Uudelleen paratiisiin

” Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta, syödä elämän puusta, ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.” Ilm. 22: 14. KR 33/38.

Puhtaus ja puhdistautuminen ovat Raamatun avainsanoja. Onnellisia ovat ne, jotka puhdistautuvat. Mistä ihmisen pitää puhdistua? Synnistä! Raamattu on suuri kirja synnistä. Jälleen synnistä kirjoitus, joku voi ajatella. On tässä synnistä, mutta on muustakin, jatka lukemista.

Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala teki täydellisesti hyvän ihmisen. Hän loi myös ihmiselle erinomaisen hyvät olosuhteet elämiseen. Kasvit ja eläimet, ravinnoksi ja puita, jotka tuottivat hedelmiä. Hyviä hedelmiä syödä. Jumala loi kaiken kauniiksi. Värikkäitä kukkia kaikkialle. Pehmeällä nurmikolla, oli mukava kävellä. Ensimmäinen aviopari, Eeva ja Adam asuivat tämän kaiken kauniin keskellä ja nauttivat elämästä. Loikoilivat nurmikolla ja katselivat lintuja, ja toinen toisiaan ja kiittivät Jumalaansa. Pohtivat; ”Kaikkivaltias Jumala on kaiken tämän luonut Sanallaan. ”

Enkeliruhtinas Lusifer, ”valon enkeli” oli ylpistynyt. Hän alkoi kapinaan Jumala vastaan. Halusi tulla viisaammaksi kuin Jumala. Jumala ei anna kunniaansa toiselle, ei enkeliruhtinaalle, niin kuin ei ihmisillekään, jotenka Lusifer sai lähdön taivaasta. Maanpäälle heitetty ruhtinas ei tehnyt parannusta, vaan viha Jumalaa kohtaan kasvoi. Kapinamieli lisääntyi, ja hän aloitti Jumalan kiusaamisen. Paholaiseksi muuttunut ruhtinas, suuntasi kulkunsa paratiisia kohti. Hän tiesi, että siellä on ihmispari, joka luottaa Jumalaan. Ovat Jumalan tekoa, ja heillä on ihanaa elää yhdessä täydellisessä puhtaudessa ja kauneudessa. Koska paholainen on viekas, hän pukeutui käärmeeksi. Luikerteli paratiisiin ja sai kuin saikin, valheillaan Eevan lankeamaan ansaan. Hän nautti kielletyn puun hedelmän ja antoi miehelleen Adamille. Nainen lankesi ensin syntiin, mutta miehen synniksi tämä kuitenkin kuitattiin, onhan mies vaimon pää. Adamin vastuulla oli puolison hyvinvointi ja hänen tehtävänä oli suojella vaimoa Eevaa. Adamille ei tullut mieleen ajatusta, kysyä Korkeammalta auktoriteetilta neuvoa. Jumalan neuvot olisivat auttaneet, ettei puolisot olisi langenneet samaan ansaan.

” Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset, niin kuin Herralle.; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän ruumiin vapahtaja. Miehet, rakastakaa, vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” Ef. 5. 22 -25. KR 33/38.

Koska Adam ei epäröinyt Eevan aikeita, vaan muitta mutkitta haukkasi Eevan tarjoamasta hedelmästä. Mies pakeni hänelle asetettua auktoriteettiasemaa. Mies ei ottanut vastuuta vaimosta, heikommasta osapuolesta. Nainen on luonteeltaan vallanhaluinen, jotenka helposti vaimo ottaa johtajuuden, jos hänen luoteensa ei nöyrry miehen edessä. Naisen hyppiessä vallanhimoisena miehensä varpaille, on selvää, että ongelmia syntyy. Mies taas mielellään antaa vastuun naiselle, jos tilaisuus siihen muodostuu, tämä on miehinen ominaisuus. Miehen tehtävä on rakastaa vaimoaan ja palvella häntä. Naisen tehtävänä on kunnioittaa miestään. Miehen johtajuus ei perustu diktatuuriin, eikä alistamiseen, vaan palvelualttiuteen ja rakkauteen. Jos mies täyttää vaimonsa tarpeet, tulee vaimon vastavuoroisesti kunnioittaa tällaista miestä. Rakastaa häntä, niin kuin uskova vaimo rakastaa Kristusta.

Adamin ja Eevan synti näkyy kapinamielenä. Paratiisissa he altistuivat paholaisen hengelle, joka kapinoin Jumalaa vastaan. Maailman henkinen vaimo helposti alistaa miehensä valtansa alle. Näin käy myös toisinpäin. Miehen alistamia naisia on pilvin pimein. Eikä outoa ole vaimon hyppiminen miehensä varpaille. Kaikki johtuu siitä, ettei ihminen uskovana kristittynäkään, tahdo alistua Jumalan Sanan alle. Ei noudateta Raamatun ohjeita, miten siellä neuvotaan elämään avioliitossa?

Kysymättä jää korkeimmalta auktoriteetilta, Jumalalta, mitä nyt tehdään? Näin kävi Adamin ja Eevan kohdalla, sama jatkuu edelleen. Maallistuminen jatkuu ja Jumalan Sana kyseenalaistetaan. Ihminen tahtoo olla Jumalan vertainen, tai ainakin Hänestä seuraava. Maallistumisen myötä, myös maallisen tiedon lisääntyminen, lisää ihmisen ylpeyttä. Ja ongelmia syntyy aina, silloin kun Jumalan käskyt ja lait syrjäytetään. Hyvän- ja pahantiedon hedelmä tuottaa aikanamme edelleen satoa, ikävin seurauksin. Olisipa Eeva ottanut Elämän puusta hedelmän ja vienyt sen puun hedelmän myös Adamille, mitä olisi tapahtunut?

Elämänpuu, on ikuisen elämän puu. Jos Eeva olisi ottanut hedelmän Elämän puusta, ei syntiä olisi ihmisessä, eikä maailmassa. Kaikki pahuus olisi pois, ja ihmiset eläisivät sovussa toistensa kanssa. Myös luomakunta olisi puhdas. Ei olisi ilmasto-ongelmaa, ja ilmastoahdistusta. Vesistöt olisivat puhtaita. Sotia ja konflikteja ei olisi. Sairaudet eivät vaivaisi ihmisiä. Ihmiset eläisivät siinä olotilassa, mihin heidät paratiisiin asetettiin. Kuolema olisi tuntematon uhka. Ihmiset olisivat iloisia ja onnellisia ja saisivat olla suorassa yhteydessä Luojaansa. Jumala käyskentelisi keskuudessamme, niin kuin käyskenteli Eedenin paratiisissa. Eläimet olisivat sovussa, susi ja lammas nukkuisivat rinnakkain. Kaikki tämä tuntuu utopistiselta fiktiolta, joka on vailla realiteetteja. Katsotaan, mitä Jumalan Sana tästä ajatuksesta kertoo?

” Jos, nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Room. 8: 11. KR 33/38.

Avainsana on Kristus. Evankeliumin ydin on Kristus. Jeesus tuli ihmiseksi maailmaan. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen ihmiseksi, sovittamaan vihollisuuden, joka syntiinlankeemuksen seurauksena tuli Jumalan ja ihmisen välille. Jumala suuttui Adamille ja Eevalle. He joutuivat pois paratiisista, heidän päälle Jumala langetti tuomion. Otsa hiessä pitää ihmisen tehdä työtä, ja naisten pitää kivulla synnyttää lapsensa. Vielä lisätiin, kuolemaan kirous, ” maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun on jälleen tulemaan. Ja sinut viimeisenä päivänä herätetään.” Ihminen tulee maaksi jälleen fyysisen kuoleman kohdatessa, mutta henki, sielu pysyy elävänä. Kuolema alkoi pelottaa ihmisiä, koska kuoleman jälkeen kohdataan tuomio,  ja Tuomari valtaistuimellaan.

Jumala näytti, ettei Hän kanna vihaa ja kaunaa iäti. Hän on kiivas Jumala, joka kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen. Näin sanotaan Vanhassa Testamentissa. Mutta Jumala kuitenkin on armollinen, jos Hän on myös, kiivas ja Pyhä Jumala. Hän on pohjimmiltaan rakkauden Jumala. Siksi Hän lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, tekemään sovinnon ihmisten kanssa. Jumala tuli ihmiseksi ja sovitti maailman itsensä kanssa. ” Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” Joh. 3: 17. KR 33/38.

Jeesuksen ristinkuolema oli sovitustyö, joka toi maailmalle elämän. Ihmisten kaikki synnit, ja pahat teot Jeesus kantoi ristinpuulle. Ja uhrasi henkensä, meidän syntisten edestä. Hän vuodatti viattomana verensä, että hänen verensä puhdistaa kaikki meidän syntimme. Kuoleman Jeesus voitti, koska hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän voitti kuoleman, ja paholaisen vallan ja voiman. Jokainen pahoja tekojaan katuva syntinen saa, Kristuksessa Jeesuksessa kaikki syntinsä anteeksi. Kuolema on voitettu ja voitto saatu. Paholaisen voima on mitätöity. Jokainen, joka ottaa tämän lahjan vastaan, saa Pyhän Hengen voiman. Hän on päässyt elämän tielle, jonka päämääränä on ikuinen elämä. Jeesuksen lupaus kestää. ” Totisesti, totisesti minä sanon teille; joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. ” Joh. 5: 24 KR 33/38.

” Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Ilm. 2: 7. KR 33/38. Pahoista teoistaan parannuksen tehnyt, ja elämän arvot uudistanut ihminen, on saanut armon Kristuksessa. Hän on saanut maistaa Elämän puun hedelmää, Jeesusta Kristusta. Ihminen on saanut uuden mahdollisuuden. Nimi on kirjoitettu Elämän kirjaan. Ensimmäinen Adam tuotti ihmiselle kuoleman, toinen Adam Jeesus Kristus tekee eläviksi kaikki, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja asettavat toivonsa Häneen. Kristukseen uskovan elämä on kätketty Kristukseen. Kuolema on portti ikuiseen elämään.

” Niin on myös kuolleitten ylösnousemus; kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.” 1. Kor. 15: 42 – 44. KR 33/ 38.

Onko utopiaa, jos Adam ja Eeva olisivat ottaneet hedelmän Elämän puusta? Kristuksen omaksi tullut, on pessyt vaatteensa, Jeesuksen veressä. ” Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta, syödä elämän puusta, ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.” Ilm. 22: 14. KR 33/38. ” Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti; siitä mitä minä luon. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä ole enää kuulla itkun ääntä, eikä valituksen ääntä. Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niin kuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa, eikä vahinkoa, sanoo Herra. Jes. 85. 17-19, 24- 25. KR 33/38.

Luodaan uusi paratiisi, ja sinne ei pääse mitään epäpyhää, eikä saastaista. Usko muuttuu näkemiseksi. Elämän puusta kannattaa jokaisen ottaa hedelmä. Armahdetut syntiset pääsevät, viimein paratiisiin. Voi, sitä ihmettä rakkauden tällaiseen. Aamen.

@LR.

This entry was posted on 24.8.2019. Bookmark the permalink.