Liian hyviä tälle maailmalle

” He, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle.” Hep. 11: 38. KR 33/ 38.

Minkälainen ihminen on liian hyvä tälle maailmalle? Tämän maailman kriteereiden mukaan ihmisiä voidaan luokitella moneen eri kategoriaan. Tavallinen jako on hyviin ja vähemmän hyviin ihmisiin. Liian hyviä tälle maailmalle tuskin on, vai onko heitä?

Heprealaiskirje kertoo uskon olemuksesta ja voimasta. Mitä usko on? ” Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy.” Hep. 11: 1. KR 33/38.

”Vaan, niin kuin kirjoitettu on; ” Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. ” 1. Kor. 2: 9. KR 33/ 38.

” Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” 2. Kor. 5: 7. KR 33/38.

Kristitty uskoo, että Jumala on rakentanut tämän maailman ja maailman kaikkeuden sanallaan. Kaikki mitä nähdään, ei ole syntynyt ihmisen silmin näkyvästä. Jumala on kaiken luonnut ja ylläpitää luomaansa maailmaa ja kaikkea mitä maailmassa on. Jumala Sanoi ja tapahtui niin. Jumalan Sanassa on luova voima. Jumalan luo uutta jatkuvasti. Vuodenaikojen vaihtelut, kasvien puhkeaminen eloon, lämpimän kauden alkaessa, osoittavat uuden puhkeamisesta. Kylmyys on vaivuttanut kasvikunnan ja osan eläimistä horrokseen, lepotilaan, mutta joka kevät ne virkoavat eloon. Tätä, miten kaikki tämä tapahtuu, ei nähdä ihmisen silmin. Tiede tietää, miten se tapahtuu teoriassa, mutta uuden heräämisen ihmeen liikettä, se ei näe. Näemme vain loppu tuloksen, kaikki puhkeaa täyteen kukoistukseensa ja uuteen kasvukauteen. Tämä on Jumalan työtä, ja Hänelle kunnia kuuluu kaikesta.

Ihmisen historian alkumetreiltä tiedämme, kuinka veljekset Kain ja Aabel, uhrasivat Jumalalle uhria. Abelin uhri oli parempi, kuin Kainin uhri. Abelin uhri oli Jumalan silmissä parempi, sillä Aabelin uhri oli uskossa uhrattu. Abelin uhrin tulosta oli, että Jumala antoi hänelle todistuksen, että hän oli vanhurskas, uskonsa tähden.

Toinen henkilö, joka puhuu uskosta, on Eenok. Hän oli elänyt Jumalalle otollista elämää. Hän oli totellut Jumalan tahtoa. Siksi hänen ei tarvinnut nähdä kuolemaa. Hänet otettiin pois maailmasta.

Kristuksen toinen tulemus, ja uskovien ylös tempaus, ovat niiden uskossa vaeltaneiden ylös tempaus, jotka ovat eläneet Jumalan tahdon mukaista elämää. Heidät on puettu vanhurskauden vaatteeseen, ja heillä on Pyhän Hengen sinetti. Jos Jeesus tulisi nyt tuulissa ja pilvissä hakemaan omansa, Hänen mukaansa lähtisivät ne, jotka Kristus tuntee näistä merkeistä omikseen. Samoin haudoista nousisivat ne uskossa kuolleet, jotka elämänsä aikana, olivat ottaneet Kristuksen omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen. He, jotka tahtoivat saada kaikki syntinsä anteeksi, Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Jotka nöyrtyivät tekemään täyden parannuksen synneistään. Hylkäsivät ne, ja halusivat elää Jumalan mielen mukaista elämää, Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa. Jotka noudattivat Jumalan Sanaan, niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu. Heille Jumalan sana oli ehdotonta totuutta, he eivät laimentaneet sitä oman tahdon mukaiseksi. Nämä uskossa vaeltavat pääsevät Karitsan hääaterialle.

”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hep. 11: 6. KR 33/ 38.

Nooa oli mies, joka eli uskossa. Hän sai ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt. Jumala puhuu profetoiden kautta, ja Sanansa kautta. On hyvä tutkia kaikki profetiat, koska kaikki eivät ole Pyhän Hengen antamia, monissa on ihmisen mielen tuotosta. Paholainenkin osaa käyttää profetioita hyväkseen, saadakseen ihmiset uskomaan valheen. Aikanamme profetioita ja ilmoituksia tulee, joka suunnalta, siksi on erittäin tärkeää tutkia ne, ovatko yhtäpitäviä Jumalan Sanan kanssa.

Nooa oli varma ilmoituksesta, että se on Jumalalta saatu, siksi hän alkoi toimia ilmoituksen mukaisesti. Koska profetia on aina, varoitukseksi, ojennukseksi, tai lohdutukseksi. Nooan saama ilmoitus oli Jumalan varoitus tulevasta tuomiosta. Jumala olisi tuomitseva syntisen maailman. Nooalla oli pyhä Jumalan pelko, siksi hän alkoi rakentaa arkkia. Uskossa Nooa rakensi valtavan suuren laivan, uskoen että sen, mitä Jumala oli hänelle ilmoittanut tapahtuvaksi, se toteutuisi. Ihmiset pitivät Nooaa omituisena. Hänen rakentaessa arkkia kuivalle maalle. Nooa paukutti vasaraansa, välittämättä ihmisistä, jotka naureskellen katsoivat hänen tekemisiään. Arkin tultua valmiiksi, Nooa ja hänen perheensä menivät arkkiin. Sekä pareittain eläimiä, jotka haluttiin säilyttää. Jumalan antama ilmoitus toteutui, ja Jumala avasi syvyyden lähteet, ja taivaan vesivarastot. Alkoi sade, joka hukutti tuon ajan maailmasta kaiken elollisen. Syntinen maailma tuhoutui, Nooa ja arkissa olleet pelastuivat. Nooasta tuli uskon vanhurskauden perillinen uskon kautta.

Särkymisen siunaus

” Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.” Jer. 18: 1. KR 33/38.

Savenvalaja tekee savesta käyttöesineitä. Uskovien pitäisi ymmärtää savenvalajan työtapoja, näin voitaisiin paremmin ymmärtää, minkä vuoksi, savenvalajan työstä on kirjoitettu Raamatussa. Käyttöesineet tulivat hyvään käyttöön taloudessa. Niiden piti olla vahvasti työstettyjä ja poltettuja.

Aina ei savesta synny kerralla kunnon astiaa. Astia voi halkeilla, mennä säröille. Tulee valuvikoja.

Eräs julkisuuden henkilö totesi, ” valuvian vian voi korjata uudella valulla. ”

Syntiinlankeemuksen jälkeen jotain meni meissä ihmisissä pahasti hajalle. Täydellisen Jumalan kädestä saadut hyvät ominaisuudet menetettiin.

Savenvalaja etsii hyvää savea, mistä alkaa työstää astiaa. Kunnon maaperässä on kunnon savea, mistä syntyy hyvä ja vahva astia. Jumala toimii savenvalajan tavoin. Hän herättää Pyhän Henkensä avulla syntisen ihmisen. Hän on edeltä katsonut, että jokaisessa ihmisessä on hyvää ainesta, jaloon käyttöön. Siksi rakkauden Jumala etsii kaikkia ihmisiä. Hän herättää sanansa kautta, synnintunnon. Hän näyttää ihmiselle todeksi, miten likainen sydän on? Herätään näkemään, mitä tekoa on, ja kuinka saastainen on Jumalan edessä?

Jumala on näyttänyt meille sanastaan myös armon, ja vanhurskauden. Kristuksen sovitustyö Golgatalla, Hänen verensä, ja kuolemansa, sekä ylösnousemuksensa kautta, saamme lahjaksi vanhurskauden. Syntinsä tunnustava ja hylkäävä, saa armon. Syntinen ihminen julistetaan armahdetuksi syntiseksi. Hänet vanhurskautetaan, julistetaan syyttömäksi. Syntinen ihminen on päässyt pois, kadotustuomion alta. Paholainen on hellittänyt otteensa.

Kristukseen uskova on saanut Pyhän Hengen sinetin, merkiksi armahduksesta. Hän saa voiman elää Jumalan lapsena, Pyhän Hengen antaessa voimaa, jokaiseen päivään.

” Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.” Joh. 16: 8. KR 33/38.

” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämestäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ” Room. 10:9 – 10. KR 33/38.

Ihminen on nyt, taivaallisen Savenvalajan käsissä. Tästä alkaa muovaus ja muokkaus. Savea työstetään. Savesta erotetaan pois kivet ja huono aines. Kuona poltetaan. Kaikki se vanha, mikä meihin on jäänyt, poistetaan vähitellen. Huomaa vähitellen! Kerralla ei savenvalaja tee astiaa valmiiksi.

Uudestisyntynyt Jumalan lapsi, on pieni vauva, eikä ymmärrä erottaa hyvää pahasta. Hän kompuroi alussa entisissä synneissään. Tämä ei ole tavatonta. Luonnollinen lapsi oppii vähitellen erottamaan, mitä saa tehdä, ja mitä ei saa tehdä. Kävelyn opettelu on kaatumista ja nousemista ylös.

Uskon elämän alussa pitää tehdä kuitenkin selväksi, ettei ” kaatumisia” saa kovin pitkään tapahtua. On mentävä eteenpäin kasvuvaiheesta toiseen. Kivien nyppiminen savesta, ja hionta tekevät kipeää. Jokainen ihminen on kokenut nuoruudessaan kasvukipuja. Kasvaminen tekee aina kipeää.

” Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” Kol. 3: 13.

Anteeksiantamaton mieli hidastaa kasvamista, pahimmassa tapauksessa kasvu pysähtyy kokonaan. Mikäli kannamme, sisällämme kaunaa ja vihaa, ilkeyttä. Jos emme täysin halua jättää entisiä ” mätäpesäkkeitä”, ajoittain ne tulevat esille.

Jos, monien vuosien uskon vaellus ei ole muovannut vaikeaa luonnetta, on jotakin pahasti pielessä. Onko, tällainen Jumalan lapsi jäänyt kehityksestä jälkeen? Hitaasti oppivat lapset laitetaan erityisluokille. Jumalan erityisluokalla opitaan uudestaan armo ja laupeus. Opitaan nöyryyttä.

Huonoa itsetuntoa pidetään pystyssä omin voimin, ja omalla viisaudella. Sopivan tilaisuuden tullessa kaikki ” törky” kaadetaan syyttömien niskaan. Hetken on hyvä olla, on sanottu ” suu puhtaaksi.”

Hitaasti ylpistynyt, ei näe omaa osuuttaan purkauksille. Olisi hyvä, jos jossakin vaiheessa omatunto alkaisi kolkuttaa, niin että anteeksi pyytäminen tulisi mieleen. Koska minkäänlainen viha ei mene taivaaseen.

Nöyrää mieltä ei saada sattumalta, sekin annetaan armosta. Ihminen ei luonnostaan omista nöyryyttä. Nöyryys saadaan monien ahdistusten ja koettelemusten jälkeen.

On mentävä monesti hajalle, pitää muokata uudelleen. Vanhaa on hiottava pois. Jumalalla on varaa muokata meitä moneen kertaan. Kaikki, ” kukkonsa ja kanansa” Jumala kynii. Jumalalla ei ole lempilapsia.

Katkera ihminen on lyömässä, hänellä ei ole tervettä myötätuntoa. Tällainen ihminen nauttii, saadessaan löydä heikommassa asemassa olevaa.

Kristitty Kristuksen oma on Pyhän Hengen temppeli. Pyhä Henki asuu, heikoimmassakin Jumalan lapsessa. Olisi varottava kovia sanoja, ettei lyötäisi Kristusta. Uskossa oleva ihminen on Jumalan silmäterä. Silmä on arka, siihen ei saa kovia iskuja lyödä. Mutta, on niitä, joidenka ” armoitus” on etsiä vikoja ja virheitä toisista. Ja lyödä heikoimmassa asemassa olevia. Näyttävä hengellisyyden kaapu verhoaa nämä ihmiset. Naamiona on pyhyys ja täydellinen vaellus. Tällaiset ovat susia lammasten vaatteissa. Lämpö ja rakkaus puuttuu, sielussa on vielä jäätä.

Pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus

 

” Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.” Room. 15: 2. KR 33/38.

Lähimmäiselleen mieliksi eläminen on laji, joka vaatii pitkän kasvuajan. Hengelliset puheemme voivat olla viisaita, ja Raamatulla höystettyjä. Kehumme, pitkää nimilistaamme henkilöistä, joidenka puolesta rukoilemme. Ulkonaisesti elämme hengellisesti moitteetonta elämää. Mielestämme olemme edistyneet hengellisessä kasvussa pitkälle.

Uskon kasvua ei mitata asteikolla 0 – 100.

Jeesuksen luokse tuli ihmisiä. Oli ongelmia, laidasta laitaan. Jeesus Kristus kohtasi ihmiset säälien. Jerusalemissa sijaitsevan Lammasportin luona oli Betesdan lammikko.

Sairaat uskoivat, kun lammikon vesi liikutettiin, lammikkoon ehtinyt sairas parani. Lammikon äärellä oli paljon sairaita ja rampoja. Siellä oli myös rampa mies, joka oli sairastanut 38 vuotta. Hän odotti pääsyä lammikkoon. Hän ei koskaan onnistunut pääsemään oikealla hetkellä lammikkoon. Itse hän ei päässyt siihen, eikä hänellä ollut henkilökohtaista avustajaa.

Jeesus saapui lammikolle. Jeesus näki, että rampa mies, ei itse pääse lammikkoon. Jeesus näki miehen vilpittömän halun tulla terveeksi. Siksi Hän kysyi rammalta: ” Tahdotko tulla terveeksi?” Mies alkaa selvittää Jeesukselle, minkälainen oli hänen elämän tilanteensa. ” Minulla ei ole ketään, joka auttaisi. Toinen pääsee lammikkoon ennen minua.” Rampa oli yksinäinen, ja tunsiko Jeesusta entuudestaan, sitä emme tiedä.

Jeesus ei aloita moraalisaarnaa. Jeesus ei ala moittia miestä, kuinka tämä elää, itsesäälissä, ja surkuttelee elämäänsä. Jeesus ei lyö lisää. Hän ei syyllistä miestä. Jeesus ei lisää taakkaa sairaan kannettavaksi. Hän tietää, 38 vuotta on pitkä aika olla rampa. Tuon ajan ihmisten elinikä ei kaikilla ollut näin pitkä. Hän oli koko ikänsä ollut rampa. Jeesus ei kysele, miehen tekemiä syntejä. Hän säälii syvästi, ja ajattelee, näin pitkä aika kärsimystä saa riittää. ” Nouse, ota vuoteesi ja käy.” Kehottaa Jeesus miestä. Mies tuli terveeksi ja sai uskon lahjan. Hänestä tuli Jeesuksen suurien tekojen todistaja.

Me, tapaamme avuntarvitsijan. Kyselemme kaikki mahdolliset syyt, miksi lähimmäinen on apua pyytämässä? Onko pyytäjän elämä ollut puhdasta ja moitteetonta. Onko tarpeeksi uskoa muutokseen? Tuleeko henkilö autetuksi kerrasta, vai jatkuuko avuntarve pidempään? Tuleeko avuntarvitsija riippuvaiseksi auttajasta? Epäilemme pyytäjän motiiveja viimeiseen saakka.

Jos auttamishalu on näin tiukassa, ja emme luota ihmiseen, eipä tallainen auttaja ole itsekään tasapainossa itsensä kanssa. Uskossa voidaan olla, mutta kasvamista pitää tapahtua, jos auttaminen lähtee itsekkäistä lähtökohdista. Parasta on pysyä pois auttamistyöstä. Kaikki avun antaminen on epäitsekästä työtä.

Jeesus auttoi pohtimatta, mitä autettavalle seuraavaksi tapahtuu. Onko uusi ongelma jo ovella odottamassa?

Voidaan sanoa, ettei ihmistä ei voi verrata Jeesukseen. Ei voida. Mutta Jeesuksen rakkaudella täytetty ihminen, elää niin kuin Jeesus opetti elämään. Jeesus oli täynnä laupeutta ja armoa. Kristitty, joka on uudestisyntynyt, ja saanut kaikki syntinsä anteeksi. Hän on saanut osakseen niin paljon armoa, ettei sitä voida mitata millään maallisilla mittareilla. Silloin rakastetaan lähimmäistä, yhtä paljon, tai enemmän kuin itseä. Toteutetaan suurinta käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä. ” Rakasta lähimmäistä, niin kuin itseäsi.”

” Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13. 34- 35. KR 33/38.

Kristittyjen keskinäisen rakkauden puute on tämän ajan vakava ongelma. Uskoa on, ja kristittyjä. Missä on keskinäinen rakkaus? Uskosta osattomatkin auttavat toisiaan enemmän, kuin Jeesukseen uskoviksi sanovat tekevät. Kuinka paljon on heitä, joita toinen Jeesuksen omaksi sanova, on lyönyt ja haavoittanut? Auttamishalun puuttuminen, on tehnyt katkeraksi. Monelta usko Kristukseen on vähitellen hiipunut. Koska uskoviksi itseään sanovat, ovat kohauttaneet olkaansa, silloin kuin avuntarve on akuutti. On lisätty syyllistämällä lisää taakkaa kannettavaksi. Tämä ilmiö oli tuttua jo Uuden Testamentin aikana. Siksi siellä on kerrottu meille opetukseksi, kertomus laupiaasta samarialaisesta.

Paljon saarnataan auttamisesta ja antamisesta. Ovatko saarnaajat, papit, itse elävänä esimerkkinä? Onko saarnat vain huulilla pyöriviä sanoja, vailla pohjaa? Saarnataanko vain palkan edestä? Silloin ei toisten hätä paljoa kiinnosta, jos oma kukkaro lihoo saarnojen ansiosta. Mitäpä muista, minä saarnaan sunnuntaina, häissä ja hautajaisissa, ja palkka tulee. Leipänsä eteen saarnaavia on aina ollut.

”Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua ei teillä ole aina,” Jeesus sanoo Sanassaan. Sairaat, köyhät, vähävaraiset, on laitettu koetukseksi. Miten me heitä käsittelemme, ja heille teemme, se tehdään Jeesukselle. Kristus on heikkojen puolella loppu viimein.

Katsotaanko avuntarvitsijat ihmisiksi, jotka eivät osaa hoitaa talouttaan? Ovatko eläneet huonoa elämää, ja siksi sairastavat? Näitäkin on, mutta monet etenkin tänä aikana, eivät ole itse aiheuttaneet elämänsä kurjuutta. Tämä aika koettelee nyt uskovien keskinäistä rakkautta. Onko meillä YYA-sopimus?

Armoa tarjotaan

”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen” 1. Moos. 8: 22. KR 33/38.

Jokainen maanviljelijä tietää, ensin pitää kylvää siemen maahan. Odotetaan kasvua ja sato leikataan myöhemmin. Jumalan Sanassa kerrotaan paljon kylvämisestä ja leikkaamisesta. Teollistuminen on etäännyttänyt ihmiset maanviljelystä. Tästä huolimatta maata viljellään. Raamattu sanoo, ” ettei lopu kylväminen, eikä leikkaaminen.” Onhan ihmiselle annettu velvollisuus viljellä ja varjella maata.

Hengelliseen elämään kuuluu myös kylväminen ja leikkaaminen. Jumalan Sana on siemen, joka kylvetään ihmisen sydämeen. Mikäli Sanan siemen kylvetään varhaisessa lapsuudessa, se varjelee monelta pahalta myöhemmin elämässä. Siemen itää parhaiten nuoressa sydämessä, mieli on vielä avoin ja puhdas. Mahdotonta ei ole, ettei ikääntyessäkin Sanan siemen itäisi. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vaikeampaa on omaksua uusia asioita. Ikääntyessä ihmisestä tulee skeptinen ja on varautunut, uutta on vaikeampaa omaksua.

Kyntäminen ja muokkaaminen ovat ensimmäisiä vaiheita.

Hengellisessä kontekstissa kyntämistä on rukous. Maaperä pitää rukouksin pehmittää ja kääntää vastaanottamaan siementä. Ihmiset tarvitsevat hengellistä siementä ja -ravintoa.

Tärkeintä hengellistä työtä on rukous, siinä viedään asiat Isälle Jumalalle tiettäväksi. Hän tekee työn, me ihmiset olemme Hänen työtovereitaan. Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Tämä on otettava huomioon aina hengellistä työtä tehtäessä.

” Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11. 9 – 10. KR 33/38.

Jumalan Pyhä Henki muokkaa ihmisten sydämiä. Kääntää synnilliset taipumukset päällepäin. Antaa synnintunnon. Pelastuskaipuu herää, maailmallinen elämä ei enää anna tyydytystä. Alkaa aika, jolloin Jumala alkaa kiinnostaa ja hengelliset asiat.

Rukouksien vaikutukset alkavat näkyä. Jumala on vastannut rukouksiin. Anovalle on vastattu pyyntöihin. Rukous on ihmisen puhetta Jumalalle.

Jokainen Kristukseen uskova on Jumalan työtoveri. Sanan kylväjä.

Jumalan Sanaa kylvetään, se tekee sen tehtävän, minkä vuoksi se on maailmaan lähetetty. Jumalan Sana, johtaa pelastukseen, ja päästää pois kadotustuomion alta. Koska jokaisen syntiin langennen ihmisen osaksi, on tullut, kadotustuomio, ja ikuinen ero Jumalasta.

Jumala puhuu Pyhän Hengen kautta Sanassaan. Sana tuomitsee synnin. Raamattu on lakikirja, missä on ilmoitettu, mikä on syntiä? Pahin synti on, että Jumalan ihminen elää ilman Jumalaa. Ihminen on hylännyt Jumalan ja Hänen Sanansa.

Jumala Kristuksessa Jeesuksessa pelasti ihmiset, kuolemalla ristillä. Hän sovitti syntimme, ja kaiken mikä erottaa meidät Jumalasta. Hän kuoli ristillä ja vuodatti kalliin verensä, että meillä olisi pääsy takaisin Jumalan yhteyteen. Hän antoi viattomana Henkensä, meidän edestämme, että me saisimme iankaikkisen elämän. Kaiken tämän Hän teki suuresta rakkaudesta ja vapaasta tahdosta. Isä Jumala rakasti synnissä eläviä ihmisiä. Rakkaudestaan meihin syntiin langenneihin, Hän uhrasi Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Kristuksessa Jeesuksessa, on tarjolla syntien anteeksi saamisen armo. Raamattu on lakikirja, mutta on myös armosta kertova kirja.