”Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12. KR 33/38.
Saulus Paulus, pienikokoinen lapsi, ja Rooman kansalainen. Vartuttuaan hän pääsi Jerusalemin opiskelemaan. Rabbi Gamalielistä tuli Pauluksen opettaja. Miehestä kasvoi kielitaitoinen, sivistynyt lainoppinut, joka tunsi arvonsa ihmisenä, ja Rooman kansalaisena. Sauluksesta tuli kiivas lain puolustaja. Jumalan lain puolustaja. ”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.” Apt. 22: 3. KR 33/38.
Ihmisiä, oli kääntynyt Apostoli Pietarin saarnan koskettamina, Kristukseen uskoviksi, 3000 henkilöä. Tämä joukko kokoontui rukoilemaan ja he alkoivat rohkeasti puhua Kristuksesta. Joka päivä myös ihmisiä kokoontui pyhäkköön rukoilemaan, ja he jakelivat omaisuuttaan paikkakunnan köyhille. Vieläpä tämä joukko oli kansan suosiossa. Tämä kansan suosio oli pahinta, mitä ylipapit tiesivät. Suosiota lisäsi, että ihmeitä tapahtui heidän kauttaan.
Kirjanoppineiden asenne koveni, koska jatkuvasti tuli ihmisiä Kristukseen uskoviksi. Viha ja kiihko lisääntyivät kirjanoppineiden keskuudessa. Näihin kirjanoppineisiin kuului myös Saulus Paulus. Salomonin pylväskäytävässä Pietari saarnasi, ja mennessään opiskelemaan Saulus kuuli Pietarin saarnaa. Saulus oli ylpeä fariseus. Hänen mielestään kansan kunnioitus kuului kirjanoppineille ja fariseuksille. Jotenka Sauluksen sisällä kasvoi viha Kristukseen uskovia kohtaan.
Jerusalemissa alkoivat suuret kristittyjen vainot. Saulus päätti näyttää, mihin hän pystyy, ja päätti hävittää kaikki Kristukseen uskovat. Hän kulki talosta taloon, ja etsi uskovia vangitakseen heidät. Uskovat pakenivat maaseudulle, mutta paetessaan he voimakkaasti julistivat evankeliumia Kristuksesta. Vainot levittivät evankeliumia laajemmalle. ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” Apt. 8. 3-4. Sauluksen viha tästä kasvoi entisestään. ”Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. ”Apt. 9. 1 -2. KR 33/38.
Saulus lähti Damaskoa kohti. Saulus oli levoton. ”Hän halusi täyttää koko lain, mutta miksi hän oli levoton?” Saulus mietti. Nasaretin lahkoon kuuluvat, olivat täynnä iloa ja rauhaa. He lauloivat ongelmienkin keskellä kiitos lauluja ja ylistivät Jumalaa. Näissä mietteissä ollessaan Saulus pysäytettiin.
”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”
Hän sanoi: ”Kuka olet, herra?” Hän vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt. 9. 3 – 6. KR 33/38.
Jeesus pysäytti Sauluksen. Nyt vihaa ja murhaa täynnä oleva lainkuuliainen kirjanoppinut, tuli pelokkaaksi ja epävarmaksi mieheksi. Hänet tehtiin nimensä mukaisesti pieneksi mieheksi. Korkea-arvoinen lainoppinut oli sokea.
”Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.” Apt. 9. 8 -9. KR 33/38.
Se, minkä vuoksi seurue oli lähtenyt Damaskoon… unohtui. Saulus rukoili. Oli varmasti ennenkin rukoillut, täyttääkseen lain. Nyt rukouksessa oli nöyrän miehen sanoja. Hän näki oman kurjan tilansa. Hän oli epäonnistunut täyttäessään lainkirjainta. Hän oli rikkonut lain- ja Jumalan tahdon, mitä pahimmalla tavalla. Kuitenkin hänen sydämeensä loisti valo, Kristuksen valo. Hän sai syntinsä anteeksi. Ja näki näyn, Ananias nimisestä miehestä.
”Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: ”Ananias!” Hän vastasi: ”Katso, tässä olen, Herra.”
Niin Herra sanoi hänelle: ”Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen.”
Mutta Ananias vastasi: ”Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat.”
Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.”
Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.”
Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: ”Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?”
Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.” Apt. 9. 10 22. KR 33/38.
Vainoojasta tuli Kristuksen väkevä ase. Muutos oli valtava. Kristuksen rakkauden täyttämä mies julistaa nyt rakkauden evankeliumia. Rakkauden evankeliumissa oli välillä höysteenä kirpaisevaa suolaa. Kristittyjen puheiden tulee olla armon ja laupeuden evankeliumia, mutta joskus pitää käyttää kirpaisevaa suolaa. Synnin siteissä olevia, ja tämän ajan muotojumalisia fariseuksia, voi evankeliumin sana kirpaista. Se ei haittaa, suola puhdistaa, vaikka kirvelee. Kunnon kirpaisu saa aikaan parannukseen taipuvan mielen. Jeesus Mestarimme, ei sanojaan säästellyt, jos oli aihetta sanoa. Oli kyykäärmeiden sikiöitä. ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.”Matt. 12: 34. KR 33/38.
Laki ja armo täytettiin Kristuksessa. Laki saa aikaan synnintunnon ja armo Kristuksessa antaa anteeksi synnit. Jos lainkuuliainen fariseus Saulus, sai kaikki syntinsä anteeksi, samoin jokainen katuva saa syntinsä anteeksi. Pieniä tai suuria syntejä, kaikki synnit erottavat meidät Kristuksesta. Sauluksesta tuli väkevä Jumalan ase, apostoli Paavali. Kristus tahtoo tehdä jokaisesta omastaan, rakkauden kanavan, pimenevään maailman aikaan. Lihan teot eivät koskaan tee hyvää. Pyhällä Hengellä täyttyneen, Kristukseen uskovan teot, ovat siunaavia, ja saavat aikaan hyvää. Pyritään tuntemaan, Herra Jeesus Kristus ja Hänen voimansa. Laitetaan opittu käytäntöön. Vielä voimme opiskella Jumalan Sanaa. Tulee vielä aika, ettei enää Jumalan sanaa saa jakaa, silloin olemme käytännön tulikokeessa. Ajat eivät tule paremmiksi, vaan pahenevat.
Jumalan Sanan Raamatun kirjoitukset toteutuvat. Mitä, nyt jo on alkanut tapahtua, on Jumalan sanaa tuntemattomille pelottavia asioita. Meille, jotka luemme sanaa, ja olemme sen sisäistäneet sydämeen. Meille Jumalan sana on elämän leipää, ja valkeus tiellämme. Voima maallisella vaelluksellamme. Kristittyjen Kristuksen omien on puhallettava yhteen hiileen. On pidettävä huolta toinen toisistamme, sillä yksinäinen puu ei kauaa pala. Säilyttäkäämme terve usko Kristukseen. Sytytään palamaan Pyhän Hengen tulta, yhdessä yhteisessä rintamassa olemme iso roihu, joka näkyy kauas. Kylmä ja pimeä maailma tarvitsee evankeliumin iloa ja valoa, Kristuksen lämpöä.
Armonaika on päättyvä. Kristus tulee Kunnian kuninkaana noutamaan omansa tuuliin ja pilviin. Hänen omiensa odotus päättyy. ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!” Mark. 11: 9. KR 33/38.
@LR
Liisa Rantasaari 