Kaikki näkevä ja tietävä Jumala

” Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?” Jer. 23:23. KR 33/38.

Uskomme avaruudessa olevan auringon olevan etäällä. Uskomme koiran olevan läheisessä tarhassa. Uskomme silti, vaikka emme tarkistaisi asiaa. Suljetusta portista ei koira pääse pujahtamaan pois. Etäällä ja lähellä olevia asioita pidämme itsestään selvyytenä.

Ensimmäisellä maata kiertävällä avaruusaluksella ollut ihminen, oli todennut, ettei hän nähnyt avaruudessa Jumalaa.  Mielenkiintoista, hänen mieleensä oli tullut Jumala.  Mikä oli motiivina, etsiä avaruudesta Jumalaa? Maahan palattuaan hän oli varma, ettei Jumalaa ole, koska ei avaruuden pimeyden keskellä Jumalaa näkynyt. Löysikö kyseinen henkilö, myöhemmin vastauksen Jumala kaipuuseen, sitä ei tiedetä. Nyt monet, jotka uskovat telluksemme ulkopuolella käyneen havaintoon Jumalasta, uskovat ettei Jumalaa ole. Onhan silmin nähty havainto pätevä havainto, vai onko sittenkään?

Jumalan Sana Raamatussa sanoo: ”Sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17:28. KR 33/38.

Jumalassa me elämme ja liikumme ja olemme. Ihminen ei olisi kiertänyt maapalloa ympäri avaruudessa, ellei Jumalaa olisi olemassa. Huolimatta siitä, ettei hän nähnyt Jumalaa. Hän ei olisi tullut maahan, ellei Jumala olisi ollut hänen kanssaan. Hänen koko olemuksensa ja henkensä oli Jumalan työtä. Jumala oli hänessä, hän ei vain ymmärtänyt tätä. Hän etsi Jumalaa kaukaa, siksi hän ei löytänyt Jumalaa, eikä nähnyt Häntä.

Sama koskee meitä jokaista, olemme, jokainen Jumalan kuviksi luotuja. Meissä on Jumalan puhaltama elämän henki. Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä.

Jumala on kaikkialla, kaikki tietävä ja kaikki näkevä. Ihmisen omalla viisaudella, ei tätä voida käsittää.  Jos Jumalaa etsitään järjen avulla, emme voi koskaan nähdä Jumalaa.

Usko ja uskossa oleminen, eivät ole järjellä selitettäviä asioita. Jos olisivat, silloin ei uskoa tarvittaisi.

 

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hep. 11:1. KR 33/ 38.

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2: 10. KR 33/ 38.

 

Jo ennen syntymäämme, Jumala näki meidät äitimme kohdussa. Hän tiesi tarkalleen, minkälaisia meistä tulee. Tiesi missä asumme ja elämme. Jopa elinpäivien päämäärän Hän tiesi, ennen kuin yksikään niistä oli tullut.  Kaikki elämämme vaiheet ovat Hänen tiedossaan. Häneltä ei mikään ole salattua. Hänelle olemme kuin avoin kirja. Kristittyjen Jumalan edeltä tietämys, ei ole ennalta tietämystä, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan salattua viisautta.

”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.”
Ps. 139.

” Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisiensa rajat.” Apt. 17: 26. KR 33/38.

Koska kaikki on näin tarkkaan meistä jokaisesta ihmisestä tiedossa, ei kannata pakoilla Jumalaa. Hän näkee meidän tekomme, ja ne eivät ole hyvät Jumalan silmissä. Hän odottaa, että ihminen kääntyy, menee itseensä, ja tutkii itseään. Pohtii mielessään, olenko Hänen omansa? Tunnenko Hänet läheltä? Olenko puhdas synneistäni ja pahoista teoista, joita olen tehnyt Jumalan tahtoa vastaan?

Tutkimusmatka itseensä on tärkein matka, mitä ihminen elämänsä aikana tekee.

Jos matkan päätepisteessä näen, että olen syntinen ja kelvoton Jumalalle.   Ehdotonta on silloin uudistua mielen uudistumisen kautta. Meidän mielen alueelta lähtevät kaikki synnit. Ensin nousevat ajatuksiin likaiset ajatukset.  Märehdimme ajatuksiamme aikamme. Likainen ajastus muuttuu synniksi. Himoksi. Haluksi tehdä Jumalan tahdon vastainen teko.

Ensimmäinen nainen Eeva, katseli kiellettyä puuta ja sen hedelmää. Jumala ehdottomasti oli kieltänyt ottamasta hedelmää. Aikansa hedelmä oli kaunis, lopulta se muuttui mehukkaammaksi. Himo… hyvältä näyttävä hedelmä kasvoi.

Syntiset teot ja ajatukset, ovat ensin vain kauniita. Vähitellen niistä tulee liian kauniita, ja ennen kaikkea niiden houkutus kasvaa. Lopulta himo on raskas, himoa ei voi pysäyttää, ja syntyy lankeaminen. Syntinen likainen ajatus, mitä ensin viattomasti ajatteli, sai aikaan teon. On syöty synninhedelmästä. Lankeemus syntiin tapahtui.

 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.  Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.  Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” Jaak. 1. 13 – 15. KR 1992.

On tärkeää pitää ajatusmaailma puhtaana. Jos ruokimme ajatuksiamme ja mielikuvitustamme likaisilla ajatuksilla, näistä syntyy lankeaminen. Kun ajatukset vangitaan kuuliaisiksi Jumalan Sanalle. Ajattelemme Häntä, joka syntisiltä sai kärsiä niin paljon. Mielellämme emme tahdo tehdä syntiä, emmekä tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi. Jeesus Kristus kärsi sanoin kuvaamattoman paljon, meidän syntisten tähden.

Kiusauksen tullessa, käännämme ajatuksemme pois kiusauksista, olemme voittajia. Kiusaus on vain hetkellinen tunne, pian se menee ohitse, kun ei lähde siihen mukaan. Jeesusta kiusasi paholainen, Hän torjui sen Sanalla. Meillä on sama ase käytössä kiusaajaa vastaan. Jumalan Sana. Kaksiteräinen miekka, joka estää meitä lankeamasta. Puolustelemme lihan heikkoutta suosiessamme jotakin helmasyntiä. Syntiä, joka on meille rakas. Olemme itsessämme heikkoja, mutta Kristus meissä on vahvempi, kuin meidän heikko lihamme on. Hän voi kiusausten tullessa auttaa. Voimme Pyhän Hengen voimalla kuolettaa lihan teot.  Tämä on kristityn taistelua. Paholainen tekee kaikkensa, saadakseen saaliinsa itselleen takaisin.  Paholainen asettaa, niin suuret panokset tulittaessaan meitä, että saamme taistella tosissaan.

 

Syntinen ihminen, ei tule lipeällä, eikä saippualla puhtaaksi. Mikään ihmisen teko ei puhdista ihmistä. Synnin saasta, on niin paksua pikeä, ja lujasti kiinni, ettei se pienellä raapaisulla irtoa. Tarvitaan Jeesuksen Kristuksen Pyhä veri, joka Golgatan ristillä vuodatettiin meidän syntiemme edestä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus antoi itsensä uhriksi, että meillä Golgatan täytetyn työn ansiosta olisi mahdollisuus puhdistua synnin piestä. Golgatan veri raappi kovankin synnin pois.

Kristuksen veri puhdistaa omantunnon, eikä muistele menneitä. Hän hukuttaa, menneet niin syvälle, ettei niiden onkiminen ole helppoa. Joidenkin harrastuksena on onkia ihmisten menneisyyden rikkeitä. Mutta joka on synnitön, hän heittäköön ensimmäisen kiven. Kyllä törkyä on meidän jokaisen menneisyydessä.  Menneisyyden kaivaminen, on luvatonta työtä.  Minkä Kristus on puhdistanut hän on puhdas. Silloin syntiä tekee, synti tunkion kaivaja. Tällainen ihminen on noussut Jumalan yläpuolelle. Liha on hänet paisunut, on tullut hengellinen ylpeys.

Kaikki olemme vain armahdettuja syntisiä. Kaikki olimme syntisiä, koska olemme lihan ruumiissa. Eihän meistä tämän elämä aikana tule puhtaita, mutta me katsomme Kristukseen, joka on voittanut synnin. Hän on ainut viaton ja synnitön ollut maanpäällä. Jos Jumalan Poika, Jeesus Kristus on saanut puhdistaa, sitä ei ihmisen ole oikeus sanoa enää epäpyhäksi. Jumalalla on tuomarin oikeudet, ei meillä ihmisillä.

 

Jumalaa pitää etsiä. On opittava tuntemaan herrojen Herra, Jeesus Kristus. Jumala etsii langennutta ihmistä. Liian pitkään moni juoksee Jumalaa karkuun. Häpeää tekojaan, joita omantunnon ääni syyttää. Jumalan Henki puhuu ihmisen omassatunnossa. Hän näyttää, mikä on elämässä mennyt pieleen. Mitä on tehty sellaista, joka on saanut omantunnon rauhattomaksi? Ihminen tietää rikkoneensa Jumalan tahtoa vastaan. On häpeä myöntää, olevansa syntinen ja langennut ihminen. Häpeä on raskas taakka, mutta ihmisen luontainen ylpeys, estää myöntämästä virheet, joita on tullut tehtyä. Nöyrtyminen on kova pala monelle ihmiselle. Mahdollisimman pitkään näytetään, miten tässä pärjätään. Ei tarvita ulkopuolista apua, omat voimat ja viisaus riittävät. Omin keinoin selvitään kaikesta. Omin voimin tämän elämän läpi kahlaava, pysäytetään viimeistään lähdön hetkellä. On suurta Jumalan armoa, jos tämä sallitaan tapahtuvaksi. Se on armoa ja rakkautta. Kristus ei tahdo yhdenkään ihmisen syntiensä kanssa kuolla. Hänellä on hyvät ajatukset jokaista ihmistä kohtaan. Jokainen saa tulla sellaisenaan Isän luokse. Hän on täynnä armoa ja laupeutta.

Joku voi ajatella, aina siitä synnistä kirjoitetaan. Mutta onhan Jumalan Sana Raamattu, suuri kirja synnistä. Jumalan Sana osoittaa maailmalle, todeksi synnin ja armon, lain ja Evankeliumin ilosanoman. Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan. Olemme suuria syntisiä kaikki.

15- vuotiaana tunsin itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi. Olin syntinen, vaikka eivät tuon ikäisen synnit ihmisen mittapuun mukaan suuria olleet. Mutta eihän ole suuria tai pieniä syntejä, on vain syntejä. Kaikki synti ilman parannusta, vie kadotukseen. Sain tietää, ettei vauvana tehty pään vesipesu auta. En muista sitä, miten se tapahtui? Raamattu kertoo, kaikkien kasteella olleiden, tienneen milloin, ja miksi he olivat käyneet kasteella. He tunnustivat uskonsa Jeesukseen Kristukseen, ja olivat tehneet parannuksen entisen elämän synneistään. En ollut vauvana tiennyt tehdä mitään. Kaikki mikä tehdään ilman asianomaisen suostumusta, ei ole virallista. Tein tietoisen parannuksen, lupauduin Jeesuksen seuraajaksi. Annoin elämäni johtajuuden Kristukselle. Pyhä Henki tuli sydämeeni asumaan.

 

Joidenkin vuosien jälkeen ymmärsin kasteen merkityksen ja kävin uskovien kasteella. En tehnyt sitä salaa, koska Jeesus ei käynyt kasteella salaa, eikä toiset Raamatussa mainitut henkilöt.  Seurakuntalaisten todistaessa toimitusta, astuin kasteen hautaan. Seurasin Jeesuksen esimerkkiä.  Ainut ongelma sattui, olen huono uimari. Upotettaessa vedin vettä hieman keuhkoihin, se yskitti vähäsen. Jos kastamiseni ei olisi ollut Jumalalle mieleen, Hän olisi antanut tuossa tilanteessa hukkua. Näin ei käynyt, siis toteutin sen, mitä Jumalan Sana opettaa.   Myöhemmin sain täyttyä Pyhällä Hengellä, niin kuin ensimmäisenä helluntaipäivänä tapahtui.

 

Jumala jo idussa näki, mikä on minun tieni. Jumala Kristuksessa antoi vapauden. Hän ei ongelmiani ole poistanut, mutta Hänen avullaan kestän ne. Hän ei luvannut kenellekään seuraajalleen helppoa elämää. Elämisen arvoisen elämän Hän kyllä antaa, myös vapauden ajatella omilla aivoilla. Elämän valintojen vapaus on jokaisella kristityllä.  Parasta on aina noudattaa Jumalan Sanan ohjeita.

” Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johtajamme, Herra on meidän kuninkaamme; Hän pelastaa meidät.” Jes. 33: 22. KR 33/ 38.

” Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?” Jer. 23:23. KR 33/38.

 

 

@LR

 

 

 

 

 

This entry was posted on 27.4.2019. Bookmark the permalink.