Pyhän Hengen tekemä sydämen korjaus

 

” Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.” Hes. 36: 25. KR 33/38.

Sydänsairaudet ovat aina vakavia. Sydämen korjaukset vaativat osaamista ja riskejä riittää. Jeesus sanoo: ” Minä annan teille uuden sydämen.” Jeesuksen sanoissa on varmuutta. Minä annan teille uuden sydämen, eikä uuden sydämen saamiseen liity riskejä, eikä epäonnistumisen mahdollisuutta. Jumalan Poika Jeesus Kristus, on Isän kanssa yhtä. Isä Jumala loi ihmisen. Jeesus voi luoda myös uutta. Hänen tehtävä maanpäällä oli saada ihmiset uskomaan Jumalan tekoja.

Jeesus lupaa antaa ihmiselle uuden sydämen. Mitä ihmettä, eikö syntymässä saatu sydän kelpaa Jumalalle? Kyllä kelpaisi, mutta ihminen teki tyhmyyksiä. Uskoi, että hänestä voisi tulla yhtä viisas kuin Jumala on, tai niin…viisaampi tietysti. Ihminen tietäisi kuin Jumalan kaikki kaikesta. Olemme suuruuteen pyrkiviä. Mainetta ja kunniaa pitää saada. Hyvää tai huonoa, kaikki kelpaa, kunhan saa näyttää, miten tässä osataan. Pitää näkyä ja olla ensimmäinen.

Ei ihminen itse ymmärtänyt, mihin suuruuden tavoittelun tie vie. Paholainen, Jumalan vastustaja, osasi kertoa, ettei tarvitse uskoa Jumalan Sanoja. Kyllä ihminen voi olla Jumalaa viisaampi. ”Niin, niin, mutta se paratiisin keskellä olevan puun hedelmästä, ei saa syödä.” Sopersi ensimmäinen nainen Eeva. Paholainen oli tullut paratiisiin vieraisille. Käärmeeksi naamioituna. Käärme valehteli Eevalle, niin taitavasti kuin ikinä osasi. ” Ota vain sen puun hedelmästä. Puraise pala hedelmästä viisautta tulee kohisten sinuun. Älä usko Jumalaan. Hän pelottelee vain, että kuolisit. Kuolemalla kuolisit, pelottelua. Eihän ihminen voi kahdesti kuolla.” Käärme suhisi Eevalle. ”Hmm…mitenhän tuo nyt on?” Eeva mietti sekunnin murto-osan. ” Kyllä, kyllä, se on niin, ettei Jumala nyt olet puhunut totta. Monesti puun ohitse kävellessä, olen ajatellut, ettei voi olla totta. Yhden puun, niin kaunis hedelmä, voisiko se olla niin vaarallinen?” Eeva pohti. Epäusko lisääntyi lisääntymistään. Jumalan Sanat, mitä hedelmän ottamisesta seurasivat, laimenivat hetki hetkeltä. Jumalan Sana ei ollut vakuuttavasti totta. Eevan sielu oli täyttynyt pimeydellä.

Eeva, nousi varpailleen. Hedelmä oli yläoksalla. Vaikeaa oli saada hedelmästä otetta. Puun lehdet viheriöivät. Vihdoinkin käsi oli kiinni ihanasta hedelmässä. ”Onpa kaunis hedelmä, aivan ihana.” Eeva ihasteli kädessään olevaa hedelmää. Hedelmä tihkui mehua, Eevan haukatessa siitä. Kuin moukarin isku, jysähti jotakin Eevan mielessä. Välittömästi haukkaamisen jälkeen omatunto tuli rauhattomaksi. ”En kerro Adamille, miten pahalta minusta tuntuu. Vien hänellekin hedelmän” Eeva ajatteli. Adam, otti Eevan kädessä olleen hedelmän, hän näki, vaimon siitä jo puraisseen palasen. Hän ei miettinyt hetkeäkään. Otti hedelmän ja puraisi siitä ison palan.

Jumala käyskenteli paratiisissa illan märässä ja seurasi kolmikon puuhia. Mies, missä sinä olet?! Kaikui Jumalan kumea ääni ja rikkoi hiljaisuuden. Adam ja Eeva häpesivät, Jumala oli nähnyt heidät. Aviopari juoksi puiden sekaan piiloon. Heidät oli vallannut pelko. Käärme luikerteli pois läheisyydestä.

”Miksi söitte kielletyn puun hedelmästä, ” Jumala tenttasi miestä ja naista. ” Vaimo, jonka minulle annoit, antoi ja minä söin.” Adam änkytti ja puolusteli tekoaan. Omatunto oli kummallakin nyt raskas, syyllisyys paino. Häpeä painoi. Eeva yritti vierittää kaikkea tapahtunutta käärmeen syyksi. Ihmiset ovat tästä saakka aina syyttelee toisiaan, jos jotain Jumalan tahdon vastaista tehdään. Ihminen ei ota vastuuta tekemisistään. Ei voida mennä itseensä ja tunnustaa, omaa osuuttaan tapahtuneeseen. Synnistä seurasi rangaistus. Paratiisin portit suljettiin. Jumala ajoi Adamin ja Eevan sieltä pois. Takaisin ei ollut paluuta. Hohtavat enkelit vartoivat porttia, ihminen ei synteineen sinne pääse.

Jumala vihastui. Hän ei siedä ihmisen nousta yläpuolelleen. Hän on kaikkien korkein auktoriteetti. Ihmiselle annettu lihasydän, pehmeä lämmin sydän, muuttui kivisydämeksi. Kovaksi ja laskelmoivaksi. Omahyväiseksi ja toisia syyttäväksi sydämeksi. Ihmisen kapinointi Jumalan Sanaa vastaan ja Jumalan tekoja vastaan, synnyttää ihmisessä vihan ja anteeksiantamattoman mielen. Sama ensimmäisen ihmisparin lankeemus seuraa meitä jokaista. Olemme perisynnin alaisia. Uudestisyntymä on tietoista parannuksen tekemistä entisestä elämästä. Käännämme selkämme menneelle ja aloitamme uuden puhtaan elämän Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jumalan Pyhä Henki herättää meissä halun aloittaa uusi elämä. Me emme yksikään omilla teoillamme voi sovittaa syntejämme. Ihminen on auttamattomasti turmeltunut.

Jumala katui ihmisen tekemistä. Kuitenkaan Hän ei pitänyt vihaa ikuisesti. Hän antoi toisen mahdollisuuden. Ansaitsemattoman mahdollisuuden. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Jeesus Kristus Jumalan Poika, puettiin ihmisen muotoon. Hän tuli keskuuteemme synnittömänä ihmisenä. Tämä on osoitus suuresta Jumalan rakkaudesta. Jumalalla on kaikesta huolimatta hyvät ajatukset meitä ihmisiä kohtaan. Hän antoi Poikansa Jeesuksen, tänne maailmaan kärsimään ihmisen kärsimyksiä. Synnitön tuli syntisten keskuuteen.

Jumala antoi mahdollisuuden päästä takaisin yhteyteensä. Jeesus Kristus sovitti ristinpuulla, jokaisen meidän menneet, nykyiset ja tulevat pahat tekomme, rikokset ja syntimme. Ristillä ryövärien keskellä Jeesus kärsi ja kuoli uhrikuoleman. Antoi itsensä elävänä uhrina, että meillä jokaisella synnin hedelmää syöneellä, on mahdollisuus päästä sovintoon Jumalan kanssa. Jeesuksen Kristuksen kallis maahan vuotanut veri, antaa tämän uudelleen aloittamisen mahdollisuuden. Ilman verenvuodatusta, ei ole syntien sovitusta. Jeesuksen maahan vuotanut veri, puhdistaa jokaisen synnit pois. Jeesuksen uhrikuolema, ei päättynyt hautaan. Kuolema ei voinut pitää Jumalan Poikaa haudassa. Jeesus heräsi kuolleista. Hän nousi ylös Taivaaseen Isän Jumalan luokse. Jeesus Kristus voitti kuoleman ja paholaisen, Hän voitti kaiken. Yksin Jeesus Kristus teki tämän. Nyt ei ole muuta tietä päästä Taivaaseen, kuin Jeesus Kristus.

” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3: 16.

Jälleen ihminen on alkanut entistä pahempaan kapinaan Jumalan Sanaa vastaan. Ihminen tahtoo olla kuin Jumala tai Häntäkin suurempi, ja päättä miten eletään. Jumalan Sanaa ei pidetä korkeimpana auktoriteettina. Kaikki mikä Jumalan Sanassa on sanottu synniksi, on luvallista. Jumalan pelko on poistumassa. Jumalaa ei pidetä pyhänä. Jopa uskossa olevat kristityt, joiden pitää tietää, mitä Jumala on sanonut. Tekevät synnistä kevyen maukkaan hedelmän, jota on hyvä syödä. Turvaudutaan Jumalan armoon, joka poistaa synnin seuraukset. Jeesukseen Kristukseen sovitustyötä pidetään halpana. Jumala on armollinen, mutta Hän ei siedä edelleenkään syntiä. Hän vihaa syntiä. Syntiä on maukasta syödä, mutta sen seuraukset ovat karvaat ja katkerat. Siksi parannuksesta pidetään ääntä, että kaikki kuulisivat, ettei synnintiellä ole onnellista loppua.

Jeesukseen uskovat haavoittavat lähimmäisiään. Oma tunto tulee tästä rauhattomaksi. Pyydetään tekoa rukouksessa Jumalalta anteeksi, mutta ei nöyrrytä pyytämään loukatulta lähimmäiseltä anteeksi. Tästä saattaa kasvaa loukatun sydämeen katkeruus. Katkeruus leviää ympäristöön. Pahimmassa tapauksessa läheisen usko voi päästä kylmenemään. Kristus vetää tilille jokaisen langenneen ihmisen. Tee kaikkesi, ettet joudu kiusaukseen langeta syntiin. Älä himoitse, äläkä elätä mielessäsi himokkaita ajatuksia. Poistu paikalta, jos houkutus kasvaa liian suureksi.

Eeva himoitsi hedelmää. Himosta lähtee luopumus. Himo synnyttää epäuskon, eikä Jumalan Sanan varoitukset enää ole niin varteenotettavia, kuin pitää olla. Apostoli Paavali opettaa:” Kun himo tulee raskaaksi, synnyttää se synnin.” Raskauden aikana odotetaan synnytystä. Jotenka himon syntymään on tarvittu aikaa. Se on mielessä muhinut pitkään, ennen kuin se syntyy teoksi ja synniksi. Kielletyn puun hedelmä on pitänyt ottaa korkealta. Synnin himoa pitää ensin kasvattaa, sen jälkeen siihen pitää kurkottaa. Syntiin lankeemus on pitkänajan prosessi. Usko Kristukseen on hitaasti kylmentynyt. Jumalan Sanasta on vieraannuttu. Uskovien yhteys on kadonnut. Näin yhteys Kristukseen on viilentynyt. Sydän on hitaasti kovettunut. Jeesus opetti Vuorisaarnassaan, miten tulee menetellä himon kanssa.

” Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois.” Matt. 5: 29-30.

Jeesuksen oli käytettävä kuvakieltä, joka jää ihmisen mieleen. Hän ei tarkoita, että silmä pitäisi repiä pois päästä, tai käsi katkaista poikki. Jeesus tarkoittaa, älä anna himojen kasvaa liian suureksi. Poistu paikalta, jos vaara on tarjolla. Jos vihasi lähimmäistä kohtaan kasvaa, pysähdy ja mieti, onko vihassa suunnittelemasi loukkaukset aiheellisia? Rauhoita mielesi. Rauhallisena näet asian toisenlaisena. Sinun ei tarvitse loukata lähimmäistä. Jumalan rakkaus saakin pysähtyneessä mielessä vallan, ja lähimmäiselle voikin sanoa rohkaisun sanoja. Tässä on Jumalan siunaus mukana, mutta viha ei tuota kantajalleen milloinkaan hyvää. Lihasydän saadaan vain Jeesukselta, Hän on luvannut sen antaa. Kivisydän on poistettavissa, mutta on ihmisen omasta tahdosta kiinni, tahtooko muuttua lämpimäksi lähimmäiseksi, joka tuo Taivaallista siunausta ympäristöönsä. Uskovassa oleva kivettynyt sydän on vaarallinen, se pitää poistaa mahdollisimman pian. Se on luopuneen sydän, joka ei syki enää Pyhän Hengen rakkauden lämpöä.

Kivettynyt sydän ei ole Pyhän Hengen käytössä. Jos sielussa on katkeruutta, vihaa, kiivautta tai mitä tahansa sellaista, mitä Raamatun Sana sanoo synniksi. On tehtävä mielenmuutos, ja parannus. Kovia kristittyjä tänä aikana kasvaa, kyntämättä ja kylvämättä. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta Pyhän Hengen voima puuttuu. Jumalan antama rakkaus puutuu, silloin puuttuu kaikki hyvä, mitä ihmisten pitää tehdä. Teot kertovat uskostasi, enemmän kuin sanasi. ” Usko ilman tekoja, on kuollutta uskoa.” Teoilla ei saada pelastusta, mutta yhteys Jeesukseen näkyy myös ulospäin, hyvinä tekoina. Ellei näin ole, on aihetta pysähtyä. On mentävä takaisin Jeesuksen luokse. Hän antaa armon uudistaa suhde. Usko alkaa taas elää, meissä ja meidän kauttamme.

Jos kivisydäminen on evankeliumin työssä, hänen sanansa ovat kevyitä. Niistä puuttuu Pyhän Hengen voitelu. Heidän sanansa saattavat olla arvostelevia ja vikoja löytyy toisista kristityistä. He ovat valikoivia, toisille saarnataan armoa, toisille ollaan ei anneta virheitä anteeksi. Unohtamisesta puhumattakaan. Heillä itsellään ei ole tarvetta tarkastella omaa sydämensä tilaa. Hengenmiekan terä on tylsä. Nämä evankelistat ovat niin täynnä omaa itseään, ettei heille ole sopivaa seurakuntaa, missä hyvä ihminen voisi käydä. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ei pidä kuvitella itsestään liikaa. On parempi olla aralla tunnolla ja pienellä paikalla, kuin pöyhistellä rintojaan, miten tässä ollaan suurta miestä ja naista.

Tämä aika on niin Jumalan Sanan vastaista. Nyt on pasuunan annettava selvä ääni. On voimallisesti saarnattava parannuksesta. Sanottava asiat, niin kuin ne ovat Raamattuun kirjoitettu. Jumalan Sana ei ole muuttunut, me ihmiset olemme laimentaneet Jumalan Sanan. Vihapuheita ei tarvita, mutta Pyhässä Hengessä puhuttua Jumalan Sanaa tarvitaan. Sanaa, joka tekee sen tehtävän, minkä vuoksi se on lähetetty. Pelastaa synnin unta nukkuvia ihmisiä. Armahtaa ja antaa katuvalle synnit ja rikokset anteeksi. Jumalan Sana on ainut totuus. Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri ja ristin sovitustyö ovat niin kallis hinta meidän jokaisen sielusta, ettei saa pitää armoa liian halpana. Liiaksi on Jumalan Sanalle sokeita ihmisiä.

Jeesus sanoo: ” Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.” Joh. 9: 39.

Ulkokultaisia uskovia, fariseuksia on liiaksi. He näkevät. He käyvät Jumalanpalveluksissa tavan vuoksi. Heillä on tieto, miten Jumalan Sanan mukaan pitää elää. Mutta he eivät ole heränneet ja tehneet parannusta synneistä. Tämä vuoksi he pysyvät synneissään. Hengellisesti vielä pimeässä ja Sanalle sokean on helpompi päästä Jumalan lapseksi, koska Jumalan Sana, tuomitsee heidän syntinsä. He näkevät itsensä Jumalan Sanan valossa olevansa synneissään kiinni. He etsivät totuutta. He etsivät vapautta. Jeesus avaa sokeiden silmät. Tämänkö vuoksi ihmiset, jotka elävät maissa, missä ei Kristuksen ristin Sanasta tiedetä, siellä ihmisiä löytää, Jeesuksen Kristuksen syntisten Vapahtajan. Näissä maissa, joissa ristin evankeliumia on satoja vuosia julistettu, ihmiset ovat tulleet välinpitämättömiksi evankeliumille. He uskovat paholaisen valheen, ” onko Jumala todella näin sanonut?”

Joidenkin sanavarastoon kuuluu, oletko uskossa? Toiset sanovat, oletko uskomassa? Uskomassa sana on parempi, se kertoo oletko tietoinen Jumalan valtakunnan salaisuuksista? Oletko sisällä uskossa? Tunnetko Kristuksen henkilökohtaisesti? Apostoli Paavali sanoi, ” minä tunnen Hänet johon minä uskon”, voitko sanoa samoin?

Jeesus lupaa ja tämä lupaus pysyy. ” Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.” Hes. 36: 25. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 21.7.2019. Bookmark the permalink.