Pelastusta ei peritä

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.”
2. Kor. 4. 1- 5. KR 33/ 38.

Jumalan lapsioikeutta ei peritä, isältä pojalle. Olisi helppoa periä taivaan kansalaisuus ja mennä isien ja äitien, esi-isien uskolla taivaaseen. Minulta kysyttiin, ” olenko vielä isien uskossa?” Vastasin kieltävästi. Kukaan ei voi elää isien uskossa. Sellaista uskoa ei ole olemassa. On vain usko, joka saadaan armosta, Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rakkauden ja laupeuden osoituksena. Jumala Kristuksessa sovitti ihmisten kaikki synnit ristillä. Golgatalla solmittiin rauhansopimus, Jumalan ja ihmisten välille. Häpeällisiä salateitä ihmiset rakentavat, saadakseen helpon tien Kristuksen yhteyteen, mutta kristinusko ei ole ” salaseura.”

Kristuksen yhteyteen ja uskoon tullaan, vain ja ainoastaan, tekemällä parannus entisestä elämästä. Ihminen ei saa uskoa aikaan, vaan Pyhä Henki, Jumalan Henki tekee työn minussa ja sinussa. Kavalaa, ja Jumalan Sanan väärentämistä on, jos ihmisille opetetaan kasteen pelastavasta vaikutuksesta. Syntien anteeksi saamista ehtoollisessa. Evankeliumi on peitossa, heillä, jotka näin opettavat.

Vastasyntynyt lapsi ei ole tehnyt syntiä. Perisynti meissä jokaisessa ihmisessä on, koska ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin. Kapinoivat Jumalaa vastaan, eivätkä uskoneet, että Jumala sanan kiellot olivat ehdottomia. Jumala sanoi, ettei saa ottaa kielletystä puusta hedelmää, kielto oli ehdoton. Siinä ei ollut lieventäviä reunaehtoja. Ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, uskoivat enemmän kapinoivaa paholaista ja hänen valehteluja, kuin Jumalan Sanaa. Ihminen sai perinnöksi saman kapinamielen. Pieni vastasyntynyt vauva on heikko taimi, mutta viaton. Pieni lapsi ei tiedä hyvästä ja pahasta mitään, jotenka lapsi on sellaisenaan taivaskelpoinen. Jumalan sana kehottaa meitä tulemaan lapsen kaltaiseksi. Jeesuksen opetuslapset kysyivät, ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa? ” Jeesuksen vastaus on selvääkin selvempi.

”Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.”Matt. 18. 2 – 3. KR 33/ 38.

Jumalan sana on kirkasta ja selvää. Suurin on lapsi. Lapsi on avoin ja vilpitön. Rehellinen itselleen ja lähimmäisille. Suureksi ei lasta tee kaste, eivät kummit, eikä konfirmaatio, kasteenliiton uudistaminen. Jos edellä mainitut olisivat tie uskoon, ja Kristuksen tuntemiseen, syntien anteeksi saamiseen. Jos näiden avulla olisin tullut Jeesukseen uskovaksi. Minkä vuoksi tunsin 15-vuotiaana, ennen kasteenliiton uudistamista, itseni syntiseksi? Olin saanut ” hätäkasteen” tämän jos minkä olisi pitänyt riittää, hetkellä, jolloin olin rippikoulun saanut lähes päätökseen, ja olin melkein uudistanut kasteenliiton Jumalan- ja seurakunnan edessä. Mikä aiheutti, etten jäänyt odottamaan, että minun kasteenliittoni uudistetaan? Jos kaste pelastaa, ja olisin saanut siinä syntini anteeksi.

Pyhä Henki herätti minut näkemään syntisyyteni. Jumala Kristuksessa lähti tekemään minussa työtään. En saanut, inhimillisesti pieniltä synneiltä rauhaa. Olin uskovalta papilta saanut opetusta. Tiesin että pitää nöyrtyä tekemään parannus. Tunnustaa ne pienet synnit ja hylätä ne. Luovutin elämäni kokonaan Kristuksen hoitoon ja huolenpitoon. Pyysin syntejäni anteeksi. Olin tullut Kristuksen luokse ja Hän antoi kaiken menneen anteeksi. Jeesus lupaa, ”joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. Joh. 6: 37. Mikäli lapsi ei ole aiemmin valehdellut, konfirmaatio tilaisuudessa valehtelee, jos sanoo sydämestään seuraavansa opissa ja elämässä Jeesusta, eikä ole tätä sopimusta tehnyt Kristuksen kanssa. Konfirmaation yhteydessä annettava ehtoollinen, ei anna syntejä anteeksi. Ehtoollisen Jeesus asetti muistoateriaksi. Ehtoollisen vieton yhteydessä, muistelemme, mitä Jeesus Kristus, teki puolestamme ristillä.

”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti, kun hän tulee.”
1. Kor. 11. 23 -26. KR 33/38.

Elämän luovuttaminen kokonaan Kristukselle, aloittaa uuden ajanjakson ihmisen elämässä. Uskoon tullut ihminen on saanut Pyhän Hengen ja Jumalan valtakunnan kansalaisen valtuudet. On avoin tie, valkeneva tie. Uskossa eläminen on, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Laki teki ihmisen syylliseksi Jumalan edessä. Jumala Kristuksessa, julistaa uskovan syyttömäksi. Synnit on sovitettu Kristuksessa. Ihminen on vanhurskautettu, ja syyttömäksi julistettu. Uskovan elämä ei tarkoita ongelmatonta elämää. Kuitenkin ongelmat ovat kevyemmät kantaa Jeesuksen kanssa, kuin ilman Häntä. Jumalan sanassa on uutta luova voima. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja Hänen Sanansa ovat voiman sanoja. Uskovan elämässä alkaa uskon kilvoittelu. Taistelu syntiä ja maailman pahuutta vastaan, niin että paholainen ei saa uudelleen valheillaan kahleisiinsa. Uskovasta ei tule täydellistä, mutta on siirtynyt kuolemaan johtavalta tieltä elämäntielle.

Paratiisissa ihmiselle langetettiin kuolemantuomio. Jeesus Kristus tuli ihmiseksi, meidän keskuuteemme. Elettyään synnittömänä ihmisen elämää, Hänestä tuli ihmisen kokemusasiantuntija. Kaiken kokeneena, Hän teki Isän Jumalan tahdon todeksi, ja kärsi syntiemme puolesta ristillä. Hän uhrasi itsensä, ja vuodatti pyhän verensä. Hän kuoli puolestamme. Hän voitti kuoleman, ja nousi ylös kuolleista. Hän elää, aina ja iankaikkisesta, iankaikkiseen. Jokainen, joka Häneen uskoon, ja antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa. On saanut armahduksen, ja ei joudu tuomittavaksi. Jumalan sana on jo tuominnut synnit, ja Jeesuksen veri on pessyt synnit pois. Omatunto ei syytä menneestä elämästä. On rauha Jumalan kanssa. Jumala ei enää muista menneitä. Uudestisyntymä on uskoon tulemista, ja siirtymistä kuolemaan johtavalta tieltä elämän tielle.

Jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”
Joh. 3. 15- 18, 36. Joh. 5. 24. KR 33/38.

Maailma elää pimeydessä. Maailmassa elävät ihmiset eivät omin neuvoin ymmärrä, mitä on evankeliumi, ilosanoma. ” Teille on syntynyt Vapahtaja.” Ihmiset, jotka eivät usko evankeliumin muuttavaan voimaan, ovat vielä sokeita. Heidän silmänsä on paholainen sokaissut, etteivät näe, valkeutta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan kuva loistaa Jumalan sanassa. Jumalan rakkaus ja armo loistaa evankeliumissa. Kun Jumala sanoo, niin valkeus tulee. Kun Pyhä Henki avaa silmät, ihminen näkee, miten suuri ja valtava on Kristuksen armo ja laupeus.

” Sillä Jumala, joka sanoi:” Loistakoon valkeus pimeydessä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2. Kor. 4. 6 – 10. KR 33/38.

” Kiitos, Herra Jeesus, että minut voitti rakkautes. Täysin pese veressäsi astiaksi itselles. Astiat vain, kallis Herra, tule, täytä itse niin, että elämäsi meissä muitakin veis taivaisiin.” *)

*) Hengellinen laulukirja. 132. 1. Tuntematon, Englantilainen sävelmä.

@LR

This entry was posted on 22.9.2019. Bookmark the permalink.