” Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt: 3. 2. KR 33/38.
Juudean erämaasta pyyhälsi kamelinkarva pukuun pukeutunut mies. Vyötäisillä oli nahkavyö. Pitkät hiukset hulmusivat harteilla hänen harppoessa Jordanin virran äärelle. Ääni oli kantava. Hän oli huutavan ääni erämaassa. Tästä profeetta Esais oli puhunut Vanhan Testamentin ennustuksessa. ” Huutavan ääni kuuluu erämaassa; valmistakaa Herralle tie, tehkää polut tasaisiksi.” (Jes. 40: 3.)
Kansa oli kiinnostunut miehestä ja pian kuultiin hänen jykevää puhettaan. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3: 2.) Selvisi, että parannusta saarnaava mies, oli Johannes Kastaja. Hän kastoi parannuksen tehneet henkilöt. Fariseukset ja saddukeukset olivat valmiina menemään kasteelle. Näille Johannes sanoi:” Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? .”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaan nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Matt. 3. 7-8, 10 – 11. KR 33/38.
Oli tehtävä synneistä parannus ja elämäntavoissa muutos, ennen kuin voi mennä kasteelle. Fariseukset eivät täyttäneet tätä kriteeriä. He olivat omasta mielestään puhtaita, vanhurskaita ja synnittömiä. Heidän elämäntapansa ei ollut oikeaa Jumalan mielestä, Johannes Kastaja sen tiesi. He olivat vielä ” kyykäärmeen sikiöitä.” Ilman elämän muutosta ja parannusta, jokainen on vielä ” kyykäärmeen sikiö.” Luonnollinen ihminen on ensimmäisen ihmisparin jälkeläinen, joka lankesi käärmeen viettelyksestä syntiin. Käärme oli paholainen. Jokainen ihminen tietämättään noudattaa paholaisen opetuksia. Kunnes saa armon nähdä miten syntinen on. Miten likainen on Jumalan silmissä. Olen saastainen ja asun ihmisten keskellä, jolla on saastaiset huulet. Saastainen ei kelpaa Kristukselle. Hän ei ota taivaaseen ainuttakaan, joka ei ole tehnyt synneistään parannusta.
Kaste ilman parannusta on turha toimitus. Se ei muuta ihmistä. Ihminen ei pelastu kasteessa. Ihmistä verrataan puuhun. Syntiensä kanssa elävä ihminen on kuiva puu, joka ei tee hyvää hedelmää. Kuivat oksat eivät tuota satoa. Ihminen on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä ja puhdasta elämää. Elämää, joka tuottaa kunniaa Jumalalle ja lähimmäisille siunausta.
”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tämä sama Johannes Kastajan saarna on yhä voimassa. Syntisen elämäntavan on muututtava, jos aikoo tehdä hyviä hedelmiä. Ihminen ei itse voi mitenkään itseään muuttaa paremmaksi. Hyvät omat parannusmuutokset on tuomittu epäonnistumaan. Mikä avuksi?
Galileasta saapui Johanneksen luokse Jeesus. Jeesus, maailman Vapahtaja. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Synnitön ja viaton, joka tahtoi saada Johannekselta kasteen. Jeesuksella oli oikeat kriteerit astua kasteelle. Hänessä ei ollut syntiä. Johannes Kastaja esteli, ettei hän ole kelvollinen kastamaan Jeesusta. Jeesuksen ja Johannes Kastajan välille syntyi mielenkiintoinen vuoropuhelu. Johannes sanoi: ” Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Matt. 3. 14- 15. KR 33/ 38.
Jeesuksen elämäänsä ottanut ihminen, on tehnyt parannuksen synneistään. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Parannuksen tehnyt ihminen on uusi luomus. Hän täyttää kaiken vanhurskauden mennessään uskoon tulon jälkeen kasteelle. Hän noudattaa Jeesuksen antamaa esimerkkiä.
” Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso taivaasta kuului ääni, joka sanoi:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Matt. 3. 16 – 17. KR 33/38.
Jeesus aloitti julkisen toiminnan ihmisten keskuudessa. Hän toteutti Isän Jumalan tahdon alusta lähtien. Kasteen jälkeen vahvistettiin, tämä on Jumalan rakas Poika. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala. Jumala osoitti mielistyneensä Jeesukseen. Jumalan sana opettaa, miten voimme elää Jumalalle kuuliaista elämää.
Ilman Pyhän Hengen voimaa, ei yksikään ihminen voi elää Jumalan tahdon tiellä. Pyhä Henki tulee jokaisen uskoon tulleen uudestisyntyneen ihmisen sydämeen. Pyhä Henki antaa voiman kasvaa uskossa. Uskoon tullut on oksastettu Kristukseen. Kristus on jalo Öljypuu. Ihminen, joka on oksastettu Kristukseen, on viheriöivä ja satoa tuottava oksa. Kristuksesta Jeesuksesta virtaa elämän eliksiiriä, Pyhän Hengen öljyä, joka tekee vahvaksi. Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä,” Parannus ja syntien anteeksi saamisen armo, ovat Pyhän Hengen työtä. Ihminen ei omassa voimassaan voi tulla Jumalan lapseksi. Kristus aloittaa meissä työnsä. Jeesus etsii kadonneita ja kutsuu lapsikseen. Kutsun saanut lähtee kulkemaan Kristuksen seuraajana. Kuuletko, Jeesus kutsuu sinua omakseen? Noudatatko kutsua? Kaikki perustuu vapaaseen tahtoon, tahdotko tulla puhtaaksi, tahdotko yltäkylläisen elämän? Elämä Jeesuksen seuraajana on mielenkiintoista. Ei ole luvattu menestystä ja vaikutusvaltaa tässä ajassa, mutta kerran kirkkaudessa olemme kuninkaallisia. Jeesus Kristus on taivaan ja maan Herra ja Kuningas.
Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Näin Johannes Kastaja saarnasi. Kirveellä on töitä, perattavaa on. Kristityt, Jumalan lapsiksi itseään kutsuvat, ovat kuin Jeesuksen ajan fariseuksia. Puhtaita ulkoapäin, mutta sisällä on kaikkea syntiä ja pahuutta. Hyviä hedelmiä ei kasva. Kaikki mitä Raamattu nimittää synniksi, on hyväksyttyä. Hengellisyys on kuivunut. Syntiä on seurakuntien sisällä, ja kristittyjen sydämessä. Maailmallisuus ja maallistuminen ovat tätä päivää. Pahuus lisääntyy kristittyjen keskuudessa? Syntiä suositaan ja suvaitaan. Synti ei pelota, eikä Pyhää Jumalaa pelätä. Ei pelätä, miten käy, jos synnit painaa omallatunnolla ja elämä päättyy?
On häpeäksi evankeliumin sanalle, että kristityiksi itseään sanovat, hyväksyvät keskuuteensa sellaisen, minkä Raamattu sanoo synniksi. Syntiä ei voida sanoa sairaudeksi. Synti on himoa. Pahuuden suosimista. Minkä Jumalan sana sanoo synniksi, on sitä, eikä voi silitellä sileäksi. Jumala ei kulje muodin mukaan, ei ihmisten mielipiteiden mukaan. Jumala ei suvaitse syntiä, Hän vihaa sitä. Kuitenkin Hän rakastaa syntistä ihmistä ja tahtoisi, että jokainen synninorja, tekisi elämässään täyskäännöksen. Puhdistasi sydämensä ja mielensä Jeesuksen kalliissa veressä. Armonveri, Pyhäveri, vuosi Golgatan ristillä, puolestasi. Antaen sinulle ikuisen elämän, jos otat tämän lahjan vastaan.
Jos parannusta ei ole tehty, kuivat oksat, jotka eivät ole Jeesuksen verellä puhdistettuja, ne heitetään tulee ja poltetaan. Ihmistä verrataan puuhun, jokainen, joka ei tee hyvää hedelmää hakataan pois, ja heitetään tuleen. Syntiä suosivat, eivät koskaan tee Kristukselle soveliaita hyviä hedelmiä. Seurakunta, kirkot ja kristityt ovat hylänneet Jumalan ja Hänen voimansa. Kuollut kristillisyys, kuollut usko, ei tuota hyvää hedelmää. Kuollut kristillisyys, nimikristillisyys ovat ruumenia, jotka ovat arvottomia.
Seurakunnat ovat seulonnassa. Uskossa olevia kristittyjä koetellaan. Olemmeko Jumalan sanalle uskollisia? Puimatantereita puhdistetaan. Uskolliset Herran omat kerran palkitaan. Jumalan lapsia, jotka ovat uskollisia Herran palvelijoita, heidän elämänsä kristittynä on vehnänjyvän tietä. Vehnänjyvä kylvetään maahan ja se kuolee. Jyvä on elävä kylvettäessä mutta se kuolee. Kuoltuaan jyvästä versoo uusi elämä. Näin käy uskoon tulleelle. Entisen minän kuoleminen, on kuolemista itselleen, mukavuuksille, sukulaiset ja omaiset saattavat hylätä uskoon tulleen. Tämä on vehnän jyvän kuolemista. Uskossa olevan on uhrauduttava omasta mukavuudenhalusta, lähimmäisten hyväksi. Se on nöyrtymistä ja menemistä sisälle ahtaasta portista. Portti on niin ahdas, että se vaatii ryömimistä. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. Silloin kun kristitty uskova kieltäytyy tämän maailman iloista, sekin on itselle kuolemista. Emme tahdo mennä maailmassa oleviin riettausiin mukaan. Tämä tekee meistä outoja ja muukalaisia. Uskova ui vastavirtaan mutta se kannattaa. Päämääränä on ikuinen elämä Kristuksen luona. Se on paljon arvokkaampaa, kuin tämä hetken kestävä maallinen ilo.
”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä.” 1. Piet. 2. 19 – 21. KR 33/38.
Nyt kootaan satoa. Vehnä … nisu, kootaan taivaan aittoihin. Tarvitaan huutavia ääniä hengelliselle kentälle. Tarvitaan puhdasta Jumalan Sanan saarnaa. Tarvitaan selvästi soivia pasuunoita. ” Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on lähellä!” Parannus, mielenmuutos aloittaa ihmisen elämässä uuden ajan. Enää ei tehdä tahallaan syntiä, eikä muistella toistenkaan menneisyyttä. Meidän vanhurskasta elämää, ei mitata sen mukaan, miten paljon pidämme melua maailman pahuudesta. Tiedetään että maailmassa on pahuutta ja se lisääntyy. Tärkeintä on kertoa Jeesuksen rakkaudesta, Hänen teoistaan. Meidän vanhurskautemme määrää mitataan sillä, miten paljon teemme rakkaudentekoja. Rakkaudenteot ovat Pyhän Hengen hedelmiä. Tekomme eivät peitä pelasta, mutta teoistamme Jumala on meidät palkitseva. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.
Enää ei tarvita kamelinkarva pukuun pukeutuneita, tarvitaan vanhurskauden valkeisiin vaatteisiin pukeutuneita, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on Pyhän Henkensä kanssa täällä maanpäällä. Armonaika on päättymässä, ja Jeesus tulee tuulissa ja pilvissä noutamaan, puhtaan morsiusjoukkonsa häihin. Olethan sinäkin tässä joukossa mukana? ” Ja Henki ja morsian sanovat: ” Tule!” ja joka kuulee, sanokoon: ” Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. ” Ilm. 22: 17. KR 33/38.
@LR
Liisa Rantasaari 