Jeesus muurinmurtaja

”Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy. ” 2. Aik. 7: 14. KR

Ole oma itsesi, on ollut suosittu kehotus. Omana itsenään ihminen on itsekäs omanedun tavoittelija. Ihminen on luonnollisesti ylpeä. Ylpeys ei aina ole ” nenä pystyssä” olemista, eikä toisen ihmisen halveksuntaa. Ylpeyttä voi olla ajatuksissa. Ihmisen sielu on ajatuksissa. Mitä mielessään ajattelee, sitä sielu pitää sisällään. Omana itsenäni en ole vilpitön. Ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen ei ole vilpitön, ennen kuin mieli kääntyy Jumalan puoleen, tehdään parannus pahoista ajatuksista. Synti lähtee ajatuksista, ja kehittyy vähitellen pahoiksi teoiksi, joita synneiksi kutsutaan. Synti rikkoo Jumalan Sanan ohjeet. Raamattu opettaa, miten eletään ihmisenä tässä maailmassa. Jumalan Sana on elämän paras ohjekirja.

Kirkkojen papit ovat saaneet teologisen koulutuksen. Teologia on tiedettä, jumaluusoppia, joka järjestelmällisesti tutkii, Jumalaan liittyviä aiheita. Teologia tieteenä tutkii, mutta teologia ei muuta ihmistä. Jos ihminen ei ole löytänyt elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen, silloin ihminen näkee syntiongelman humanistisesta näkökulmasta. Pappi, joka ei ole saanut armoa löytää elävää Kristusta, hän edustaa humanistista ajattelua. Hän edustaa instituutiota. Hänellä on elastinen omatunto. Vapaa omatunto on vaarallinen asia. Jumala on laittanut sisimpään omantunnon, joka kertoo ihmiselle, mikä on hyvää tai pahaa. Nyt synti terminä on vanhentunut. Tämän vuoksi pitää suvaita sellaista, minkä Jumalan sana sanoo synniksi. On eri asia suvaita asioita, kuin hyväksyä niitä. Tässä maailmassa meidän on suvaittava tosiasia, että ihmiset elävät vastoin Jumalan Sanaa. Emme voi lähteä pois maailmasta, emme voi eristäytyä yhteiskunnasta, mutta voimme tehdä valintoja, miten elämme tässä maailmassa. Jos lähdemme suvaitsemaan Jumalan sanan vastaisia asioita, suosimme syntiä. Tämä ei ole Jumalasta lähtöisin oleva ajatusmalli. Jumala ei rakasta syntiä. Kristuksen oma, ei tee tahallaan syntiä. Minkä vuoksi pahoittaa rakkaimpansa, Jeesuksen Kristuksen mielen? Kristus itkee nähdessään, miten maailma on paha, ja Hänen omansa menevät maailmallisiin tapoihin mukaan.

Jumala, rakastaa syntiä tekevää ihmistä. Hän tahtoo, että kaikki näkisivät oman itsekään ylpeän luonteensa ja pyytäisivät armoa, tehdä parannusta. Vapauteen Kristus vapauttaa. Kristus kuoli Golgatalla, meidän syntiemme sovitukseksi. Pääsemme vapaiksi synnillisistä himoista ja haluista. Omin voimin ei kukaan voi itseään muuttaa, vaan Pyhä Henki tekee uudistavan ja puhdistavan työn meissä. Miksi armo ja anteeksianto eivät kelpaa? Onko synnin suosiminen ja synnissä eläminen nautinto? Nautinto, joka ikuisuuteen verrattuna, on lyhytaikainen ja johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Synnistä seuraa kadotustuomio. Jumalan Sana tuomitsee synnin.

Ihmisen kuolemattoman sielun loppusijoituspaikan voi tässä ajassa päättää. Jumalan lapsen sielu menee ikuiseen iloon Jeesuksen luokse. Kadotukseen tuomitaan jokainen, joka syntiensä kanssa lähtee tästä elämästä. Jumalan Sana on jo tässä ajassa tuominnut, Jumalan lapsen syntisen elämän. Jumalan lapsi on ottanut todesta Jumalan Sanan ja antanut puhdistaa itsensä synneistään. Häntä ei viimeisellä tuomiolla enää tuomita. Hän siirtyy ikuiseen elämään. Ihminen, joka pitää halpana Jumalan armon, eikä välitä Hänen Sanasta, hänet tuomitaan viimeisellä tuomiolla kadotukseen. Tämän tiedostaminen pitää pysäyttää katsomaan, mihin olen menossa?

”Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy. ” 2. Aik. 7: 14. KR 33/38. Jumalan kansan, uskovien kristittyjen on nöyrryttävä. Ihminen ei voi tehdä parannusta, kääntyä mieleltään, ellei hän ensin nöyrry. Ylpeys on synti, joka estää nöyrtymästä. Ihmisen ylpeys, inhimillinen viisaus, ovat esteinä parannuksen teolle. Itsekäs ihminen tottelee paholaista, joka kyseenalaistaa Jumalan Sanan. Onko Jumala todella näin sanonut? Onko Jumalan Sana ainut totuus? Tätä kun lähdetään tutkimaan humanistisesta näkökulmasta, silloin noustaan Jumalan tasolle. Asemaan, jota paholainen ehdotti ensimmäisille ihmisille. ” Tulette kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.” Jumala tietää mikä on pahaa, mutta viisas ihminen näkee pahuudessa hyvää. Ihminen menee jo pidemmälle, kuin mitä paholainen alussa oletti. Paholainen nauraa ilkikurisesti onnistumistaan. Ihmisestä on tulossa paholaisen toimitusjohtaja. Ylpeänä ihminen kehuu paholaisen tekoja. Ole oma itsesi.

Nöyrtymisen kautta, alkaa Jumala toimia keskuudessamme. Pyhä Henki herättää nöyrille tarpeen rukoilla. Ellei ihminen nöyrry, rukouksiin ei saada vastauksia. Nöyrtymätöntä on turhaa kehottaa rukoilemaan. Ylpeyteen langennut uskova kristitty, itse sulkee rukouksen hanat, niin ettei taivaasta sada siunauksia. Rukouksiin ei vastata.

” Herätä voimasi ja tule meille avuksemme. Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme ” Ps. 80: 3, 4. KR 33/38.

Kristittyjen uskovien on ensin mentävä itseensä. On pyydettävä vilpittömästi itselle puhdasta elämää. Mikä minussa tekee Pyhän Hengen murheelliseksi, se on ensin perattava pois. Hylättävä synti, itsekäs elämä, oma ylpeä mieli. Tämän jälkeen voidaan alkaa rukoilla toisten puolesta. Sydäntä särkevää on todeta, mitenkä moni seurakuntiin katkeroitunut, toisiin uskoviin katkeroitunut, tekee myyrän työtä. Internetissä on paljon kirjoituksia, jotka tekevät vahinkoa lukijoilleen. Jumalan Sanaan verhotaan omaa syntistä lihallista mieltä, joka saa paljon pahaa aikaan lukijoissa.

Kamelinkarva pukuinen erämaasta tullut

” Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt: 3. 2. KR 33/38.

Juudean erämaasta pyyhälsi kamelinkarva pukuun pukeutunut mies. Vyötäisillä oli nahkavyö. Pitkät hiukset hulmusivat harteilla hänen harppoessa Jordanin virran äärelle. Ääni oli kantava. Hän oli huutavan ääni erämaassa. Tästä profeetta Esais oli puhunut Vanhan Testamentin ennustuksessa. ” Huutavan ääni kuuluu erämaassa; valmistakaa Herralle tie, tehkää polut tasaisiksi.” (Jes. 40: 3.)

Kansa oli kiinnostunut miehestä ja pian kuultiin hänen jykevää puhettaan. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3: 2.) Selvisi, että parannusta saarnaava mies, oli Johannes Kastaja. Hän kastoi parannuksen tehneet henkilöt. Fariseukset ja saddukeukset olivat valmiina menemään kasteelle. Näille Johannes sanoi:” Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? .”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaan nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Matt. 3. 7-8, 10 – 11. KR 33/38.

Oli tehtävä synneistä parannus ja elämäntavoissa muutos, ennen kuin voi mennä kasteelle. Fariseukset eivät täyttäneet tätä kriteeriä. He olivat omasta mielestään puhtaita, vanhurskaita ja synnittömiä. Heidän elämäntapansa ei ollut oikeaa Jumalan mielestä, Johannes Kastaja sen tiesi. He olivat vielä ” kyykäärmeen sikiöitä.” Ilman elämän muutosta ja parannusta, jokainen on vielä ” kyykäärmeen sikiö.” Luonnollinen ihminen on ensimmäisen ihmisparin jälkeläinen, joka lankesi käärmeen viettelyksestä syntiin. Käärme oli paholainen. Jokainen ihminen tietämättään noudattaa paholaisen opetuksia. Kunnes saa armon nähdä miten syntinen on. Miten likainen on Jumalan silmissä. Olen saastainen ja asun ihmisten keskellä, jolla on saastaiset huulet. Saastainen ei kelpaa Kristukselle. Hän ei ota taivaaseen ainuttakaan, joka ei ole tehnyt synneistään parannusta.

Kaste ilman parannusta on turha toimitus. Se ei muuta ihmistä. Ihminen ei pelastu kasteessa. Ihmistä verrataan puuhun. Syntiensä kanssa elävä ihminen on kuiva puu, joka ei tee hyvää hedelmää. Kuivat oksat eivät tuota satoa. Ihminen on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä ja puhdasta elämää. Elämää, joka tuottaa kunniaa Jumalalle ja lähimmäisille siunausta.

”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tämä sama Johannes Kastajan saarna on yhä voimassa. Syntisen elämäntavan on muututtava, jos aikoo tehdä hyviä hedelmiä. Ihminen ei itse voi mitenkään itseään muuttaa paremmaksi. Hyvät omat parannusmuutokset on tuomittu epäonnistumaan. Mikä avuksi?

Galileasta saapui Johanneksen luokse Jeesus. Jeesus, maailman Vapahtaja. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Synnitön ja viaton, joka tahtoi saada Johannekselta kasteen. Jeesuksella oli oikeat kriteerit astua kasteelle. Hänessä ei ollut syntiä. Johannes Kastaja esteli, ettei hän ole kelvollinen kastamaan Jeesusta. Jeesuksen ja Johannes Kastajan välille syntyi mielenkiintoinen vuoropuhelu. Johannes sanoi: ” Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Matt. 3. 14- 15. KR 33/ 38.

Jeesuksen elämäänsä ottanut ihminen, on tehnyt parannuksen synneistään. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Parannuksen tehnyt ihminen on uusi luomus. Hän täyttää kaiken vanhurskauden mennessään uskoon tulon jälkeen kasteelle. Hän noudattaa Jeesuksen antamaa esimerkkiä.

” Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso taivaasta kuului ääni, joka sanoi:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Matt. 3. 16 – 17. KR 33/38.

Jeesus aloitti julkisen toiminnan ihmisten keskuudessa. Hän toteutti Isän Jumalan tahdon alusta lähtien. Kasteen jälkeen vahvistettiin, tämä on Jumalan rakas Poika. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala. Jumala osoitti mielistyneensä Jeesukseen. Jumalan sana opettaa, miten voimme elää Jumalalle kuuliaista elämää.

Ilman Pyhän Hengen voimaa, ei yksikään ihminen voi elää Jumalan tahdon tiellä. Pyhä Henki tulee jokaisen uskoon tulleen uudestisyntyneen ihmisen sydämeen. Pyhä Henki antaa voiman kasvaa uskossa. Uskoon tullut on oksastettu Kristukseen. Kristus on jalo Öljypuu. Ihminen, joka on oksastettu Kristukseen, on viheriöivä ja satoa tuottava oksa. Kristuksesta Jeesuksesta virtaa elämän eliksiiriä, Pyhän Hengen öljyä, joka tekee vahvaksi. Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä,” Parannus ja syntien anteeksi saamisen armo, ovat Pyhän Hengen työtä. Ihminen ei omassa voimassaan voi tulla Jumalan lapseksi. Kristus aloittaa meissä työnsä. Jeesus etsii kadonneita ja kutsuu lapsikseen. Kutsun saanut lähtee kulkemaan Kristuksen seuraajana. Kuuletko, Jeesus kutsuu sinua omakseen? Noudatatko kutsua? Kaikki perustuu vapaaseen tahtoon, tahdotko tulla puhtaaksi, tahdotko yltäkylläisen elämän? Elämä Jeesuksen seuraajana on mielenkiintoista. Ei ole luvattu menestystä ja vaikutusvaltaa tässä ajassa, mutta kerran kirkkaudessa olemme kuninkaallisia. Jeesus Kristus on taivaan ja maan Herra ja Kuningas.

Kaikki horjuu mutta Herran sana on vakaa

” Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. ” Jes. 40: 29. KR 33/38.

Tuntuu, kuin ihmiset olisivat aiempaa väsyneempiä. Kiireinen elämä verottaa voimavaroja. Aikamme on täynnä monenlaisia uhkakuvia. Negatiivinen ilmapiiri syö ihmisen voimia. Elinympäristömme saastuminen, ilmastonmuutos, erilaiset luonnon katastrofit synnyttävät ahdistusta. Nopea tiedonkulku, tuo kaukaiset tapahtumat lähellemme. On opittava median lukutaito, on opittava asettamaan asioille oikeat mittasuhteet. On opittavat suojelemaan itseään. Kaikkea ei tarvitse tietää, mitä ja milloin tapahtuu. Maailma on suuri mutta tarpeeksi pieni. Oma elinympäristömme on jokaiselle tarpeeksi pieni. Omassa lähipiirissä on huolehtimista. Huolien taakka pysyy oikeissa mittasuhteissa huolehtiessamme lähimmästä ympäristöstä. Jokaiselle on annettu oma pala hoidettavaksi. Yksilöihminen ei voi parhaalla tahdollakaan auttaa koko maailman väestöä ja -ongelmia. Kansojen johtajat yrittävät tehdä parhaansa, mutta epäonnistuvat. Monet luopuvat politiikasta, koska ongelmista tulee liian vaikeita ihmisen ratkaistaviksi. Poliittiset ja inhimilliset resurssit eivät riitä. Tästä mainitsi NÄKY- kirjassa David Wilkerson.

Jeesus sanoi: ” Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivoa, kun meri ja aallot pauhaavat. ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Luuk. 21. 25 – 26. KR 33/ 38.

Maailmassa tapahtuvan myllerryksen keskellä, on yksi, joka on pysynyt samana. Jumalan Sana ja Jumalan voima. Meillä jokaisella on turvana ikiaikojen Jumala.
” Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he valetavat eivätkä väsy.” Jes. 40: 31. KR 33/38.

Ihmiset, jotka ovat antaneet elämänsä Jeesuksen Kristuksen hoitoon ja huolenpitoon, heidän elämänsä on vahvalla kalliolla. Monet nauravat uskoville kristityille, koska maallistunut maailma ei usko näkymättömään todellisuuteen. Kuitenkin näkymätön todellisuus Jeesus Kristus, oli noin 2000 vuotta sitten, näkyvänä todellisuutena maailmassa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Kristus kulki ihmisten keskuudessa. Hän eli ihmisen elämää. Hänessä ei ollut syntiä, niin kuin meissä ihmisissä on. Hän ruokki nälkäisiä, paransi sairaita. Opetti kansaa ja itki itkevien kanssa ja iloitsi iloitsevien kanssa. Hän teki tunnustekoja ja ihmeitä. Jumala Kristuksessa oli lihaa ja verta olevassa kehossa. Hän sai kokea kaikkea samaa, mitä tänä aikana ihmiset kokevat. Hän eli ihmisen elämää. Mitä sinä tai minä nyt saamme kokea, Hänkin on kaiken sen saman jo kokenut. Siksi Jeesus Kristus voi kaikkia meitä auttaa.

” Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” Jes. 42: 3. KR 33/38.

Jeesus Jumalan Poika tuli ihmiseksi sovittamaan maailman synnit. Hän vaikka oli viaton, halusi totella Isänsä Jumalan tahtoa, ja tahtoi antaa itsensä uhrattavaksi. Hänen maanpäällinen vaellus päättyi pilkkahuutojen ja – herjausten… raipaniskujen haavoittamana … Golgatan kummulle. Ristinpuulle ripustettiin, maan ja taivaan Kuningas, herrojen Herra. Piikkikruunu painettiin päähän. Veri vuosi haavoista. Ihmisen synnit painoivat Häntä. Hän vaikeni ja alistui Isänsä tahtoon. Tuskan ollessa suurimmillaan, Hän menetti yhteyden Isään Jumalaan. Silloin Hän parahti, ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Jeesuksen maanpäällisen elämän pimein hetki, oli olla erossa Isästä Jumalasta. Meidän pahat tekomme, rikokset ja synnit, nämä kaikki olivat syynä tähän murhenäytelmään. Tämän murhenäytelmän pääroolissa olisimme me ihmiset, ellei Jeesus Kristus olisi tämän puolestamme läpi käynyt. Oi, miten Jumalalla on suuri rakkaus, ihmisiä kohtaan. ” Se on täytetty!” Kaikui, Golgatalta maailmalle huuto. Ja Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Kaikkien aikojen kaikkien ihmisten, menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat sovitettu. Jeesus Kristus vuodatti verensä ristin puulla. Ilman verenvuodatusta, ei ole syntien sovitusta, siten toteutui Jumalan Sana. Kristus nousi kuolleista ja elää. Hän elää tänäänkin! Pyhä Henki Jumalan kolmas persoona, on nyt maanpäällä. Jeesus nousi takaisin taivaaseen Isän oikealle puolelle, mutta Pyhä Henki on maanpäällä. Jeesuksen lupaama toinen Puolustaja, on kanssamme. Emme jääneet orvoiksi.

Pyhä Henki tulee asumaan jokaiseen Kristuksen omaan. ” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. ” Jes. 41: 10. KR 33/38.

” Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun Vapahtajasi.” Jes. 43. 1- 3. KR 33/38.

Jeesuksen luokse tultuasi ja avattuasi oven Hänelle. Hän tulee asumaan sinun sydämeesi, jos tunnustat olevasi syntinen ja tarvitset armoa. Sinä saat kaikki syntisi anteeksi, Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä ja Hänen kalliissa nimessään. Sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa. Kaikki entinen on mennyt ja uusi tulee tilalle. Pyhä Henki tulee sydämeesi asumaan.

Pyhän Hengen rakkaus, aloittaa hyvän työnsä sinussa. Näet lähimmäisesi uusin silmin. Näet hädässä olevat ihmiset rakkauden kohteina. Sinulle tulee sääli kärsiviä kohtaan. Pyhä Henki avaa silmäsi näkemään ihmiset, niin kuin Jeesus Kristus näkee ihmiset. Hänen katseensa on armahtava ja anteeksi antava, rakastava, hoitava, hellä katse.

Omin voimin kukaan ei muutu, mutta Pyhä Henki aloittaa muovata ja muokata. Vähitellen, kasvu edistyy sirkkalehti asteelta, pidemmälle. Lopulta tuotamme satoa, rakkauden hedelmiä. Näitä hedelmiä tämä kylmä maailma tarvitsee. Pyhä Henki on ainut, joka tekee muutoksen ihmisen sydämessä. Valitettavasti maailman kylmyys ja kovuus on alkanut tarttua kristittyihin. Onko syy siinä, että ensimmäisen helluntain Pyhän Hengen tuli on hiipumassa? ” Kylmenee useimpien rakkaus.” Jeesus sanoo Raamatussa.

Voittava seurakunta

” Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” Matt. 16: 17. KR 33/38.

Lukiessamme tuota Matteuksen evankeliumin jaetta, voisi kuvitella Jeesuksen osoittavan kädellä lähellä olevaa kalliota, ja lausuvan nuo sanat. ” Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” Tarkempi jakeen tutkiminen osoittaa, ettei Jeesus osoittanut läheistä kalliota.

Hän puhui lähellä olleelle Pietarille. Pietarille, joka oli vakuuttanut uskovansa Jeesuksen Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi. Jeesus oli vaikuttanut Pietarille tällaisen uskon ja Pietari sai kuulla nämä siunatut sanat.

Pietari sai ensimmäisenä helluntaipäivänä luvatun Pyhän Hengen. Hän sai Pyhän Hengen voiman. Hänet puettiin voimalla korkeudesta. Pyhällä Hengellä täyttynyt Pietari, saarnasi väkevän saarnan. Hän saarnasi ylösnousseesta Kristuksesta. Kolmetuhatta henkilöä sai piston omaantuntoonsa. Teki parannuksen synneistään, ja tuli elävään uskoon. Näin oli alkuseurakunta syntynyt. Kristuksen seurakunta. Pelastuneet olivat yksimielisesti koolla. He olivat yksimielinen taistelupartio. Heillä oli rohkeus ja uskon kilpi, johon kilpistyivät vastustajien pahimmatkin iskut. Jeesus oli Sanansa mukaan rakentanut tuon ainutlaatuisen varuskunnan. Jumalan seurakuntaa on koeteltu ja monia vaiheita se on saanut käydä läpi, mutta sitä ei ole saatu lyötyä maahan. Edelleen Jumalan seurakunta seisoo vahvana. Apostoli Paavali sanoi selityksen tälle: Kristus teissä.

Ensimmäiset kristityt olivat keskinäisessä yhteydessä. He olivat saaneet kokea tuoreen Pyhän Hengen kokemuksen. He olivat saaneet kokea tunnustekoja ja ihmeitä, jotka vahvistivat heille, että Jeesus oli heidän mukanaan. Pyhä Henki, Kristuksen Henki, varjeli heitä erimielisyyksiltä. Uskovien joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu. Yhden paimenen alaisuuteen, Jeesus asetti eheän ja puhtaan omakseen voittamansa lauman. Lauman, joka olisi maailman valkeus. Joka kirkastaisi Kristusta, syntisten Vapahtajaa. Seurakunta, joka olisi synnistä armahdettujen ja Kristuksen kalliilla verellä pestyjen, Kristuksen omien koti. Koti missä heitä opetetaan, Kristuksen tuntemiseen. Heille annetaan elämän leipää, joka ravitsee ja kasvattaa heitä vahvoiksi. Seurakunnassa heidät varustetaan hengelliseen sodankäyntiin. Puetaan sopivaan sota-asuun, joka ei ole yhdellekään liian iso tai pieni. Sota-asu on juuri sopiva. Uskova saa seurakunnassa oppia tuntemaan Pyhän Hengen armolahjat. Näillä Pyhän Hengen kullekin sopiviksi katsomillaan armolahjoilla, kristitty alkaa palvella lähimmäisiään. Jumalallinen agape-rakkaus on Kristuksen omien sydämessä. Pyyteetön halu auttaa lähimmäisiä, että kaikki saisivat kokea, hengellistä, henkistä, ja aineellista hyvinvointia.

”Ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” 1. Kor. 12. 25 – 27.

Tänä aikana seurakuntaa halveksitaan. Monet sanovat olevansa Kristuksen seuraajia ja ovat laittaneet toivonsa Kristuksen sovitustyöhön. Kuitenkin he halveksivat Hänen asettamaa seurakuntaansa. Seurakunnan pitäminen tarpeettomana ja seurakunnan antaman Raamatullisen opetuksen hylkääminen, on seurakunnan halveksimista. Samalla halveksitaan seurakunnan päätä, Jeesusta Kristusta. Seurakunta on Jeesukseen uskovien yhteisö. Kristus-kallio on meidän henkilökohtaisen uskomme perusta, mutta se on myös seurakunnan perusta. Kristuksen seuraajat voivat seurakunnassa kokea hengellistä yhteenkuuluvaisuutta. Jos me olemme yksimielisiä ja meillä on keskinäinen rakkaus. Seurakunta on keskinäisen rakkauden ja kokoontumisen paikka, eikä paikka, missä riidellään, kuka on opillisesti oikeassa. Kukaan meistä ei tässä ajassa tule täysin virheettömäksi, että voisimme osoittaa sormella toisen virheistä. Oman takin alla on pahimmat viat, sieltä muutoksen pitää alkaa.

Koska tunnustamme, että ihmiskunnan keskuudessa on eri roduista, eri kielistä ja kansoista koostunut yksi pyhä, yhteinen seurakunta. Jos tunnustamme, minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, silloin me tunnustamme, että kerran Jumalan valtakunnassa on suuri kansanjoukko, eri kielistä ja heimoista. He veisaavat yhtä virttä, kiitosta ja ylistystä Jeesukselle Kristukselle.

Meidän on tässä ajassa hyväksyttävä tosiasia, ettemme tee karsinoita eri kristillisten seurakuntien jäsenten välille. On opeteltava jo tässä ajassa, elämään yhdessä ja iloitsemaan yhdessä. Olemmehan kaikki yhtä Kristuksen ruumista. Pyhä Henki yhdistää Jumalan lapset yhdeksi suureksi perheeksi. Jumala näkee lastensa sydämiin. Hän näkee yli valtakuntien rajojen, eri kansoissa olevat Jumalan lapset ja heidän sydämensä. Tämän pitää hieman laannuttaa eripuraisuutta keskuudessamme.

” Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että Hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet Hänelle.” 2. Aikak. 16: 9. KR 33/38.

Jeesuksella on sana. ” Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. ” Joh. 10: 1. 14, 27 – 28. KR 33/38.

Pietarin helluntaipäivän saarnan viimeinen vetoomus oli. ” Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta! Apt. 2: 40. KR 33/ 38.

Jumalan Pyhä Henki irrottaa meidät syntiset, maailmasta, metsäöljypuusta ja liittää jaloon öljypuuhun. Oksastus tapahtuu niin vahvasti, että päästään osalliseksi sen jalosta juuresta. ” Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa.” Room. 11. 24. KR 33/38.