Archive | heinäkuu 2019

Pelottaako tulevaisuus?

” Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani.” Jes. 33: 13. KR 33/38.

Olemme kaikki menneet kauas Jumalasta. Olemme jokainen poissa Jumalan läheisyydestä. Kaukana oleville Jumala sanoo, kuulkaa mitä Hän on tehnyt. Mitäpä tässä nyt Jumala on tehnyt? Jälleen, fundamentalistin paatoksellista saarnaa, Jumalan teoista. Aikansa legendoja kaikki. Sivistynyt ihminen ei taruihin usko. Vanhanaikaista vouhotusta. Elämme modernia aikaa. Ihminen on saanut paljon suurta aikaan. Sen näkee pelkästään, Nobel-palkittujen listaa lukiessa. Ihminen on tehnyt suuria tekoja. Eipä siellä Jumalan nimi komeile. Jumalalta puutuu Nobel-palkinto. Jos Jumalalle annettaisiin Nobel-palkinto, uskoisivatko ihmiset Jumalaan paremmin? Olisivatko Jumalan teot korkeammassa arvossa, kuin mitä ne nyt ovat?

Jumala aikojen alussa sanoi vain Sanan. Sana Jumalan suusta ja kaikki on tehty. Sana oli Jumala. Sana tuli ihmiseksi. Sanan päälle puettiin nahkapuku. Jumalan Henki muutti muotoa, näkymätön tuli näkyväksi. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1. KR 33/38. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:14. KR 33/38.

Jumalan teko oli muuttaa Jumalan Poika Jeesus Kristus ihmisen muotoon. Jeesus tuli ihmiseksi, käveli keskuudessamme. Palveli ja opetti ihmisiä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesus näki, mitä ihmisten sydämessä on? Hän tiesi, mitä ihminen on. Likainen, saastainen synnissä syntynyt, savesta tehty turmeltunut Jumalan kuva. Jumalan työ ihmisessä oli pahasti pilalla. Jumalan kuva oli särkynyt. Jumalan rakkaus oli poistunut ihmisestä. Ihminen teki omia jumalia, joita palveli. Jumala näki, ettei ihminen pärjää omin voimin. Hänellä oli hätä ihmisestä. Ihminen tarvitsee apua, siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan. Ihminen oli mennyt kauas. Jumalan piti tulla käsin kosketeltavan lähelle. Synnitön Jumalan Poika, alensi itsensä ihmisen tasolle. Nyt kaukana olevat saivat Hänet nähdä. Rakastavan Jumalan. Totuuden Jumalan. Iankaikkisen Jumalan. Rauhan Ruhtinaan. Nämä kaikki ominaisuudet olivat Jeesuksessa. Hän tuli etsimään etäälle menneitä ihmisiä, ja vetämään heitä takaisin Jumalan yhteyteen. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” Hes. 34: 16. KR 33/ 38.

” Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat; ” Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa? Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. ” Jes. 33. 14 – 16. KR 33/ 38.

Profeetta Jesaja kertoo, mitä ihmisen elämä on ilman Pelastajaa Jeesusta Kristusta? Syntinen ihminen pelästyy, hetkellä, jolloin hän näkee oman syntisyytensä. Pyhän kosketus saa aikaan pelon, ja ihminen vapisee pyhyyden edessä. Koska synneissä elävä ihminen, ei tunne Jumalan rakkautta. Hän kokee saman, kuin mitä ensimmäinen ihmispari koki Eedenin paratiisissa. Kielletystä hedelmästä syöminen aiheutti pelon. Synti ja syntiin lankeaminen tekevät ihmisestä pelkäävän. Jumalaa pelkäävän ja tuomiota odottavan pakenijan. Joka piileksii erilaisten ” puiden ja pensaiden” takana, ettei Jumala näkisi häntä. Syyllisyys nousee pintaan ja omatunto syyttää synneistä, heti kun Jumalan sormi osoittaa kohti. Jumalan Sana tuomitsee synnin ja syntisen ihmisen, siksi Raamatun Sana ei ole suosittua luettavaa. Tämä vuosi, ei ihminen tahdo Jumalasta puhuttavan. Syyllinen pelkää joutuvansa tuomittavaksi. Kaikki tämä on kuin tulen hehkua. Omatunto on liekeissä. Rauhaton ja levoton. Kuka voi elää jatkuvan pelon ja syyllisyyden hehkussa? Ei kukaan meistä kestä, pitkään elää syyttävällä omallatunnolla.

Jokainen ymmärtää, että elämämme on rajallinen aika tässä ajassa. Monet ymmärtävät sen, että sielumme on kuolematon ja poistuessaan tästä kehosta, elämä jatkuu. Persoonallisuutemme on sielussa, ja se jatkaa elämää. Kristinuskon mukaan, on kaksi vaihtoehtoa. Sielu menee vanhurskasten lepoon Jumalan luokse, tai odottamaan tuonelaan, viimeistä tuomiota. Ikuisuus, päättymätön elämä on todellista. Tässä ajassa meitä valmistetaan ikuisuutta varten. Tässä ajassa valitaan ikuisuuspaikka. Valintavana on paikka Jumalan luona Taivaassa tai ikuinen ero Jumalasta, kadotuksessa.

Taivaaseen pääsemme hyväksymällä Jumalan Kristuksessa, tekemän sovintotyön ja allekirjoittamalla sopimuksen Kristuksen kanssa. Hyväksymällä sopimusehdot. Ensin on tehtävä täyskäännös elämässä. On luovuttava menneestä elämästä. Kaikki mennyt poistettava elämästämme. Koska mennyt elämä on täynnä Jumalan tahdonvastaisia tekoja. Inhimillisesti puhdas elämä, ei takaa, että elämä olisi vailla syntiä. Koska olemme kaikki syntisiä Jumalan edessä. Ei ole yhtään synnitöntä ja puhdasta ihmistä. Syntiä on kaikki, mikä ei ole Jumalan mielenmukaista, Jumalan Sanan kanssa yhtäpitävää. Perimässämme oleva perisynti, Adamin ja Eevan synti, kapinamieli Jumalaa vastaan, on syntiä sekin, ja Taivaaseen ei mene minkäänlaista syntiä. Sopimuksessa ei ole lieventäviä reunaehtoja. Rauha Jumalan kanssa, omantunnon puhtaus, uusi elämä Kristuksen kanssa, kaikki nämä edut kuuluvat sopimukseen. Tämän elämän ajaksi, tätä sopimusta ei kannata hyväksyä, koska tämä elämä on kauttakulku matkaa. Tuleva iankaikkinen elämä, on tämän elämän matkan päätepysäkki. Olemme kaikkia surkuteltavimpia, jos elämme elämämme tätä aikaa varten. Koska kaikki on täällä katoavaa. Pysyvää ikuista elämää kohti meidän on suunnattava mielemme ja ajatuksemme. Ikuisuudessa ei ole kalenteria, eikä kelloa. Ikuisuus on ajattomuutta. Kaikki on muuttumatonta, eikä muutoksia voi enää tehdä. Tämän vuoksi kaikki muutokset ja valinnat tehdään tässä ajassa. Kristuksen kanssa tehty matkasopimus takaa, että pääsemme näkemään ikuisuudessa Kristuksen kasvoista kasvoihin.

Jumalan teko on pelastaa syntinen ihminen. Jeesus Kristus Jumalan Poika, sovitti meidän jokaisen ihmisen synnit. Jumala rakastaa syntiin langennutta ihmistä. Kristus vuodatti verensä ristillä. Kärsien ihmisten aiheuttamat lyönnit ja raipaniskut. Syyttömästi Häntä herjatiin ja pilkattiin. Tätä tekee ihmiset edelleen Jeesukselle. Uskonnolliset ihmiset olivat ja ovat pahimpia Jeesuksen vihaajia. Ruoskittu, Jeesus Kristus oli hiljaa. Hän olisi voinut itseään puolustaa, mutta Hän antoi nöyryyttää itsensä. Miksi? Rakkaudesta meihin syntisiin ihmisiin. Sopimus oli Isän Jumalan kanssa tehty. Hänen oli uhrattava itsensä, meidän syntien sovittamiseksi. Hän toteutti Isän tahdon, ja piti sopimuksensa. Rangaistus, joka olisi ihmisen pitänyt kärsiä, tuli Jeesuksen Kristuksen osaksi. Ristin täytetty työ on edelleen voimassa. Maailmassa elävien ihmisten kaikki synnit on sovitettu Golgatalla.

Tätä tekoa maailmassa olevat päättäjät pitävät arvottomana. Jokainen ihminen pitää Kristuksen sovitustyötä arvottomana. Kunnes saa armon nähdä, ettei itse voi poistaa sydämessä olevaa syntien saastaa. On Jumalan armoa, joutua tässä ajassa syyllisen paikalle. Kristus ei saa nimeään Nobel-palkittujen listaan. Kuitenkaan mikään muu teko, mitä maailmassa on tapahtunut, tai tulee tapahtumaan, löydä vertaistaan. Kristuksen sovitustyön suuruutta ei ihminen osaa arvioida. On se, suunnattoman suuri rakkauden osoitus, mitä ei kannata ohittaa. Uskon armolahja annetaan, jokaiselle katuvalle syntiselle, joka tunnustaa ja hylkää synnit. Eikä tee tahallisesti syntiä. Taivaan helmiportit aukeavat jokaiselle Kristuksen omalle, joka on suostunut tulemaan Jeesuksen luokse. Hänen puhdistettavaksi. Lue loppuun

This entry was posted on 29.7.2019.

Pyhän Hengen tekemä sydämen korjaus

 

” Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.” Hes. 36: 25. KR 33/38.

Sydänsairaudet ovat aina vakavia. Sydämen korjaukset vaativat osaamista ja riskejä riittää. Jeesus sanoo: ” Minä annan teille uuden sydämen.” Jeesuksen sanoissa on varmuutta. Minä annan teille uuden sydämen, eikä uuden sydämen saamiseen liity riskejä, eikä epäonnistumisen mahdollisuutta. Jumalan Poika Jeesus Kristus, on Isän kanssa yhtä. Isä Jumala loi ihmisen. Jeesus voi luoda myös uutta. Hänen tehtävä maanpäällä oli saada ihmiset uskomaan Jumalan tekoja.

Jeesus lupaa antaa ihmiselle uuden sydämen. Mitä ihmettä, eikö syntymässä saatu sydän kelpaa Jumalalle? Kyllä kelpaisi, mutta ihminen teki tyhmyyksiä. Uskoi, että hänestä voisi tulla yhtä viisas kuin Jumala on, tai niin…viisaampi tietysti. Ihminen tietäisi kuin Jumalan kaikki kaikesta. Olemme suuruuteen pyrkiviä. Mainetta ja kunniaa pitää saada. Hyvää tai huonoa, kaikki kelpaa, kunhan saa näyttää, miten tässä osataan. Pitää näkyä ja olla ensimmäinen.

Ei ihminen itse ymmärtänyt, mihin suuruuden tavoittelun tie vie. Paholainen, Jumalan vastustaja, osasi kertoa, ettei tarvitse uskoa Jumalan Sanoja. Kyllä ihminen voi olla Jumalaa viisaampi. ”Niin, niin, mutta se paratiisin keskellä olevan puun hedelmästä, ei saa syödä.” Sopersi ensimmäinen nainen Eeva. Paholainen oli tullut paratiisiin vieraisille. Käärmeeksi naamioituna. Käärme valehteli Eevalle, niin taitavasti kuin ikinä osasi. ” Ota vain sen puun hedelmästä. Puraise pala hedelmästä viisautta tulee kohisten sinuun. Älä usko Jumalaan. Hän pelottelee vain, että kuolisit. Kuolemalla kuolisit, pelottelua. Eihän ihminen voi kahdesti kuolla.” Käärme suhisi Eevalle. ”Hmm…mitenhän tuo nyt on?” Eeva mietti sekunnin murto-osan. ” Kyllä, kyllä, se on niin, ettei Jumala nyt olet puhunut totta. Monesti puun ohitse kävellessä, olen ajatellut, ettei voi olla totta. Yhden puun, niin kaunis hedelmä, voisiko se olla niin vaarallinen?” Eeva pohti. Epäusko lisääntyi lisääntymistään. Jumalan Sanat, mitä hedelmän ottamisesta seurasivat, laimenivat hetki hetkeltä. Jumalan Sana ei ollut vakuuttavasti totta. Eevan sielu oli täyttynyt pimeydellä.

Eeva, nousi varpailleen. Hedelmä oli yläoksalla. Vaikeaa oli saada hedelmästä otetta. Puun lehdet viheriöivät. Vihdoinkin käsi oli kiinni ihanasta hedelmässä. ”Onpa kaunis hedelmä, aivan ihana.” Eeva ihasteli kädessään olevaa hedelmää. Hedelmä tihkui mehua, Eevan haukatessa siitä. Kuin moukarin isku, jysähti jotakin Eevan mielessä. Välittömästi haukkaamisen jälkeen omatunto tuli rauhattomaksi. ”En kerro Adamille, miten pahalta minusta tuntuu. Vien hänellekin hedelmän” Eeva ajatteli. Adam, otti Eevan kädessä olleen hedelmän, hän näki, vaimon siitä jo puraisseen palasen. Hän ei miettinyt hetkeäkään. Otti hedelmän ja puraisi siitä ison palan.

Jumala käyskenteli paratiisissa illan märässä ja seurasi kolmikon puuhia. Mies, missä sinä olet?! Kaikui Jumalan kumea ääni ja rikkoi hiljaisuuden. Adam ja Eeva häpesivät, Jumala oli nähnyt heidät. Aviopari juoksi puiden sekaan piiloon. Heidät oli vallannut pelko. Käärme luikerteli pois läheisyydestä.

”Miksi söitte kielletyn puun hedelmästä, ” Jumala tenttasi miestä ja naista. ” Vaimo, jonka minulle annoit, antoi ja minä söin.” Adam änkytti ja puolusteli tekoaan. Omatunto oli kummallakin nyt raskas, syyllisyys paino. Häpeä painoi. Eeva yritti vierittää kaikkea tapahtunutta käärmeen syyksi. Ihmiset ovat tästä saakka aina syyttelee toisiaan, jos jotain Jumalan tahdon vastaista tehdään. Ihminen ei ota vastuuta tekemisistään. Ei voida mennä itseensä ja tunnustaa, omaa osuuttaan tapahtuneeseen. Synnistä seurasi rangaistus. Paratiisin portit suljettiin. Jumala ajoi Adamin ja Eevan sieltä pois. Takaisin ei ollut paluuta. Hohtavat enkelit vartoivat porttia, ihminen ei synteineen sinne pääse.

Jumala vihastui. Hän ei siedä ihmisen nousta yläpuolelleen. Hän on kaikkien korkein auktoriteetti. Ihmiselle annettu lihasydän, pehmeä lämmin sydän, muuttui kivisydämeksi. Kovaksi ja laskelmoivaksi. Omahyväiseksi ja toisia syyttäväksi sydämeksi. Ihmisen kapinointi Jumalan Sanaa vastaan ja Jumalan tekoja vastaan, synnyttää ihmisessä vihan ja anteeksiantamattoman mielen. Sama ensimmäisen ihmisparin lankeemus seuraa meitä jokaista. Olemme perisynnin alaisia. Uudestisyntymä on tietoista parannuksen tekemistä entisestä elämästä. Käännämme selkämme menneelle ja aloitamme uuden puhtaan elämän Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jumalan Pyhä Henki herättää meissä halun aloittaa uusi elämä. Me emme yksikään omilla teoillamme voi sovittaa syntejämme. Ihminen on auttamattomasti turmeltunut.

Jumala katui ihmisen tekemistä. Kuitenkaan Hän ei pitänyt vihaa ikuisesti. Hän antoi toisen mahdollisuuden. Ansaitsemattoman mahdollisuuden. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Jeesus Kristus Jumalan Poika, puettiin ihmisen muotoon. Hän tuli keskuuteemme synnittömänä ihmisenä. Tämä on osoitus suuresta Jumalan rakkaudesta. Jumalalla on kaikesta huolimatta hyvät ajatukset meitä ihmisiä kohtaan. Hän antoi Poikansa Jeesuksen, tänne maailmaan kärsimään ihmisen kärsimyksiä. Synnitön tuli syntisten keskuuteen.

Jumala antoi mahdollisuuden päästä takaisin yhteyteensä. Jeesus Kristus sovitti ristinpuulla, jokaisen meidän menneet, nykyiset ja tulevat pahat tekomme, rikokset ja syntimme. Ristillä ryövärien keskellä Jeesus kärsi ja kuoli uhrikuoleman. Antoi itsensä elävänä uhrina, että meillä jokaisella synnin hedelmää syöneellä, on mahdollisuus päästä sovintoon Jumalan kanssa. Jeesuksen Kristuksen kallis maahan vuotanut veri, antaa tämän uudelleen aloittamisen mahdollisuuden. Ilman verenvuodatusta, ei ole syntien sovitusta. Jeesuksen maahan vuotanut veri, puhdistaa jokaisen synnit pois. Jeesuksen uhrikuolema, ei päättynyt hautaan. Kuolema ei voinut pitää Jumalan Poikaa haudassa. Jeesus heräsi kuolleista. Hän nousi ylös Taivaaseen Isän Jumalan luokse. Jeesus Kristus voitti kuoleman ja paholaisen, Hän voitti kaiken. Yksin Jeesus Kristus teki tämän. Nyt ei ole muuta tietä päästä Taivaaseen, kuin Jeesus Kristus.

” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3: 16.

Jälleen ihminen on alkanut entistä pahempaan kapinaan Jumalan Sanaa vastaan. Ihminen tahtoo olla kuin Jumala tai Häntäkin suurempi, ja päättä miten eletään. Jumalan Sanaa ei pidetä korkeimpana auktoriteettina. Kaikki mikä Jumalan Sanassa on sanottu synniksi, on luvallista. Jumalan pelko on poistumassa. Jumalaa ei pidetä pyhänä. Jopa uskossa olevat kristityt, joiden pitää tietää, mitä Jumala on sanonut. Tekevät synnistä kevyen maukkaan hedelmän, jota on hyvä syödä. Turvaudutaan Jumalan armoon, joka poistaa synnin seuraukset. Jeesukseen Kristukseen sovitustyötä pidetään halpana. Jumala on armollinen, mutta Hän ei siedä edelleenkään syntiä. Hän vihaa syntiä. Syntiä on maukasta syödä, mutta sen seuraukset ovat karvaat ja katkerat. Siksi parannuksesta pidetään ääntä, että kaikki kuulisivat, ettei synnintiellä ole onnellista loppua.

Jeesukseen uskovat haavoittavat lähimmäisiään. Oma tunto tulee tästä rauhattomaksi. Pyydetään tekoa rukouksessa Jumalalta anteeksi, mutta ei nöyrrytä pyytämään loukatulta lähimmäiseltä anteeksi. Tästä saattaa kasvaa loukatun sydämeen katkeruus. Katkeruus leviää ympäristöön. Pahimmassa tapauksessa läheisen usko voi päästä kylmenemään. Kristus vetää tilille jokaisen langenneen ihmisen. Tee kaikkesi, ettet joudu kiusaukseen langeta syntiin. Älä himoitse, äläkä elätä mielessäsi himokkaita ajatuksia. Poistu paikalta, jos houkutus kasvaa liian suureksi.

Eeva himoitsi hedelmää. Himosta lähtee luopumus. Himo synnyttää epäuskon, eikä Jumalan Sanan varoitukset enää ole niin varteenotettavia, kuin pitää olla. Apostoli Paavali opettaa:” Kun himo tulee raskaaksi, synnyttää se synnin.” Raskauden aikana odotetaan synnytystä. Jotenka himon syntymään on tarvittu aikaa. Se on mielessä muhinut pitkään, ennen kuin se syntyy teoksi ja synniksi. Kielletyn puun hedelmä on pitänyt ottaa korkealta. Synnin himoa pitää ensin kasvattaa, sen jälkeen siihen pitää kurkottaa. Syntiin lankeemus on pitkänajan prosessi. Usko Kristukseen on hitaasti kylmentynyt. Jumalan Sanasta on vieraannuttu. Uskovien yhteys on kadonnut. Näin yhteys Kristukseen on viilentynyt. Sydän on hitaasti kovettunut. Jeesus opetti Vuorisaarnassaan, miten tulee menetellä himon kanssa.

” Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois.” Matt. 5: 29-30. Lue loppuun

This entry was posted on 21.7.2019.

Ihmeellinen ihme ja apu

” Monelle minä olen kuin ihme” Ps. 71:7. Norjalainen käännös.

Uskova kristitty on ihme tämän maailman ihmisten silmissä. Paremmin sanottu suomalaisessa käännöksessä, ” monelle olen kuin kummitus.” Kristuksen seuraajia pidetään outoina olioina, ”kummituksina.” ”Kummituksia” mennään karkuun ja kartetaan.

Meidän jokaisen kristityn pitää olla ihme ympäristölle. Evankeliumin muuttavan voiman tulee näkyä meistä. Uskoon tullut kristitty on elävä todistus, että Kristuksessa on muuttava voima. Alkoholistista tulee raitis. Valehtelija alkaa puhua totta. Itsekäs alkaa antaa omastaan. Varastelija lopettaa varastamisen. Ylpeästä tulee nöyrä, etc. Kaikki entinen jää pois ja uusi tulee tilalle. Elämäntyylissä tapahtunutta muutosta ei voi olla huomaamatta. Monelle tällainen muutos on ihme. Etsitään ihmeitä, mutta Pyhän Hengen tehdessä työtään, ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, ei niitä tarvitse etsiä. Jokaisena päivänä, joku tulee Jumalan Sanalle kuuliaiseksi, ja luovuttaa elämänsä Kristukselle, silloin tapahtuu ihme. Syntisestä tulee vanhurskautettu. Syyttömäksi julistettu, puhdas uusi luomus. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tekee tätä. Jeesus elää ja Pyhä Henki on maanpäällä. Hän luo uutta. Sairaita paranee, lääkäreiden tai rukouksen avulla, molemmat ovat Jumalan tekoja. Jos ei parane, on lääkkeitä, jotka antavat apua. Kaikki tämä on Jumalan aikaan saamaa siunausta.

” Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.” Ps. 71: 16 – 17. KR 33/38.

Tämän ajan ihmiset elävät maailmassa, missä Jumalan Sanaa ei pidetä tärkeänä. Lapset ja nuoret eivät kuule pienestä pitäen Jumalan Sanaa. Useimmat kodit elävät vieraina Jumalalle. Vanhemmat elävät uskosta osattomina. Näin on luonnollista, ettei lapsikaan saa tietoa rakastavasta Jumalasta. Mitä vahinkoa tämänkaltainen kehitys tekee lapsille ja tuleville sukupolville? Rakastava hyvä Jumala jää lapsille ja nuorille tuntemattomaksi. Koulun opetusvastuu hengellisistä asioista vähenee entisestään. Vastuu jää siten lasten ja nuorten vanhemmille. Jos vanhemmat eivät usko Jumalaan, tai eivät ole elävästi uskossa, silloin pieni lapsi ja varttuva nuori elää tyhjän päällä, ei synny suhdetta Jumalaan. Hengelliset tarpeet jäävät täyttymättä.

Usko Jumalaan on kuitenkin tärkeä voimavara myöhemmässä elämässä. Se luo turvallisuuden tunteen. On olemassa vahva Jumala, jonka puoleen voi kääntyä, iloineen ja suruineen. Jumalan varaan voi jättää koko elämänsä. Miten paljon tämä nykyinen kehitys saa turvattomuutta aikaan? Turvaton lapsi ja nuori ei tiedä, mistä saa apua vaikeana hetkenä. Hänellä ei ole tulevaisuutta ja toivoa, kun maailma on sitä, mitä se nyt on. Jumala on ikiaikojen Jumala, ja Häneen saa lapsi ja nuori laittaa elämän ankkurinsa kiinni. Elämän perustus on vahvalla pohjalla. Kalliolla, joka ei horju. Iän karttuessa Jumalasuhdetta voi vahvistaa itse, koska tietää mistä saa vahvistusta. Jumalan sana antaa ohjeita elämään. Se ruokkii kaikenikäisiä.

Erittäin ikävää on, että nykyinen elämäntyyli ruokkii epäuskoa. Epäusko on pahimpia syntejä. Paholainen on kylvänyt epäuskon siementä aikojen alusta saakka ihmisten sydämiin. Näyttää että tämä aika on erikoisen otollista maaperää, paholaisen kylvötyölle. Kaikkialla näkee kehityksen, miten ihmisille annetaan kaikkea muuta Jumalan tilalle. Hengellisiä asioita pidetään vähempiarvoisina. Koska näin on, turvaa ei nuorella ole. Maailmassa lisääntyvä ahdistus, saa nuoret voimaan pahoin. He turvautuvat huumeisiin ja päihteisiin, okkultismiin, saatananpalvontaan, pimeyttä on tarjolla. Lääke -ja huumeriippuvuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Epätoivoisia tekoja tehdään päivittäin. Koska ei ole tietoa, mistä saa apua turvattomuuteen, ahdistukseen ja pahaan oloon. Turvaudutaan epätoivoisiin tekoihin. Tulevaisuus nähdään epätoivoisena olemassaolon taisteluna.

Jos Jumala saisi edelleen olla sillä paikalla, mihin Hänet on ihmisen elämässä tarkoitettu, nämä toivottomassa elämäntilanteessa olevat nuoret osaisivat etsiä toivottomuuteensa apua hengellisistä pisteistä. Seurakunnista, toisilta uskovilta, vanhemmiltaan, ja lukemalla Raamattua Jumalan Sanaa. Rukoilemalla ja keskustelemalla Jumalan kanssa. Ongelmat voi viedä Jumalalle tiettäväksi. Hän on ihmisen korkein auktoriteetti. Hänellä on voimaa auttaa. Kuitenkin on hyvä tietää, ettei elämässä ole niin suuria ongelmia, ei niin pahaa oloa, etteikö apua olisi olemassa. Jotenka epätoivoisestakin tilanteesta selviää. Ei ole niin pimeää, etteikö valoa olisi. Kerro asioista tosille ihmisille, älä jää yksin. Apua löytyy aina. Ongelmat ovat sitä varten, että ne voitetaan.

Vanhemmille on annettu suuri vastuu. Etenkin perheessä isän rooli hengellisessä kontekstissa on erittäin tärkeä. Isät älkää luistako vastuustanne. Kerran olette Jumalan edessä tekemässä tiliä, miten olette hoitaneet perheessä tehtävänne? On siis syytä, nyt viimeistään kaikkien isien tehdä parannus, jos on laiminlyöty oma rooli perheessä. Perheenpää on mies ja hänellä on vastuu vaimostaan ja lapsista. Adamin syytä, on, ihmisen syntiin lankeaminen. Jos Adam olisi ottanut vastuun vaimostaan Eevasta, hän ei olisi mennyt samaan halpaan, syönyt kielletyn puun hedelmää. Adam oli ihminen, hänetkin käärme oli saanut lumottua. Epäuskon siemen oli päässyt livahtamaan Adamin sydämeen, ja näin syyttely alkoi. Pahinta oli, että Adam kapinoi Jumalalle. ” Vaimo, jonka minulle annoit.” Jumala ei antanut Adamille huonoa vaimoa, kyllä Jumala antaa aina parasta. Molemmissa oli syy lankeemukseen. Näin oli silloin ja nyt, Jumala ei anna mitään huonoa. Jos asiat menevät solmuun, syytä on molemmissa osapuolissa. Lue loppuun

This entry was posted on 14.7.2019.

Riippuvainen elävästä Jumalasta

” Sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalisuutensa, ovat, kuin niitä hänen teoistansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävänä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” Room. 1. 19 – 20. KR 33/38.

On ihmisiä, joidenka mielestä Jumalaa ei ole, eivätkä tarvitse sellaista. Toisaalta ihmisillä saattaa olla jumalia, joista ei ole hyötyä. Ne, päinvastoin tuottavat vahinkoa. Hyödyttömät jumalat ovat ihmisen käden tekemiä jumalia. Kuolleita jumalia, joista ei hädän tullen ole apua. Israelilaiset tekivät kultaisen vasikan erämaassa. Tämän kultaisen elottoman olion ympärillä tanssittiin. Hyötyä ja apua ei tästä kultaisesta vasikasta ollut. Nyt näitä kultaisia vasikoita on vähän kaikkialla, eikä yksikään ole hyödyllinen. Ihminen saa sielulleen vahingon näitä palvoessa. Koska ihmisen tekemistä jumalista ei ole hyötyä, jätetään ne omaan arvoonsa, ne ovat turhakkeita.

Ensimmäinen väittämä. Joidenkin mielestä ei ole elävää Jumalaa. Kuitenkin Jumalasta on saatavilla tarpeeksi tietoa, jotenka ei voida sanoa, etteikö elävää Jumalaa olisi. Meillä jokaisella on aistit, näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Näillä aisteilla voimme tehdä havaintoja, ja ympärillämme oleva luonto ja Jumalan luomistyöt luonnossa kertovat, että Jumala on kaikki luonut. Ihminen itsekin on Jumalan käden tekemä. Maantomusta Jumala muokkasi ensimmäisen ihmisen… uniikin kappaleen. Identtiset kaksosetkaan eivät ole täysin samanlaiset. Lukijani, olet arvokas, toista sinun kaltaista ei maailmassa ole, eikä milloinkaan tule olemaan. Ihmisen soluissa tapahtuu jatkuvasti luomistyötä, soluja kuolee ja uusia tulee tilalle. Jumalan luomistyö jatkuu ihmisessä. Jos uudistumisprosessi ei jatkuisi, emme eläisi. Uutta luovan luomistyön päätepiste on ihmisen fyysinen kuolema. Sen jokainen ihminen kohtaa. Ihmisessä on Jumalan asettama ikuisesti elävä sielu, joka jää eloon fyysisen kuoleman jälkeen. Luomakunnan ja avaruuden monimuotoisuus kertovat Jumalan olemassaolon todellisuudesta. Vuodenaikojen vaihtelut kertovat, että Jumala luo jatkuvasti uutta. Kukaan ei voi puolustaa itseään, etteikö tiennyt Jumalan olemassa oloa. Ei voi sanoa, ” en tiennyt Jumalasta.”

Ihminen pitää itseään viisaana. Viisaudessaan ihminen on vaihtanut totuuden valheeseen. ” Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.” Room. 1: 25. KR 33/38.

Apostoli Paavali antaa selkeästi ymmärtää, ettei kyse ole tietämättömyydestä, vaan ongelma on moraalinen. Ihmiselle ei kelvannut Jumalan tunteminen.

” Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1. 21, 28. KR 33/38.

Jumala on luovuttanut ihmisen omien mielihalujensa valtaan, koska he eivät kunnioita Luojaansa. Tämän vuoksi ihmiset tekevät häpeällisiä tekoja, ovat himojensa vankeja. Ihmisen ajatukset ovat inhottavan likaisia ja arvottomia. Ilman Jumalaa ihmisen elämä on täynnä vääryyttä ja pahuutta. Luonnollinen Jumalatieto tukahdutetaan, palvotaan epäjumalia, ja tehdään seksuaalisia syntejä. Ihminen on synnin vallassa. Apostoli Paavali toteaa. ” Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.” Room. 3: 9. KR 33/38. Tähän voidaan lisätä, kaikkien valtioiden asukkaat maapallolla, kaikki ihmiset kaikkialla ovat synnin alaisia. Paavali antaa synkän kuvan ihmisestä. Kuva on musta kuin murhe. Murheen mustana pysyy elämä, jos tietoisesti elää ilman Jumalaa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat Jumalan olemassaolon puolesta.

Roomalaiskirjeessä on katkelma, kuin häikäisevä lamppu, tai kirjeen sydän, kuten eräs henkilö on asian ilmaissut, apostoli Paavali kirjoittaa.

” Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Ja Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ha ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” Room. 3. 21 – 26. KR 33/38.

Toinen väittämä, en tarvitse Jumalaa. Ilman Jumalaa et eläisi hetkeäkään. Jumalan sieluusi puhaltama elämän henki, pitää sinut elossa. Olet tunteva ja ajatteleva, älykäs ihminen. Koko olemisesi on Jumalan varassa. Tämä kumoaa, ettetkö tarvitsisi Jumalaa. Sinä tarvitset häntä ollaksesi ihminen ja elävä ihminen. Sinussa on fyysinen keho. Kehossasi tapahtuvat prosessit ovat Jumalan ylläpitämiä. Tiede ei kaikilta osin ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Tiede on tutkinut, ettei ihminen ole kone, vaan elävä yksilö, joka toimii määrättyjen lainalaisuuksien alaisena. Ihminen on tehnyt ihmisrobotteja, mutta näillä ei ole tunteita, kuten ihmisellä on. Raamattu, Jumalan Sana näyttää todeksi, että tiede on oikeassa, monessa asiassa. Tiede on kuitenkin täynnä oletuksia, jotka muuttuvat, mutta Jumalan Sana pysyy samana. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Koska Jumala on ihmisen luonut. Ihminen tarvitsee ikuisesti elävälle sielulleen rauhan. Ihmisen sielussa on omantunnon ääni, joka ilmoittaa milloin elämme Jumalan tahdon mukaista elämää. Rauhaton omatunto kertoo, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan. Olemme rikkoneet Hänen käskynsä, tehneet syntiä. Jumalan Sana on lakikirja, joka tuomitsee synnit ja pahat tekomme. Synnit tunnolla, elämänlangan katketessa, fyysisessä kuolemassa. Ikuisesti elävä sielu päätyy kadotukseen, paikkaan, mihin Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan. Tästä syystä Jumalan armo tuli osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristin kuolemassa. Kristus sovitti verellään, ristillä kärsien meidän kaikki syntimme. Sovitustyö on Jumalan armoa, meille kuolemaan tuomituille ihmisille. Olemme jokainen syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Kristuksessa Jeesuksessa tuli armo maailmaan. Saamme, kaikki synnit anteeksi. Kristuksen Herraksemme tunnustavina, saamme lahjaksi ikuinen elämän. Kuolematon sielu välttää kadotustuomion. Lue loppuun

This entry was posted on 6.7.2019.