Pelottaako tulevaisuus?

” Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani.” Jes. 33: 13. KR 33/38.

Olemme kaikki menneet kauas Jumalasta. Olemme jokainen poissa Jumalan läheisyydestä. Kaukana oleville Jumala sanoo, kuulkaa mitä Hän on tehnyt. Mitäpä tässä nyt Jumala on tehnyt? Jälleen, fundamentalistin paatoksellista saarnaa, Jumalan teoista. Aikansa legendoja kaikki. Sivistynyt ihminen ei taruihin usko. Vanhanaikaista vouhotusta. Elämme modernia aikaa. Ihminen on saanut paljon suurta aikaan. Sen näkee pelkästään, Nobel-palkittujen listaa lukiessa. Ihminen on tehnyt suuria tekoja. Eipä siellä Jumalan nimi komeile. Jumalalta puutuu Nobel-palkinto. Jos Jumalalle annettaisiin Nobel-palkinto, uskoisivatko ihmiset Jumalaan paremmin? Olisivatko Jumalan teot korkeammassa arvossa, kuin mitä ne nyt ovat?

Jumala aikojen alussa sanoi vain Sanan. Sana Jumalan suusta ja kaikki on tehty. Sana oli Jumala. Sana tuli ihmiseksi. Sanan päälle puettiin nahkapuku. Jumalan Henki muutti muotoa, näkymätön tuli näkyväksi. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1. KR 33/38. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:14. KR 33/38.

Jumalan teko oli muuttaa Jumalan Poika Jeesus Kristus ihmisen muotoon. Jeesus tuli ihmiseksi, käveli keskuudessamme. Palveli ja opetti ihmisiä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesus näki, mitä ihmisten sydämessä on? Hän tiesi, mitä ihminen on. Likainen, saastainen synnissä syntynyt, savesta tehty turmeltunut Jumalan kuva. Jumalan työ ihmisessä oli pahasti pilalla. Jumalan kuva oli särkynyt. Jumalan rakkaus oli poistunut ihmisestä. Ihminen teki omia jumalia, joita palveli. Jumala näki, ettei ihminen pärjää omin voimin. Hänellä oli hätä ihmisestä. Ihminen tarvitsee apua, siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan. Ihminen oli mennyt kauas. Jumalan piti tulla käsin kosketeltavan lähelle. Synnitön Jumalan Poika, alensi itsensä ihmisen tasolle. Nyt kaukana olevat saivat Hänet nähdä. Rakastavan Jumalan. Totuuden Jumalan. Iankaikkisen Jumalan. Rauhan Ruhtinaan. Nämä kaikki ominaisuudet olivat Jeesuksessa. Hän tuli etsimään etäälle menneitä ihmisiä, ja vetämään heitä takaisin Jumalan yhteyteen. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” Hes. 34: 16. KR 33/ 38.

” Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat; ” Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa? Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. ” Jes. 33. 14 – 16. KR 33/ 38.

Profeetta Jesaja kertoo, mitä ihmisen elämä on ilman Pelastajaa Jeesusta Kristusta? Syntinen ihminen pelästyy, hetkellä, jolloin hän näkee oman syntisyytensä. Pyhän kosketus saa aikaan pelon, ja ihminen vapisee pyhyyden edessä. Koska synneissä elävä ihminen, ei tunne Jumalan rakkautta. Hän kokee saman, kuin mitä ensimmäinen ihmispari koki Eedenin paratiisissa. Kielletystä hedelmästä syöminen aiheutti pelon. Synti ja syntiin lankeaminen tekevät ihmisestä pelkäävän. Jumalaa pelkäävän ja tuomiota odottavan pakenijan. Joka piileksii erilaisten ” puiden ja pensaiden” takana, ettei Jumala näkisi häntä. Syyllisyys nousee pintaan ja omatunto syyttää synneistä, heti kun Jumalan sormi osoittaa kohti. Jumalan Sana tuomitsee synnin ja syntisen ihmisen, siksi Raamatun Sana ei ole suosittua luettavaa. Tämä vuosi, ei ihminen tahdo Jumalasta puhuttavan. Syyllinen pelkää joutuvansa tuomittavaksi. Kaikki tämä on kuin tulen hehkua. Omatunto on liekeissä. Rauhaton ja levoton. Kuka voi elää jatkuvan pelon ja syyllisyyden hehkussa? Ei kukaan meistä kestä, pitkään elää syyttävällä omallatunnolla.

Jokainen ymmärtää, että elämämme on rajallinen aika tässä ajassa. Monet ymmärtävät sen, että sielumme on kuolematon ja poistuessaan tästä kehosta, elämä jatkuu. Persoonallisuutemme on sielussa, ja se jatkaa elämää. Kristinuskon mukaan, on kaksi vaihtoehtoa. Sielu menee vanhurskasten lepoon Jumalan luokse, tai odottamaan tuonelaan, viimeistä tuomiota. Ikuisuus, päättymätön elämä on todellista. Tässä ajassa meitä valmistetaan ikuisuutta varten. Tässä ajassa valitaan ikuisuuspaikka. Valintavana on paikka Jumalan luona Taivaassa tai ikuinen ero Jumalasta, kadotuksessa.

Taivaaseen pääsemme hyväksymällä Jumalan Kristuksessa, tekemän sovintotyön ja allekirjoittamalla sopimuksen Kristuksen kanssa. Hyväksymällä sopimusehdot. Ensin on tehtävä täyskäännös elämässä. On luovuttava menneestä elämästä. Kaikki mennyt poistettava elämästämme. Koska mennyt elämä on täynnä Jumalan tahdonvastaisia tekoja. Inhimillisesti puhdas elämä, ei takaa, että elämä olisi vailla syntiä. Koska olemme kaikki syntisiä Jumalan edessä. Ei ole yhtään synnitöntä ja puhdasta ihmistä. Syntiä on kaikki, mikä ei ole Jumalan mielenmukaista, Jumalan Sanan kanssa yhtäpitävää. Perimässämme oleva perisynti, Adamin ja Eevan synti, kapinamieli Jumalaa vastaan, on syntiä sekin, ja Taivaaseen ei mene minkäänlaista syntiä. Sopimuksessa ei ole lieventäviä reunaehtoja. Rauha Jumalan kanssa, omantunnon puhtaus, uusi elämä Kristuksen kanssa, kaikki nämä edut kuuluvat sopimukseen. Tämän elämän ajaksi, tätä sopimusta ei kannata hyväksyä, koska tämä elämä on kauttakulku matkaa. Tuleva iankaikkinen elämä, on tämän elämän matkan päätepysäkki. Olemme kaikkia surkuteltavimpia, jos elämme elämämme tätä aikaa varten. Koska kaikki on täällä katoavaa. Pysyvää ikuista elämää kohti meidän on suunnattava mielemme ja ajatuksemme. Ikuisuudessa ei ole kalenteria, eikä kelloa. Ikuisuus on ajattomuutta. Kaikki on muuttumatonta, eikä muutoksia voi enää tehdä. Tämän vuoksi kaikki muutokset ja valinnat tehdään tässä ajassa. Kristuksen kanssa tehty matkasopimus takaa, että pääsemme näkemään ikuisuudessa Kristuksen kasvoista kasvoihin.

Jumalan teko on pelastaa syntinen ihminen. Jeesus Kristus Jumalan Poika, sovitti meidän jokaisen ihmisen synnit. Jumala rakastaa syntiin langennutta ihmistä. Kristus vuodatti verensä ristillä. Kärsien ihmisten aiheuttamat lyönnit ja raipaniskut. Syyttömästi Häntä herjatiin ja pilkattiin. Tätä tekee ihmiset edelleen Jeesukselle. Uskonnolliset ihmiset olivat ja ovat pahimpia Jeesuksen vihaajia. Ruoskittu, Jeesus Kristus oli hiljaa. Hän olisi voinut itseään puolustaa, mutta Hän antoi nöyryyttää itsensä. Miksi? Rakkaudesta meihin syntisiin ihmisiin. Sopimus oli Isän Jumalan kanssa tehty. Hänen oli uhrattava itsensä, meidän syntien sovittamiseksi. Hän toteutti Isän tahdon, ja piti sopimuksensa. Rangaistus, joka olisi ihmisen pitänyt kärsiä, tuli Jeesuksen Kristuksen osaksi. Ristin täytetty työ on edelleen voimassa. Maailmassa elävien ihmisten kaikki synnit on sovitettu Golgatalla.

Tätä tekoa maailmassa olevat päättäjät pitävät arvottomana. Jokainen ihminen pitää Kristuksen sovitustyötä arvottomana. Kunnes saa armon nähdä, ettei itse voi poistaa sydämessä olevaa syntien saastaa. On Jumalan armoa, joutua tässä ajassa syyllisen paikalle. Kristus ei saa nimeään Nobel-palkittujen listaan. Kuitenkaan mikään muu teko, mitä maailmassa on tapahtunut, tai tulee tapahtumaan, löydä vertaistaan. Kristuksen sovitustyön suuruutta ei ihminen osaa arvioida. On se, suunnattoman suuri rakkauden osoitus, mitä ei kannata ohittaa. Uskon armolahja annetaan, jokaiselle katuvalle syntiselle, joka tunnustaa ja hylkää synnit. Eikä tee tahallisesti syntiä. Taivaan helmiportit aukeavat jokaiselle Kristuksen omalle, joka on suostunut tulemaan Jeesuksen luokse. Hänen puhdistettavaksi.

Profeetta Jesaja sanoo edelleen: ” Sanokaa hätääntyneille sydämille; ” Olkaa lujat, älkää pelätkö. Katso, teidän Jumalanne! Hän tulee ja pelastaa teidät.” Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukeavat. Silloin rampa hyppii niin kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” Jes. 35. 4 – 5. KR 33/38.

Edellä kerrottu on niiden ihana osa, jotka suostuvat Kristuksen omiksi, ristin häpeää kärsimään tässä ajassa.
”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1: 18. KR 33/38.

Jumalan voima, Pyhän Hengen voima antaa päivittäin voimaa elää uskossa. Omassa voimassa ei kukaan selviä perille saakka. Uskoon tulessa, uudestisyntymän hetkellä saamme Pyhän Hengen sydämeen. Jeesus lupasi ennen taivaaseen astumistaan, lähettää omilleen puolustajan. Pyhä Henki, Jumalan Henki on puolustajamme tässä ajassa. Hän on voiman lähde ja opettaja. Jeesus Kristus on Isän oikealla puolella valtaistuimellaan ja Hän rukoilee omiensa puolesta.

Kristuksen omien sydämessä asuu Jeesus Kristus. Jumalan Poika on nyt sisäisesti meissä, jotka olemme tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan.

” Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastukseksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.” Ef. 1. 13 -14. KR 33/38.

”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” 1. Tim. 1. 15. KR 33/ 38.

Pelastumisen ehdot saattavat tuntua liian kovilta. Kovat ne ovat, kaikki tai ei mitään. Lohduttavaa on, ettei meidän pelastumisemme ole meidän teko, vaan Pyhä Henki Kristuksessa tekee työnsä meissä. Hän näyttää synnin todellisuuden, mutta Hän antaa myös nähdä, kuinka suuri on Kristuksen armo. Laki näyttää synnit, ja armo riittää pelastamaan meidät synneistä. Jokainen pelastustyön vastaanottanut, on armosta pelastettu, armahdettu syntinen. Joka ei ole vielä täysin valmis, mutta Pyhä Henki antaa voimansa muuttumisprosessiin. Uskossa eläminen on prosessi. Se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Menneisyys on pois pyyhitty. Uuden elämän antaa, Kristus, ja Pyhä Henki tekee jatkuvasti uutta luovaa työtään. Usko on jatkuvaa liikettä lähemmäksi Kristusta. Jumalan Sana antaa tähän voimansa ja tekee sen tehtävän, minkä vuoksi se on maailmaan lähetettykin. Kristuksen oma on kiinnitetty Kristukseen, Elämän lähteeseen. Meistä virtaa Elävää vettä Kristuksesta. En elä enää minä, vaan Kristus minussa. Näin sanoi apostoli Paavali ja näin voi sanoa, jokainen, joka on tullut Kristuksen omaksi ja uudestisyntynyt. Pyhä Henki opettaa elämään kristityn elämää. Raamattu Jumalan sana on oppikirja. Siinä, vaikeita tekstejä, eivät ole ne, joita ei ymmärrä. Vaikeimpia ovat ne, joita ei mitenkään voi ymmärtää väärin.

…niin se toinen vaihtoehto, siitä en kannata kertoa mitään. Sillä siinä ei tarvitse tehdä mitään, mutta se on kuolemantie, joka johtaa ikuiseen eroon Isästä Jumalasta.

Nobel-palkinto, tai kaikki maalliset ja inhimilliset arvonimet, sekä maallinen kunnia, ovat roskia. Kristuksen arvonimi on, Taivaan ja maan Luoja, kuningasten Kuningas, herrojen Herra. Jumalasta oleva, Jumala Jeesus Kristus, ei tarvitse maallisia arvonimiä.

” Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki, ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen. ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan ei omaa vanhuskautta, sitä joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” Fil. 3. 8 – 9. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 29.7.2019. Bookmark the permalink.