Riippuvainen elävästä Jumalasta

” Sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalisuutensa, ovat, kuin niitä hänen teoistansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävänä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” Room. 1. 19 – 20. KR 33/38.

On ihmisiä, joidenka mielestä Jumalaa ei ole, eivätkä tarvitse sellaista. Toisaalta ihmisillä saattaa olla jumalia, joista ei ole hyötyä. Ne, päinvastoin tuottavat vahinkoa. Hyödyttömät jumalat ovat ihmisen käden tekemiä jumalia. Kuolleita jumalia, joista ei hädän tullen ole apua. Israelilaiset tekivät kultaisen vasikan erämaassa. Tämän kultaisen elottoman olion ympärillä tanssittiin. Hyötyä ja apua ei tästä kultaisesta vasikasta ollut. Nyt näitä kultaisia vasikoita on vähän kaikkialla, eikä yksikään ole hyödyllinen. Ihminen saa sielulleen vahingon näitä palvoessa. Koska ihmisen tekemistä jumalista ei ole hyötyä, jätetään ne omaan arvoonsa, ne ovat turhakkeita.

Ensimmäinen väittämä. Joidenkin mielestä ei ole elävää Jumalaa. Kuitenkin Jumalasta on saatavilla tarpeeksi tietoa, jotenka ei voida sanoa, etteikö elävää Jumalaa olisi. Meillä jokaisella on aistit, näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Näillä aisteilla voimme tehdä havaintoja, ja ympärillämme oleva luonto ja Jumalan luomistyöt luonnossa kertovat, että Jumala on kaikki luonut. Ihminen itsekin on Jumalan käden tekemä. Maantomusta Jumala muokkasi ensimmäisen ihmisen… uniikin kappaleen. Identtiset kaksosetkaan eivät ole täysin samanlaiset. Lukijani, olet arvokas, toista sinun kaltaista ei maailmassa ole, eikä milloinkaan tule olemaan. Ihmisen soluissa tapahtuu jatkuvasti luomistyötä, soluja kuolee ja uusia tulee tilalle. Jumalan luomistyö jatkuu ihmisessä. Jos uudistumisprosessi ei jatkuisi, emme eläisi. Uutta luovan luomistyön päätepiste on ihmisen fyysinen kuolema. Sen jokainen ihminen kohtaa. Ihmisessä on Jumalan asettama ikuisesti elävä sielu, joka jää eloon fyysisen kuoleman jälkeen. Luomakunnan ja avaruuden monimuotoisuus kertovat Jumalan olemassaolon todellisuudesta. Vuodenaikojen vaihtelut kertovat, että Jumala luo jatkuvasti uutta. Kukaan ei voi puolustaa itseään, etteikö tiennyt Jumalan olemassa oloa. Ei voi sanoa, ” en tiennyt Jumalasta.”

Ihminen pitää itseään viisaana. Viisaudessaan ihminen on vaihtanut totuuden valheeseen. ” Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.” Room. 1: 25. KR 33/38.

Apostoli Paavali antaa selkeästi ymmärtää, ettei kyse ole tietämättömyydestä, vaan ongelma on moraalinen. Ihmiselle ei kelvannut Jumalan tunteminen.

” Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1. 21, 28. KR 33/38.

Jumala on luovuttanut ihmisen omien mielihalujensa valtaan, koska he eivät kunnioita Luojaansa. Tämän vuoksi ihmiset tekevät häpeällisiä tekoja, ovat himojensa vankeja. Ihmisen ajatukset ovat inhottavan likaisia ja arvottomia. Ilman Jumalaa ihmisen elämä on täynnä vääryyttä ja pahuutta. Luonnollinen Jumalatieto tukahdutetaan, palvotaan epäjumalia, ja tehdään seksuaalisia syntejä. Ihminen on synnin vallassa. Apostoli Paavali toteaa. ” Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.” Room. 3: 9. KR 33/38. Tähän voidaan lisätä, kaikkien valtioiden asukkaat maapallolla, kaikki ihmiset kaikkialla ovat synnin alaisia. Paavali antaa synkän kuvan ihmisestä. Kuva on musta kuin murhe. Murheen mustana pysyy elämä, jos tietoisesti elää ilman Jumalaa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat Jumalan olemassaolon puolesta.

Roomalaiskirjeessä on katkelma, kuin häikäisevä lamppu, tai kirjeen sydän, kuten eräs henkilö on asian ilmaissut, apostoli Paavali kirjoittaa.

” Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Ja Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ha ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” Room. 3. 21 – 26. KR 33/38.

Toinen väittämä, en tarvitse Jumalaa. Ilman Jumalaa et eläisi hetkeäkään. Jumalan sieluusi puhaltama elämän henki, pitää sinut elossa. Olet tunteva ja ajatteleva, älykäs ihminen. Koko olemisesi on Jumalan varassa. Tämä kumoaa, ettetkö tarvitsisi Jumalaa. Sinä tarvitset häntä ollaksesi ihminen ja elävä ihminen. Sinussa on fyysinen keho. Kehossasi tapahtuvat prosessit ovat Jumalan ylläpitämiä. Tiede ei kaikilta osin ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Tiede on tutkinut, ettei ihminen ole kone, vaan elävä yksilö, joka toimii määrättyjen lainalaisuuksien alaisena. Ihminen on tehnyt ihmisrobotteja, mutta näillä ei ole tunteita, kuten ihmisellä on. Raamattu, Jumalan Sana näyttää todeksi, että tiede on oikeassa, monessa asiassa. Tiede on kuitenkin täynnä oletuksia, jotka muuttuvat, mutta Jumalan Sana pysyy samana. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Koska Jumala on ihmisen luonut. Ihminen tarvitsee ikuisesti elävälle sielulleen rauhan. Ihmisen sielussa on omantunnon ääni, joka ilmoittaa milloin elämme Jumalan tahdon mukaista elämää. Rauhaton omatunto kertoo, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan. Olemme rikkoneet Hänen käskynsä, tehneet syntiä. Jumalan Sana on lakikirja, joka tuomitsee synnit ja pahat tekomme. Synnit tunnolla, elämänlangan katketessa, fyysisessä kuolemassa. Ikuisesti elävä sielu päätyy kadotukseen, paikkaan, mihin Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan. Tästä syystä Jumalan armo tuli osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristin kuolemassa. Kristus sovitti verellään, ristillä kärsien meidän kaikki syntimme. Sovitustyö on Jumalan armoa, meille kuolemaan tuomituille ihmisille. Olemme jokainen syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Kristuksessa Jeesuksessa tuli armo maailmaan. Saamme, kaikki synnit anteeksi. Kristuksen Herraksemme tunnustavina, saamme lahjaksi ikuinen elämän. Kuolematon sielu välttää kadotustuomion.

Jos tahdot päästä ikuiseen elämään, ja haluat rauhattomalle syyttävälle omalletunnollesi levon. Saat vastaanottaa armahduksen Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen kallis veri puhdistaa, jokaisen syntisen puhtaaksi, ja omatunto saa yliymmärryksen käyvän rauhan. ”Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hän saa armon,” Tämän Jeesus lupaa. Saat Jumalan lapsen oikeudet ja taivaan kansalaisen valtuudet. Pyhä Henki tulee sieluusi asumaan ja sinut puetaan vanhurskauden valkeisiin vaatteisiin. Olet armahdettu syntinen, ja vanhurskautettu. Vanhurskautettu on syyttömäksi julistettu. Tässä ajassa eläessä, me olemme edelleen syntisessä maailmassa, ja synnin houkutuksia on tarjolla tarpeeksi. Voimme välttää syntiä, tutkimalla Jumalan sanaa, joka vahvistaa uskoamme. Täydellisiä ei kenestäkään tässä ajassa tule, pyhimyksiä meistä ei tule. Mutta Herran armon varassa matka jatkuu kohti täydellisyyttä. Meitä opastaa taivasmatkaa tehdessämme Jeesus Kristus, Pyhän Hengen voiman avulla.

” Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, keitä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden vanhurskaudeksi. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6. 16 – 23. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 6.7.2019. Bookmark the permalink.