeseen? Tämän elämän päämäärän tiedostaminen ja merkitys, ovat terveen mielenterveyden edellytys. Jos ihminen kokee elämänsä tarkoituksettomaksi, ja elää vailla päämäärää, hänen mielenterveytensä on vaarassa.