Liian hyviä tälle maailmalle

” He, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle.” Hep. 11: 38. KR 33/ 38.

Minkälainen ihminen on liian hyvä tälle maailmalle? Tämän maailman kriteereiden mukaan ihmisiä voidaan luokitella moneen eri kategoriaan. Tavallinen jako on hyviin ja vähemmän hyviin ihmisiin. Liian hyviä tälle maailmalle tuskin on, vai onko heitä?

Heprealaiskirje kertoo uskon olemuksesta ja voimasta. Mitä usko on? ” Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy.” Hep. 11: 1. KR 33/38.

”Vaan, niin kuin kirjoitettu on; ” Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. ” 1. Kor. 2: 9. KR 33/ 38.

” Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” 2. Kor. 5: 7. KR 33/38.

Kristitty uskoo, että Jumala on rakentanut tämän maailman ja maailman kaikkeuden sanallaan. Kaikki mitä nähdään, ei ole syntynyt ihmisen silmin näkyvästä. Jumala on kaiken luonnut ja ylläpitää luomaansa maailmaa ja kaikkea mitä maailmassa on. Jumala Sanoi ja tapahtui niin. Jumalan Sanassa on luova voima. Jumalan luo uutta jatkuvasti. Vuodenaikojen vaihtelut, kasvien puhkeaminen eloon, lämpimän kauden alkaessa, osoittavat uuden puhkeamisesta. Kylmyys on vaivuttanut kasvikunnan ja osan eläimistä horrokseen, lepotilaan, mutta joka kevät ne virkoavat eloon. Tätä, miten kaikki tämä tapahtuu, ei nähdä ihmisen silmin. Tiede tietää, miten se tapahtuu teoriassa, mutta uuden heräämisen ihmeen liikettä, se ei näe. Näemme vain loppu tuloksen, kaikki puhkeaa täyteen kukoistukseensa ja uuteen kasvukauteen. Tämä on Jumalan työtä, ja Hänelle kunnia kuuluu kaikesta.

Ihmisen historian alkumetreiltä tiedämme, kuinka veljekset Kain ja Aabel, uhrasivat Jumalalle uhria. Abelin uhri oli parempi, kuin Kainin uhri. Abelin uhri oli Jumalan silmissä parempi, sillä Aabelin uhri oli uskossa uhrattu. Abelin uhrin tulosta oli, että Jumala antoi hänelle todistuksen, että hän oli vanhurskas, uskonsa tähden.

Toinen henkilö, joka puhuu uskosta, on Eenok. Hän oli elänyt Jumalalle otollista elämää. Hän oli totellut Jumalan tahtoa. Siksi hänen ei tarvinnut nähdä kuolemaa. Hänet otettiin pois maailmasta.

Kristuksen toinen tulemus, ja uskovien ylös tempaus, ovat niiden uskossa vaeltaneiden ylös tempaus, jotka ovat eläneet Jumalan tahdon mukaista elämää. Heidät on puettu vanhurskauden vaatteeseen, ja heillä on Pyhän Hengen sinetti. Jos Jeesus tulisi nyt tuulissa ja pilvissä hakemaan omansa, Hänen mukaansa lähtisivät ne, jotka Kristus tuntee näistä merkeistä omikseen. Samoin haudoista nousisivat ne uskossa kuolleet, jotka elämänsä aikana, olivat ottaneet Kristuksen omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen. He, jotka tahtoivat saada kaikki syntinsä anteeksi, Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Jotka nöyrtyivät tekemään täyden parannuksen synneistään. Hylkäsivät ne, ja halusivat elää Jumalan mielen mukaista elämää, Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa. Jotka noudattivat Jumalan Sanaan, niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu. Heille Jumalan sana oli ehdotonta totuutta, he eivät laimentaneet sitä oman tahdon mukaiseksi. Nämä uskossa vaeltavat pääsevät Karitsan hääaterialle.

”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hep. 11: 6. KR 33/ 38.

Nooa oli mies, joka eli uskossa. Hän sai ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt. Jumala puhuu profetoiden kautta, ja Sanansa kautta. On hyvä tutkia kaikki profetiat, koska kaikki eivät ole Pyhän Hengen antamia, monissa on ihmisen mielen tuotosta. Paholainenkin osaa käyttää profetioita hyväkseen, saadakseen ihmiset uskomaan valheen. Aikanamme profetioita ja ilmoituksia tulee, joka suunnalta, siksi on erittäin tärkeää tutkia ne, ovatko yhtäpitäviä Jumalan Sanan kanssa.

Nooa oli varma ilmoituksesta, että se on Jumalalta saatu, siksi hän alkoi toimia ilmoituksen mukaisesti. Koska profetia on aina, varoitukseksi, ojennukseksi, tai lohdutukseksi. Nooan saama ilmoitus oli Jumalan varoitus tulevasta tuomiosta. Jumala olisi tuomitseva syntisen maailman. Nooalla oli pyhä Jumalan pelko, siksi hän alkoi rakentaa arkkia. Uskossa Nooa rakensi valtavan suuren laivan, uskoen että sen, mitä Jumala oli hänelle ilmoittanut tapahtuvaksi, se toteutuisi. Ihmiset pitivät Nooaa omituisena. Hänen rakentaessa arkkia kuivalle maalle. Nooa paukutti vasaraansa, välittämättä ihmisistä, jotka naureskellen katsoivat hänen tekemisiään. Arkin tultua valmiiksi, Nooa ja hänen perheensä menivät arkkiin. Sekä pareittain eläimiä, jotka haluttiin säilyttää. Jumalan antama ilmoitus toteutui, ja Jumala avasi syvyyden lähteet, ja taivaan vesivarastot. Alkoi sade, joka hukutti tuon ajan maailmasta kaiken elollisen. Syntinen maailma tuhoutui, Nooa ja arkissa olleet pelastuivat. Nooasta tuli uskon vanhurskauden perillinen uskon kautta.

Abraham, oli kuuliainen Jumalalle. Kuuliaisena hän lähti siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi. Abraham ei tiennyt minne oli lähtevä. mutta lähti uskossa liikkeelle. Hän eli muukalaisena, ja asui teltoissa, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Heillä oli sama lupaus, kuin Abrahamilla, he perisivät odottaen sitä kaupunkia, jonka perustaja ja rakentaja, sekä luoja on Jumala.

Saara, ikääntynyt nainen, sai voiman suvun perustamiseen. Luottaen Jumala lupaukseen. Herra vei Abrahamin ulos ja sanoi; ” Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea.” Ja hän sanoi hänelle: ” Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” Ja Abraham uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” 1. Moos. 15. 5 – 6. KR. 33/38. Abrahamia sanotaankin kansan paljouden isäksi. Iisakista tuli Abrahamin nimelle jälkeläinen.

Nämä kaikki kuolivat uskossa, eivätkä luvattua saavuttaneet, kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, he ilmaisevat etsivänsä isänmaata. He olisivat tarkoittaneet maata, mistä olivat lähteneet, olisivat he voineet sinne palata takaisin. Mutta he pyrkivät parempaan maahan, taivaalliseen maahan. Herra ei heitä häpeä, vaan antaa heidän kutsua itseään, heidän Jumalakseen. Sillä Hän on valmistanut heille kaupungin. Nämä edellä kerrotut henkilöt, ovat uskon esikuvia.

Heprealaiskirjeen 11. luku on uskon luku. Siinä kerrotaan, mitä kaikkea ihmiset tekivät uskossa, luottaen Jumalaan, ja Hänen lupauksiinsa. He kärsivät kovia vaivoja. He tekivät uskon voimasta sankaritekoja. He tekivät, vaikka heidän aikanaan ei Messias ilmoitus täyttynyt.

Nämä kaikki henkilöt, olivat liian hyviä tälle maailmalle. Jokainen ihminen on Jumalan näkökulmasta katsottuna, liian hyvä tälle maailmalle. Sen vuoksi Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen pelastajaksi, että ihmiset ottaisivat Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Hän ei haluasi yhdenkään kuolevan synteineen, ja jäävän tämän maailman ruhtinaan paholaisen omaksi. Koska jokainen ihminen on liian hyvä paholaisen saaliiksi, tämän maailman saaliiksi.

Heprealaiskirjeen 12 luvussa kehotetaan. ” Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä. joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseään kohtaa, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. ” Hep. 12. 1 – 3. KR 33/ 38.

Kristityt, Kristuksen seuraajat. Aikanamme on paljon villitseviä oppeja. On monia harhaoppeja, jotka lupaavat hyvää, mutta ovat kaunista valhetta. On monia eksytyksiä, joidenka alkuperä on paholaisesta lähtöisin. Paljon tapahtuu Jeesuksen nimessä ihmetekoja, jotka eivät ole kuitenkaan Pyhästä Hengestä lähtöisin. Raamatussa sanotaan, että eksytykset tulevat kaikella valheen kavaluudella. Sanotaan, ” tuolla on kristus”, mutta Jumalan Sana kieltää menemästä, näiden antikristuksien perään. Nämä saavat aikaan hajaannusta, siitä tietää, etteivät ne ole Jumalan Hengestä lähtöisin. Jumalan Pyhä Henki kokoaan yhteen, Hän ei milloinkaan aiheuta riitaa ja aiheuta eripuraa. Hän ei hajota, vaan kokoaan yhteen.

Pyhä Henki saa Jumalan lapset yhteen. Jumalan agape- rakkaus tulee jokaisen sydämeen, joka on Pyhästä Hengestä syntynyt. Pyhä Henki, Jumalan Henki on rauhan tuoja. Seurakuntien riitaisuudet aiheutuvat siitä, ettei eletä Raamatun sanan mukaisesti. Uskovien yhteys on hajalla, koska liian moni rakastaa maailmaa, ja sen mukavuuksia. Jumalan Pyhä Sana, on vain koristeena, nimellisesti kristittyjen elämässä. ”Mistä tulevat riitaisuudet teidän keskuuteenne”, kysytään Raamatussa. ”Eivätkö ne tule himoista, Vastaa Raamatun sana. Ihmisen monet himot ovat saaneet yliotteen kristityistä, heistä, joidenka pitää, Pyhän Hengen voimalla kuolettaa himot, kaikkine haluineen.

Onko Pyhän Hengen voima heikentynyt? Ei, ole. Pyhä Henki on edelleen väkevä Jumalan Henki. Ihmiset eivät enää ole kuuliaisia Jumalan Sanalle. On levennetty ahdas portti. Kaidasta tietä on tehty leveä valtatie. Armosta on tehty markkina tavaraa. Jumalan pelko on kadonnut. Tilanne on erittäin vakava. Aika, jota elämme, on vaarallista aikaa. Jos emme tunne Jumalan Sanaa, meillä on suuri vaara mennä metsään ja lujaa. Jos meiltä puuttuu Pyhän Hengen voima, emme voi mitenkään vastustaa paholaisen juonia, näillä juonilla saadakseen uskomme horjumaan, ja lopulta sammumaan. Huolettomuus ja välinpitämättömyys, hengellinen väsyminen, ovat tämän ajan vakavia ilmiötä. Olemme ajassa, mistä Jumalan Sana kertoo.

Kymmenen neitsyttä, kymmenen kristittyä, ja kaikki nukkuvat. Heillä on ollut Pyhän Hengen öljyä astioissa. Mutta se on käynyt vähiin. Uskon lampusta sammuu liekki, jos emme valvo lampussa palavaa tulta. Öljy käy vähiin ja liekki hiipuu. Yljän tulo viipyy. Ilta on muuttunut yöksi. Keskiyö on lähellä. Sillä Kristuksen Ylkämme tuloa on odotettu, siitä saakka, kun Jeesus Kristus, nousi ylös taivaaseen. Nyt monet sanovat, ettei Hän vielä tule. Ei hätää. Vielä ei ajanmerkit ole kaikki käyneet toteen.

Tämä väärä rauha on saavuttanut liian monet. Me emme kukaan tiedä, milloin Kristus saa käskyn lähteä noutamaan morsiusseurakuntaansa. Jos tahdomme päästä Ylkämme häihin mukaan, me emme saa väsyä odottamiseen. Kristuksen tuleminen pilvissä, voi olla lähempänä kuin arvaamme. Nyt on aika valvoa, laittaa lamput kuntoon. Hetki, jolloin Kristus tempaa omansa tuuliin ja pilviin, on nopea tapahtuma, kuin salaman leimaus, idästä länteen. Päiväntasaajalla käyneet tämän lyhyen nopean leimauksen tietävät. Onko tällaisessa ajassa, aikaa tehdä lampun kunnostustöitä. Ei ole. Ja sitten kun tämä on tapahtunut, on armonaika ohitse. Ovi suljetaan, eikä kukaan enää sitä avaa. Voit hakata ja kolkuttaa, rukoilla ja parkua, ovi on ja pysyy kiinni. Tänne jäit.

Laita nyt hyvä ystäväni asiat kuntoon Jumalasi kanssa, nyt kun olemme vielä armon ajassa. Vielä Herra kutsuu syntisiä luokseen, ja juoksee avosylin vastaan. Vielä Jeesuksen veri puhdistaa likaisimmankin omantunnon, lunta valkeammaksi. Elämän menneisyys pyyhitään pois, ja uutta parempaa annetaan tilalle. Miksi kantaa huonoa omaatuntoa, synnin kuormaa? Kaikki saa jättää ristin juurelle. Sieltä virtaa rauha ja ilo, murheelliseen sydämeen. Synnin paulat katkeavat, ja Pyhän Hengen kirkas vesi alkaa virrata sinussa. Muutoksen näkevät monet, ja saat olla kävelevä viides evankeliumi. Olet liian hyvä tälle maailmalle. Voit elää uskossa, ja toivossa, voitokasta elämää. Kristus Jeesus antaa sinulle siihen voimansa, omassa voimassamme, emme kukaan jaksa kilvoitella vahvoina loppuun saakka. Täytytään Pyhän Hengen tulella uudelleen, ja annetaan uskon liekin palaa tulta, taivaan tulta.

” Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi, Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut. – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2. 4 – 10. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 26.5.2019. Bookmark the permalink.