Kolme aikakautta

”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. ” Saarnaaja 3: 1. KR 33/38.

Jumalalla on omat määräaikansa. Jumalan määräajat ovat erilaiset kuin meillä ihmisillä on.
” Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” 2. Piet. 3: 8. KR 33/38.
Jumala on aina ollut ajattomuudessa. Jumalan luomistyö kesti kuusi päivää, ja seitsemännen päivän Hän lepäsi. Tämän tarkempaa ei Jumala ilmoita luomistyönsä pituutta. Onko yksi päivä ollut ihmisen mittakaavan mukaan tuhat vuotta? Onko Jumala luonut jokaisena päivänä uutta, ja levännyt kuuden päivän jälkeen? Vain onko luomistyö kestänyt 6000 vuotta? Jumalan sana tietää kertoa, että seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Sen tiedämme, että luku seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Kaikki oli täydellisesti valmista seitsemäntenä päivänä. Ihminen ja maailmankaikkeuden alku oli valmista.

Jumalan aika alkoi maanpäällä. Vanhassa Testamentissa kerrotaan Jumalan teoista. Jumala puhui palvelijoilleen profeetoilleen. Vanhan Testamentin profeetat olivat Jumalan ilmoituksen välikappaleina. Profetiat toteutuivat Jumalan aikataulun mukaan. Toiset toteutuivat melkein heti, kaikki eivät ole vieläkään toteutuneet. Raamattua ei voi lukea kuin tavallista kirjaa. Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti ovat yhtä ja samaa kirjaa, Jumalan Sanaa. Vanhan Testamentin aika oli Jumalan aikakautta.

Jumalan aikakauden lopulla toteutui profetian ennustus Jeesuksen syntymästä.

Profeetta Jesaja ilmoitti.
”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.” Jes. 11: 1. KR 33/38.

Iisakin, kannosta puhkeaa vesa. Jumalan Poika, Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jumalan Pojan Jeesuksen syntyminen ennustettiin profetioiden kautta.

Profeetta Jesaja sanoo: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Joosefin kanssa kihlautunut Maria, oli juutalaisen tavan mukaan avioliitossa. Jumala oli valinnut neitsyt Marian työnsä välikappaleeksi. Maria ei tullut raskaaksi miehen tahdosta, vaan Pyhä Henki laittoi alulle raskauden. Joosefille tämä oli kova pala purtavaksi. Hän luuli Marian pettäneen Joosefin.

”Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Matt. 1:20. KR 33/ 38. ”Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Matt. 1:21. KR 33/38.

Kaikki mitä Jumala sanoo tapahtuu, Jumalan aikataulun mukaisesti.

”Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Luuk. 2. 6 – 11. KR 33/38.

Jeesuksen syntymä aloitti Jeesuksen aikakauden.

Täydellinen Jumalan käden työ on synnin turmelema. Jumala vihaa syntiä. Synnin turmeleman ihmisen pelastamiseksi olivat Jumalalla omat suunnitelmansa. Hän oli yrittänyt pelastaa ihmisen vedenpaisumuksen avulla, ja luoda Nooan jälkeläisistä uudet ihmiset. Synti ja syntinen luoto olivat vanhurskaalla Noallakin. Eivät ihmiset muuttuneet Nooan jälkeen paremmiksi. Koska pahuus ihmisessä jatkui. Jumala osoitti suuren rakkautensa, ja antoi ainoan Poikansa maailmaan, pelastamaan ihmiset. Aikojen alusta ollut Sana, tuli lihaksi. Sanan sai maailmassa olevien olomuodon. Jeesus oli olemukseltaan ihmisen kaltainen. Lihaa ja verta, mutta ilman syntiä ja pahuutta.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14. KR 33/38.

Vanhan Testamentin laki oli armotonta. Jeesus tuli ihmiseksi, ja oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesuksen tehtävänä oli osoittaa konkreettisesti, miten Isä Jumala rakastaa syntiin langennutta maailmaa. Sillä jokainen meistä on syntiin langenneen ihmissuvun jälkeläinen.

Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Hän saarnasi, ” Tehkää parannus, taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Jeesus tuli hänen jälkeensä ja vahvisti Johannes Kastajan saarnat. Jeesus kulki kylästä kylään ja saarnasi, kuinka taivasten valtakunta on tullut lähelle. Evankeliumin airut on tässä. Evankeliumi on ilosanomaa. Syntinen saa kohdata syntisten Vapahtajan Jeesuksen. Jeesuksen armo ja laupeus näkyivät Jeesuksesta. Ihmiset tulivat autetuiksi. Jeesuksen lempeä armollinen katse, ei voinut olla vaikuttamatta ihmiseen. Kovinkin murtui Jeesuksen katseesta. Jeesuksen lempeys oli niin ainutlaatuista. Viaton ja synnitön, ei voi olla kova ja armoton. Jeesus oli kokonaan täynnä armoa ja laupeutta. Jeesuksen ajan ihmisillä oli varmasti ihanaa, jotka saivat olla Hänen läsnäolossaan. Syntien anteeksi antaja oli aina tavoitettavissa. Sairaan luokse kutsuttiin Jeesus, ja Hän paransi sairaan. Sokeat saivat näkönsä ja kuurot kuulonsa. Rammat hyppivät. Kuollut Lasarus herätettiin kuolleista. Jumalan suuret teot olivat käsin kosketeltavan lähellä. Jeesuksen vaipan tupsun kosketus paransi sairaan. Hänestä lähti Voimaa, joka teki terveeksi. Olihan Jumalan Henki Jeesuksessa. Ihmeet ja merkit olivat aina nähtävissä, missä Jeesus kulki ja oli.

Tarjotaan hyvää laatua vain parasta

” Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.” Fil. 2. 5 -7. KR 33/38.

Ihmisen mielen muuttaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Apostoli Paavali kehottaa, että meillä pitää olla Kristuksen mieli. Mahdottomia tuo Paavali vaatii, eikö?

Mielenmuutos lähtee, halusta muuttua. Vastoin tahtoaan, ei kukaan muutu. Ihmisen ajatusmaailma, on ensimmäisten ihmisten jälkeen ollut jokaisella kieroutunut. Vapaaehtoinen mielenmuutos on välttämätöntä, jos haluaa muuttua. Mitä vaikeammin ihminen on mieleltään järkkynyt, sitä vaikeampaa on nähdä, että tarvitsisi apua. Ongelman ydin on, ettei itse nähdä itsessään ongelmia. Ei nähdä tarvetta muutokseen. Sama pätee myös synnin kahleissa olevan ihmisen mielen muutokseen. Kukaan ei väkisin voi muuttaa toista ihmistä. Kukaan ei käännytä toista ihmistä – se on mahdoton tehtävä. Syntiin ja pahuuteen langennutta ihmismieltä ei ihminen voi muuttaa paremmaksi. Tarvitaan ihmisen Luoja, Jumala apuun. Hän voi auttaa, jokaista, joka haluaa muutosta itselleen. On nähtävä itse, että olen syntinen ja tarvitsen syntini anteeksi. Koska kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.

Mielenmuutos tarvitsee nöyrtymistä. Luonnollinen ihminen on ylpeä, eikä halua toisten puuttumista asioihinsa. Jos haluaa saada apua, on taivuttava nöyrtymään. Nöyrtymistä vaatii myös avun pyytäminen, silloin kuin omat keinot loppuvat. Avain muutokseen on nöyryys. Kristus Jeesus oli nöyrä. Avun antaja on nöyrä.

”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” Jes. 29: 19.
Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Jes. 57: 15.
Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jes. 66: 2. KR 33/38.

Särjetyt sydämet, syntiset sydämet, sairaat sydämet, ja mielet, kaikille Jeesus Kristus antaa avun. Apu saadaan Herralta, Luojaltamme. Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Ei Jeesus hylkää, eikä jätä, jos olet kulkenut etäälle Hänestä. Hänen armonsa riittää vetämään sinut takaisin luokseen. Luopion tie on tuskainen ja rauhaton, kunnes se löytää rauhan uudelleen Kristuksessa Jeesuksessa. ”Onko Jumala olemassa? Missä on Herra?” Monet kysyvät.

Etsikää Herraa ja Hänen voimaansa.
”He etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” Apt. 17: 27. KR 33/38.

Ateisti ei voi kieltää Jumalan olemassa oloa. Koska ateisti elää ja hengittää, koska Jumala on antanut hänelle elämän hengen. Tarpeeksi suuren hädän hetkellä, ateisti rukoilee Jumalaa. Opetuslapsi Pietari esitti kovaa miestä ja kielsi Mestarinsa Jeesuksen. Pietarin kovuus mureni, hänen kohdatessaan rakkautta täynnä olevan Jeesuksen Kristuksen.
”Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. ” Joh. 6: 68. KR 33/38.

Meidän esimerkkimme Jeesus Kristus, tyhjensi itsensä. Hän nöyryytti itsensä ja otti orjan muodon. Hän Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Synnitön Jumalan Poika, tuli syntisten ja sairaiden ihmisten keskuuteen. Jeesus Kristus tuli ihmisten keskuuteen palvelijaksi. Vapauttamaan kaikki syntien kahleista.

Jeesus suoritti Isän Jumalan tahdon. Jumalan rakkaus kulminoitui ristille. Synnitön Jeesus, otti kaikki meidän ihmisten synnit, pahat tekomme, rikoksemme ja virheemme, päälleen. Hän tuli vikauhriksi. Hänet syntiset ihmiset ripustivat ristille. Viaton Jumalan Poika, oli Uhrikaritsa, joka pois otti maailman synnit. Ilman veren vuodatusta, ei olisi ollut syntien sovitusta. Jumalalla on ja oli suuri rakkauden täyttämä sydän, joka ei halunnut ihmisten joutuvan kadotukseen. Jumalalla on edelleen rauhan ja rakkauden ajatukset ihmisiä kohtaan. Ristinpuulle Kristuksessa ripustettiin myös kaikki meidän kipumme ja sairautemme. Jeesus Kristus kantoi kaikki ne hartioillaan, että me voisimme saada terveyden. Hänen verihaavojensa kautta me olemme parannetut. Viimeistään iankakkisuudessa, kaikki Kristukseen uskovat sairaat ovat terveitä.

Hän ristillä murskasi paholaisen vallat ja voimat. Paratiisin käärmeen pää murskattiin. Vihollisista viimeinen, kuolema, voitettiin Kristuksessa. Koska Kristus nousi kuolleista. Hän elää. Häneen uskovat saavat ikuisen elämän. Kuoleman voittaja herättää jokaisen Kristukseen uskovan kuoleman unesta, ja avaa paratiisin portit. Ympyrä sulkeutuu. Paratiisista ihmiset karkotettiin pois syntiinlankeemuksen seurauksena. Syntiin langennut ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi Kristuksen ristintyön ansiosta, ja pääsee takaisin paratiisiin. Kristuksen omat, ristintiellä Kristuksessa riemuitkaa!

” Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä kerkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustamaan isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Fil. 2. 9 -11. KR 33/38.

Leipää ja uimavesiin

” Sillä he eivät olleet noista leivistä päässet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.” Mark. 6: 52. KR 33/38.

Leivästä Jeesus puhuu useassa kohdassa Raamatussa. Evankelista Markus kertoo. Jeesuksen ympärillä oli kansaa liikkeellä. Monet tulivat kaukaa kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia. Uteliaita riitti. Jeesusta seurattiin uteliaisuudesta. Toisille Jeesuksen opetukset olivat tärkeitä. Jeesuksen tekemät teot kiinnostivat uteliaita ihmisiä. Minkä vuoksi Jeesus oli kiinnostava henkilö, koska Jeesus puhui, ja teki niin kuin se, jolla on valta. Kirjanoppineilla ei ollut samoja valtuuksia, kuin Jeesuksella oli. Jeesuksen puheet menivät syvälle sydämeen. Pyhä Henki oli Jeesuksen puheiden takana. Olihan Jeesus Jumalan Poika. Ihmiseksi tullut Jumala. Hänessä, ei ollut syntiä, joka olisi vienyt voimaa sanoista. Jeesuksen sanat olivat eläviä ja voimallisia sanoja. Jeesus ei säästynyt arvostelulta. Hän oli hyvin tarkan valvonnan alaisena.

Fariseukset ja kirjanoppineet olivat olevinaan viisaampia, kuin Jeesus. He olivat oppineita, Jeesus oli puusepän poika. Puusepän pojan ei ollut tarvinnut opiskella. Eikä Nasaretista tule hyvää, se oli heidän mielestään ainut oikea totuus. Mikä, Jeesus nasaretilaisesta voisi tehdä paremman opettajan, kuin mitä kirjanoppineet, fariseukset ja papit olivat?

Usein Jeesuksen opetukset kestivät pitkään ja nälkä yllätti kuulijat. Evankelista Markus kertoo, Jeesuksen huolehtineen ihmisten fyysisistä tarpeista. ” Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.” Jeesus toteaa pitkän opetusjakson jälkeen. Mark. 8: 2. KR 33/38.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle. ” Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?” Mark. 8: 4. KR 33/38. Erämaassa ja leivättä, tarpeeksi ongelmaa ratkaistavaksi. Jeesus kysyi: ” Montako leipää teillä on? ” He sanoivat: ” Seitsemän.” Tämän tiedon saatuaan, Jeesus käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa. Opetuslapset laittoivat leivät kansan eteen.

Oli myös joitakin kaloja; Jeesus siunasi ne, ja käski siunatut kalat asettaa kansan eteen. Ihmisille olivat ruoat tarjolla, he pääsivät niitä syömään. Kaikki tulivat ravituksi, leipää ja kalaa riitti jokaiselle. Ylimääräistä ruokaa jäi, ne kerättiin pois. Seitsemän täysinäistä vasullista. Noin 4000 henkilöä oli ruokittu kylläiseksi, ja leipiä jäi. Jeesus aina yllättää, jos Hän saa antaa siunauksensa.

Jeesus ei lähetä ketään nälkäisenä pois. Nälkäiset, Hän siunaa hyvyyksillään, mutta kylläiset, Hän lähettää pois. Kylläinen ei huoli Jeesuksen siunauksista. Rikas ja kylläinen ihminen uskoo tulevansa omillaan toimeen. Jeesusta ei tarvita auttajaksi

Jeesus siirtyi veneeseen ja toiseen paikkaan. Jeesuksen mukaan lähti, opetuslapset, sekä fariseuksia. Fariseukset aloittivat jälleen Jeesuksen kanssa väittelyn. He vaativat merkkiä taivaasta. Ihmisiä kiinnostavat vain ihmeet ja merkit. Sielun pelastuminen ei ollut fariseuksille tärkeintä. Fariseukset, tekopyhät ihmiset, ovat edelleen samanlaisia. Juoksevat ihmeiden perästä, mutta kaikki muu jää sivuseikaksi. Jeesuksen seuraaminen edellyttää, että syntinen elämä saadaan kuntoon. Ihmeet seuraavat niitä, jotka tulevat Jeesukseen uskoviksi. Ensin on syötävä elämän leipää.
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” Joh. 6: 35. KR 33/38.

Jeesus on Elämän leipä. Yksi leipä, joka riittää kaikille. Totuuden tien ensimmäinen portti on avattu. Jeesus antaa uskon lahjan, jokaiselle, joka ottaa Hänet henkilökohtaisesti vastaan. Tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Jeesus käskee varomaan ja kavahtamaan fariseusten ja Herodeksen hapatusta. Mark. 8: 15. On olemassa väärää evankeliumin hapatetta. Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja. Herodeksen hapatus on ihmisten mieliksi elämistä. Herodes pelkäsi asemansa uhatuksi, jos ennustukset Jeesuksesta toteutuvat. Jeesus oli jo yleisten pielipiteiden ” pelinappula” lapsuudesta lähtien. Siksi, Herodes olisi ihmisten mieliksi halunnut surmata Jeesuksen jo lapsena Yleinen mielipide on usein Jeesuksen opetuksia vastaan. Yleinen mielipide vesittää evankeliumin. Jätetään pois sellaista, mikä muuttaa Jumalan sanan toiseksi, kuin mitä se Raamattuun on kirjoitettu. Evankeliumista poistetaan uudeksi tekevä voima. Evankeliumi, on Jumalan sanaa. Totta sellaisenaan, mitä Jumalan sanassaan, Raamatussa on sanonut… se on ravitsevaa Elämän leipää.

Opetuslapset olivat jälleen unohtaneet leivän, mennessään veneeseen. ” Ja he olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan enempää veneessä, kuin yksi leipä.” Mark. 8: 14. He puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Jeesus huomasi opetuslasten keskustelun ja Hän sanoi heille: ” Mitä te puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Mark. 8: 17. KR 33/38.

Jeesus tekee niin syvälle viiltävän kysymyksen, ettei se voi jäädä huomiotta. ” Onko teidän sydämenne paatunut?” Paatuneen sydämen omaavan, on mentävä tutkimaan oman sydämen tilaa. Paatuneeseen sydämeen on olemassa syynsä. Jos ihminen ei halua etsiä totuutta, on paholainen asialla. Paholainen aina yrittää estää ihmistä, löytämästä totuutta. Elämän leipää, Jeesusta Kristusta. Ihmisen vietit, likainen ajatusmaailma, ne hitaasti paaduttavat ihmisen. Väärien profeettojen uskominen, sokeuttaa ihmisen, eikä nähdä oikeaa Kristuksesta tulevaa valoa.

Syntinen kohtaa armahtajan

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hep. 4:12. KR 33/38.

Kaksiteräinen miekka leikkaa molemmilta puolilta. Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Kuinka terävä onkaan Jumalan sana? Koska mikään kaksiteräinen miekka ei ole niin terävä, kuin Jumalan sana on.

Jumalan Sanan terävyyden näemme, vain tutkimalla, mitä Jumala Sanassaan sanoo. Raamattu on Jumalan Sanoja täynnä oleva kirja. Kirjahyllyssä olevasta Raamatusta ei ole hyötyä. On otettava Raamattu käyttöön ja luettava sitä. Silloin Pyhä Henki alkaa kirkastaa Jumalan sanaa. Pyhä Henki, Jumalan Henki sivaltaa sielumme syvyyksiin. Se näyttää todeksi meille, että olemme syntiin langenneita ihmisiä. Olemme poikenneet pois Jumalan tahdon tieltä. Olemmehan syntiin langenneet ihmissuvun jälkeläisiä. Jumalan Sana loukkaa. Sen vuoksi Raamattua ei haluttaisi lukea. Jumalan Sanan esillä pitäminen pysäyttää ihmisen. ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa.” Jer. 23: 29. KR 33/38.

Ihminen luotiin pehmeästä maan tomusta. Jumala otti maan tomua, pölyä, ja muovasi käsillään ihmisen. Isot Jumalan kädet muovasi ja muokkasi, pyöritteli savea ja tomua. Lopuksi ihaili kättensä työtä. Tyytyväisenä työnsä jälkeen, Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen. Ihmisestä tuli elävä sielu. Ihmisestä tuli tunteva ja järkevä. Kaunis Jumalan kuva.

Lusifer, taivaassa ylpistynyt ” valon enkeli” potkaistiin alas maanpäälle. Paholaiseksi muuttunut enkeli, pilaa kaikkea Jumalan työtä. Niinpä ihminen ei ole syntiin langettuaan, enää kaunis Jumalan kuva, pehmeä ja lempeä. Niin kuin Jumala on. Ihminen muuttui kovaksi kivi möhkäleeksi. Ihmisestä lähti Jumalan Henki pois. Jumala tarvitsee nyt vasaraa, joka murskaa kovan ihmisen. Jumalan Sana on vasara, joka murskaa kivisen sydämen. Ja Sanan vasaralla pehmitetty ihminen, näkee, etten ole hyvä ihminen. Olen syntinen ja synti on tarttunut minuun kiinni. Ihmisen omatunto käy rauhattomaksi, koska se on herännyt syvästä synnin unesta. Synnit, pahat teot ja tekemättä jättämiset kalvavat mieltä. Rauha ja lepo ovat poissa.

Ihmisen ajatusmaailma, ihmisen keskusyksikkö käy taistelua. Jumalan Sana on alkanut tehdä työtään ja vetää ihmistä Jumalan yhteyteen. Paholainen käy omastaan taistelua, hän ei helposti luovuta saalistaan. Käydään hyvän ja pahan välistä sotaa. Maailmassa olevat asiat eivät enää kiinnosta, eikä niistä saa enää nautintoa. Hengelliset asiat alkavat kiinnostaa. Raamatun lukeminen maistuu, mutta sieltä löytyy vain tuomion sanoja.

Monet sanovat tässä tilanteessa, ” uskovat tuomitsevat.” Uskovat kristityt, eivät tuomitse. Ihmiselle ei ole annettu tuomarin valtuuksia. Jumalan Sana tuomitsee syntisen ihmisen. Uudestisyntynyt kristitty ottaa esille ” Hengen miekan”, Jumalan sanan. Tuomitsijana ei ole ihminen, vaan Jumalan Sana. Jumalan Sana tuomitsee synnin, joka riippuu ihmisessä kiinni.

Jumala on rakkauden Jumala. Jumala on hyvän tahtoinen ja Hänellä on aina hyvät ajatukset ihmistä kohtaan. Viimeiseen saakka Hän tahtoo ihmiselle, vain hyvää. Siksi Hän ei vielä ole astunut tuomariksi syntiselle maailmalle. Hän tahtoo, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, vaan kaikki ihmiset kaikkialla tulisivat takaisin Hänen yhteyteensä. Juoksisivat kuin tuhlaajapoika, takaisin Isän luokse.

Ihminen ei voinut ratkaista syntiongelmaa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, ihmisten keskuuteen.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14. KR 33/38.