Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja uutta vuotta 2020

Kiitos kaikille, jotka olette käyneet tutustumassa blogiini, ja kiitos teille, jotka olette seuranneet ja lukeneet postauksiani.

Menkäämme seimen äärelle

” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verollepantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” Luuk. 2: 1 – 3. KR 33/38.

Suurta Rooman valtakuntaa koski verollepano. Keisari Augustus, antoi käskyn. Kaikki oli verolle pantava. Verotusjärjestelmä oli uusi uudistus.

Nyt, oli matkustettava siihen kaupunkiin, mistä suku oli kotoisin. Joosef ja Maria, täyttivät velvollisuutensa, ja lähtivät Nasaretista reilun sadan kilometrin matkalle. Joosef oli Daavidin sukua ja Davidin suvun kaupunki oli Beetlehem. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, ja Joosefin ja Marian oli todettava, ettei vapaata majataloa enää ollut. Maria oli raskaana. Raskaus oli päättymässä, synnytys saattaisi alkaa milloin tahansa. Hyvä majapaikka olisi tarpeen. Puhdas ja lämmin majapaikka. Sitä ei vain löytynyt, oli tyydyttävä eläinten talliin. Marian synnyttämisen aika tuli. Maria synnytti lapsen, ja laittoi vastasyntyneen lapsen eläinten syöttökaukaloon. Maailmassa tapahtui toinen uusi uudistus. Syntyi ennustusten mukaisesti Jeesus, Messias.

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9: 5. KR 33/38. ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.” Jes. 11:1. KR 33/38.
”Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.” Matt. 2:6. KR 33/38.

Neitsyt Maria oli Jumalan valinta. Tehtävään kelvolliseksi Jumala katsoi Marian, nuoren tytön. Pyhästä Hengestä raskaaksi tullut Maria, oli puhdas jaloon tehtävään. Syntiinlankeemuksesta tullutta perisyntiä ei ollut Jeesuksessa. Hän oli synnitön. Eläinten syöttökaukalo, viattoman Jumalan Pojan lepopaikka, oli likainen kuin syntisen ihmisen sydän. Heti alusta lähtien Jeesus sai kokea likaisen ja kylmän maailman. Jeesus vauva, itki likaisessa kaukalossa itkunsa. Hän itki kylmässä kaukalossa, syntisen maailman itkua. Karjasuojan kostean huuruisesta, lannan tuoksuisesta syöttökaukalosta, lähti maailman Vapahtajan elämän tie. Ihmisten luokse, kurjien syntisten ihmisten keskuuteen.

Lammaspaimen ei ollut korkeassa arvossa oleva henkilö. Lammaspaimeneksi jouduttiin, siihen tehtävään ei mieluusti ryhdytty. Näille vähäarvoisille ja halveksituille, ilmoitettiin ensimmäiseksi Jeesuksen syntymästä. Jumala halusi korottaa alhaiset ihmiset ihmisarvoiseen asemaan. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan silmissä. Hänelle eivät kunnia ja maine, tittelit, valta ja suuruus merkitse mitään. Tärkeintä on, että on kuuliainen mieli, vastaanottamaan ilosanoman. ” Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra.”

” Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he pelästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ” Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle; teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Luuk. 2. 8 – 11. KR 33/ 38.

Enkelien lähdettyä paimenten luota taivaaseen. Paimenet lähtivät katsomaan, mitä heille oli ilmoitettu. Menivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän ajan hengellinen tila on pimeä, ja Jumalan sanan vastainen. Jumala pyritään poistamaan näkyvistä. Evankeliumin ilosanoma ei kelpaa ihmisille. Viattomilta lapsilta yritetään keinoja karttamatta estää, etteivät he saisi kuulla enkelien ilmoittamaa ilosanomaa. Monille aikuisille Jeesus on vieras ja etäinen. Jospa ihmiset kiirehtisivät, niin kuin paimenet, Jeesuksen luokse. Uskoisivat sen sanan, minkä Herra meille ilmoittaa. Raamattu on täynnä Herran ilmoituksia. Raamatun sana tuomitsee synnit, mutta armahtaa syntiset ihmiset. Nostaa synnin loasta ylös. Kukaan ei ole niin alhaalla, etteikö sieltä Jeesus Kristus, voisi nostaa ylös. Saada ihmisen arvoisen elämän. Kukaan ei ole niin korkeassa asemassa, etteikö tarvitsi Jeesusta Kristusta, syntisten Vapahtajaa. Kaikki olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa.

” Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat.” 1. Samuelin kirja 2: 8. KR 33/ 38.

Paimenet näkivät, että Jumalan ilmoitus oli totta. Lapsi oli syntynyt, ja makasi seimessä. He kertoivat Marialle ja Joosefille, mitä enkelien kautta oli heille ilmoitettu. Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessään. Marian kuuliaisuus Jumalan Sanaa kohtaan oli ihailtava. Hän kätki sanat ja tutkisteli niitä. Me kuulemme evankeliumin ilosanomaa, kätkemmekö sanat sydämeen? Tutkimmeko Jumalan ilmoittamaa sanaa? Usko syntyy ihmisen sydämeen, Jumalan sanan kuulemisesta, ja sen tutkimisesta. Ihminen ei voi omin voimin tulla Jumalan lapseksi. Uskon lahja saadaan vilpittömään sydämeen.

Kutsu häihin

”Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka tapasivat, sekä hyvät että pahat, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.” Matt: 22:10.

Koska, juhlat pidetään niin kutsut jaetaan.

Evankelista Matteus kertoo erikoisesta tavasta kutsua vieraita häihin. Palvelijat lähetettiin teiden varsille, ja kutsuivat kaikki, keitä tapasivat.” Tervetuloa häihin.” Juhlien isäntänä oli kuningas. Hän kehotti sanomaan.” Katso minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin.”

Palvelijat kävelivät pitkin teitä ja kutsuivat vastaantulijoita. Ihmiset kohauttelivat olkaansa ja menivät menojaan. Heitä eivät häät kiinnostaneet, oli tärkeämpää tekemistä. Pellolla olivat työt kesken. Pelto tuotti satoa, siitä sai elantonsa. Ylimääräinen sato myyntiin, siitä sai rahaa, se vietiin pankkiin. Rahat sijoitettiin osakkeisiin. Pitää vaurastua. Juhlissa kuluu kallista aikaa, ei ehdi, eikä jouda. Kauppiaita käveli vastaan. Tavaroita piti myydä, ja voittoa saada. Raha on tärkeintä. Häitä on usein, mutta asiakkaat eivät odota. Ihmiset suuttuivat, ja tappoivat palvelijoita. Häähuone oli saatava täyteen vieraita. Valmis pitopöytä odotti.

Vielä kerran, uudet palvelijat lähetettiin kutsumaan häävieraita. Kaikki saivat kutsun. Ketään ei valikoitu, hyvä, pahat, rumat, laihat, lihavat, tummaihoiset, vaaleaihoiset, miehet, naiset, lapset, juniorit, seniorit. Rikkaat ja köyhät, kaikki keitä palvelijat kulkiessaan kohtasivatkin. Kaikille kuului sama kutsu. Tervetuloa, Kuninkaan Pojan häihin! Joku varmasti miettii, miten iso juhlahuone on, jos kaikki kutsun saaneet saapuvat juhlimaan? Iso pitää olla häähuone, ja pitkä pitopöydän. Tulivatko kaikki kutsun saaneet?

… Ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

Kutsujat onnistuivat tehtävässään. Kuningas meni katsomaan vieraitaan. Myhäili tyytyväisenä. Sali oli täynnä vieraita. Katseen kiertäessä salissa, kuninkaan katse pysähtyi erään vieraan kohdalle. Katse viipyi vieraassa. Tämä vieras ei ollut puettu häävaatteisiin. Kuningas meni vieraan luokse ja ystävällisesti kysyi. ” Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita? ” Mitäpä vieras tähän osasi vasta, hän jäi sanattomaksi. Hänet oli tieltä kutsuttu, niin kuin toisetkin olivat. Vaatteet olivat ne, mitä yllä olivat sillä hetkellä.

Opettaja tentissä

”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Luuk. 10:25. KR 33/38.

Kiirettä riittää. Nyt, eteesi osui kysymys, mitä minun pitää tekemään, että iankaikkisen elämän perisin? On jo tarpeeksi haastetta, selvitä tästä elämästä, ei vähempää voisi kiinnostaa pohtia iankaikkista elämää. Mutta, jos, ja kun, nyt eksyit kysymyksen eteen, niin pysähdy hetkeksi. Työt eivät lopu tekemällä. Pieni tauko on hyväksi.

Kuka alussa esitetyn kysymyksen esitti? Lainoppinut, teologi, korkeasti koulutettu nuori mies, oli kysyjä. Opettajille esitetään kysymyksiä, eikä kysyvä tieltä eksy. Lainoppinut oli tullut Jeesuksen luokse. Viisas kysyy, jos ei tiedä. Opettaja, heittää vastakysymyksen. Näin teki Jeesuskin. Hän kysyi, ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Lainoppinut, vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Luuk. 10: 27. KR 33/38.

Lainoppinut mies oli mielestään vastannut erittäin viisaasti. Hän oli tyytyväinen itseensä. Oli läksyt luettu ja tunnilla kuunneltu. Jeesus antoi hyvää palautetta vastauksesta. ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.” Lainoppinut tunsi onnistuneensa erittäin hyvin, ja siitä rohkaistuneena, hän jatkoi uudella kysymyksellä. ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Luuk. 10:29. KR 33/38.

Jeesus haastaa nyt lainoppineen ja esittää vertauksen. Jeesuksen tapa esittää vertaus, saa Hänen kuulijansa tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Lisäksi vertauksilla, Jeesus pyrkii, aikansa fariseukset, kirjanoppineet, ja opetuslapset samastumaan vertauksen henkilöihin.

Jeesus kertoo vertauksen.

”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse
Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.’
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Luuk. 10. 30 – 36. KR 33/ 38.

Samastutaan vertaukseen. Jerusalemista vievän tien varrella oli ryöväreitä, jotka pahoinpitelivät ihmisiä. Mies oli piestynä haavoilla, alastomana puolikuolleena tien vieressä. Pappi oli juuri saanut Jumalanpalveluksen toimitettua. Oli menossa kotiinsa. Pappi näki tien vieressä viruvan miehen. Hän havaitsi miehen puolikuolleeksi. Kuollut oli juutalaisen lain mukaan saastainen, ei pappi halunnut saastuttaa itseään. Parempi oli mennä puhtaana kotiin. Riskit olivat muutenkin liian suuret, jos olisi vaivautunut auttamaan. Vieras mies tien vieressä, oliko juutalainen, vain ulkomaalainen? Jos olisi ollut juutalainen ja hänelle läheinen, hän olisi auttanut. Miehestä ei tiennyt, mikä oli. Ulkoiset tuntomerkit puuttuivat, ei ollut vaatteita, joista olisi tunnistanut miehen. Puolikuollut, ei kyennyt kommunikoimaan, jotenka puheesta ei tunnistanut miehen kotipaikkaa ja taustaa, jotenka parasta mennä ohitse. Näin leeviläinen ajatteli. Avun tarve oli ilmeinen, mutta parasta on olla varovainen, eikä ottaa turhia riskejä.

Samarialainen saapuu paikalle. Hän näkee heti akuutin hädän. Hän ei laskelmoi, mahdollisia vaaroja ja riskejä, pysähtyä vaarallisella tieosuudella. Oliko samarialainen luonteelta edellisiä auttavaisempi, sitä ei mainita. Mutta samarialainen käyttäytyi, niin kuin hädässä olevan kohdalla pitää käyttäytyä. Samarialaiselle oli saman tekevää, oliko mies juutalainen tai joku ulkomaalainen. Tärkeintä oli auttaa akuutissa hädässä olevaa. Hänelle tuli sääli ryöstettyä miestä kohtaa. Samarialainen nostaa miehen juhtansa selkään ja vie majataloon. Lupaa maksaa paluumatkalla kaikki kulut. Samarialainen ei laske, paljonko hoito mahdollisesti tulisi maksamaan. Hän lupautuu maksamaan majatalon isännälle kaikki kulut, mitä hoidosta muodostuu.

Jeesus ei paljasta ryövärien käsiin joutuneen kansallista identiteettiä. Jeesus asettaa vaikean kysymyksen. ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Vastaa lainoppinut nuorukainen. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin. Luuk. 10: 37. KR 33/38.

”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Luuk. 10:25. KR 33/38.

Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Hän ei valikoi ihmisiä. ”Sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Matt. 5:45. KR 33/38. Jumalan rakkaus ei tunne rajoja. Jumalan rakkaus on universaalia.

”Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” Luuk. 6: 35 KR 33/38.

Jeesus tiesi lainoppineen tulleen luokseen, kiusatakseen Häntä, mutta Jeesus ei milloinkaan häpäise ihmistä. Hienotunteisesti Hän johdatti vertauksen avulla lainoppineen näkemään, mitä pitää tehdä, että perii iankaikkisen elämän. ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Luuk. 10: 27. KR 33/38.

On opittava rakastamaan ensin Jeesusta Kristusta. Pyhä Henki tulee, Kristuksen verellä puhdistetun sydämen valtaistuimen hallitsijaksi. Mielenmuutoksen on lähdettävä koko sydämestä. Kristuksen seuraajan, on elettävä kokonaan Kristukselle. Omin voimin ei tämä onnistu, mutta Kristus meissä on kirkkauden toivo. Pyhä Henki antaa voiman mielen muutokseen, ja Kristuksen seuraamiseen. Isä vetää näkemään, ettei omassa voimassaan voi syntiä selättää. Pitää pyytää nöyrästi Kristusta apuun. Hän tulee jokaisen katuvan syntisen luokse, ja pesee puhtaaksi synnin saastat. Hän antaa uudet puhtaat vanhurskauden vaatteet yllemme. Vanhurskautettu, syyttömäksi julistettu kulkee Kristuksen askelissa. Noudattaa Hänen opetuksiaan, jotka ovat luettavissa Raamatusta.

” Joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin hän vaelsi.” 1. Joh. 2:6.

Armosta pienestä suuri

”Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12. KR 33/38.

Saulus Paulus, pienikokoinen lapsi, ja Rooman kansalainen. Vartuttuaan hän pääsi Jerusalemin opiskelemaan. Rabbi Gamalielistä tuli Pauluksen opettaja. Miehestä kasvoi kielitaitoinen, sivistynyt lainoppinut, joka tunsi arvonsa ihmisenä, ja Rooman kansalaisena. Sauluksesta tuli kiivas lain puolustaja. Jumalan lain puolustaja. ”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.” Apt. 22: 3. KR 33/38.

Ihmisiä, oli kääntynyt Apostoli Pietarin saarnan koskettamina, Kristukseen uskoviksi, 3000 henkilöä. Tämä joukko kokoontui rukoilemaan ja he alkoivat rohkeasti puhua Kristuksesta. Joka päivä myös ihmisiä kokoontui pyhäkköön rukoilemaan, ja he jakelivat omaisuuttaan paikkakunnan köyhille. Vieläpä tämä joukko oli kansan suosiossa. Tämä kansan suosio oli pahinta, mitä ylipapit tiesivät. Suosiota lisäsi, että ihmeitä tapahtui heidän kauttaan.

Kirjanoppineiden asenne koveni, koska jatkuvasti tuli ihmisiä Kristukseen uskoviksi. Viha ja kiihko lisääntyivät kirjanoppineiden keskuudessa. Näihin kirjanoppineisiin kuului myös Saulus Paulus. Salomonin pylväskäytävässä Pietari saarnasi, ja mennessään opiskelemaan Saulus kuuli Pietarin saarnaa. Saulus oli ylpeä fariseus. Hänen mielestään kansan kunnioitus kuului kirjanoppineille ja fariseuksille. Jotenka Sauluksen sisällä kasvoi viha Kristukseen uskovia kohtaan.

Jerusalemissa alkoivat suuret kristittyjen vainot. Saulus päätti näyttää, mihin hän pystyy, ja päätti hävittää kaikki Kristukseen uskovat. Hän kulki talosta taloon, ja etsi uskovia vangitakseen heidät. Uskovat pakenivat maaseudulle, mutta paetessaan he voimakkaasti julistivat evankeliumia Kristuksesta. Vainot levittivät evankeliumia laajemmalle. ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” Apt. 8. 3-4. Sauluksen viha tästä kasvoi entisestään. ”Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. ”Apt. 9. 1 -2. KR 33/38.

Saulus lähti Damaskoa kohti. Saulus oli levoton. ”Hän halusi täyttää koko lain, mutta miksi hän oli levoton?” Saulus mietti. Nasaretin lahkoon kuuluvat, olivat täynnä iloa ja rauhaa. He lauloivat ongelmienkin keskellä kiitos lauluja ja ylistivät Jumalaa. Näissä mietteissä ollessaan Saulus pysäytettiin.

”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”
Hän sanoi: ”Kuka olet, herra?” Hän vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt. 9. 3 – 6. KR 33/38.

Jeesus pysäytti Sauluksen. Nyt vihaa ja murhaa täynnä oleva lainkuuliainen kirjanoppinut, tuli pelokkaaksi ja epävarmaksi mieheksi. Hänet tehtiin nimensä mukaisesti pieneksi mieheksi. Korkea-arvoinen lainoppinut oli sokea.

”Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.” Apt. 9. 8 -9. KR 33/38.

Se, minkä vuoksi seurue oli lähtenyt Damaskoon… unohtui. Saulus rukoili. Oli varmasti ennenkin rukoillut, täyttääkseen lain. Nyt rukouksessa oli nöyrän miehen sanoja. Hän näki oman kurjan tilansa. Hän oli epäonnistunut täyttäessään lainkirjainta. Hän oli rikkonut lain- ja Jumalan tahdon, mitä pahimmalla tavalla. Kuitenkin hänen sydämeensä loisti valo, Kristuksen valo. Hän sai syntinsä anteeksi. Ja näki näyn, Ananias nimisestä miehestä.

”Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: ”Ananias!” Hän vastasi: ”Katso, tässä olen, Herra.”
Niin Herra sanoi hänelle: ”Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen.”
Mutta Ananias vastasi: ”Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat.”
Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.”
Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.”
Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: ”Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?”
Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.” Apt. 9. 10 22. KR 33/38.