Kaikki näkevä ja tietävä Jumala

” Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?” Jer. 23:23. KR 33/38.

Uskomme avaruudessa olevan auringon olevan etäällä. Uskomme koiran olevan läheisessä tarhassa. Uskomme silti, vaikka emme tarkistaisi asiaa. Suljetusta portista ei koira pääse pujahtamaan pois. Etäällä ja lähellä olevia asioita pidämme itsestään selvyytenä.

Ensimmäisellä maata kiertävällä avaruusaluksella ollut ihminen, oli todennut, ettei hän nähnyt avaruudessa Jumalaa.  Mielenkiintoista, hänen mieleensä oli tullut Jumala.  Mikä oli motiivina, etsiä avaruudesta Jumalaa? Maahan palattuaan hän oli varma, ettei Jumalaa ole, koska ei avaruuden pimeyden keskellä Jumalaa näkynyt. Löysikö kyseinen henkilö, myöhemmin vastauksen Jumala kaipuuseen, sitä ei tiedetä. Nyt monet, jotka uskovat telluksemme ulkopuolella käyneen havaintoon Jumalasta, uskovat ettei Jumalaa ole. Onhan silmin nähty havainto pätevä havainto, vai onko sittenkään?

Jumalan Sana Raamatussa sanoo: ”Sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17:28. KR 33/38.

Jumalassa me elämme ja liikumme ja olemme. Ihminen ei olisi kiertänyt maapalloa ympäri avaruudessa, ellei Jumalaa olisi olemassa. Huolimatta siitä, ettei hän nähnyt Jumalaa. Hän ei olisi tullut maahan, ellei Jumala olisi ollut hänen kanssaan. Hänen koko olemuksensa ja henkensä oli Jumalan työtä. Jumala oli hänessä, hän ei vain ymmärtänyt tätä. Hän etsi Jumalaa kaukaa, siksi hän ei löytänyt Jumalaa, eikä nähnyt Häntä.

Sama koskee meitä jokaista, olemme, jokainen Jumalan kuviksi luotuja. Meissä on Jumalan puhaltama elämän henki. Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä.

Jumala on kaikkialla, kaikki tietävä ja kaikki näkevä. Ihmisen omalla viisaudella, ei tätä voida käsittää.  Jos Jumalaa etsitään järjen avulla, emme voi koskaan nähdä Jumalaa.

Usko ja uskossa oleminen, eivät ole järjellä selitettäviä asioita. Jos olisivat, silloin ei uskoa tarvittaisi.

 

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hep. 11:1. KR 33/ 38.

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2: 10. KR 33/ 38.

 

Jo ennen syntymäämme, Jumala näki meidät äitimme kohdussa. Hän tiesi tarkalleen, minkälaisia meistä tulee. Tiesi missä asumme ja elämme. Jopa elinpäivien päämäärän Hän tiesi, ennen kuin yksikään niistä oli tullut.  Kaikki elämämme vaiheet ovat Hänen tiedossaan. Häneltä ei mikään ole salattua. Hänelle olemme kuin avoin kirja. Kristittyjen Jumalan edeltä tietämys, ei ole ennalta tietämystä, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan salattua viisautta.

”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139.

” Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisiensa rajat.” Apt. 17: 26. KR 33/38.

Koska kaikki on näin tarkkaan meistä jokaisesta ihmisestä tiedossa, ei kannata pakoilla Jumalaa. Hän näkee meidän tekomme, ja ne eivät ole hyvät Jumalan silmissä. Hän odottaa, että ihminen kääntyy, menee itseensä, ja tutkii itseään. Pohtii mielessään, olenko Hänen omansa? Tunnenko Hänet läheltä? Olenko puhdas synneistäni ja pahoista teoista, joita olen tehnyt Jumalan tahtoa vastaan?

Tutkimusmatka itseensä on tärkein matka, mitä ihminen elämänsä aikana tekee.

Jos matkan päätepisteessä näen, että olen syntinen ja kelvoton Jumalalle.   Ehdotonta on silloin uudistua mielen uudistumisen kautta. Meidän mielen alueelta lähtevät kaikki synnit. Ensin nousevat ajatuksiin likaiset ajatukset.  Märehdimme ajatuksiamme aikamme. Likainen ajastus muuttuu synniksi. Himoksi. Haluksi tehdä Jumalan tahdon vastainen teko.

Ensimmäinen nainen Eeva, katseli kiellettyä puuta ja sen hedelmää. Jumala ehdottomasti oli kieltänyt ottamasta hedelmää. Aikansa hedelmä oli kaunis, lopulta se muuttui mehukkaammaksi. Himo… hyvältä näyttävä hedelmä kasvoi.

Syntiset teot ja ajatukset, ovat ensin vain kauniita. Vähitellen niistä tulee liian kauniita, ja ennen kaikkea niiden houkutus kasvaa. Lopulta himo on raskas, himoa ei voi pysäyttää, ja syntyy lankeaminen. Syntinen likainen ajatus, mitä ensin viattomasti ajatteli, sai aikaan teon. On syöty synninhedelmästä. Lankeemus syntiin tapahtui.

 ^”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.  Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.  Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” Jaak. 1. 13 – 15. KR 1992.

Median pimenossa oleva uutinen

” Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä. Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.” Luuk. 22. 1 – 2. KR 33/38.

Jos evankelista Luukaan kirjoittama muistiinpano olisi tämän ajan uutisissa, merkitsisi se rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Murhan suunnittelu on rikos, siitä seuraisi tuomio. Kansan pelkääminen ei tekisi asiasta lieventävää. Murha suunnitelmat johtavat liian usein tekoihin. Suunnitelmasta tuli totta.

Pääsiäinen oli juutalaisten suuri juhla. Sitä oli vietetty siitä lähtien, kun Israelin kansa pääsi vapaaksi Egyptin orjuudesta. Noin 3000 vuotta sitten. Kansaa vaelsi Jerusalemiin juhlille. Ylipapit ja kirjanoppineet pelkäsivät, mitä Jerusalemissa voisi tapahtua, koska he tiesivät, että Jeesus oli juhlilla mukana. He pitivät Jeesusta uhkatekijänä. Jeesus oli jo ” riehunut” temppelissä ja kaatanut rahanvaihtajien pöydät. Puhdistanut temppelin. Jeesus saattaisi tehdä vielä suurempia radikaaleja tekoja, juhlien aikana. Pelko oli osaksi aiheellinen, ainakin ylipappien ja kirjanoppineiden mielestä. Pelko oli kuitenkin heidän mielessään kasvanut liian suureksi, koska oli alettu miettiä murhaa. Jeesus pitäisi surmata, näin uhka poistuisi lopullisesti. Kansa saisi olla rauhassa. Tiedettiin, että osa kansasta oli Jeesuksen puolella, jotenka kansa voisi alkaa mellakoida kesken juhlien. Kauhu skenaariot pyörivät ylipappien ja kirjanoppineiden mielissä.

Jeesus tiesi, että Hänen palveluaikansa olisi maanpäällä lopuillaan. Isän lopullinen tahto olisi vielä suoritettavana, sitten ihmisen rooli päättyisi. Jumalan Poika Jeesus oli tosi ihminen, mutta samalla tosi Jumala, kuitenkin ilman syntiä. Hän oli täydellisesti puhdas ja viaton ihmisenä, ja Jumalana.

Jeesus tahtoi tarjota opetuslapsilleen pääsiäisaterian. Opetuslapset saivat tehtäväksi etsiä juhlahuone ja valmistaa pääsiäislammas.

Pietari ja Johannes kyselivät, missä ateria voitaisiin syödä? Jeesus neuvoi heitä. ”Vastaan tulee mies, joka kantaa vesiastiaa ja seuratkaa häntä. Ja sanokaa talon isännälle; Opettaja sanoo sinulle; ” Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa? ” Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”

Luuk. 22. 8 – 12. KR 33/38.

Ateria valmistui ja Jeesus sanoi opetuslapsille. ” Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin.; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennen kuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa.”

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ” Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille; tästedes minä en juo viinipuun antia, ennekuin Jumalan valtakunta tulee.” Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi:” Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi:” Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Luuk. 22. 15 – 20. KR 33/38.

Murhasuunnitelma oli edennyt ajatuksen tasolta tekojen tasolle. Jeesuksen seurassa ollut opetuslapsi Juudas, oli elätellyt syntiä sydämessään. Hän oli ollut vilpillinen rahastonhoitajana. Hänen rahan himonsa oli saanut kasvaa sydämessä. Hän oli opetuslasten joukossa ”naamioitunut” Jeesuksen seuraaja. Vilpillisellä sydämellä. Jeesuksen ja toisten opetuslasten selän takana, hän oli ollut hyvää kaveria, ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Hänessä oli pahasti, ja pitkään ollut maailmallisen ihmisen mieli ja sydän. Rahan himo oli synti, joka oli vallannut Juudaksen mielen. Aina kun yhtä syntiä aletaan suosia, ja eikä siitä tehdä heti parannusta, tulee toisia syntejä lisää elämään. Synnin suosiminen vähitellen vaientaa omantunnon äänen. Kaikki alkaa olla luvallista. Omatunto paatuu ja kovettuu. Koska synnin taustalla on aina paholainen, paholainen saa ihmisestä yliotteen. Niin kävi Juudaksen kohdalla. Viimeisen ehtoollisen lopussa Pyhä Henki poistui Juudaksesta ja Saatana meni Juudakseen. Juudaksen synnin mitta oli tullut täyteen. Juudas oli nyt Saatanan käytössä. Hän oli sydämessään tehnyt suunnitelmansa, miten Jeesus saadaan kiinni ja ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. Paatunut ihminen oli valmis maksamaan Mestaristaan ja Rakkaimmastaan, 30 hopea rahaa. Niin halpana Juudas piti Jeesusta.

Jeesus lähti ulos ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat Häntä. Jeesus sanoi opetuslapsille. ” Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Jeesus meni kivenheiton päähän ja polvistui rukoukseen. ” Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Luuk. 22: 40 – 43. Ja taivaasta ilmestyi enkeli, joka vahvisti Jeesusta.

Rukouksen jälkeen Jeesus palasi opetuslasten luokse. Opetuslapset eivät rukoilleet, vaan nukkuivat. He olivat murheellisia, eivätkä jaksaneet rukoilla. Jeesus kysyi aiheellisen kysymyksen. ” Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Luuk. 22: 46.

Aasi Jeesuksen palveluksessa

”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Luuk. 19: 38. KR 33/38.

Noin kolmen ja puolen vuoden palveluaika oli loppusuoralla. Ihmiseksi tullut Jumalan Poika Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Loppu matkaan, Jeesus tarvitsi aasin. Opetuslapset hakevat Jeesukselle haluamansa aasin. Hidas, vaatimaton, itsepäinen aasi, se pääsee arvokkaaseen tehtävään. Jeesus autetaan selkään istumaan. Matka kohti Jerusalemin kaupunkia alkaa. Ihmisjoukko ja lähellä olevat opetuslapset hurraavat, ja huiskuttavat palmunlehviä. Ihmiset ympärillä levittävät vaatteita tielle. Jeesus Kuningas on suuressa suosiossa. Opetuslapset alkavat ylistää ja kiittää äänekkäästi Jumalaa. Kiittävät Jumalan suurista teoista, voimallisista teoista, joita opetuslapset olivat Jeesuksen nähneet tekevän. ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!”

Toistuu sama, mikä tapahtui Jeesuksen syntyessä maanpäälle. Enkelit ilmoittivat: ” Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto! Luuk. 2: 14. KR 33/38.

Jeesus oli useimmille tuntematon. Siltikin, että Jeesuksen maine, oli levinnyt Jerusalemiin saakka.

Evankelista Matteus kertoo, ihmisten ihmettelevän kuka Jeesus on? Jeesuksesta kerrottiin. ” Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista.”

Vähitellen joukko kasvoi, opetuslasten lisäksi oli muitakin, jotka tahtoivat seurata Jeesusta. Kaksitoista opetuslasta, jotka Jeesus kutsui seuraajikseen, olivat Jeesuksen ” erityisoppilaita”, joita Jeesus koulutti tehtäviin, joista saamme myöhemmin evankeliumeista lukea.

Uteliaina ihmiset seurasivat Jeesuksen toimintaa. Etenkin korkeasti koulutetut kirjanoppineet papit, olivat uteliaita seuraajia, mutta hyviä myös arvostelemaan. Samoin tekopyhät fariseukset. He tiesivät miten olisi pitänyt elää ja toimia, kuitenkaan he eivät tehneet niin. Toisia olivat valmiita arvostelemaan ja tuomitsemaan. He elivät lainkirjainta noudattamalla, mutta yksin lain noudattaminen, ei muuta ihmistä. Laki ei ole evankeliumia, se ei vapauta. Vikoja etsivät fariseukset sitoivat ihmisiä. Heillä oli käskyjä ja määräyksiä, mutta ei neuvoja, miten käskyjä ja määräyksiä voi noudattaa oikein? Heiltä puuttui tieto, miten tehdään parannus vääristä teoista? He olivat vikoja etsiviä, omasta mielestään täydellisiä ihmisiä.

Kuitenkaan täydellistä ihmistä ei koskaan ole ollut, virheitä on jokaisessa.

Täydelliseksi emme tule edes uskovina. Saamme pahat tekomme ja syntimme anteeksi. Pyhä Henki, näyttää meille synnin, vanhurskauden, ja myös tuomion. Jumala tuomitsee ihmisen synnit.

Saatuamme syntimme anteeksi, olemme armahdettuja syntisiä. Uusi elämä alkaa Kristuksen seuraajana.

Kristuksen seuraaja ei ole vapaa paholaisen houkutuksilta. Meille jää myös lihallinen luontomme, joka ei tule täysin vapaaksi synnin viettelyksiltä. Taistelu jatkuu niin pitkään, kuin tässä ruumiissa olemme. Paholainen yrittää saada takaisin saaliinsa. Paholaista verrataan kiljuvaan jalopeuraan, joka pyörii ympärillä, saadakseen meidät takaisin omakseen.

Koska synti vaanii meitä, ei kerran armahdettu, ei ole aina armahdettu. Pitää välillä tarkistaa, vieläkö kuljen oikealla tiellä, vai olenko poikennut pois kaidalta tieltä? Parannuksen armoa tarvitaan niin pitkään, kuin maanpäällä olemme tässä lihan ruumiissa.

Omassa voimassamme, emme jaksaisi kulkea Kristuksen seuraajina. Mutta meille annetaan voimaksi Pyhä Henki, joka antaa meille voimaa jokaiseen uuteen päivään. Kristitty on päivän lapsi. Joka päivä pitää pyytää uutta armoa ja voimaa matkalle. Eilisen eväät eivät riitä seuraavaan päivään. Tämän vuoksi meidän on luettava Jumalan Sanaa, Elämän leipää. Sanasta saamme ravintoa, elää ja kasvaa uskovana. Pyhän Hengen virtaava vesi ja öljy, kastelee omaa puutarhaamme, mutta antaa siunauksia myös lähimmäisille. Kristitty on uskossa Kristukseen, täydelliseen rakkauteen. Rakkauteen, joka tekee pelkästään hyvää lähimmäisilleen. Tämä toteutuu mikäli, suhde Kristukseen on oikea ja Jumalan Sana elää meissä.

Kristus ei luvannut omilleen helppoa elämää, toisin kuin opetetaan. Kuitenkin Kristuksen seuraajina, olemme päässeet entisistä pahoista teoistamme vapaiksi. Tämä on parasta, vaikka kaikki vaikeudet eivät elämästämme poistu. Lähdemme Kristuksen seuraajina taistelun tielle, syntiä ja paholaista vastaan. Sota aseina hengelliset varustukset. Kaksi teräinen miekka Jumalan Sana, Pyhän Hengen voima, joka on atomiakin voimakkaampaa.

Hengellinen sota on rakkauden sotaa, lämmintä sotaa. Kristus on kerran kaikki voittanut, siksi me Jumalan soturit olemme voittajan puolella. Kristus on meidän Ylipäällikkö ja Hän antaa Sanastaan meille ohjeet taistelun tiimellykseen.

” Minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen. ” Fil. 3. 9 – 10. KR 33/38.

Tämä on elinikäinen prosessi, koko elämän kestävä vehnänjyvän tie. Kuolemista itselle ja omille haluille, että Kristus saisi enemmän tilaa elämässämme, kasvaessamme Kristuksen kaltaiseksi. Tämä tie vie kohti täydellisyyttä, kohti kirkkautta.

Kaitatie kirkastuu kirkastumistaan

”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Sananlaskut 4:18. KR 33/38,

Horisontin takaa nouseva aurinko ensin kajastaa, ja vähitellen kirkastuu. Kirkastuminen jatkuu aina keskipäivään, jolloin se on kirkkaimmillaan.

Vanhurskaiksi sanotaan henkilöitä, jotka ovat saaneet kaikki menneisyyden rikkomukset anteeksi. Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri, on puhdistanut syyttävän omantunnon. Jumala Kristuksessa on julistanut syntisen syyttömäksi. Armahdetusta syntisestä tulee vanhurskas, Kristuksen Golgatan ristin työn ansiosta. Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa sovittanut kaikki. Jeesuksen seuraajaksi lähtenyt ihminen, kulkee vanhurskasten polkua. Jumalan Sana on tuominnut, jokaisen syntiseksi. Mutta Jumala Kristuksessa tahtoo armahtaa syntisen. On suurta Jumalan rakkautta ja armoa, saada kulkea kapeaa taivastietä.

Synnintiellä kulkeminen on vauhdikasta. Pois tieltä risut ja männyn kävyt, nyt mennään. Nautitaan maailman iloista ja nautinnoista. Leveä tie levenee, eikä kaikille riitä leveä tie, sekin käy kapeaksi. Kompuroidaan tieltä ojiin.

Leveä tie ei kirkastu, vain päinvastoin mitä pidemmälle sitä tietä kulkee, aina pimeämpää tulee. Raamatun sana sanoo, ” että se on lopulta kuoleman tie.” Kuoleman tie johtaa pimeyteen, se johtaa kadotukseen. Ikuiseen eroon valkeudesta. Kristus Jeesus on maailman valo. Joka Häntä seuraa, ei pimeydessä vaella.

” Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 12. 46 – 48. KR 33/38.

Jokainen, joka kuulee Jeesuksen sanat, ja niitä noudattaa, saa uskon lahjaksi. Yksikään meistä ei voi nostaa rintaansa ja sanoa, olevansa kelvollinen Kristukselle. ”Jokainen, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon,” on Jeesus luvannut. Armahdettuna ja syyttömäksi julistettuna, lähdemme kulkemaan Kristuksen seurassa. Jeesuksen seuraajan tie on kaita tie. ” Tässä on tie, sitä käykää.” Jes. 30: 21. KR 33/38.

Tien opasteina on Jumalan sanan totuudet. Jotka Jumalan sanaa noudattavat, eivät eksy pois oikealta tieltä. Kaidantien kulkijan tie ei ole helppo tie. Se on suoratie, mutta paljon on kiviä tiellä. Kivet ovat meille joko lankeemukseksi tai siunauksiksi. Kivien tarkoitus on meitä kasvattaa, Kristuksen tuntemisessa. Isojen kivien kohdalla pysähdymme. Elämässä vastaan tulevat ongelmat. Äkkipysähdykset, herättävät tarkistamaan olenko pysynyt kaidantien Johtajan seurassa? Liian helposti alamme vilkuilla sivuillemme. Tahtoisimme levittää tietä vähän helpommaksi kulkea. Teemme silloin monia mutkia, ja tie tulee entistä vaikeakulkuisemmaksi.

Tämän ajan tien levittäjiä ovat liberaaliteologit. Heidän mielestään Jumalan sanassa on virheitä. He kyseenalaistavat Jumalan iäti kestävän, muuttumattoman sanan. He kyselevät, ” onko Jumala todella näin sanonut?” Tekevät omia johtopäätöksiään, ja keventävät Jumalan Sanan.