Silloin kun olen heikko

” Ja Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. ” 2. Kor. 12: 9. KR 33/38.

Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin.” Usko on Jumalan teko meissä. Usko Jeesukseen Kristukseen saadaan armosta. Monet pitävät uskossaan vahvoja parempina, kuin sellaista, joka kokee uskossaan heikkoutta. Koska usko on armosta saatua, ei siihen ihminen voi vaikuttaa, missä aikataulussa uskon siemen kasvaa. Jumalan armosta on kaikki kiinni. Hän vaikuttaa uskossa kasvua. Herran armossa on minulle ja sinulle kyllin, ja siihen on tyytyminen.

Heikoksi uskonsa tunteva on Jumalan silmin katsottuna hyvässä asemassa. Herramme lupaa, ” sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Valtava lupaus. Jumalan Pyhän Hengen voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristuksen voima pääsee parhaiten asumaan, silloin kun tunnemme itsemme heikoksi. Heikko on nöyrällä paikalla Kristuksen edessä. Hän lyö rintaansa, kuten teki publikaani. ” Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Rintaan lyöminen oli syvän katumuksen osoitus. Se oli nöyrtymisen osoitus.

Publikaani antoi kunnian Jumalalle. Hän koki Jumalan pyhyyden edessä, olevansa suuri syntinen, joka anoi vain armoa. Hän huusi apua itselleen. Hänellä oli tarve saada apua. Hädässä oleva ei selittele, miten avun antajan pitää toimia. Hän ei latele neuvoja, tee niin taikka näin, että tulen autetuksi. Hän yksinkertaisesti huutaa, apua!

” Mutta publikaani seisoi taempana, eikä tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi; ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Luuk. 18: 13. KR 33/ 38.

Uskova kristitty on, Kristuksen verellä pesty puhtaaksi syntisyydestä. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Golgatan täytetty työ on kertakaikkinen uhri, joka on sovittanut syntimme ja syyllisyytemme Jumalan edessä. Kuitenkin ihminen ei milloinkaan tule tässä ajassa täysin puhtaaksi. Kristityn taistelu syntiä ja maailman houkutuksia vastaan on elinikäinen.

Publikaani tuntee olevansa syntinen Jumalan edessä. Hän ei voi tuoda pitkää ansioluetteloa rukouksessa Herralle. Hän kokee olevansa Jumalan edessä armahdettu, mutta syntinen. Jumalan pyhyys tekee nöyrän, ja heikoksi itsensä tuntevan pieneksi. Jeesus lupaa nöyrille armonsa.

Monella tavalla elämän kolhima kokee epäonnistumisen tunteita. Sairaudet, monet vastoinkäymiset, surut ja murheet, asettavat ihmisen pienelle paikalle. Masennus valtaa mielen. Epäonnistumisen tunne on voimakas tunne. Haluaisimme verhoutua kinisteripuun lehtien alle piiloon kaikkien katseilta. Ei ole paljon sanoja, on vain hiljainen huokaus. Heikkona ja epäonnistuneena, saa tulla Isän eteen ja vuodattaa sydämen tuskan Hänelle. Yksinkertaisesti ja koruttomasti. Herra on heikoissa väkevä. Hän kuulee heikon huudon. Kristukseen uskova saa katsoa kaikissa elämän olosuhteissa, yksin Kristukseen ja Hänen lupauksiinsa. Jumalan Sana on täynnä lupauksia, ettei Herra hylkää epäonnistunutta ihmistä. Jeesus on heikkojen ja epäonnistuneiden auttaja. ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Matt. 9: 12. KR 33/ 38. ” Joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Jeesus sanoo publikaanista. ” Minä sanon teille; tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen.” Luuk. 18: 14. KR 33/38.

Publikaanin kanssa oli rukoilemassa myös fariseus. Jonka ylevä sanainen rukous, ei ollut Isälle mieleinen. Pitkät monisanaiset rukoukset, ovat pakanoille kuuluvia tapoja rukoilla. Ei Jumala kuule meitä meidän monisanaisuutemme mukaan. Sydämen asenne Isän edessä on tärkeintä. Mitä vähäisempiä ovat sanamme. Mitä aidompia olemme, ja tuomme hätämme yksinkertaisen lyhyesti Jumalalle tiettäväksi. Annamme Isälle valtuudet hoitaa asiamme, emmekä neuvo Häntä, miten pitää tehdä. Sitä selvemmin näemme Hänen suuruutensa. Hän saa tehdä, niin kuin parhaaksi näkee. Meidän ei tule asettaa Jumalaa juoksupojaksi, joka hakee hyllyltä tarvitsemamme tarpeet ja latoo ne eteemme. Kyllä Taivaallinen Isämme tietää, mitä Hänen lapsensa tarvitsee. Hän tietää, ennen kuin edes pyydämme. Annetaan Jumalalle valtuudet tehdä, niin kuin parhaaksi näkee. Hän ymmärtää ihmistä paremmin kuin itse tiedämmekään. Hän tietää mitä tekoa me olemme. Jeesus Kristus on paras ihmisen sydämen tuntija.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.” Jes. 65: 24. KR 33/38. ”Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Ps. 91: 15. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 2.9.2019. Bookmark the permalink.