Syntinen kohtaa armahtajan

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hep. 4:12. KR 33/38.

Kaksiteräinen miekka leikkaa molemmilta puolilta. Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Kuinka terävä onkaan Jumalan sana? Koska mikään kaksiteräinen miekka ei ole niin terävä, kuin Jumalan sana on.

Jumalan Sanan terävyyden näemme, vain tutkimalla, mitä Jumala Sanassaan sanoo. Raamattu on Jumalan Sanoja täynnä oleva kirja. Kirjahyllyssä olevasta Raamatusta ei ole hyötyä. On otettava Raamattu käyttöön ja luettava sitä. Silloin Pyhä Henki alkaa kirkastaa Jumalan sanaa. Pyhä Henki, Jumalan Henki sivaltaa sielumme syvyyksiin. Se näyttää todeksi meille, että olemme syntiin langenneita ihmisiä. Olemme poikenneet pois Jumalan tahdon tieltä. Olemmehan syntiin langenneet ihmissuvun jälkeläisiä. Jumalan Sana loukkaa. Sen vuoksi Raamattua ei haluttaisi lukea. Jumalan Sanan esillä pitäminen pysäyttää ihmisen. ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa.” Jer. 23: 29. KR 33/38.

Ihminen luotiin pehmeästä maan tomusta. Jumala otti maan tomua, pölyä, ja muovasi käsillään ihmisen. Isot Jumalan kädet muovasi ja muokkasi, pyöritteli savea ja tomua. Lopuksi ihaili kättensä työtä. Tyytyväisenä työnsä jälkeen, Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen. Ihmisestä tuli elävä sielu. Ihmisestä tuli tunteva ja järkevä. Kaunis Jumalan kuva.

Lusifer, taivaassa ylpistynyt ” valon enkeli” potkaistiin alas maanpäälle. Paholaiseksi muuttunut enkeli, pilaa kaikkea Jumalan työtä. Niinpä ihminen ei ole syntiin langettuaan, enää kaunis Jumalan kuva, pehmeä ja lempeä. Niin kuin Jumala on. Ihminen muuttui kovaksi kivi möhkäleeksi. Ihmisestä lähti Jumalan Henki pois. Jumala tarvitsee nyt vasaraa, joka murskaa kovan ihmisen. Jumalan Sana on vasara, joka murskaa kivisen sydämen. Ja Sanan vasaralla pehmitetty ihminen, näkee, etten ole hyvä ihminen. Olen syntinen ja synti on tarttunut minuun kiinni. Ihmisen omatunto käy rauhattomaksi, koska se on herännyt syvästä synnin unesta. Synnit, pahat teot ja tekemättä jättämiset kalvavat mieltä. Rauha ja lepo ovat poissa.

Ihmisen ajatusmaailma, ihmisen keskusyksikkö käy taistelua. Jumalan Sana on alkanut tehdä työtään ja vetää ihmistä Jumalan yhteyteen. Paholainen käy omastaan taistelua, hän ei helposti luovuta saalistaan. Käydään hyvän ja pahan välistä sotaa. Maailmassa olevat asiat eivät enää kiinnosta, eikä niistä saa enää nautintoa. Hengelliset asiat alkavat kiinnostaa. Raamatun lukeminen maistuu, mutta sieltä löytyy vain tuomion sanoja.

Monet sanovat tässä tilanteessa, ” uskovat tuomitsevat.” Uskovat kristityt, eivät tuomitse. Ihmiselle ei ole annettu tuomarin valtuuksia. Jumalan Sana tuomitsee syntisen ihmisen. Uudestisyntynyt kristitty ottaa esille ” Hengen miekan”, Jumalan sanan. Tuomitsijana ei ole ihminen, vaan Jumalan Sana. Jumalan Sana tuomitsee synnin, joka riippuu ihmisessä kiinni.

Jumala on rakkauden Jumala. Jumala on hyvän tahtoinen ja Hänellä on aina hyvät ajatukset ihmistä kohtaan. Viimeiseen saakka Hän tahtoo ihmiselle, vain hyvää. Siksi Hän ei vielä ole astunut tuomariksi syntiselle maailmalle. Hän tahtoo, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, vaan kaikki ihmiset kaikkialla tulisivat takaisin Hänen yhteyteensä. Juoksisivat kuin tuhlaajapoika, takaisin Isän luokse.

Ihminen ei voinut ratkaista syntiongelmaa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, ihmisten keskuuteen.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14. KR 33/38.

Jeesuksella oli Isän Jumalan kirkkaus. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Näillä ominaisuuksilla opimme nyt näkemään Jumalan. Jumalan Poika, Jeesus Kristus tuli ihmiseksi. Ihmisen Poikana Hän eli ihmisen elämää ja oppi näkemään, mikä ihminen on. Synnin pesä, missä ei ole mitään hyvää. Kristus armon ja totuuden julistaja, toi ihmiskunnalle mahdollisuuden ratkaista syntiongelma. Tarvittiin sovittaja. Oli tehtävä sovinto Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välillä.

Kristus Jeesus korotettiin ristille. Syntiset ihmiset saivat uhrata kertakaikkisen uhrin. Eläin uhrit eivät koskaan olisi riittäneet sovittamaan ihmisten syntisyyttä. Tarvittiin, Pyhä Uhri Karitsa, joka vuodatti viattoman verensä. Sovitti kaikkien ihmisten kaikkien aikojen, menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Kristuksen Jeesuksen huuto ristillä. ” Se on täytetty! Kaikui läpi ihmissuvun historian. Pyhä ja syntinen kohtasivat toisensa. Ristin sovitustyö oli rakkauden Jumalan laupeuden osoitus. Kristus Jeesus toteutti Isän Jumalan tahdon. Nyt kaikki ihmiset saavat rohkeasti astua armoistuimen luokse. Ristin sovitustyö riittää. Syntinen ihminen saa mennä Kristuksen ristin luokse. Ristin juurelta, löytyy rauha, ja kaikki synnit annetaan anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa rauhattoman omantunnon. Menneisyys pyyhitään pois. Alkaa uusi elämä Kristuksessa ja toinen puolustaja, Pyhä Henki tulee sydämeen asumaan. Olet uusi ihminen Kristuksessa.
” Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2: 20. KR 33/38.

Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka, jota saamme käyttää. Hengen miekalla voimme torjua kaikki pahan palavat nuolet. Ne sammuvat uskon kilpeen. Paholainen vapisee Pyhän Hengen edessä. Siksi hän ei salli, että käyttäisimme Hengen miekkaa, Jumalan Sanaa. Emme tarvitse lisävarusteeksi, suvaitsevaisuutta, etiikkaa, emmekä muita henkisyyden muotoja. Filosofian kyseenalaistuksia, emmekä teologisen tieteen vaihtuvia oletuksia. Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, torjumaan vihollisen juonet. Koska Jumalan Sana on Jumalan sanaa, kaikki näkevän ja -tietävän elävän Jumalan Sanaa. Koska Jumalan näkee sinne, minne mikään muu ei näe. Salatuimpaan saakka. Ihminen pelkää Pyhän Jumalan sanoja. Jumalan sanat ovat sekä tuomion että armon sanoja. Armo ja pelastus ovat asioita, joita vihollinen ei sallisi käytettävän. Armon ja pelastuksen terillä me leikkaamme satoa ikuisuuteen. Pidetään Jumalan Sanaa esillä, niin kuin se Raamattuun on kirjoitettu.

Martti Luther on osuvasti sanonut. ”Sanalla on sellainen voima, kun sitä puhtaasti ja selkeästi saarnataan, tulkitaan, ahkerasti opetetaan ja kaikella vakavuudella mietiskellään, ettei mikään saatana voi sitä vastustaa. Sillä se paljastaa hänen valheensa ja juonensa ja viittaa Herraan Kristukseen, jonka hän on ristiinnaulinnut, mutta joka on rikkipolkenut sen pään. Sen tähden vapisee saatana ja pakenee.”

Jumalan Sana on elävä ja …

@LR

This entry was posted on 3.11.2019. Bookmark the permalink.