Pisara pisaroi

”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” Joh. 9:4. KR 33/38.

Kristittyjen, tehtävä on viedä valoa, sinne missä on pimeyttä. Ihmisellä on kolmenlaisia tarpeita, hengellisiä, sosiaalisia, ja aineellisia tarpeita. Jos jokin näistä välttämättömistä tarpeista puuttuu, ei ihminen voi hyvin. Hengelliset tarpeet voidaan täyttää jokaisen kohdalla. Kristittyjen lähetyskäsky mahdollistaa, viedä evankeliumia luoduille. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16:15. KR 33/ 38. Lähettäjä on, meidän Herramme, Jeesus Kristus.

Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Saarnata, hepreankielen, sanajuuri, on pisaroikaa evankeliumia. Kristukseen uskova kristitty on lähetetty maailmaan pisaroimaan evankeliumin ilosanomaa.

”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.” Hepr. 8:1. KR 33/38.

Kaikki ihmiset kaikkialla, pääsevät Ylimmäisen papin vaikutuspiiriin. ”Meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika.” Hepr. 4:14. KR 33/38.

Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Hänen, joka uhrikuolemallaan, Golgatan ristinpuulla, lunasti ihmiset, synnin seurauksista. Häneen, joka nousi ylös kuolleista, ja istuu nyt Isän Jumalan oikealla puolella. Hän, Jeesus Kristus puhdistaa jokaisen, joka nöyrtyy ristin juurelle. Tunnustaa, ettei omassa voimassaan voi tulla Jumalan lapseksi, vaan tarvitsee, armahtajan. Tunnustaa, ettei minussa, minun lihallisessa olemuksessani ole mitään, mikä kestää Pyhän Jumalan katsetta. Olen läpeensä turmeltunut. Kannan perisynnin lisäksi, omien tekojeni syntejä. Olen elänyt moraalisesti likaista, saastaista elämää. Olen kuolemaan tuomittu. Jos Kristus ei anna syntejäni anteeksi, joudun kadotukseen. Jos Kristuksen kallis maahan vuotanut veri ei puhdista saastaista sieluani, elän ikuisen elämäni erossa Jumalasta. Näitä tuntoja mielessään kantavalle, annetaan kallis hunajan pisara.

” Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ” 1. Joh. 1:9. KR 33/38. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” Sanl. 28:13. KR 33/38.

Tämä riittää. Tässä Jumalan omassa sanassaan on kaikki, mitä ihminen voi tehdä. Kristus huolehtii lopusta. Hän huuhtoo syntimme armonmeren syvyyksiin. Hän on syntisiä rakastava, armollinen Herra. Joka ei hylkää yhtäkään, joka Hänen luokseen tulee armoa pyytämään. Ei ole niin suurta syntistä, etteikö Kristukselta saisi armoa. Armo on rakkautta. Sulaa, syvää Jumalan rakkautta. Elämässään epäonnistuneet, saavat tulla Hänen luokseen, eikä Hän hylkää tuhlaajapoikaa, eikä -tyttöä. Pyhä Henki, Jumalan Henki on maanpäällä, jokainen katuva syntinen saa tulla rohkeasti armoistuimen luokse. Tulee aika, jolloin Pyhä Henki, ja Kristuksen omat lähtevät pois maailmasta, Karitsan häihin. Tämän, ylös tempauksen jälkeen armon ovi suljetaan lopullisesti. Nyt, tänään on armon ovi avoinna, siitä ovesta saa käydä sisälle rohkein mielin. Kristus Jeesus avaa oven kolkuttavalle, ja Hän tekee sen iloiten.
”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. KR 33/38.

Syntisten Vapahtaja, Jeesus Kristus odottaa, että kaikki ihmiset kaikkialla, tulisivat kolkuttamaan ovea. Jumala Kristuksessa, tahtoo päästä sydämeen asumaan. Kristuksen oma on uusi luomus, kaikki vanha on poissa.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2. Kor. 5: 17. KR 33/38,

Saako tehdä syntiä, jos armo riittää? Ei saa!
”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” Room. 6: 15. KR 33/38.

Emme ole synnin palvelijoita, vaan Jumalan palvelijoita. Meidät on kutsuttu Hänen tahtoaan toteuttamaan. Ei omin voimin voida Jumalan tahtoa toteuttaa, mutta meille annetaan Pyhän Hengen voima. Pyhä Henki meissä ja meidän kauttamme, tekee Jumalan tahdon tekoja. Koska Kristus meidät syntiset armahtaa, meidän ei pidä jäädä märehtimään menneisyyttämme. Ei tarvitse miettiä epäonnistumisia. Ei tarvitse enää itseämme rangaista, omista virheistämme. Olemme kaikesta menneestä vapaita. Jumalan viha ei ylety Kristuksen veren suojassa oleviin. Paholainen yrittää valehdella meille, ettemme ansaitse armoa. Emmekä ole saaneet pahoja tekojamme anteeksi. Juoksemme tunnustamassa Jumalan palveluksissa syntejämme. Moneen kertaan jo tunnustettuja, ja hylättyjä syntejä. Jotka ovat upotettu armonmeren syvimpään kohtaan. Koska paholainen syöttää valhetta, ettei kaikkia ole anteeksi annettu. Ei uskota paholaisen valheita, vaan uskotaan, minkä Kristus on vapauttanut, hän on todella vapaa.

” Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. ” Joh. 8: 36. KR 33/38.

” Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8. 31 – 32. KR 33/38.

Nämä, Kristuksen omat sanat ovat kalliita pisaroita. Evankeliumin ilosanoman pisaroita. On selkeästi tuotava esille, synti, syntinen ihminen, Jumalan laki, ja Hänen armonsa, ja laupeutensa. Ristin täytetty sovitustyö. Jumalan Pojan verinen uhrikuolema. Jumala rakkaudessaan teki sovinnon. Viha Jumalan, ja syntiin langenneet ihmisen väliltä poistui. Paratiisin portit avattiin, Kristuksen omille. Kristittyjä hallitaan pelolla, ettei synnistä saisi puhua, sen oikeilla nimillä. Synnistä puhuminen leimataan vihapuheeksi. Jokainen Kristuksen omakseen löytänyt. Syntinsä anteeksi saanut, ja siten armahdettu syntinen, haluaa, että kaikki saisivat löytää tien Jumalan yhteyteen. Olemme kaikki, syntiä tehneet, ja Jumalan kirkkautta vailla. Saamme armosta syntimme anteeksi. Tämä ei ole ” salaseuran” tunnussana. Tämä on Jumalan valtakunnan Kuninkaallinen, vapautus julistus. Rakkauden täyttämää julistusta. Kristuksessa ei ole vihaa. Kristitty ei vihaa, jos on sisällä Kristuksessa. Jumala vihaa syntiä. Samoin tekee Kristuksen seuraajat. Kristusta, ihmiseksi tullutta Jumalan Poikaa, ei maanpäällisen vaelluksensa aikana hyväksytty. Hänen auktoriteetti kyseenalaistettiin. Syntinen ihminen uskaltaa olla näin röyhkeä? Raamattu sanoo, minkä vuoksi, synnistä puhuminen, leimataan vihapuheeksi?

”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.
Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.
Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.
Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: ’He ovat vihanneet minua syyttä.” Joh. 15. 18 – 25. KR 33/38.

Vielä saadaan levittää kalliita evankeliumin pisaroita. Tulee yö, jolloin ei voida työtä tehdä. Pisaroidaan runsaasti, ja levitetään ilosanomaa Kristuksesta, syntisten Vapahtajasta. Maailman valosta, joka loistaa pimeänevässä maailman ajassa. Kristuksen valo häikäisee syntisen maailman syntipesäkkeisiin. Minkä valo paljastaa sen veri puhdistaa. Pyhän Jumalan edessä ei voida valehdella.

”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
1. Johanneksen kirje. 1. 5 – 10. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 6.1.2020. Bookmark the permalink.