Suuren ahdistuksen ajan kristityt

” Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” Matt. 24: 44. KR 33/38.

Jeesus Kristus, Ihmisen Poika. Hän, Jumala tuli ihmiseksi maanpäälle. Isä Jumala lähetti Hänet maailmaan, pelastamaan maailman synnin ja paholaisen vallasta. Golgatan kummulla, ristillä, solmittiin rauhansopimus. Jeesus uhrasi itsensä, uhrina, kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi. Ristillä Jumala teki Uuden Liiton. Uusi Liitto on voimassa. Vanhan Liiton laki tuli täydelliseksi Uudessa Liitossa. Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti sidottiin, Kristuksen verellä, yhdeksi liitoksi. Uusi liitto on parempi kuin vanha oli, koska Kristuksen kallis veri, on kertakaikkinen uhri. Uhritoimitus tehtiin yhden kerran, ja se on riittävä. Hetkellä, jolloin Jeesus antoi Henkensä, temppelin esirippu repesi kahtia, ylhäältä alas saakka. Tämä oli merkki, että tie armoistuimen luokse on auki kaikille. Erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen väliltä poistui. Vanhassa liitossa ollut uhri- ja pappeus järjestelmä poistuivat. Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen.

Kuolleista heräämisen jälkeen, Jeesus oli tehnyt kaiken sen, mitä Isä Jumala, oli Hänelle antanut tehtäväksi tehdä. Jeesuksen oli aika palata, Jumalan luokse. Jeesus keskusteli opetuslasten kanssa, mitä seuraavaksi on tapahtuva. Opetuslapset olivat huolissaan Jeesuksen suunnitellessa paluusta Isän luokse. Miten meille nyt käy, he ajattelivat, oli ollut turvallista olla lähellä Jeesusta.

Jeesus sanoi heille: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.” Joh. 14. 16 – 17. KR 33/38.

Hän lähetti Puolustajan Pyhän Hengen. Pyhä Henki jatkaa työtä maailmassa. Kristuksen armo ja Pyhä Henki, ovat tässä armonajassa läsnä. ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14: 26. KR 33/38. Pyhä Henki opettaa jokaista ihmistä. Kirkastaa Golgatan ristin uhrityön. Me syntiin langenneet ihmiset saamme, nähdä miten rakastava Jeesus Kristus on. Kiinnitetään katse Kristukseen. Kristuksen omana me saamme nostaa päämme, ja odottaa Jeesuksen takaisin paluuta. Silloin Hän noutaa maailmasta erotetun uskovien joukon, pois maailmasta, missä pahuus lisääntyy lisääntymistään. Pahuus on saanut jo suuremmat mittasuhteet, kuin olivat Sodomassa ja Gommorassa. ” Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” Matt. 24: 44. KR 33/38.

Ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen takaisin paluun päivää, ihmiset ovat laskeneet. Väärin ovat kaikki laskelmat menneet. Miten kukaan voisi laskea, milloin Jeesus lähtee Isän luota? Eihän Jeesus itsekään tiedä sitä hetkeä, milloin Kaikkivaltias Isä antaa lähtökäskyn. Kaikki on Isän Jumalan tiedossa.

” Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Matt. 24. 36. KR 33/38.

Yksikään ihminen ei tiedä, milloin uudestisyntyy, ja kääntyy viimeinen pakana- kansaan kuuluva ihminen? Apostoli Paavali opettaa. ”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.” Room. 11: 25. KR 33/38.

Jeesus ei nouda vajaata omien joukkoa Karitsan hääaterialle. Hän odottaa, että viimeinenkin pakanakansoihin kuuluva, tulee Kristuksen omaksi. Ja Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Tämän jälkeen Isä antaa Pojalle käskyn lähteä noutamaan omansa tuulissa ja pilvissä. Koska vielä on armon aika, joudutamme Jeesuksen paluuta, viemällä evankeliumin ilosanomaa, kaikkialle maailmaan. Sanomaan, Jeesuksesta syntisten Vapahtajasta ja pelastajasta.

Meidän on valvottava itseämme ja vaellustamme, ettei maailma pääse meitä saastuttamaan. Pahuuden lisääntyessä maailmassa, myös kaikki paholaisen houkutukset ovat helposti näkyvissä ja kuultavissa. Epäusko lisääntyy. Pahin synti onkin, ettei uskota Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Jumalan pelko on katoamassa. Jumalan sana otetaan pois. Raamatun Sana, on Pyhän Hengen inspiroimaa, se laimistuu. Raamatusta saarnataan, mutta kielletään Pyhän Hengen voima. Raamatusta tehdään tarukokoelma. Näin Jumalan Sana poistetaan ihmisiltä. Koska Pyhän Hengen voima puuttuu, ei ihmiset saa synnintuntoa. Kevyt evankeliumi, ei herätä synneissä eläviä. Jumalanpalveluksista tulee viihdettä. Armo ei näytä kelpaavan ihmisille, sellaisena kuin se Raamatussa, Jumalan Sanassa on ilmoitettu.

” Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. ” Matt. 26: 41. KR 33/38.

Pelastusta ei peritä

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.”2. Kor. 4. 1- 5. KR 33/ 38.

Jumalan lapsioikeutta ei peritä, isältä pojalle. Olisi helppoa periä taivaan kansalaisuus ja mennä isien ja äitien, esi-isien uskolla taivaaseen. Minulta kysyttiin, ” olenko vielä isien uskossa?” Vastasin kieltävästi. Kukaan ei voi elää isien uskossa. Sellaista uskoa ei ole olemassa. On vain usko, joka saadaan armosta, Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rakkauden ja laupeuden osoituksena. Jumala Kristuksessa sovitti ihmisten kaikki synnit ristillä. Golgatalla solmittiin rauhansopimus, Jumalan ja ihmisten välille. Häpeällisiä salateitä ihmiset rakentavat, saadakseen helpon tien Kristuksen yhteyteen, mutta kristinusko ei ole ” salaseura.”

Kristuksen yhteyteen ja uskoon tullaan, vain ja ainoastaan, tekemällä parannus entisestä elämästä. Ihminen ei saa uskoa aikaan, vaan Pyhä Henki, Jumalan Henki tekee työn minussa ja sinussa. Kavalaa, ja Jumalan Sanan väärentämistä on, jos ihmisille opetetaan kasteen pelastavasta vaikutuksesta. Syntien anteeksi saamista ehtoollisessa. Evankeliumi on peitossa, heillä, jotka näin opettavat.

Vastasyntynyt lapsi ei ole tehnyt syntiä. Perisynti meissä jokaisessa ihmisessä on, koska ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin. Kapinoivat Jumalaa vastaan, eivätkä uskoneet, että Jumala sanan kiellot olivat ehdottomia. Jumala sanoi, ettei saa ottaa kielletystä puusta hedelmää, kielto oli ehdoton. Siinä ei ollut lieventäviä reunaehtoja. Ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, uskoivat enemmän kapinoivaa paholaista ja hänen valehteluja, kuin Jumalan Sanaa. Ihminen sai perinnöksi saman kapinamielen. Pieni vastasyntynyt vauva on heikko taimi, mutta viaton. Pieni lapsi ei tiedä hyvästä ja pahasta mitään, jotenka lapsi on sellaisenaan taivaskelpoinen. Jumalan sana kehottaa meitä tulemaan lapsen kaltaiseksi. Jeesuksen opetuslapset kysyivät, ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa? ” Jeesuksen vastaus on selvääkin selvempi.

”Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.”Matt. 18. 2 – 3. KR 33/ 38.

Jumalan sana on kirkasta ja selvää. Suurin on lapsi. Lapsi on avoin ja vilpitön. Rehellinen itselleen ja lähimmäisille. Suureksi ei lasta tee kaste, eivät kummit, eikä konfirmaatio, kasteenliiton uudistaminen. Jos edellä mainitut olisivat tie uskoon, ja Kristuksen tuntemiseen, syntien anteeksi saamiseen. Jos näiden avulla olisin tullut Jeesukseen uskovaksi. Minkä vuoksi tunsin 15-vuotiaana, ennen kasteenliiton uudistamista, itseni syntiseksi? Olin saanut ” hätäkasteen” tämän jos minkä olisi pitänyt riittää, hetkellä, jolloin olin rippikoulun saanut lähes päätökseen, ja olin melkein uudistanut kasteenliiton Jumalan- ja seurakunnan edessä. Mikä aiheutti, etten jäänyt odottamaan, että minun kasteenliittoni uudistetaan? Jos kaste pelastaa, ja olisin saanut siinä syntini anteeksi.

Pyhä Henki herätti minut näkemään syntisyyteni. Jumala Kristuksessa lähti tekemään minussa työtään. En saanut, inhimillisesti pieniltä synneiltä rauhaa. Olin uskovalta papilta saanut opetusta. Tiesin että pitää nöyrtyä tekemään parannus. Tunnustaa ne pienet synnit ja hylätä ne. Luovutin elämäni kokonaan Kristuksen hoitoon ja huolenpitoon. Pyysin syntejäni anteeksi. Olin tullut Kristuksen luokse ja Hän antoi kaiken menneen anteeksi. Jeesus lupaa, ”joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. Joh. 6: 37. Mikäli lapsi ei ole aiemmin valehdellut, konfirmaatio tilaisuudessa valehtelee, jos sanoo sydämestään seuraavansa opissa ja elämässä Jeesusta, eikä ole tätä sopimusta tehnyt Kristuksen kanssa. Konfirmaation yhteydessä annettava ehtoollinen, ei anna syntejä anteeksi. Ehtoollisen Jeesus asetti muistoateriaksi. Ehtoollisen vieton yhteydessä, muistelemme, mitä Jeesus Kristus, teki puolestamme ristillä.

”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti, kun hän tulee.” 1. Kor. 11. 23 -26. KR 33/38.

Kuuliainen ja tottelevainen Jumalan lapsi

” Katso kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” 1. Sam. 15: 22. KR 33/38.

Kuullun ymmärtämiseen vaikuttaa se, miten hyvä on kuuloaisti. Jos kuuloaistissa on vaurio silloin ei kuule selvästi, eikä myös ymmärrä mitä kuulee. Maailmassa on monenlaista kuunneltavaa. Aikamme vaatii realismia ja asiallisuutta. Kaikki mikä on järjellä selitettävissä on asiallista, mutta mitä järkemme ei ymmärrä, sitä ei pidetä totena. Tiedettä pidetään luotettavana, koska tiede tutkii ja selittää asioita ja ilmiötä järjen avulla. Ihmeellistä tieteessä on se, että sekään ei tiedä kaikkea varmasti. Monen tieteellisen tutkimuksen loppuun voisi lisätä, kunnes asia toisin todistetaan. Filosofia kyseenalaistaa kaiken. Ihminen, joka asettaa elämänsä tieteen tai filosofian varaan, ei koskaan voi olla mistään varma. Sanotaankin, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma. Maailma on täynnä epävarmoja tekijöitä. Ihmisen järjen päätelmiin ei voida luottaa, eikä ihminen milloinkaan tule täysin kaikkea ymmärtämään. Huolimatta siitä, että Raamatun Sanan mukaan lopunaikana ymmärrys lisääntyy.

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” Dan. 12: 4. KR 33/38.

Vaikka ihmisen ymmärrys on lisääntynyt ja ihminen jo tietää paljon. Uteliaana tutkii uusia asioita ja on laajentanut tutkimustaan avaruuteen saakka. Jumala ei anna ihmisen edetä kuin määrättyyn määrään saakka, sen jälkeen loppuu ihmisen viisaus ja ymmärrys. Koska Jumala ei anna ihmiselle yli inhimillistä viisautta, kuten Jumalalla on. Jumala ei anna ihmisen tietämyksen nousta Hänen tietämyksen yläpuolelle. Tutkimattomat ovat Jumalan teot, ei niitä ihminen tule milloinkaan täysin ymmärtämään. Ymmärrys lisääntyy myös hengellisesti, ja Raamatun Sana avautuu lisää, mikä on hyvä asia. Jumalan Sanaa tutkimalla opimme tuntemaan Jumalaa ja kasvamme kristittynä. Kristityn uskossa kasvaminen on tärkeimpiä asioita, mihin pitää asettaa tavoitteet. Uskon kasvaessa, pitää ymmärtää, mitä merkitsee olla kuuliainen ja tottelevainen kristitty?

Kuuliaisuus ja tottelevaisuus ovat verbejä, joiden arvo Jumalan näkökulmasta katsottuna on uhria parempi. Vanhan Testamentin uhrit, olivat virheettömiä eläimiä, tai oinaan rasvaa. Syntien sovittamiseksi uhritoimitukset olivat tärkeitä. Kuitenkin uhrien edelle, menevät kuuliaisuus ja tottelevaisuus. Hengelliset asiat eivät ole milloinkaan järjellä selitettävissä. Järki sanoisi, syntien sovittamisen olevan tärkeämpää, kuin kuuliaisuuden tai tottelevaisuuden. Olemmehan jokainen syntisiä ja teemme syntiä tietämättäkin.

Ihmisten tottelemattomuus lähti paratiisista. Jos ensimmäiset ihmiset olisivat totelleet Jumalan varoitusta, emme olisi syntisiä ihmisiä. Olisimme täydellisiä ja puhtaita Jumalan kuvia. Kuvakseen Jumala teki ihmisen.

Jos aikanamme tottelisimme Jumalan Sanan ohjeita, ei maailmassa olisi kaikki kaaoksessa. Koska Jumalan sana, ei ole elämämme auktoriteetti, seuraukset ovat nähtävissä. Tottelemattomuuden seurauksista, emme voi syyttää kuin itseämme. Ihminen syyttää Jumalaa ongelmista, mutta Jumala sallii tottelemattomille vaikeuksia. Jopa uskoa tunnustavat kristityt, ovat käyneet tottelemattomiksi, silloin ei ole kuuliaisuuttakaan. Kuuliaisuudella on siunaus, mutta tottelemattomuudessa on kirous. Sanotaankin, tottelemattomuus on taikuutta ja kotijumalan palvelusta.

”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kotijumalan palvelusta.” 1. Sam. 15: 23. KR 33/ 38.

Jos ihminen tottelisi Jumalan Sanaa, ja olisi kuuliainen sanalle. Silloin ihminen antaisi koko elämänsä Kristukselle. Ottaisi vastaan sovituksen, joka Kristus Jeesus teki Golgatalla ristillä. Tunnustaisi kaikki syntinsä, tottelemattomuutensa, ja antaisi Kristuksen kalliin maahan vuotaneen veren puhdistaa itsensä. Ihminen tottelisi Kristuksen käskyä, ja lähtisi seuraamaan Jeesusta Kristusta. Tästä seuraisi siunausta tähän aikaan, mutta ennen kaikkea se tie veisi viimeinen iankaikkisuuteen, Jumalan valtakuntaan. Olemme kautta kulku matkalla. Yksikään ihminen ei ole syntynyt tänne turhaan. Kristus tahtoo, että tämän elämän aikana löydämme, Jeesuksen Kristuksen syntisten Vapahtajan. Opimme noudattamaan Hänen käskyjään, ja olemme kuuliaisia Hänen Sanalleen. Meitä ei ole tarkoitettu elämään itsellemme. Meidän elämämme tarkoitus, on olla lähimmäisille siunaukseksi ja avuksi.

Kapinointi ja tottelemattomuus

” Sillä synnin ei pidä teitä vallitsemaan, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” KR 33/38.

Alussa ihminen oli rakkauden Jumalan auktoriteetin alla. ” Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää.” 1. Moos. 1: 31. KR 33/38.

Kaikki oli sangen hyvää. Oli sangen hyvää, mutta mikä vei hyvän pois? Ihminen, mies ja nainen, sekä paholainen. Tässä kolmiodraaman kärki. Kapinointi Jumalaa vastaan alkoi syntiinlankeemuksesta. Jokainen Raamattua lukenut tietää syntiinlankeemuksen juonen kaaren. Nainen Eeva, otti hyvän- ja pahantiedon puusta hedelmän. Käärmeenä esiintynyt paholainen houkutteli Eevan ottamaan hedelmän. Adam, ensimmäinen mies, haukkasi samasta hedelmästä. Ihminen kapinoi Jumalaa vastaan. Hänen kieltoaan vastaan. Käärmeen valhepuvussa esiintynyt paholainen vietteli kapinaan.

Adam, ei ottanut vastuuta teostaan, ei nuhdellut Eevaa. Adam, alkoi syytää ensin Jumalaa, ” vaimo, jonka minulle annoit, antoi kielletyn puun hedelmän.” Adam syytti, Jumalaa, miten kelvottoman vaimon oli saanut.” Sitten hän alkoi syytää Eevaa hedelmän ottamisesta. Eeva syytti käärmettä. Jos Adam, olisi miehenä ottanut vastuun vaimonsa tekemisistä, nuhdellut häntä teosta. Eeva olisi voinut katua tekoaan ja tehdä parannuksen. Eeva olisi nöyrtynyt pyytämään anteeksi tekoaan Jumalalta. Adam olisi pyytänyt anteeksi tekoaan… lankeamista Eevan asettamaan ansaan. Käärme olisi tässä tapauksessa luikertanut häpeissään pois. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Miksi tämä visio ei onnistunut? Adamin ja Eevan sydämeen oli istutettu kapinan siemen ja siemenen istuttaja oli paholainen. Hitaasti suostuttelemalla, käärme sai Eevan uskomaan, ettei Jumala ollut tosissaan, kieltäessään ottamasta hedelmää. Paholaisen juonet ovat aina hitaasti tapahtuvia tekoja. Vähitellen paholainen saa ihmisen uskomaan, ettei Jumalan määräyksiä tarvitse, pilkun tarkasti noudattaa. Jumalan Sana Raamattu osoittaa, että Jumala on Pyhä ja Kaikkivaltias. Hän on kaiken yläpuolella oleva Majesteetti. Jos noudatamme maallisia lakeja, mitenkä paljon enemmän, tulee totella Jumalan asettamia elämän ohjeita, käskyjä ja kieltoja. Se, mitä meidän ihmisten tulee tehdä, lähimmäistemme hyväksi, ja omaksi parhaaksemme, on Jumala määrännyt. Näitä noudattamalla, saamme elää täysipainoista elämää.

Ihmisten synniksi tulivat, tottelemattomuus Jumalan sanalle. Kapinointi Jumalaa vastaan. Maailmaan tulivat, häpeä ja pelko, sekä viha. Monesti ihmiset kyselevät, minkä vuoksi rakkauden Jumala sallii pahaa? Miksi on väkivaltaa, sairautta, sotia? Mikä tekee miehistä kovia? Miksi naiset ovat nousseet miehiä vastaan? Miksi on luonnon katastrofeja, jos Jumala on olemassa? Miksi kysymyksiä riittää.

Adam kovetti itsensä. Hänestä ei kerrota, että olisi katumuksen kyyneleitä vuodattanut, huolimatta siitä, että joutui pois vaimonsa kanssa paratiisista. Eikä liene Eeva liikoja itkenyt. Ensimmäinen veljesmurha, tapahtui melko pian. Kain tappoi veljensä Aabelin. Kateus sai aikaan murhan. Ihminen kovetti sydämensä. Kainin katumuksen kyyneleistä ei myöskään kerrota. Ihminen ei ole päässyt kateudesta. Viha on nostamassa päätään, pahempana kuin se koskaan on ollut. Miehet sotivat, ja raiskaavat, surmaavat ihmisiä. Miehen sydän on kovettunut. Uskonnon varjolla surmataan ihmisiä. Murhako vie takaisin onnellisuuden lähteelle? ”Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa.” Hoos. 4: 2. KR 33/38.

Kärsimys tuli synnin seurauksena maailmaan. Sairaudet eivät suoraan ole synnin seurausta. Mutta jos elämme, epätervettä elämää. Käytämme huumeita, tupakoimme, alkoholisoidumme, elämme seksuaalisesti moraalittomasti. Tuhoamme ruumistamme, se sairastuu. On kuitenkin myös sairauksia, joilla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa, ja silti sairastutaan. Job on Raamatussa hyvä esimerkki, miten hurskaasti ja nuhteettomasti elänyt, mies joutuu kärsimyksiin. Ei voida sanoa, että Jumala kurittaisi tai rankaisisi sairaudella. Job pääsi koetuksestaan, ja Jumala siunasi Jobin elämän loppupuolta, enemmän kuin sen alkua. Job, ei luovuttanut, eikä antanut epäuskon vallata itseään. Ei katkeroitunut, vaan luotti Jumalaan. Hän tiesi, että Jumalassa on voitto voima. Job, kyllä kärsimysten keskellä vuodatti kyyneleitä. Katui syntejään, vaikka ei tiennyt niitä tehneensä.

Maa on saastunut synnin seurauksena. Hyötykasveja, ja hedelmäpuita kasvanut maan, täyttyi rikkaruohoilla, ja ohdakkeilla. ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.
Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat. ” Jes. 24. 5 -6. KR 33/38. Ilmaston lämpeneminen ja luonnon katastrofit ovat profetoitu Raamattuun.

Miehet ovat kovettaneet itsensä. Mitä naiset ovat tehneet? Nainen on nostanut itsensä miehen yläpuolelle. Nainen paratiisissa tahtoi olla kuin Jumala. Tämä naisen heikkolenkki, sai aikaan tämän draaman. Nainen on vallanhaluinen. Jos mies antaa valtuudet, nainen mielellään ottaa miehen vastuut kannettavaksi.

Silloin kun olen heikko

” Ja Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. ” 2. Kor. 12: 9. KR 33/38.

Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin.” Usko on Jumalan teko meissä. Usko Jeesukseen Kristukseen saadaan armosta. Monet pitävät uskossaan vahvoja parempina, kuin sellaista, joka kokee uskossaan heikkoutta. Koska usko on armosta saatua, ei siihen ihminen voi vaikuttaa, missä aikataulussa uskon siemen kasvaa. Jumalan armosta on kaikki kiinni. Hän vaikuttaa uskossa kasvua. Herran armossa on minulle ja sinulle kyllin, ja siihen on tyytyminen.

Heikoksi uskonsa tunteva on Jumalan silmin katsottuna hyvässä asemassa. Herramme lupaa, ” sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Valtava lupaus. Jumalan Pyhän Hengen voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristuksen voima pääsee parhaiten asumaan, silloin kun tunnemme itsemme heikoksi. Heikko on nöyrällä paikalla Kristuksen edessä. Hän lyö rintaansa, kuten teki publikaani. ” Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Rintaan lyöminen oli syvän katumuksen osoitus. Se oli nöyrtymisen osoitus.

Publikaani antoi kunnian Jumalalle. Hän koki Jumalan pyhyyden edessä, olevansa suuri syntinen, joka anoi vain armoa. Hän huusi apua itselleen. Hänellä oli tarve saada apua. Hädässä oleva ei selittele, miten avun antajan pitää toimia. Hän ei latele neuvoja, tee niin taikka näin, että tulen autetuksi. Hän yksinkertaisesti huutaa, apua!

” Mutta publikaani seisoi taempana, eikä tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi; ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Luuk. 18: 13. KR 33/ 38.

Uskova kristitty on, Kristuksen verellä pesty puhtaaksi syntisyydestä. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Golgatan täytetty työ on kertakaikkinen uhri, joka on sovittanut syntimme ja syyllisyytemme Jumalan edessä. Kuitenkin ihminen ei milloinkaan tule tässä ajassa täysin puhtaaksi. Kristityn taistelu syntiä ja maailman houkutuksia vastaan on elinikäinen.

Publikaani tuntee olevansa syntinen Jumalan edessä. Hän ei voi tuoda pitkää ansioluetteloa rukouksessa Herralle. Hän kokee olevansa Jumalan edessä armahdettu, mutta syntinen. Jumalan pyhyys tekee nöyrän, ja heikoksi itsensä tuntevan pieneksi. Jeesus lupaa nöyrille armonsa.