Taivutaan ja luovutaan

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:14 KR 33/38.

Tuntematon runoilija on riimitellyt, ” älä silmä pieni katso mihin vain, älä korva pieni kuule, mitä vain.” Raamatussa sanotaan: ”Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.” Saarnaaja 1:8. KR 33/38.

Aikanamme media tuottaa ääntä, ja kuvaa. On rajattava, mitä kuuntelemme ja katselemme. Silmät ja korvat ovat portti ajatuksiimme. Korvien välittämä tieto jää hyvin mieleemme. Kuva ja ääni yhdessä tehostavat toisiaan. On syytä laittaa ” suodatin”, mitä silmillämme katsomme, ja korvillamme kuuntelemme. Silmillämme ja korvillamme ruokimme ajatuksiamme. Ajatukset tuottavat tekoja. Syntiinlankeemus alkoi väärän kohteen katselemisesta.

”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” 1. Moos. 3: 6 KR 33/38.

Silmillään vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella. Silmät alkoivat himoita kiellettyä hedelmää, ennen kuin käärmeeksi verhoutunut paholainen, oli vietellyt vaimoa. Synnin hedelmää on ihana katsella, mutta sen hedelmä vie tuhon tielle.

”Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi.” 1. Moos. 19:26. KR 33/38.

Lootin vaimo katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi. Lootin vaimoa miellytti Sodoman syntielämä. Jumalan pelastaessa Lootin perhettä kaupungin rangaistukselta, Lootin vaimo oli kiintynyt jo lujasti syntiin, niin että hän jähmettyi paikoilleen. Vertaus suolapatsaasta, kuvaa myös uudestisyntyneen uskovan tekopyhää elämää. Vähitellen maailman viettelykset kiinnostavat, ja sydän kylmenee Kristukselle ja Hänen sanalleen. Ajatukset risteilevät kaikessa sellaisessa, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Sivulliset eivät näe muutosta, mutta sydänten tutkija, kaiken tietävä Jumala näkee sydämen asenteen. Häneltä ei voi mitään salata. Katse on maailmassa ja sen viettelyksissä. Hurskaalta vaikuttavan ulkokuoren, ja kauniisti kiillotetun hengellisen kuorrutuksen alla on synnille antautunut sydän.

”Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: ”Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.”
Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa.”
2. Sam. 11. 2 – 4. KR 33/38.

Daavidin syntiin lankeaminen alkoi katseesta. Daavid näki naisen peseytymässä, ja nainen oli näöltään hyvin ihana. Ihmeellistä ei ollut siinä, että Daavid näkee peseytymässä olevan naisen. Daavidin lankeemukseksi aiheutui silmien kautta herännyt himo naiseen. Naisen kauneus ei ollut syntiä, peseytyminen ei ollut syntiä. Mutta Daavidin sydämen asenne oli väärä. Hän katsoi naiseen himoiten. Himo synnytti synnin.

”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Jaak. 1. 15. KR 33/38.

Ensimmäisen ihmisen, Eevan syntiinlankeemus johti hengelliseen kuolemaan, eroon Jumalasta. Samoin jos jäämme langenneeseen tilaan, se tuottaa hengellisen kuoleman. Ikuisen eron Jumalasta. Jokainen olemme syntiin langenneen ihmissuvun jäseniä. Kaikki olemme perisynnin alaisia. Uudestisyntyminen ja Jumalan lapseksi tuleminen, on uusi alku ja mielenmuutos. Entinen synnillinen elämän tapa hylätään. Tunnustetaan, etten voi omassa voimassani tulla Jumalan lapseksi. En voi itsessäni olevia synnillisiä taipumuksiani poistaa. Enkä voi muuttaa itseäni. Tarvitsen auttajan. Herännyt omatunto näkee, oman kelvottomuuden Jumala katseen edessä. Tähän hätään tarvitaan Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Joka ristillä sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kuoli viattomana, uhrasi henkensä. Sovitti vihollisuuden, joka Jumalan ja ihmisen välille tuli paratiisin murhenäytelmän seurauksena. Kristuksen sovitustyö antaa oikeuden tulla uudelleen Jumalan lapseksi. Hänen maahan vuotanut pyhä veri, pesee saastaisen sydämen puhtaaksi. Tämä lahjaksi saatava vanhurskaus, julistaa jokaiselle katuvalle syntiselle, kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Alkaa uusi elämä Kristuksessa.

Parannus on sitä, ettei tahdo tehdä syntiä. Parannuksen tehnyt, ei tahdo tehdä tahallaan syntiä. Paatunut, ei tahdo tehdä parannusta, vaan jatkaa synnillistä elämäänsä. Parannuksen tehnyt on armahdettu syntinen ja paatunut, on katumaton syntinen. Jokainen katuva syntinen saa kaikki syntinsä anteeksi, Kristuksen täytetyn työn tähden. Vaarallisinta on, jos ei välitä armosta, vaan jatkaa tahallaan synnin tekemistä. Jatkuessaan synnin tekemiseen tottuu, eikä enää omatunto varoita ihmistä. Silloin ei osaa enää pyytää armoa Kristukselta. Paatumuksen tähden voi syntielämä johtaa hengelliseen kuolemaan. Kadotustuomiota ei ihminen voi kenellekään antaa. Tuomio on Jumalan asia.

”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää Hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.” Sananlaskut 6:16-19. KR 33/38.

Parannus vaatii nöyrtymistä. Aikanamme omien tekojen korottaminen, ja niillä ylpeily ovat elämäntapa oppaiden pääasioita. Kristitty voi olla ylpeä. Voinko tunnustaa itselleni, että minussa on ylpeyttä? Jos minun tahtoni ei saa toteutua, otan ohjat omiin käsiini. Nyt, heti, pikaisesti, ovat aikamme tunnussanoja. Ylpeä ihminen ei jaksa odottaa. Odottaa Jumalan aikaa. Jumala odottaa omiltaan kärsivällisyyttä. Tästä syystä Jumalan lapsille annetaan ongelmia, että syntyisi nöyrä mieli. Jumalan kasvatusmetodit ovat erilaiset, kuin meidän ihmisten. Ylpeydestä ja ylimielisyydestä alkoi ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemus. Ylpeät silmät katsoivat himoiten hedelmää. Jumalan kielto kumottiin ylimielisesti. Tämä sama synti, on kauhein synti. Ylpeä, itseriittoinen ihminen, ei tarvitse parannusta, eikä armoa. Koska Jeesus Kristus on esimerkkimme. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Palvelemaan meidät, Kristuksen omat kutsutaan. Taivutaan ja luovutaan ylpeydestä. Nöyrille Hän antaa armon. Ylpeä ihminen ei halua palvella, eikä auttaa lähimmäisiä. Hän on itseään täynnä. Nöyrtyminen on tyhjentymistä omasta voimasta. Täyttymistä Jumalan Pyhän Hengen voimalla. Pyhän Hengen voimassa jaksamme kulkea Kristuksen seuraajina.

”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
ja heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.”
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.”
1. Piet. 5. 6 -9. KR 33/38.

”Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.” 1. Piet. 5. 10 -11. KR 33/38.

@LR

This entry was posted on 22.1.2020. Bookmark the permalink.